What do you think?
Rate this book
Tyttö Kiovasta
Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä.
10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön. Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.
10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön. Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.
254 pages, Hardcover
First published May 18, 2022
5 people are currently reading
123 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
August 29, 2022
A questo romanzo sono legati due fatti curiosi (sarà che io, quando si parla di libri, credo poco alle coincidenze…).
Il primo è un fatto avvenuto quest’estate mentre mi trovavo sul tram che, da un bel borgo, mi stava riportando al centro città di una nota località della Costa Azzurra. Per assicurarmi di aver preso il tram che mi portasse nella giusta direzione, mi sono rivolta, nel mio francese impeccabile, alla passeggera seduta di fianco a me, una ragazzina, poco più di una bambina, tra l’altro dall’aspetto molto simile a quello della bambina ritratta sulla copertina di questo libro. Lei, che inizialmente ha faticato a capire la mia domanda, ha poi annuito e infine mi ha detto, quasi per scusarsi della poca comprensione, di non essere francese. “Et vous etes d’où?” ("E di dov'è"?) le ho chiesto io, incuriosita. Lei ha fatto una faccia indefinibile, che non ha nascosto l’imbarazzo, la vergogna, quasi lo schifo di quello che doveva dire…”Ukraine”. Sono seguiti dieci, quindici secondi di imbarazzo totale, da parte sua ma anche da parte mia, quei momenti brutti e vuoti, nei quali sei a disagio e d’ingombro, non sai cosa dire e resti lì con le mani in mano, annuendo tra il dispiacere e la comprensione, ma senza riuscire a replicare qualcosa di solido, di intelligente, di sensato. Anche perché, improvvisamente, ti senti la più fortunata del mondo a visualizzare una tragedia a distanza, senza che sia toccata a te.
Ecco, il disagio che ha vissuto questa ragazzina che resterà per me sempre sconosciuta, è quello che vive Alisa, la protagonista di questo romanzo. Me le sono immaginate uguali, in fuga da un destino che, di colpo, ha rovinato la loro quotidianità. Alisa ha 10 anni quando la guerra, di cui fino a quel momento si parlava con insistenza ma anche con incredulità, entra nella sua casa, a Kiev…e così è costretta a lasciare tutto, e a fuggire col nonno a Leopoli, verso Ovest, allo scopo di raggiungere la Polonia, mentre il padre perde tragicamente la vita e della madre si perdono le tracce. Da bambina diventa adulta in un baleno, e si rende conto che le favole non esistono più, ma anche che è importantissimo, vitale, non perdere del tutto la speranza.
Luca Crippa (già noto nelle mie passate letture per il toccante “Il fotografo di Auschwitz”) ci racconta il viaggio di Alisa e del nonno, tra città distrutte, palestre e stazioni trasformate in centri d’accoglienza e personaggi combattivi e disperati nell’Ucraina sconvolta dalla terribile guerra in corso. Un racconto incredibile che riporta alla crudeltà dei misfatti perpetrati con gratuità ai tempi del Nazismo: cambiano gli attori, i tempi e il contesto, ma lo scenario, macchiato da sangue innocente, resta purtroppo lo stesso.
Il secondo fatto curioso? Beh, uno dei maggiori terrori di ogni buon lettore, ovvero…il cosiddetto "buco delle pagine". Mi trovavo a pagina 96, ormai catapultata nel racconto, quando la pagina successiva è saltata al 145…in pratica, il volume usato appena acquistato aveva, per errore tipografico, un vuoto di oltre 50 pagine. Che fare? Dovevo assolutamente proseguire la lettura (e il libro risultava fuori nel circolo inter-bibliotecario). Sono dunque tornata subito in libreria e ne ho acquistata un’altra copia (stavolta nuova), pagando la differenza. Questa storia, attuale e crudele, non doveva assolutamente essere lasciata a metà, e non doveva nemmeno aspettare. Questa storia urlava di essere scoperta, continuata e terminata subito…Fatelo anche voi.
Il primo è un fatto avvenuto quest’estate mentre mi trovavo sul tram che, da un bel borgo, mi stava riportando al centro città di una nota località della Costa Azzurra. Per assicurarmi di aver preso il tram che mi portasse nella giusta direzione, mi sono rivolta, nel mio francese impeccabile, alla passeggera seduta di fianco a me, una ragazzina, poco più di una bambina, tra l’altro dall’aspetto molto simile a quello della bambina ritratta sulla copertina di questo libro. Lei, che inizialmente ha faticato a capire la mia domanda, ha poi annuito e infine mi ha detto, quasi per scusarsi della poca comprensione, di non essere francese. “Et vous etes d’où?” ("E di dov'è"?) le ho chiesto io, incuriosita. Lei ha fatto una faccia indefinibile, che non ha nascosto l’imbarazzo, la vergogna, quasi lo schifo di quello che doveva dire…”Ukraine”. Sono seguiti dieci, quindici secondi di imbarazzo totale, da parte sua ma anche da parte mia, quei momenti brutti e vuoti, nei quali sei a disagio e d’ingombro, non sai cosa dire e resti lì con le mani in mano, annuendo tra il dispiacere e la comprensione, ma senza riuscire a replicare qualcosa di solido, di intelligente, di sensato. Anche perché, improvvisamente, ti senti la più fortunata del mondo a visualizzare una tragedia a distanza, senza che sia toccata a te.
Ecco, il disagio che ha vissuto questa ragazzina che resterà per me sempre sconosciuta, è quello che vive Alisa, la protagonista di questo romanzo. Me le sono immaginate uguali, in fuga da un destino che, di colpo, ha rovinato la loro quotidianità. Alisa ha 10 anni quando la guerra, di cui fino a quel momento si parlava con insistenza ma anche con incredulità, entra nella sua casa, a Kiev…e così è costretta a lasciare tutto, e a fuggire col nonno a Leopoli, verso Ovest, allo scopo di raggiungere la Polonia, mentre il padre perde tragicamente la vita e della madre si perdono le tracce. Da bambina diventa adulta in un baleno, e si rende conto che le favole non esistono più, ma anche che è importantissimo, vitale, non perdere del tutto la speranza.
Luca Crippa (già noto nelle mie passate letture per il toccante “Il fotografo di Auschwitz”) ci racconta il viaggio di Alisa e del nonno, tra città distrutte, palestre e stazioni trasformate in centri d’accoglienza e personaggi combattivi e disperati nell’Ucraina sconvolta dalla terribile guerra in corso. Un racconto incredibile che riporta alla crudeltà dei misfatti perpetrati con gratuità ai tempi del Nazismo: cambiano gli attori, i tempi e il contesto, ma lo scenario, macchiato da sangue innocente, resta purtroppo lo stesso.
Il secondo fatto curioso? Beh, uno dei maggiori terrori di ogni buon lettore, ovvero…il cosiddetto "buco delle pagine". Mi trovavo a pagina 96, ormai catapultata nel racconto, quando la pagina successiva è saltata al 145…in pratica, il volume usato appena acquistato aveva, per errore tipografico, un vuoto di oltre 50 pagine. Che fare? Dovevo assolutamente proseguire la lettura (e il libro risultava fuori nel circolo inter-bibliotecario). Sono dunque tornata subito in libreria e ne ho acquistata un’altra copia (stavolta nuova), pagando la differenza. Questa storia, attuale e crudele, non doveva assolutamente essere lasciata a metà, e non doveva nemmeno aspettare. Questa storia urlava di essere scoperta, continuata e terminata subito…Fatelo anche voi.
May 4, 2024
Kyllä raskain ja surullisin kirja, mitä oon pitkään aikaan lukenut, mutta samalla myös uskomattoman kaunis. Sopi itselle täydellisesti juuri nyt muistutuksena, kun Ukrainan sota alkaa jäämään hieman uutisvarjoon.
October 9, 2022
Il 24 febbraio l'Ucraina è stata invasa dalla Russia ed è iniziato l'inferno sulla terra per il popolo del mio paese. In questo libro ho provato sulla mia pelle sensazioni, emozioni e paure di una bambina di dieci anni, Alisa, e della sua famiglia. "La bambina di Kiev" è un libro per tutti coloro che all'inizio della guerra non ci credevano e dicevano che i video attuali erano vecchi o, peggio ancora, falsi.
Alisa nasce e cresce con la sua famiglia a Kiev, capitale della bellissima Ucraina con i suoi paesaggi e monumenti ammirati e distrutti dalla guerra, da questo conflitto che non sembrava possibile nel 2022.
Alisa va a scuola, è una bambina allegra che ama studiare, ama giocare, ama stare con la sua famiglia e la sua ultima uscita con i genitori Polina e Semyon e il nonno Oleksandr è stato andare al cinema a guardare "Encanto". Poi è iniziato l'inimmaginabile per lei, per i suoi cari e per tutta l'Ucraina. Ogni personaggio è un simbolo: Polina è una donna ucraina con la paura per la sua famiglia e con tanto amore che va avanti. Semyon è un padre coraggioso pronto a combattere. Oleksandr è il più anziano e si ricorda i racconti sulla Seconda Guerra Mondiale ed è sicuro che i russi non potrebbero mai attaccarli, ripetendo così la storia. Alisa è solo una bambina che a dieci anni conosce la guerra, la morte e la fame e le tocca, come a tanti altri bambini, crescere troppo in fretta.
La narrazione è talmente coinvolgente che è impossibile non piangere leggendo il fatidico viaggio della bambina con suo nonno verso un futuro sconosciuto, leggendo le sue pagine del diario e i suoi pensieri innocenti da bambina di dieci anni con le sue paure e preoccupazioni.
Una storia di coraggio, paura e speranza sullo sfondo del conflitto che fa pensare al bene e al male, alla cattiveria dell'essere umano, alla follia umana che ha portato a tutto questo. Città eliminate, famiglie divise o distrutte, questa è la distruzione e la resistenza di un'identità nazionale che va avanti, combatte per il proprio paese. Perché noi siamo così, patriottici e nazionalisti, fieri di essere ucraini, di vivere su questa terra.
Alisa nasce e cresce con la sua famiglia a Kiev, capitale della bellissima Ucraina con i suoi paesaggi e monumenti ammirati e distrutti dalla guerra, da questo conflitto che non sembrava possibile nel 2022.
Alisa va a scuola, è una bambina allegra che ama studiare, ama giocare, ama stare con la sua famiglia e la sua ultima uscita con i genitori Polina e Semyon e il nonno Oleksandr è stato andare al cinema a guardare "Encanto". Poi è iniziato l'inimmaginabile per lei, per i suoi cari e per tutta l'Ucraina. Ogni personaggio è un simbolo: Polina è una donna ucraina con la paura per la sua famiglia e con tanto amore che va avanti. Semyon è un padre coraggioso pronto a combattere. Oleksandr è il più anziano e si ricorda i racconti sulla Seconda Guerra Mondiale ed è sicuro che i russi non potrebbero mai attaccarli, ripetendo così la storia. Alisa è solo una bambina che a dieci anni conosce la guerra, la morte e la fame e le tocca, come a tanti altri bambini, crescere troppo in fretta.
La narrazione è talmente coinvolgente che è impossibile non piangere leggendo il fatidico viaggio della bambina con suo nonno verso un futuro sconosciuto, leggendo le sue pagine del diario e i suoi pensieri innocenti da bambina di dieci anni con le sue paure e preoccupazioni.
Una storia di coraggio, paura e speranza sullo sfondo del conflitto che fa pensare al bene e al male, alla cattiveria dell'essere umano, alla follia umana che ha portato a tutto questo. Città eliminate, famiglie divise o distrutte, questa è la distruzione e la resistenza di un'identità nazionale che va avanti, combatte per il proprio paese. Perché noi siamo così, patriottici e nazionalisti, fieri di essere ucraini, di vivere su questa terra.
December 24, 2022
O drama e os horrores da guerra vistos e contados pelos olhos de uma menina e do seu avô.
Uma Ucrânia calma que, de um momento para o outro, e sem que nada o fizesse prever, se vê envolvida em guerra, fazendo com muita gente abandone as suas casas, se perca das suas famílias, em busca de um "porto seguro" onde se possam sentir protegidos e recomeçar uma nova vida.
Uma situação dramática contada na primeira pessoa, na voz de uma criança.
Uma Ucrânia calma que, de um momento para o outro, e sem que nada o fizesse prever, se vê envolvida em guerra, fazendo com muita gente abandone as suas casas, se perca das suas famílias, em busca de um "porto seguro" onde se possam sentir protegidos e recomeçar uma nova vida.
Uma situação dramática contada na primeira pessoa, na voz de uma criança.
Read
June 28, 2023Não consigo classificar este livro 🥺 um murro no estômago, uma dor no coração. Embora seja fição é baseado em factos reais e nunca pensei que na Europa algo deste pudesse voltar a acontecer 😔 Que tudo volte à paz rapidamente 🙏🏼
December 1, 2022
Classificar este livro não foi fácil, pode não ser um grande obra literária, mas para mim que visualizo muito o que leio, foi estar a ver a guerra em 1ª mão, foi como se estivesse a ver as imagens que infelizmente ainda hoje nos chegam diariamente através dos média.
Através da história de Alisa, uma menina de 10 anos, os autores apresentam nos um testemunho de como a guerra destrói vidas inocentes, no entanto não deixa de ser uma história de coragem e de esperança
Através da história de Alisa, uma menina de 10 anos, os autores apresentam nos um testemunho de como a guerra destrói vidas inocentes, no entanto não deixa de ser uma história de coragem e de esperança
May 25, 2024
Aivan sydäntäsärkevä teos. Miten tästä pääsee yli… sanaton, surullinen, voimaton fiilis. ❤️🩹
June 23, 2023
(2.5/5)
Harvoin tulee kirjoitettua kunnon arvosteluja, mutta tämän kohdalla halusin hieman avata tähtimäärää.
On tärkeää, että kirjoja kirjoitetaan ajankohtaisista aiheista ja tämänhetkisestä maailmantilasta. Ukrainan kärsimyksiä ei saa unohtaa. Tyttö Kiovasta on parhaimmillaan kuvatessaan tosielämän pakolaisten kertomuksiin pohjautuvaa tarinaa: 10-vuotiaan Alisan pakomatka Kiovasta länteen tuntuu realistiselta ja sodan kauhut tulevat lukijalle hyvin selväksi.
Harmi kyllä kaunokirjallisena teoksena Tyttö Kiovasta ontuu. Kirjoitustyyli on paikoitellen kumman kepeää ja naiivia, jopa lastenkirjamaista. Se tuntuu ristiriitaiselta varsinkin loppupuolen väkivaltakuvausten kontekstissa - ensimmäisistä kolmestakymmenestä luvusta olisin varmaankin saanut paljon irti jo ala-asteikäisenä, mutta butšalaisen kellarin tapahtumien kuvailulta olisin kyllä halunnut nuoren itseni säästää. Teoksen kohderyhmä ei ainakaan itselleni selvinnyt.
Toinen ongelmani teoksen kanssa ovat sen henkilöhahmot, joita ei oikeastaan voi kuvata edes yksiulotteisiksi - juuri kenelläkään kirjassa ei tunnu olevan minkäänlaisia persoonallisuudenpiirteitä. Se on ymmärrettävää, kun kirjan tapahtumat perustuvat useiden pakolaisten kertomuksiin, mutta lukijana Alisaan, Oleksandriin ja Polinaan olisi toivonut edes jotain tarttumapintaa. Toisinaan hahmojen välille viriävät konfliktitilanteet ratkeavat onnellisen nopeasti, eivätkä luonteenpiirteet ehdi kehittyä edes niiden aikana.
Toivon rakentamisessa Tyttö Kiovasta onnistuu. Ehkä se onkin kaikista tärkeintä tässä maailmantilanteessa.
Harvoin tulee kirjoitettua kunnon arvosteluja, mutta tämän kohdalla halusin hieman avata tähtimäärää.
On tärkeää, että kirjoja kirjoitetaan ajankohtaisista aiheista ja tämänhetkisestä maailmantilasta. Ukrainan kärsimyksiä ei saa unohtaa. Tyttö Kiovasta on parhaimmillaan kuvatessaan tosielämän pakolaisten kertomuksiin pohjautuvaa tarinaa: 10-vuotiaan Alisan pakomatka Kiovasta länteen tuntuu realistiselta ja sodan kauhut tulevat lukijalle hyvin selväksi.
Harmi kyllä kaunokirjallisena teoksena Tyttö Kiovasta ontuu. Kirjoitustyyli on paikoitellen kumman kepeää ja naiivia, jopa lastenkirjamaista. Se tuntuu ristiriitaiselta varsinkin loppupuolen väkivaltakuvausten kontekstissa - ensimmäisistä kolmestakymmenestä luvusta olisin varmaankin saanut paljon irti jo ala-asteikäisenä, mutta butšalaisen kellarin tapahtumien kuvailulta olisin kyllä halunnut nuoren itseni säästää. Teoksen kohderyhmä ei ainakaan itselleni selvinnyt.
Toinen ongelmani teoksen kanssa ovat sen henkilöhahmot, joita ei oikeastaan voi kuvata edes yksiulotteisiksi - juuri kenelläkään kirjassa ei tunnu olevan minkäänlaisia persoonallisuudenpiirteitä. Se on ymmärrettävää, kun kirjan tapahtumat perustuvat useiden pakolaisten kertomuksiin, mutta lukijana Alisaan, Oleksandriin ja Polinaan olisi toivonut edes jotain tarttumapintaa. Toisinaan hahmojen välille viriävät konfliktitilanteet ratkeavat onnellisen nopeasti, eivätkä luonteenpiirteet ehdi kehittyä edes niiden aikana.
Toivon rakentamisessa Tyttö Kiovasta onnistuu. Ehkä se onkin kaikista tärkeintä tässä maailmantilanteessa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 18, 2024
#bookreview “Menina de Kiev" by Luca Crippa and Maurizio Onnis translated by Editora Presença with 223 pages and the genre is literature, romance and fiction
No trágico dia, 24 de Fevereiro, a Ucrânia 🇺🇦 mergulhou no inferno da invasão russa 🇷🇺, desencadeando uma realidade brutal para milhares.
Neste livro experimentei em primeira mão as sensações, emoções e medos de uma menina de 10 anos, Alisa e de sua família.
"A menina de Kiev" é um testemunho para aqueles que, no início do conflito, duvidaram da realidade das imagens e vídeos, uma narrativa envolvente que desvenda o impacto devastador da guerra na vida de uma menina.
Alisa nasceu e cresceu com a sua família em Kiev, capital da Ucrânia com belas paisagens e monumentos destruídos pela guerra, por este conflito que não parecia possível em 2022.
Alisa vai para a escola, é uma criança alegre que adora estudar, adora brincar, adora estar com a família e seu último passeio com os pais, Polina e Semyon e seu avô Oleksandr foi ao cinema assistir o filme "Encanto".
Então começou o inimaginável para ela, e para os seus entes queridos e para toda a Ucrânia.
Cada personagem é um símbolo: Polina é uma mulher ucraniana que teme pela família e com muito amor segue em frente. Semyon é um pai corajoso pronto para lutar. Oleksandr é o mais velho e lembra das histórias da Segunda Guerra Mundial e têm a certeza de que os russos jamais poderiam atacá-los, repetindo assim a história.
Alisa é apenas uma menina que aos dez anos passa pela guerra, pela morte, pela fome e, como muitas outras crianças, têm que crescer muito rápido.
A narrativa é tão envolvente que é impossível não chorar lendo a história fatídica jornada de uma menina com o seu avô rumo a um futuro desconhecido, lendo as páginas do seu diário e seus pensamentos inocentes de uma menina de dez anos com seus medos e preocupações. Uma situação dramática contada na primeira pessoa, na voz de uma criança.
Uma história de coragem, medo e esperança num cenário de conflito que faz pensar no bem e no mal, na maldade do ser humano, na loucura humana que levou a tudo isto. Cidades eliminadas, famílias divididas ou destruídas, esta é a destruição e a resistência de uma identidade nacional que avança, que luta pela sua pátria. Porque nós humanos somos assim, patrióticos e nacionalistas, orgulhosos da nossa nacionalidade e de viver na nossa terra.
Classificar este livro não foi nada fácil, pode não ser uma grande obra literária, mas para mim, que visualizo muito do que leio, foi como ver em primeira mão a guerra, foi como se estivesse a ver as imagens que infelizmente ainda hoje nos chegam diariamente através dos média.
*
(Agora é o momento de avançar para a próxima leitura ��)
__________________
@biblioteca.da.ana
No trágico dia, 24 de Fevereiro, a Ucrânia 🇺🇦 mergulhou no inferno da invasão russa 🇷🇺, desencadeando uma realidade brutal para milhares.
Neste livro experimentei em primeira mão as sensações, emoções e medos de uma menina de 10 anos, Alisa e de sua família.
"A menina de Kiev" é um testemunho para aqueles que, no início do conflito, duvidaram da realidade das imagens e vídeos, uma narrativa envolvente que desvenda o impacto devastador da guerra na vida de uma menina.
Alisa nasceu e cresceu com a sua família em Kiev, capital da Ucrânia com belas paisagens e monumentos destruídos pela guerra, por este conflito que não parecia possível em 2022.
Alisa vai para a escola, é uma criança alegre que adora estudar, adora brincar, adora estar com a família e seu último passeio com os pais, Polina e Semyon e seu avô Oleksandr foi ao cinema assistir o filme "Encanto".
Então começou o inimaginável para ela, e para os seus entes queridos e para toda a Ucrânia.
Cada personagem é um símbolo: Polina é uma mulher ucraniana que teme pela família e com muito amor segue em frente. Semyon é um pai corajoso pronto para lutar. Oleksandr é o mais velho e lembra das histórias da Segunda Guerra Mundial e têm a certeza de que os russos jamais poderiam atacá-los, repetindo assim a história.
Alisa é apenas uma menina que aos dez anos passa pela guerra, pela morte, pela fome e, como muitas outras crianças, têm que crescer muito rápido.
A narrativa é tão envolvente que é impossível não chorar lendo a história fatídica jornada de uma menina com o seu avô rumo a um futuro desconhecido, lendo as páginas do seu diário e seus pensamentos inocentes de uma menina de dez anos com seus medos e preocupações. Uma situação dramática contada na primeira pessoa, na voz de uma criança.
Uma história de coragem, medo e esperança num cenário de conflito que faz pensar no bem e no mal, na maldade do ser humano, na loucura humana que levou a tudo isto. Cidades eliminadas, famílias divididas ou destruídas, esta é a destruição e a resistência de uma identidade nacional que avança, que luta pela sua pátria. Porque nós humanos somos assim, patrióticos e nacionalistas, orgulhosos da nossa nacionalidade e de viver na nossa terra.
Classificar este livro não foi nada fácil, pode não ser uma grande obra literária, mas para mim, que visualizo muito do que leio, foi como ver em primeira mão a guerra, foi como se estivesse a ver as imagens que infelizmente ainda hoje nos chegam diariamente através dos média.
*
(Agora é o momento de avançar para a próxima leitura ��)
__________________
@biblioteca.da.ana
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 26, 2024
Tämä oli todella surullinen kirja, joka toi sodan hyvin lähelle lukijaa. Ei ehkä kaunokirjallisesti mikään huippu teos, mutta niin todenmakuinen kuvaus sotaa pakenevasta lapsesta ja hänen isoisästään, ettei sodan kauheutta pystynyt mielikuvissaan pakenemaan. Odotin ja toivoin onnellisia käänteitä, mutta eihän niitä pommitusten keskellä ole. Alisan kertomus pohjautuu todellisiin tarinoihin liittyen Ukrainasta lähteneisiin pakolaisiin, mutta yhdistelee faktaa ja fiktiota. Suositus tälle kirjalle.
December 8, 2025
Todella koskettava tarina. Itku tuli lopussa.
March 1, 2023
Tyttö Kiovasta kertoo tositapahtumiin perustuvan kuvauksen siitä, miten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan muuttaa yhden ukrainalaisperheen elämän tyystin vuoden 2022 aikana. Kirjan kirjoittaneet Luca Crippa ja Maurizio Onnis ovat aiemmin kirjoittaneet yhdessä elämänkerrallisen romaanin nimeltä The Auschwitz photographer, jota ei vielä ole suomennettu.
Tyttö Kiovasta alkaa sotaa edeltävien kuukausien tunnelman kuvailusta. Venäjä uhittelee, mutta kukaan ei vielä usko sotilaallisen hyökkäyksen oikeasti toteutuvan. Alisa on Polinan ja Semenin lapsi, joka käy koulua kiovalaisessa lähiössä. Isoisä Oleksandr tulee kirjassa myöhemmin myös keskeiseen rooliin, kun pakomatka sodan keskeltä alkaa.
Alussa elämä on vielä melko onnellista. Alisan perhe pärjäilee aivan hyvin. Pian sota tulee rikkomaan tämän perheen kolmeen osaan, jotka ajautuvat erilleen toisistaan. Ikävä, ahdistus, toivottomuus ja kipu astuvat kuvaan. Tyttö Kiovasta joutuu kärsimään. Kirjassa Alisa vaeltaa isoisänsä Oleksandrin kanssa Kiovasta kohti Lviviä, moottoritietä numero E40 pitkin. Matkalla he näkevät ja kokevat erilaisia tunnelmia ja tilanteita. Kuulevat ihmisten kertomuksia pakolaisten majoituskeskuksissa ja muualla. Moni yö tulee vietettyä jalkapallokentille pystytetyissä telttakylissä. Matkaa Kiovasta Lviviin on yli 500 km, mikä kertoo jotain Ukrainan maantieteellisestä laajuudesta.
Ai niin, unohdin melkein mainita, että Alisan ja isoisän mukana kulkee myös Alisan kissa nimeltä Milou. Eläinten surullista kohtaloa sodan keskellä tuodaan kirjassa jonkun verran esille. Eläintarhan eläinten evakuointirekkojen saattue on melkoinen näky. Kaduilla vaeltaa koiria, joiden omistajat sota on vienyt mennessään.
Oli hivenen erikoista lukea näin pian kirjaa tapahtumista, jotka vasta alkoivat ja vielä jatkuvat. Tilanne Ukrainassa on muuttunut optimistisempaan suuntaan siitä, millaiseksi kirja sitä kuvailee. Ukrainalaiset ovat onnistuneet puolustamaan maataan paljon odotettua paremmin. Kirjan kertoma ajanjakso alkaa sotaa edeltävistä viikoista ja päättyy suurin piirtein kesään 2022. Venäjä esiintyy kirjassa luonnonvoimana, joka vain vyöryy. Kiovaa jo piiritetään ja toivo alkaa olla mennyttä. Venäläisten sotilaiden hirmuteot liitetään osaksi tarinaa.
Varsin monet asiat kirjassa, kuten miljöö ja henkilöhahmojen kohtalot vastasivat mielikuviani sodan alkuaikojen tapahtumista. Synkkä episodi Butŝasta käydään kirjassa myös läpi. Onneksi kirjassa oli myös muutamia itselleni uusia asioita Ukrainan tapahtumista, ja toki romaanin lukeminen kuljetti minut syvemmälle Ukrainaan, aivan ihmisten keskelle. Tässä oli jotain paljon voimakkaampaa kuin neutraaliksi hiottujen uutisten lukemisessa.
Kirja on rakenteeltaan eheä, tyyliltään selkeä ja sopivan monipuolinen kerronnassaan. Kirjassa on kolme selkeästi toisistaan erottuvaa osaa, jotka jaotellaan sen perusteella, missä vaiheessa pakomatkaansa Alisa isoisänsä ja kissansa kanssa on. Ulkopuolinen kertoja kertoo tämän hajoavan perheen kokemusten kautta siitä, millainen tunnelma koko Ukrainassa vallitsee sodan ensimmäisinä kuukausina. Alisa on ainut hahmo, jonka lukijana opin kirjan aikana tuntemaan hieman pintaa syvemmältä. Muut hahmot paitsi ehkä isoisä, jäävät todella etäisiksi, kuin hahmoiksi sumussa. Sivuhahmojen elämistä paljastetaan vain murusia. Joku kertoo pakolaiskeskuksen iltanuotiolla lyhyen jutun elämästään. Ihmisten ulkomuotoa ei kuvailla juuri lainkaan. Lukijan mielikuvituksen varaan jätetään paljon. En sano, että nämä ovat huonoja puolia kirjassa. Tämä vain oli kirjan tyyli kuvailla tapahtumia. Toisaalta etäältä, toisaalta hyvin läheltä, mutta vain tytön, ukin ja tytön äidin kohdalla läheltä. Tytön ikävä äitiään kohtaan on kirjassa yksi keskeisimmistä jännitteistä. Sota meinaa särkeä pienen lapsen sydämen, mutta loppu ei ole mahdottoman synkkä, vaan vain puolittain synkkä.
Tyttö Kiovasta alkaa sotaa edeltävien kuukausien tunnelman kuvailusta. Venäjä uhittelee, mutta kukaan ei vielä usko sotilaallisen hyökkäyksen oikeasti toteutuvan. Alisa on Polinan ja Semenin lapsi, joka käy koulua kiovalaisessa lähiössä. Isoisä Oleksandr tulee kirjassa myöhemmin myös keskeiseen rooliin, kun pakomatka sodan keskeltä alkaa.
Alussa elämä on vielä melko onnellista. Alisan perhe pärjäilee aivan hyvin. Pian sota tulee rikkomaan tämän perheen kolmeen osaan, jotka ajautuvat erilleen toisistaan. Ikävä, ahdistus, toivottomuus ja kipu astuvat kuvaan. Tyttö Kiovasta joutuu kärsimään. Kirjassa Alisa vaeltaa isoisänsä Oleksandrin kanssa Kiovasta kohti Lviviä, moottoritietä numero E40 pitkin. Matkalla he näkevät ja kokevat erilaisia tunnelmia ja tilanteita. Kuulevat ihmisten kertomuksia pakolaisten majoituskeskuksissa ja muualla. Moni yö tulee vietettyä jalkapallokentille pystytetyissä telttakylissä. Matkaa Kiovasta Lviviin on yli 500 km, mikä kertoo jotain Ukrainan maantieteellisestä laajuudesta.
Ai niin, unohdin melkein mainita, että Alisan ja isoisän mukana kulkee myös Alisan kissa nimeltä Milou. Eläinten surullista kohtaloa sodan keskellä tuodaan kirjassa jonkun verran esille. Eläintarhan eläinten evakuointirekkojen saattue on melkoinen näky. Kaduilla vaeltaa koiria, joiden omistajat sota on vienyt mennessään.
Oli hivenen erikoista lukea näin pian kirjaa tapahtumista, jotka vasta alkoivat ja vielä jatkuvat. Tilanne Ukrainassa on muuttunut optimistisempaan suuntaan siitä, millaiseksi kirja sitä kuvailee. Ukrainalaiset ovat onnistuneet puolustamaan maataan paljon odotettua paremmin. Kirjan kertoma ajanjakso alkaa sotaa edeltävistä viikoista ja päättyy suurin piirtein kesään 2022. Venäjä esiintyy kirjassa luonnonvoimana, joka vain vyöryy. Kiovaa jo piiritetään ja toivo alkaa olla mennyttä. Venäläisten sotilaiden hirmuteot liitetään osaksi tarinaa.
Varsin monet asiat kirjassa, kuten miljöö ja henkilöhahmojen kohtalot vastasivat mielikuviani sodan alkuaikojen tapahtumista. Synkkä episodi Butŝasta käydään kirjassa myös läpi. Onneksi kirjassa oli myös muutamia itselleni uusia asioita Ukrainan tapahtumista, ja toki romaanin lukeminen kuljetti minut syvemmälle Ukrainaan, aivan ihmisten keskelle. Tässä oli jotain paljon voimakkaampaa kuin neutraaliksi hiottujen uutisten lukemisessa.
Kirja on rakenteeltaan eheä, tyyliltään selkeä ja sopivan monipuolinen kerronnassaan. Kirjassa on kolme selkeästi toisistaan erottuvaa osaa, jotka jaotellaan sen perusteella, missä vaiheessa pakomatkaansa Alisa isoisänsä ja kissansa kanssa on. Ulkopuolinen kertoja kertoo tämän hajoavan perheen kokemusten kautta siitä, millainen tunnelma koko Ukrainassa vallitsee sodan ensimmäisinä kuukausina. Alisa on ainut hahmo, jonka lukijana opin kirjan aikana tuntemaan hieman pintaa syvemmältä. Muut hahmot paitsi ehkä isoisä, jäävät todella etäisiksi, kuin hahmoiksi sumussa. Sivuhahmojen elämistä paljastetaan vain murusia. Joku kertoo pakolaiskeskuksen iltanuotiolla lyhyen jutun elämästään. Ihmisten ulkomuotoa ei kuvailla juuri lainkaan. Lukijan mielikuvituksen varaan jätetään paljon. En sano, että nämä ovat huonoja puolia kirjassa. Tämä vain oli kirjan tyyli kuvailla tapahtumia. Toisaalta etäältä, toisaalta hyvin läheltä, mutta vain tytön, ukin ja tytön äidin kohdalla läheltä. Tytön ikävä äitiään kohtaan on kirjassa yksi keskeisimmistä jännitteistä. Sota meinaa särkeä pienen lapsen sydämen, mutta loppu ei ole mahdottoman synkkä, vaan vain puolittain synkkä.
November 10, 2022
A touching testimony of everything war implies in the destruction of innocent lives, shattering families and provoking unbelievable sufferings.
It is incredible to think that this is such a current book!
Maria Carmo,
Lisbon 10 November 2022
It is incredible to think that this is such a current book!
Maria Carmo,
Lisbon 10 November 2022
April 25, 2023
Luca Crippan ja Maurizio Onnisin teos Tyttö Kiovasta kertoi Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Teoksen keskiössä oli perhe, johon kuului 10-vuotias Alisa, isä, äiti ja ukki. Perhe asui Kiovassa, mutta sieltä oli lähdettävä pian pakoon yltyviä pommituksia. Matkalle lähtivät Alisa, äiti ja ukki. Lopulta pakomatkaa tekivät Alisa ja ukki. Tyttö Kiovasta on hyvin traaginen kertomus pienestä perheestä sodan jaloissa.
Alisa ja ukki matkasivat kävellen kohti Puolaa. Matkan varrelle oli perustettu yöpaikkoja pakolaisille. Hekin olivat pakolaisia ja tarvitsivat yöpaikkoja, ruokaa ja peseytymispaikkoja. Matkan varrella he näkivät ihmisiä, joita sota ei ollut vielä koskettanut, mutta se läheni uhkaavasti ja saavutti heitä. Pommikoneet lähenivät. Joka puolella oli merkkejä sodan läsnäolosta. Pakolaisia oli joka puolelta Ukrainaa liikkumassa kohti turvaa. Myös syöpäsairaat ja muut vakavasti sairaat liikkuivat kohti turvaa, sillä Venäjä tuhosi järjestelmällisesti myös Ukrainan sairaalat.
Luca Crippan ja Maurizio Onnisin teos Tyttö Kiovasta on tositapahtumiin pohjautuva koskettava tarina pienen tytön vaelluksesta sodan keskellä.
Alisa ja ukki matkasivat kävellen kohti Puolaa. Matkan varrelle oli perustettu yöpaikkoja pakolaisille. Hekin olivat pakolaisia ja tarvitsivat yöpaikkoja, ruokaa ja peseytymispaikkoja. Matkan varrella he näkivät ihmisiä, joita sota ei ollut vielä koskettanut, mutta se läheni uhkaavasti ja saavutti heitä. Pommikoneet lähenivät. Joka puolella oli merkkejä sodan läsnäolosta. Pakolaisia oli joka puolelta Ukrainaa liikkumassa kohti turvaa. Myös syöpäsairaat ja muut vakavasti sairaat liikkuivat kohti turvaa, sillä Venäjä tuhosi järjestelmällisesti myös Ukrainan sairaalat.
Luca Crippan ja Maurizio Onnisin teos Tyttö Kiovasta on tositapahtumiin pohjautuva koskettava tarina pienen tytön vaelluksesta sodan keskellä.
Read
April 4, 2024"Non vedeva cose brutte. Poi ci ha pensato, alle cose brutte, e ha capito che erano i suoi genitori a nascondergliele. Di proposito. Volevano che lei stesse sempre bene." (p.180)
"" Guarda il gatto", pensò la bambina, "è in mezzo alla guerra e l'uomo cattivo è arrabbiato anche con lui. Ma lui non se ne preoccupa e continua la sua vita come se niente fosse. Devo prendere la forza del gatto!" (p.182)
"Di una cosa è sicura: il viaggio non finirà mai. E lei, se vuole vivere bene, dormire bene, non avere sempre paura, deve diventare la migliore viaggiatrice del mondo. La migliore." (p.183)
Ponte sul Bucha
Lyubymivka
Berezivka
Kalynivka
Syntnyaky
Zytomyr
Berezivka
Bojarka
Martynivka
Molodizhne
Kurne
Novohrad-Volyns'kyj
Koryst
Rivne
Velyka Omelyana (maestra Anastasiya)
Dubno (castello)
parco Nazinale Buzkiy Gard - Fiume Bug (Buh)
Bus'k
Leopoli
Medyka
E40
Vareniki: sono molto morbidi e ripieni di funghi.
Deruny: fritelle
Sochniki (comida)
sfollati: desplazados
"" Guarda il gatto", pensò la bambina, "è in mezzo alla guerra e l'uomo cattivo è arrabbiato anche con lui. Ma lui non se ne preoccupa e continua la sua vita come se niente fosse. Devo prendere la forza del gatto!" (p.182)
"Di una cosa è sicura: il viaggio non finirà mai. E lei, se vuole vivere bene, dormire bene, non avere sempre paura, deve diventare la migliore viaggiatrice del mondo. La migliore." (p.183)
Ponte sul Bucha
Lyubymivka
Berezivka
Kalynivka
Syntnyaky
Zytomyr
Berezivka
Bojarka
Martynivka
Molodizhne
Kurne
Novohrad-Volyns'kyj
Koryst
Rivne
Velyka Omelyana (maestra Anastasiya)
Dubno (castello)
parco Nazinale Buzkiy Gard - Fiume Bug (Buh)
Bus'k
Leopoli
Medyka
E40
Vareniki: sono molto morbidi e ripieni di funghi.
Deruny: fritelle
Sochniki (comida)
sfollati: desplazados
March 2, 2024
Pääsee Ukraina-aiheiselle suosituslistalleni! Vaikuttava teos, joka nostaa välillä kyyneleet silmiin. Pieni tyttö joutuu sodan alettua pakomatkalle, joka piti taittaa koko perheen kesken, mutta lopulta jäljellä ovat enää .
Hyvien Ukrainaan liittyvien kirjojen listani on pitkä, mutta jos best of the best pitäisi mainita, niin näillä pääset tosi pitkälle:
- Maksim Fedorov: Minun Ukrainani
- Sofi Oksanen: Samaan virtaan
- Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
- Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset
- Pirjo Houni: Sodan sellisti
- Luca Crippa: Tyttö Kiovasta
Hyvien Ukrainaan liittyvien kirjojen listani on pitkä, mutta jos best of the best pitäisi mainita, niin näillä pääset tosi pitkälle:
- Maksim Fedorov: Minun Ukrainani
- Sofi Oksanen: Samaan virtaan
- Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
- Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset
- Pirjo Houni: Sodan sellisti
- Luca Crippa: Tyttö Kiovasta
January 23, 2025
Classificar este livro não foi fácil, pode não ser um grande obra literária, mas para mim que visualizo muito o que leio, foi estar a ver a guerra em 1ª mão, foi como se estivesse a ver as imagens que infelizmente ainda hoje nos chegam diariamente através dos média.
Através da história de Alisa, uma menina de 10 anos, os autores apresentam nos um testemunho de como a guerra destrói vidas inocentes, no entanto não deixa de ser uma história de coragem e de esperança
Read
November 11, 2025Mikä kirja, uskomaton lukukokemus! Melkein kuin Anne Frankin päiväkirja… Pienen tytön hurja tarina, meneillään olevasta sodasta. Yhdenkään pienen eikä vanhemman pitäisi joutua kokemaan tuollaista eläimellistä idiotismia!
🎧 Crippa Luca & Onnis Maurizio, Tyttö Kiovasta 👍 260123
Helmet 34/2023 Kirja kertoo Ukrainasta
Äänikirja 260123
🎧 Crippa Luca & Onnis Maurizio, Tyttö Kiovasta 👍 260123
Helmet 34/2023 Kirja kertoo Ukrainasta
Äänikirja 260123
December 5, 2022
Um olhar mais próximo do que se passa aqui ao lado! Tudo pelos olhos de um avô e uma neta que caminham juntos rumo à liberdade. A perda da ingenuidade. Mas também a esperança. Aquilo que nos salva.
Recomendo muito!
Recomendo muito!
April 22, 2023
Kirja tuo lähelle sodan ja ihmisten kokemuksen sodasta. Tätä ennen vastaavia kirjoja on saanut lukea toisesta maailmansodasta. Järkyttävää, että nyt Ukrainan sota tuo sodan kauheudet ikuiseksi muistoiksi Ukrainan lapsille, vanhuksille ja kaikille sitä koskettaville.
June 28, 2024
Oto moja wstępna ocena; Po przemyśleniu postaram się napisać na jej temat dosłownie kilka zdań.
Jeszcze w tym roku (może w zimie) chciałabym zrobić jej re-read i napisać dokładną i prawilną recenzje być może nawet ze SPOJLERAMI!
Jeszcze w tym roku (może w zimie) chciałabym zrobić jej re-read i napisać dokładną i prawilną recenzje być może nawet ze SPOJLERAMI!
December 4, 2022
Uma história incrível de coragem que nos leva a conhecer a realidade do muito que sofre a população ucraniana. Emocionante e chocante.
January 21, 2023
Järkyttävä, surullinen, koskettava. Sodan julmuus ja kauheus on todellista, tätä on välillä todella vaikea lukea.
October 3, 2023
Liked the other one more, mut Still touching 3
November 19, 2023
JOKAIKISEN pitää lukea tää kirja N-Y-T! Tästä vääryydestä ei ikinä voi puhua liikaa.
February 4, 2025
Como é possível esta desgraça passar-se no nosso continente no século.XXI?!?
Os terrores da guerra e os impactos de uma azarada família de um desgraçado povo por terem aquele vizinho.
Livro duro com tantos horrores mas que não podem nem devem ser nem ignorados, nem normalizados, e ainda menos ficarem sem resposta.
Os terrores da guerra e os impactos de uma azarada família de um desgraçado povo por terem aquele vizinho.
Livro duro com tantos horrores mas que não podem nem devem ser nem ignorados, nem normalizados, e ainda menos ficarem sem resposta.
November 27, 2024
Chyba nie ma nic gorszego, niż śmierć dzieci… Szczególnie jeśli giną w wyniku wojen, które tak naprawdę ich nie dotyczą. Bo przecież czym te małe istoty zasłużyły sobie na takie cierpienia?
Z dnia na dzień tracą dom, szkoły, zabawki, rodzinę… Takie sytuacje pozostawiają na nich trwały ślad. Dlatego tak trudno było mi czytać tę książkę.
Mała Alisa, od narodzin otoczona była opieką, kochających rodziców i dziadka.
Zawsze mogła liczyć na ich pomoc i wsparcie. Przez dziesięć lat mogła żyć w bezpiecznym domu, z dala od problemów.
Wszystko jednak zmienia się, gdy Rosja atakuje Ukrainę. Od tego dnia, nieustannie spotyka się z ogromnym cierpieniem i niebezpieczeństwem.
Niestety wojna jej nie oszczędza… Powoli odbiera jej wszystko, co zna i kocha…
Z dnia na dzień tracą dom, szkoły, zabawki, rodzinę… Takie sytuacje pozostawiają na nich trwały ślad. Dlatego tak trudno było mi czytać tę książkę.
Mała Alisa, od narodzin otoczona była opieką, kochających rodziców i dziadka.
Zawsze mogła liczyć na ich pomoc i wsparcie. Przez dziesięć lat mogła żyć w bezpiecznym domu, z dala od problemów.
Wszystko jednak zmienia się, gdy Rosja atakuje Ukrainę. Od tego dnia, nieustannie spotyka się z ogromnym cierpieniem i niebezpieczeństwem.
Niestety wojna jej nie oszczędza… Powoli odbiera jej wszystko, co zna i kocha…
July 28, 2025
Uma Besta sem Cabeça
“A guerra é uma besta horrível que não agrada a ninguém.”
A Guerra começara como um rumor. Os cidadãos de Kiev pressentiam-na e preparavam-se para o pior com as constantes idas ao mercado. Temiam a penúria de outrora e criavam stocks de tudo. Ao menos de fome, não morreriam. Porém, Polina, que conjuntamente com a filha e o marido, encontrara o paraíso num T2 nos arredores de Kiev, recusava descer aos infernos, negando a guerra como uma possibilidade. Afinal, não ficara o mundo farto de guerra depois dos Nazis. E quantos russos contavam com parentes na Ucrânia?! Não… uma guerra, na presente conjuntura, não era praticável…
Contudo, o otimismo racional de Polina não se concretizara — no dia 24 de Fevereiro de 2022, o pressentido passara a sentido quando clarões alaranjados acompanhados de sonoras explosões perturbaram a paz intrínseca à madrugada…
A Menina de Kiev é uma ficção plena de verdades que nos conta o dia a dia duma guerra na penosa perspectiva daqueles que nada fizeram para a merecer — o dia a dia duma guerra que continua a acontecer…
Incomoda mas é real! São 5 estrelas 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟
“A guerra é uma besta horrível que não agrada a ninguém.”
A Guerra começara como um rumor. Os cidadãos de Kiev pressentiam-na e preparavam-se para o pior com as constantes idas ao mercado. Temiam a penúria de outrora e criavam stocks de tudo. Ao menos de fome, não morreriam. Porém, Polina, que conjuntamente com a filha e o marido, encontrara o paraíso num T2 nos arredores de Kiev, recusava descer aos infernos, negando a guerra como uma possibilidade. Afinal, não ficara o mundo farto de guerra depois dos Nazis. E quantos russos contavam com parentes na Ucrânia?! Não… uma guerra, na presente conjuntura, não era praticável…
Contudo, o otimismo racional de Polina não se concretizara — no dia 24 de Fevereiro de 2022, o pressentido passara a sentido quando clarões alaranjados acompanhados de sonoras explosões perturbaram a paz intrínseca à madrugada…
A Menina de Kiev é uma ficção plena de verdades que nos conta o dia a dia duma guerra na penosa perspectiva daqueles que nada fizeram para a merecer — o dia a dia duma guerra que continua a acontecer…
Incomoda mas é real! São 5 estrelas 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟
Displaying 1 - 28 of 28 reviews