Runoja

by Sándor Petőfi, Otto Manninen (Translator), Hannu Launonen (Translator)

Otto Mannisen suomentama Petőfin runoja ilmestyi ensipainoksena 1922. Runoja II ilmestyi 1923 ja yhteissidos Runoja I-II vuonna 1924. Vuoden 1956 Runoja on tomitettu ilman osien erottelua, ja runot esiintyvät vuosijärjestyksessä. Tätä on noudatettu myös käsillä olevassa neljännessä, laajennetussa painoksessa.

Sándor Petőfin (1823–1849) Runoja on postuumi kokoelmateos Unkarin kansallisrunoilijan kirjallisesta työstä vuosina 1842–1849.

Petőfillä oli merkittävä rooli Unkarin vallankumouksessa, ja hän koki kuolemansa vuoden 1849 vapaustaistelussa: Hänen runouteensa tämä heijastuu kansallisromantiikkana, kotimaan luonnon ja kansalaisten hengen ihannointina. Kansanrunous ja romantiikan ajan suuret nimet kuten Percy Bushe Shelley ja Heinrich Heine toimivat voimakkaina vaikuttimina Petőfin runouden pohjalla.

Esipuheesta (1847):

"Runouteni arvoa minä en tässä rupea puolustelemaan. Joko se on puolustuksen tarpeessa taikka ei. [--.]
Minulle ei Jumala suonut kohtaloksi suloisissa lehdoissa satakielen liverryksien, puiden huminan ja puron lirinän lomaan laulella lauluja hiljaisesta onnesta – tai hiljaisesta tuskasta. Minun elämäni on eletty taistelujen tantereella, kärsimysten ja intohimojen taistelukentällä; menneiden ihanien päiväin ruumiiden, tapettujen toiveiden kuolonkorahdusten, tyydyttämättömien halujen pilkkanaurun ja pettymysten pirullisen kirkunan keskellä miltei mielipuolena hyräilee runottareni, niinkuin lumottu kuninkaantytär Turjan meren takaisessa saaressa, jota villipedot ja hirviöt vartioitsevat..."

249 pages, Hardcover

First published January 1, 1922

About the author

People best know Hungarian lyric poet and revolutionary hero Sándor Petöfi, originally Sándor Petrovics, for his patriotic songs and the epic poem Janos the Hero (1845).

This key national of Serb and Slovak descent figured in the Hungarian revolution of 1848.

Petőfi started his career as a poet with "popular situation songs," to which his first published poem, A borozó ("The Winery", 1842), belongs. This song of a drinker praises the healing power of wine to drive away all troubles. Despite this not unusual kind of pseudo-folk song in Hungarian poetry of the 1840s, Petőfi quickly developed an original and fresh voice, which made him stand. He wrote many poems like folk song on the subjects of wine, love, romantic robbers et cetera. The love poem A virágnak megtiltani nem lehet ("You Cannot Forbid the Flower", 1843) exemplifies many of these classic early poems, and Befordultam a konyhára ("I Turned into the Kitchen", 1843) uses the ancient metaphor of love and fire in a playful and somewhat provocative way.

Folk poetry and 19th-century populism very significant influenced work of Petőfi' despite other also present influences: familiar with the works of major literary figures of his day, including Percy Bysshe Shelley, Pierre-Jean de Béranger and Heinrich Heine, Petőfi drew on sources, such as topoi of contemporary almanac-poetry, in an inventive way.