Terra senza tempo

by Peter Kolosimo

A quanti anni risale la società di cui ci riconosciamo gli eredi? La cultura che definiamo umana da chi deriva, come e quando si è sviluppata? Rovesciate le prospettive della storia, Kolosimo procede, con sorprendente ricchezza d’informazione, a una ricognizione di tutti i dati in nostro possesso circa le società primitive, i viaggi transoceanici, le religioni solari e «spaziali», i dischi volanti; trovando continue conferme alla sua intuizione basilare: cioè che ci troviamo a un punto in cui i nostri antenati si sono già trovati, che gli inviati di altri pianeti sono già stati in missione presso di noi e che forse ci stanno ancora sorvegliando, che il XX secolo non ha ancora spiegato nulla del mondo in cui viviamo. «È un’opera spietata: una montagna fatta precipitare nello stagno tranquillo delle cognizioni già acquisite e che d’improvviso ci appaiono ipocritamente accomodanti» («La Nazione»).

Genres: History, Science, Nonfiction

307 pages, Hardcover

First published April 1, 1964

About the author

Peter Kolosimo (Modena, 1922 – 1984) è stato uno scrittore e giornalista italiano.
Noto divulgatore, è considerato uno dei fondatori, assieme ad Erich von Däniken, dell'archeologia misteriosa (anche nota come fanta-archeologia o pseudoarcheologia), un controverso filone che si propone di studiare le origini delle antiche civiltà utilizzando teorie e metodi spesso non accettati dalla comunità accademica.

Peter Kolosimo, pseudonym of Pier Domenico Colosimo, was an Italian journalist and writer. He is ranked amongst the founders of pseudoarchaeology (in Italian: fantarcheologia), a controversial topic which aims to study the origins of ancient civilizations using theories and methods not accepted by the scientific community. He also popularised ancient astronaut theories of contact between extraterrestrial beings and ancient human civilizations.

Reviews

[Laura Noè]

Noioso e ripetitivo rispetto ad altri della serie

[Gianluca Fiore]

I read this when I was a kid and it greatly impressed me. Kolosimo puts a lot of different places, times and "events" in every chapter, even paragraph, jumping effortlessly from one to the other. That fascinated and taught me about a great deal that school didn't talk about, and which ended in my since then ever growing bucket list.

While I don't believe much of what Kolosimo asserts, or, better, suggests, in this book, I like it as a fascinating and fictional tale about the old civilizations on this Earth.

[Sergio]

Molto tempo fa i libri di Kolosimo mi affascinavano, poi dopo averne letti alcuni nelle edizioni Oscar Mondadori, cominciarono ad annoiarmi...

[Tero]

Kirja, joka lojui kirjahyllyn takana vuosikymmeniä, joutui poistettaviin (minulla on niin hurjasti vanhoja kirjoja, että osa niistä on pakko tuhota). Koska periaatteesta en hävitä kirjaa lukematta sitä ensin, piti tämä siis ”lauantai-illan ratoksi” lukaista. Kirja on ”mukatieteellistä” hörönsösöä. Väitteitä esitetään ilman perustelua tai ainakaan kenenkään testattavia todisteita.
Argumentit ”perustellaan” esimerkiksi seuraavasti: koska Meksikossa tuhansia vuosia vanhan kulttuurin edustajat, ”metsästäjät tai savimajoissa asustavat talonpojatkaan” eivät olisi niin taidokkaasti kyenneet kuvaamaan ihmishahmoja, joten itse asiassa kulttuurin edustajat ”ovat voineet ollakin eräänlaisia haaksirikkoisia, ennennäkemättömästä katastrofista säilyneitä yksinäisiä olentoja.” Se loogisuudesta.
Kirjoittaja tähtää kaikilla tekstikappaleilla, jotka tuntuvat yhdistelevän maailman myyttejä ja tarustoja suhtkoht vapaasti, vakuuttamaan lukijansa siitä, että avaruusolennot ovat vierailleet muinaisten kansojen keskuudessa. Kulttuurien kieltämättä hienot arkkitehtuuriset saavutukset pistetään avaruuden vierailijoiden tiliin. Tämänkin ”perustelemiseksi” paukutetaan lukijan eteen nopealla tahdilla sekalaisia (ja sekavia) väitteitä, joiden tueksi ei esitetä edes lähdeviitteitä.
Teoksessa lienee historiallisia faktojakin, mutta ne sekotetaan satuiluun suloisessa sekamelskassa. Tämä tekee kirjasta myös melkoisen tylsän luettavan. Kolosimo tuntuu muinaisten kulttuurin saavutuksia tulkitessaan unohtavan, että hänen tulkintansa voi olla erheellinen. Esimerkiksi kun normaalisti tummaihoisten Olmekkien parissa syntyi vaaleaihoisempi lapsi, ja hänen sanottiin kirjan kertoman mukaan olleen ”Jumalten sukua”, tarkoittaa se Kolosimon mielestä kirjaimellisesti sitä, että tämä olisi valkoihoisten avaruusolentojen jälkeläinen. Kirja ei perusteluidensa tueksi edes yritä esittää todisteitä— enkä sitä kyllä tietysti odottanutkaan.
Kyllähän näitä stooreja on ollut ennenkin, varsinkin 60- ja 70-luvuilla von Däniken ja Berlitz spekuloivat sillä, että koska entisaikojen ihmisten arkkitehtuuriset saavutukset olivat ”mahdottomia sen ajan tekniikoilla”, selityksen piti olla tähdistä tulleissa ufokansoissa.
Itse asiassa katselin mielenkiintoisia historiallisia dokkareita televisiosta taannoin, missä osoitettiin Mayojen ja Pääsiäissaarten asukkaiden kyenneen ihan tavanomaisin keinoin, vipujen, suuren joukon voimin, puiden ym luonnollisten keinojen avuin rakentamaan hienot arkkitehtuurinsa. Ei siihen levitaatiotaitoja tarvittu. Erään tv-ohjelman mukaan Pekingin keisarillista kaupunkia rakennettaessa satoja tonneja painavat kivet kuljetettiin (eheänä säilyneen ja ajoitettavan kiinalaisen historiankirjoituksen mukaan) talvella jään päällä. Jäälle järkäleen eteen tuotiin jatkuvasti vettä liukukitkan vähentämiseksi, samalla kun sadat miehet ja hevoset vetivät kiveä kohti Pekingiä.
Mutta toisin kirjassa, joka ei edes ehdota luonnollisia selityksiä. Eli kirjan heikkous on itsestäänselvästi se, että avaruusolio-hypoteesiä ei tarvita kirjan ihmettelemien asioiden selittämiseksi. Lainkaan.
Kirjan luettelomainen rakenne ei auta sen lukemista, varsinkin, kun detaljit sekoitetaan huuhaahan. Kirjoittaja yhdistelee tuhansia vuosia ja kilometrejä toisistaan erillään olevia kansoja ja niiden taruja toisiinsa vain uskotellakseen lukijoilleen avaruusolentojen käyneen maassa. Väitteiden perustelutkin ovat ihan huuhaailu-tasoa: esimerkiksi Guatemalan ja Costa Rican metsistä löytyneet jaguaaripäiset ihmisveistokset eivät selity suinkaan sillä, että niissä metsissä asuneiden kansojen elämässä jaguaaria pidettiin henkiolentona tai jumalallisena. Ei. Arvasitte oikein, ja tulihan se sieltä sivulla 203, ne olivat tietysti ”muilta planeetoilta tulleita olentoja, jotka tulivat sodan tai sivistyksen airueina Atlantiksen valkoisten asukkaiden luo.”
Vaikka muinaisista kulttuureista on järkevää kirjallisuutta hyvin mielenkiintoista lukea, ja tässäkin on ihan ok mustavalkovalokuvia 36 sivua, silti tämä teos käyttää niiden muinaisten kulttuurien kulttuurihistoriallisia saavutuksia härskisti hyväkseen ufoteesiensä levittämiseen. Ei kannata tuhlata kallisarvoista aikaansa tämmöiseen höpsismiin.
Lainaus kirjasta kuvaa hyvin sitä itseään: ”Edellä kerrottuun sillisalaattiin ei kannattaisi muuten kiinnittää mitään huomiota, mutta se osoittaa, miten täysin asialliset ja ainakin täysin mahdolliset tiedot voidaan sekoittaa mielikuvitukselliseen hölynpölyyn ja miten keitos sitten voidaan tarjoilla sekoituksena, joka enää vähät välittää todennäköisistä otaksumista tai edes lukijansa älykkyydestä.”

[Mark]

Timeless earth is a great title for this book, as the author proposes that the earth is far older than modern science allows, and that great empires and advanced technologies have come and gone in various cycles through the millennia. This volume was originally written in Italian and then translated into English, but the prose flows well enough for the reader to understand. The author Kolosimo quotes from various sources including modern scientists, ancient Greek historians and the Spanish chroniclers who wrote about the Inca, Mayan and Aztec cultures they discovered. Although I have been reading about similar source material from different authors, I still found new information unique to Timeless Earth that I haven't come across anywhere else. Kolosimo has written a comprehensive, worldwide collection of myth and data that is an excellent addition to anyone's ancient astronaut library.

[Dan Zarfati]

On hell of a book, talking about all this Graham Hancock stuff, much before him, and trying to define the concept of an ancient civilization much before everybody else. It interrogates all the right suspects, Peru, Egypt, Mexico, and other not-so-hyped regions, and all the interesting stories that go by in this study. If you like the vintage writers of this subject, then this book is for you, bear in mind it is a bit outdated, but still fun to read, and to get acquainted with this field. But if you want to be introduced straight to the juice, then skip this one and go directly to "Fingerprint of the Gods" by G. Hancock. Fully enjoyed the book though.

[Burak Emiralp]

Peter Kolosimo'nun Başka Dünyaların Tanrıları adlı araştırma kitabını beğenenler Zamansız Dünya'yı da okuyabilirler.

[Ian]

A book that is 50 years old now but still relevant. Nicely written, even through it is translated from Italian to English. A calmer more thoughtful version of Von Daniken's stuff maybe?

[Annita]

questo per me è proprio un guilty pleasure...ovviamente è tanto "storicamente accurato" quanto lo sono i b-movies in costume su Ercole degli anni '60, ed esattamente come quelli è qualcosa che guardi(in questo caso leggi) con simpatia.

[Karmakosmik]

Libro interessante e che fa sicuramente molto riflettere sui strani gradi di civiltà raggiunti da popolazioni antiche, oltre che alle numerosi assonanze dei miti di civiltà molto distanti tra loro nel tempo e nello spazio. Tuttavia, Kolosimo tende a mettere troppa carne fuoco alla rinfusa, sparando informazioni e citazioni di vari studiosi in continuazione, che vanno un po' ad appesantire il libro. Inoltre, poteva evitare di fare il giochino di fare citazioni di affermazioni palesemente fantasiose, per poi stroncarle, e subito dopo proporre qualcosa un po' meno assurdo, ma non di tanto, è farlo passare come piuttosto possibile. Riassumendo, sembra di aver letto 10 anni di Martin Mystere condensati in un libro.

[Xavy]

Me encantan todos sus libros!