Huvipuiston kulissien taakse kätkeytyy synkkä salaisuus vetävässä trillerissä.
Vuonna 1997 rannikkokaupunkiin avataan upea huvipuisto, Riemuranta. 19-vuotias kesätyöntekijä Olavi tutustuu huvipuiston omistajan poikaan, mutta orastava suhde ja kepeä kesä päättyvät puistossa tapahtuvaan onnettomuuteen. Huvipuisto suljetaan ja jätetään rapistumaan.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Riemuranta kunnostetaan ja avataan uudestaan. Henkilöstöpäälliköksi palkattu Eveliina on vastuussa paikan työntekijöistä, mutta hänellä on myös toinen, painavampi syy olla puistossa. Pian paljastuu, ettei vuosikymmenten takainen onnettomuus ole unohtunut. Joku tapahtumien uhreista janoaa kostoa, ja myös Eveliina on vaarassa.
Jenni Multisilta on psykologisen trillerin nouseva tähti.
Tämä oli niiiiin lähellä viittä tähteä! Ihan hirveän koukuttava lukukokemus. Tässä on upea huvipuistomiljöö, ja huvipuistojen ystävänä kirja tuntuikin ihan minulle kohdistetulta, samaten minuun iski se, että osa kappaleista sijoittuu vuoteen 1997 (rakastan ei-niin-kaukaiseen historiaan sijoittuvaa kirjallisuutta, ja sattuupa se olemaan myös syntymävuoteni). Tässä on hurjan herkullinen romanssi kahden pojan välillä, ja sydäntäni raastaa, että he eivät saaneet enemmän aikaa yhdessä. Lopun jotkut käänteet eivät myöskään ollut ihan täydellisiä, Kirjan luettuani nousi melkein tarve fanifiktiolle (mikä on vähän kurjaa kotimaisen kirjallisuuden kanssa ellet meinannut itse kirjoittaa itsellesi XDD). Oikeasti siis sellainen hyvin vahva 4 ja puoli, suosittelen ehdottomasti!!
Törmäsin Multisiltaan kirjasomessa ja päätin aloittaa tämän junamatkalla, kun Bookbeatista löytyi. Kirjassa on joitakin samankaltaisia elementtejä kuin Ella Paijan Soita minulle karusellin kelloa -kirjassa, ja aluksi tuntui että kahden teoksen juonikuviot sekoittuivat päässäni.
Kirja tempaisi nopeasti mukaansa ja lopulta se oli pakko lukea loppuun kotiin tultuani, vaikka kello alkoi olla uhkaavan paljon. Osa juonikuvioista tuntui arvattavilta ja jollain tavoilla tutuilta, kuten Eevi ja Riitta, mutta osa käänteistä sai suuni loksahtamaan auki. Pohdin pitkään, miksi juuri Olavin näkökulma on nostettu esiin toiseksi aikatasoksi, mutta sekin sitten selvisi.
Välillä kirja tuntui toisteiselta ja sitä olisi voinut hieman tiivistää. Erityisesti silmään pisti se, miten Eveliina päätteli kaksi kertaa jonkun olleen paikalla viime aikoina maitotuotteen päiväyksestä. Pieni yksityiskohta, mutta jäi hieman häiritsevänä mieleen.
Queer-näkökulma lämmitti ja sen jonkinasteinen luonnollisuus. Vaikka Elias jossain sivulauseessa toteaa, että hän on pohtinut asiaa, ei seksuaalisuudesta tehdä ongelmaa tai varsinaisesti tragediaa itsessään. Myös Eveliina vaikuttaa olleen queer-suhteessa ja asia esitetään yhtä tavallisena asiana kuin heterosuhde. Juuri tällaista kuvastoa kaivataan. (Myös Paijan teokseossa hyvää representaatiota queeriudesta) Eliaksesta ja Olavista olisin mieluusti lukenut vielä hieman enemmänkin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mielestäni tämä on paras Multisillan tähänastisista kirjoista, vaikka henkilöt jäivät aiempien kirjojen henkilöitä etäisemmiksi. Multisillalla on kyky luoda aina voimakas maailma, johon lukija uppoaa ja palaa lukemisen jälkeenkin. Juoni oli aika kiemurainen mutta vähemmän ennalta-arvattava kuin edellisen kirjan, joten pidin siitäkin paljon. Huvipuistomaailma miljöönä on kiintoisa ja tämähän on mainio kirja lukea näin keväällä, juuri huvipuistojen aukeamisen aikaan. Tai voi olla, että kannattaa lukea vasta oman huvipuistovierailun jälkeen.
Kuka viimeiseksi jää tempaa lukijan mukaansa vuoristoradan kyytiin ja pistää pään pyörälle kuin keinukarusellissa, yllättää joka mutkassa ja saa sydämen pamppailemaan, aivan kuin ensirakkauden kohdalla.
Kahdesta eri aikajanasta huolimatta tarinan kulkua on helppo seurata, ja ehkä juuri se koukuttaakin lukijan tarinaan ja saa ahmimaan kirjan kertalukaisulla. Pienet salaisuudet joita ripotellaan lukijalle pitkin kirjan saavat haluamaan lisää ja lisää, ja loppuratkaisu ei jätä kylmäksi vaan täyttää kaikki aukot joita tarinassa on ollut ja antaa selityksen ja motiivit tapahtumille.
Nautin kirjan tarjoamasta jännityksestä, kahden nuoren rakkaustarinasta, samaistuttavista henkilöhahmoista ja hattaran tuoksuisesta huvipuistomaailmasta. Täydellinen taidonnäyte niin psykologisten trillereiden kuin draaman saralla ja Multisillan parhaimistoa!
Positiivinen ylläri! Oon yrittänyt lukea Multisillan kirjoja aikaisemminkin, mutta ne ovat aina jääneet kesken. Kuka viimeiseksi jää oli koukuttava ja ahmittavan hyvä jännäri, vaikka tarina olikin melko ”kesy” eikä erityisen trillerimäinen. Ajoittain juoni tuntui vähän junnaavan paikoillaan, mutta lyhyet kappaleet ja kahdella aikatasolla kerrottu tarina pitivät kuitenkin kiinnostusta hyvin yllä. Huvipuiston tunnelmaa oli kuvattu todella hienosti. Pari juonenkäännettä oli aika helppo arvata, mutta ei se lukukokemusta onneksi haitannut. Leppoisaa jännitystä kaipaaville ehdoton suositus!
Mukaansatempaava tarina. Jostain syystä olin mielessäni ihan Vaasan Vaskiluodossa. Kerronta on sujuvaa ja johdattaa hyvin mukanaan. Jotkin asiat tuntuvat oikeastaan itsestäänselviltä (kuten esimerkiksi osat Eveliinan tarinasta), mutta toiset taas pääsivät yllättämään minut. Joillekin romansseille olisi toivonut parempaa kuin mitä niille lopulta suotiin. Kaikkiaan kirjan olisi mielellään lukenut yhdeltä istumalta, jos vain oma aika olisi antanut myöten.
Trillerit eivät yleensä ole minua varten, mutta tässä tulee poikkeus! Multisilta on kehittänyt moniulotteisen tarinan, joka pitää otteessaan ja säilyttää jännityksen ihan loppuun asti. Huvipuisto on kiehtova näyttämö ja taitavasti rakennettu juoni ja ihanat henkilöhahmot kruunaavat kokonaisuuden. Mahtavaa, että tähän on saatu upotettua vielä rakkaustarinakin. Elias & Olavi ❤️
This entire review has been hidden because of spoilers.
Multisillalla on hieman Stephen Kingmäinen tapa kuljettaa tarinaa eteenpäin todella taidokkaasti kirjan keskivaiheilla, minkä takia lopetusta on vaikea saada vastaamaan korkealle nousseisiin odotuksiin. Kaiken kaikkiaan jälleen taidokkaasti punottu trilleri, jonka vaiheilu kahden eri aikajanan välillä on toteutettu todella taidokkaasti.
Page turner. Mielenkiintoiset henkilöhahmot ja kiinnostavasti punottu juoni. Lopputulema oli tutun oloinen ja arvasinkin osan, mutta silti ilahduttavasti jäi myös yllätyksiä ihan viime metreille. Upeasti kuvattu miljöö.
Jenni Multisillan kirjoja on paljon kehuttu, mutta itse en ole niihin ennen tarttunut koska vierastan yliluonnollisia aineksia trillereissä. Tässä niitä ei ollut, ja lukukokemus osoittautui kehujen arvoiseksi. Hyvää kieltä, sujuvaa tarinankuljutusta ja onnistunutta jännityksen rakentelua. Kunhan alun ihmissuhdevatvonnasta päästiin yli tempaisi tarina mukaansa. Viiteen tähteen tämä ei yltänyt lopun motiivin epäuskottavuudesta johtuen sekä .
Hitaasti alkava, mutta sitten mukaansa kaappaava trilleri, jossa lukija on koko ajan hieman hämillään. Onko tässä epäluotettava kertoja vai perheen synkkä menneisyys?
Paikoin jopa toisteinen, aavistuksen puuduttava kerronta verottaa hieman lukunautintoa.
Multisilta on ollut tuottelias kirjoittaja viime vuosina ja ihan sujuvaa mysteeriä tässäkin on tarjolla.