Nihilismin myytti

by Lauri Taneli Lassila

"Ihmisille saa tehdä mitä tahansa, kunhan he vain nauttivat siitä."

Nihilismin myytin yhteiskuntafilosofiset esseet osoittavat, ettei nykykulttuurin kritiikin tarvitse olla älytöntä tai huumorintajutonta ollakseen vakavaa. Perinteiset jakolinjat pannaan iloisesti pirstaksi, kun Lassila paljastaa länsimaiden rappion olevan vain toiveajattelua, kipeää omatuntoamme salvaava haavekuva. Sananvastuun, globalisaation ja poliittisen polarisaation siekailemattomaan kuritukseen osallistuvat myös Nietzsche, Marx ja stoalaiset.

179 pages, Paperback

First published November 9, 2022

Reviews

[0:50 · Rating 1 out of 5]

Kirjalla on siinä mielessä erikoinen rakenne, että se alkaa vapausajattelun kritiikillä, jonka katsotaan olevan alisteista yhteisölle, mutta kehkeytyykin yhtäkkiä klassisen liberalismin klassikkonimiä droppailevaksi saarnaksi laumasielujen harjoittamasta vapauden sorrosta, jota taas nähdään ainoastaan rasismi/antifeminismi yms. liittyvissä kysymyksissä. Esimerkit vaikuttavat hivenen puolueellisilta, kun Jukka Hankamäkeen kohdistunutta vihapuhekirjoittelua kauhistellaan, ikään kuin ainoastaan "vihervasemmalta" olisi tapahtunut ulkoparlamentaarista painostamista kuten tappouhkauksia; Marcuse oli CIA rahoittama, mutta missä on maininta kijrailijan puoltamia anti-utooppisia ideoita kannattaneesta Irving Kristolista, tai vaikka edes Carl Jungista? Olisiko Jungin käsittelemät ilmiöt julistettava epäilyksenalaiseksi tätä taustaa vasten? Eikö kirjoittajan tulisi hylätä myös fennomania ja nationalistisuus Snellmanin Rothschild-yhteyksien takia ja sodanjälkeisten Rockefeller-säätiön,myös CIA:han yhteyksissä, suhmurointien vuoksi: varsinkin kun kummatkin noista käytännössä puolustivat samaa vaihtoehdottoman hyödyllisyyden ja palkkaorjuuden eetosta, jota tämä teos puolustaa hampaat irvessä? Muutenkin vastakulttuuri-intellektuellien hylkääminen samalla kun teoksen paatos "kapinan" laimentumisesta perustuu hyvinkin 60-lukulaiseen transgressio-ideaan. Tappouhkausten luokittelu nimenomaan ulkoparlamentaariseksi painostukseksi on myös huvittavaa, koska tässä vaiheessa kirjaa puolustettavan vapauden nimissä monenlainen ulkoparlamentaarinen toiminta kuten lakot, mielenosoitukset kuuluvat vapaaseen kansalaisyhteiskuntaan, eikä ole ollenkaan niin, että poliittisuus loppuu eduskuntatalon ovelle.

No, vapaudesta viis: kirja palaa taas nationalismin ja etnisen työväkiyhteisön käsittelyyn ja vapausajattelun kritiikkiin(vaikka "kriittistä" ajattelua on aikaisemmin kritisoitu), ainoastaan loppuakseen juhlallisen vapaudellisiin loppukaneetteihin. Hmm, mitä tästä tulisi siis ajatella? Itse näkisin, että joko suurta osaa kirjasta tulisi pitää merkityssisältöä välittämättömänä metelinä tai tehdä johtopäätös, että kirja sisältää epärehellistä politikointia, joka soveltuisi hyvin perussuomalaisten juhlapuheeksi tai ns. päännyökytysmateriaaliksi kaikkine "jihadistinen ruokakulttuuri on täynnä makuja ja mausteita" viittauksineen, mutta vähemmän hyvin kirjallisuudeksi. Tämä ei sinänsä ole yllättävää ottaen huomion tekstin läpi esiintuodun halveksunnan pohdiskelevaa ajattelua kohtaan, mikä on mielestäni aina outoa kirjojen lukijalta ja kirjoittajalta, varsinkaan jos aiheen kanssa ei edes kamppailla vaan laskeudutaan ikään kuin automaattisesti propagoimaan tiettyä meemipleksiä sekalaisella, sisäisesti ristiriitaisella sillisalaatilla, milloin minkäkin käsitteen kautta. Taustalla vaikuttavat periaatteet eivät tule politikoinnin takaa esiin: osin kirjan eetokseen tuntuu kuuluvankin eräänlainen kyseenalaistamisen ja arvopohdiskelun kritiikki, mutta kirja ei pidättäydy myöhemmin itse vastaavasta toiminnasta, joten lukijan päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää pohdinnan puutteellisuus.

Päätetään arvio kauniiseen lainaukseen, jota sopii vakavamielisen melankolisesti pohtia kuin Symposionissa konsanaan:"Kuolla vapaana on kuin kuolisi neitsyenä: täyttymättä".

[vireeni · Rating 5 out of 5]

Virkistävä, herättelevä, törkeän suorapuheinen. Kuumiin perunoihin harva uskaltaa koskea, ja tämä kirja sisältää ne kuumimmista kuumimmat. Myyttejä puretaan osiin ja annetaan niiden tilalle uusia näkökulmia. Teksti on hengästyttävää miekkailua, ehkä voisi jopa sanoa miekkailuesitystä, johon lukija osallistuu katsojana. Suora mutta kirjava kirjoitustyyli sisältää paljon asiaa tiiviisti ilmaistuna, minkä vuoksi pureskeltavaa riittää moninkertaisesti virkkeiden pituuksiin nähden. Tämä olisi helppo leimata mm. vihaiseksi tai vainoharhaiseksi, kuten niin monet puheenvuorot tänä päivänä, mutta paljon vaikeampi purkaa kriittisen tarkastelun alla. Olisikin kiinnostavaa kuulla tälle aito, asioihin keskittyvä vastapuheenvuoro. Lempiesseeni oli hedonismista, ajatuksia herättelevin nationalismista.

[Kirppu · Rating 4 out of 5]

Rohkea puheenvuoro tulenaroista aiheista, joista harva uskaltaa tänä päivänä esittää valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. Ilmapiirissä, jossa vihapuhe-termiä kyseenalaistava leimataan vihan kannattajaksi ja minkäänlaista maahanmuuttokritiikkiä esittävä tuomitaan rasistiksi, ei aitoa ja rakentavaa poliittista keskustelua voida käydä. Myös kirjan filosofisemmat esseet pistivät miettimään: "Meitä ei vaivaa nihilismi vaan hedonismi. -- Nykyihminen ei nauti mistään, koska nykyihminen ei kärsi mistään". Kaiken kaikkiaan raikas, yllättävä ja (sekä hyvässä että pahassa, mutta enemmän hyvässä) röyhkeä teos.

[T]

"Taiteilijan tehtävä on toimia ukkosenjohdattimena, imeä yhteisön sisällä kiertävä viha itseensä ja yhdistää yhteisö (muut) yhteistä vihollista (itseään) vastaan."