Rikosylikonstaapeli Niko Rantsi valottaa vakavia rikos- ja onnettomuustapauksia poliisin näkökulmasta. Miten tutkinta eteni, miten ratkaisu löytyi? Mikä rikokseen johti, ja millaiset olivat seuraukset?
Rantsi kirjoittaa tapauksista yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja kolmenkymmenen vuoden poliisikokemuksella. Hän on ollut mukana Thaimaan tsunamin, Turun terrori-iskun, Hyvinkään ammuskelun, Porvoon ja Tampereen poliisien murhayritysten ja Arctic Sea -aluksen kaappauksen tutkinnassa. Moni rikos ratkeaa pitkäjänteisellä ryhmätyöllä. Ne ovat poliisille eräänlaisia työvoittoja. Rantsin omakohtainen kokemus virkamiehen maalittamisesta ja vainoamisesta osoittaa, että myös poliisi voi joutua rikoksen uhriksi. Kirjassaan Rantsi käsittelee myös poliisien työssä jaksamista. Sitä, miten vaativien tehtävien purkukeskustelut ja post-traumatyöpajatoiminta ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana.
Rantsi on sujuva kirjoittaja ja on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan tehtävistään rikospoliisissa. Kirjassa on sekä konstikkaiden rikosjuttujen ratkontaa, että kuvausta toimintatavoista koko maata järkyttäneissä rikoksissa ja tapahtumissa. Mielenkiintoista on kuvaus omakohtaisesta maalittamisen ja vainoamisen uhriksi joutumisesta. Kirjassa kerrotaan myös purkukeskustelujen ja post-trauma-työpajojen käyttöönoton historiasta poliisissa. Useat eri aiheet ovat toisaalta kirjan vahvuus mutta myös heikkous: kirja on monipuolinen ja mielenkiintoinen, mutta mihinkään teemaan ei oikein syvennytä, vaan tulee pieni läpijuoksun tuntu.
Sujuvasti kirjoitettu teos poliisin työstä Suomessa. Vähän pelokkaana tartuin tähän: revitelläänkö nyt skandaalihakuisesti kaikki maan isot rikostapaukset. Ei onneksi, vaikka varmasti kaikki suomalaisille tutut viime vuosikymmenten rikosjutut pääsevät käsittelyyn. Se on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Itse tapaukseen ei niin tarvitse syventyä, kun se pääpiirteittään on tuttu. Samalla kuitenkin on harmi, ettei oikein mihinkään syvennytä kunnolla. Ymmärrän toki, ettei kaikkea voi kertoa, mutta paikoitellen kirja jää kovin pintapuolisen tuntuiseksi.
Se, että tietää tarinoiden olevan tosia, tuo aina ihan erilaisen sävyn rikostarinoihin. Rantsi kertoo mielenkiintoisella ja analyyttisella tavalla monista julkisuudestakin tutuista rikoksista ja niiden tutkinnasta. Pieni kurkistus poliisin työn kulisseihin on aina kiinnostavaa.
En ole lähtökohtaisesti true crimen ystävä, mutta koska Rantsin teoksesta puuttuu kokonaan genrestä minut vieraannuttanut ilmiö, jossa rikollisista tehdään jonkinlaisia "tähtiä", tästä pidin. Tosin pidän Rantsin tekstistä ja kerrontatyylistä myös hänen dekkareissaan, joten se oli odotettavaakin. Tässä on myös hyvin monipuolisesti valittu esimerkkejä valottamaan poliisin työn eri puolia.
Peruskiinnostavaa true crimea. Tässä oli joitakin minulle tuntemattomampia tapauksia, joihin oli mielenkiintoista tutustua. Koska Rantsi kirjoittaa omista kokemuksistaan, päästään tietyllä tavalla syvemmälle kuin genressä muuten. Tykkäsin!