”Me suomalaiset kristityt rakastamme Israelia”, luki englanniksi banderollissa, jota suomalaiset kantoivat Jerusalemin kaduilla. ”Israel on Jumalan silmäterä”, julisti mielenosoittajan kyltti Helsingissä. Vuosikymmenestä toiseen marssit, kokoukset ja juhlat ovat levittäneet samaa viestiä yhteiskunnallisten asenteiden vaihdellessa.
Suomalaisten käsitys Israelin valtiosta on pitkän ajan kuluessa kietoutunut näkemyksiin Raamatusta, Raamatun maista, juutalaisuudesta ja Jumalan toiminnasta maailmassa. Luvatun maan lumo selittää, miksi monet suomalaiset kristityt ovat olleet niin kiinnostuneita heille vieraasta kansallisesta liikkeestä, sionismista, ja asettuneet puolustamaan Israelia. Teos auttaa ymmärtämään eri tapoja hahmottaa sekä Lähi-idän tapahtumia että niistä esiintyviä vastakkaisia tulkintoja.
Vuosikymmenten aikana sadattuhannet suomalaiset ovat matkanneet Israeliin. Innostukseen sekoittuu yhteenkuuluvuuden tunne: suomalaiset ja Israelin juutalaiset on nähty Jumalalle uskollisina kansoina, joiden karu kotimaa on saatu kovalla työllä kukkimaan itäisten, jumalattomien vihollisten alituisesta uhasta huolimatta. Israelin valtio on nähty myös merkkinä – todisteena Raamatun ja sen ennustusten luotettavuudesta. Tämä on tehnyt uskonnollisesta hyvin poliittista.
Dr. Timo R. Stewart holds a doctoral degree in political history from the Faculty of Social Sciences at the University of Helsinki. His areas of expertise include the Israel-Palestine conflict, European and US Middle East policy, and the role of religion in conflict and politics, particularly Christian Zionism and Christian Nationalism.
Stewart’s peer reviewed monograph Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys (Gaudeamus, 2020) was shortlisted for the Finlandia Prize in non-fiction in 2020 and awarded the Lauri Jäntti Prize in 2021. His latest book Luvatun maan lumo (Gaudeamus, 2022) presents the history of the phenomenon of Finnish Christian Zionism in the 20th century. It was also shortlisted for the Finlandia Prize in non-fiction in 2022.
Suurin piirtein kymmenen vuotta sitten sain virallisen varoituksen Uskovaiset nuoret -facebook-ryhmässä kommentistani Israelin ja Palestiinan suhdetta koskevassa keskustelussa. Kommentissani huomautin Israelin valtion toden totta tehneen vääryyttä palestiinalaisille, ja palestiinalaisten reaktion liittyvän aktiivisen pahan valtakunnan sijaan sotaan, tulehtunaisiin väleihin ja epäonnistuneeseen politiikkaan, mutta ylläpidon mukaan kommenttini olikin antisemitismiä ja loukkaus juutalaisia kristittyjä kohtaan. En voi sanoa että olisin ollut yllättynyt, ainakin siihen aikaan siinä ryhmässä myös naispuolisten pappien olemassaolo oli loukkaus toisten kristittyjen vakaumusta kohtaan. Mutta kieltämättä 18-vuotias jäi vähän huulipyöreänä ihmettelemään, miten se ajatus, että Israelia sitoo samat kansainväliset lait ja sopimukset kuin kaikkia muitakin on antisemitismiä. Onneksi Timo R. Stewart tietää aiheesta enemmän kuin minä, ja myös jakaa tietoaan. Luvatun maan lumo on tiukasti asiassa. Aihetta vähemmän tuntevalle esiinmarssitettujen pappien määrä ja laatu saattavat mennä sekaisin, mutta herätysliikkeistä jotain tietävä pysyy kyllä perässä. Stewart saa nostettua esiin etenkin asioiden monipuolisuuden. Samaan aikaan rinnakkain elävät lähetystyön ongelmallisuus, lämpimät muistot kibbutseista ja eri Israel-järjestöjen ristiriitaiset tavoitteet. Tämän kirjan hyödyntämisen tilanteet olisivat olleet jo aiemmin monet. Eksegetiin luennoilla vastaan tulleet huuruiset näkemykset juutalaisten merkityksestä maailman tuholle olisivat avautuneet jonkin verran paremmin tämän avulla. Toisaalta, loppukaneettina myönnän olevani yksi niistä kirjan epilogissa mainituista nuorista papeista, joilla suhde sionismiin on kauniisti sanottuna etäinen.
Seuraavan kerran, kun poliittisen historian tunnustaminen on "antisemitismiä" tiedän siteerata kirjassa siteerattua emeritus-arkkipiispa Mikko Juvaa: "Israelilaisten ja palestiinalaisten oikeudesta yhteiseen maahansa voidaan keskustella ja poliittiset samoin kuin eettiset perustelut ovat toisiaan vastassa. Mutta kun raaka sotilaallinen voima otetaan ratkaisemaan kahden kansan kiistaa, silloin on Jumalan pilkkaamista väittää, että nimenomaan toinen, ja tässä tapauksessa siis hyökkääjä, toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa."
Luvatun maan lumo luo historiallisen katsauksen suomalaisiin "Israelin ystäviin" eli marginaaliseen joukkoon syvästi uskonnollisia ihmisiä, jotka uskovat, että juutalaiset ovat jumalan valittu kansa ja heidän paluunsa Israeliin on Raamatun apokalyptisissä kirjoissa ennustettu merkki, joka enteilee lopunaikoja ja Jeesuksen paluuta. Tämän uskomuksen mukaan lopunaikoina tullaan näkemään myös juutalaisten kääntyminen kristityiksi, mikä on osin johtanut käännytyspyrkimyksiin juutalaisten kristillistämiseksi. Stewart kuvaa, miten Israel luvattuna maana, raamatun tapahtumien näyttämönä ja lopunaikojen merkkinä on kiehtonut suomalaisia kristittyjä niin, että Israel-toiminnasta on 1800-1900-lukujen aikana vähitellen kehittynyt aktiivinen harrastus sekä keino ilmaista omaa uskoaan. Kirja keskittyy kuvaamaan ilmiön historiallista kehittymistä. Se tiivistää Israel-harrastuksen merkityksen sitä harjoittaville seuraavasti:
"Tärkeintä oli, että Israelin valtiota seuraamalla saattoi nähdä Jumalan toimivan maailmassa, vakuuttua Raamatun luotettavuudesta ja kenties vetää murusen Jumalan siunauksia myös itsensä ja kansansa ylle."
Kirja puhuu paljon Israeliin tehdyistä matkoista ja Raamatun ennustuksista sekä kuvailee järjestötoimintaa, jota Israelin ympärillä on harjoitettu. Itseäni suoraan sanottuna säännöllisesti kyllästytti, kun kattavaksi tarkoitettu kirja huolellisessa kuvauksessaan pysähtyi kuvaamaan yksittäistä Israeliin perustettua pullakahvilaa tai selosti seikkaperäisesti yksittäisten ihmisen kokemuksia samankaltaisista asioista. Koitin ajatella asiaa niin, että tämä on tieteelliseksi tarkoitettu tiedekustantamon julkaisema kirja, joten sen kuuluukin olla seikkaperäinen ja sen täytyy perustella näkemyksensä huolella. Kirjan edetessä kuitenkin älysin, että haasteeni eivät liittyneet ainoastaan seikkaperäisyyteen vaan myös lukujen rakenteeseen, jotka toivat kirjaan toisteisuutta ja tekivät siitä joiltain osin sekavamman kuin sen olisi tarvinnut olla.
Itselleni mielenkiintoisinta kirjassa oli politiikka ja olin vähän pettynyt siitä, kuinka pieneen osaan aihe jäi. Kirjan lukua harkitsevalle on kerrottava, että kirja on etupäässä historiateos, joka sivuaa nykyaikaa vain lyhyesti. Mielenkiintoista oli oppia, kuinka vahvasti tämä rajattu Israelin ystävien joukko tulkitsee maailmaa Raamatun kautta ja kokee Israelia tukemalla olevansa itsensä Jumalan puolella ja asialla. Kiinnostavaa oli mielestäni myös se, että vaikka lähtökohtana oli juutalaisten käännyttäminen, ottivat Israelin kristityt ystävät itse lopulta enemmän vaikutteita sionismista sekä lumoutuivat Israelista kuin saivat käännytettyä Israelilaisia juutalaisia omaan uskoonsa. Kirjan edetessä joukko ja toiminta vaikuttaa aika rajatulta. Olisin toivonut vähän enemmän vapaata pohdintaa siitä, kuinka laajalle tämän pienen joukon sanoma on tavoittanut uskovaa kansaa ja muovannut politiikkaa, mutta ehkä se olisi ollut liian spekulatiivista tällaiselle teokselle. Suosittelen tosissaan kiinnostuneille.
tää kirja on osa mun syksyn lukuteemoja, koska halusin kokeilla tehdä oman "opetussuunnitelman". Timo R. Stewart on tutkijana just nyt mun lukulistan valokeilassa, koska aion lukea myös hänen uuden kirjansa ja 10 vuotta sitten julkaissuj väitöskirjan, joka käsittelee myös kristillistä siionismia Suomessa.
tässä kirjassa kuvataan taitavasti siionismin suhdetta suomalaisiin kristillillisiin liikkeisiin, etenkin herätysliikkeisiin, jotka ovat toimineet Israelin Raamatun mukaista roolia korostaen Suomessa ja Lähi-Idässä 1800-luvulta asti. olisin kaivannut enemmän kristillisen siionismin analyysia (mutta ymmärrän miksi tää kirja painotti kronologiaa lähestymisessään), vaikka historianäkökulma kiinnostaakin.
suosittelen tätä kaikille niille, jotka haluaa ymmärtää paremmin sitä miten suomalaiset konservatiivikristityt käyttäytyvät suhteessa Israelin valtion toimiin. varoitan kuitenkin, että tää voi tuntua kuivalta, jos ei oo koskaan etukäteen tutustunut kristillisiin liikkeisiin kaiken taustalla (mulle ne oli valitettavasti jo tuttuja).
Viime päivinä on nostettu ilahduttavasti esiin uskonnon merkitystä suomalaisessa politiikassa. Yksi selvimmistä ja kiinnostavimmista esimerkeistä uskonnosta politiikassa löytyy kristittyjen piirien Israel-fanituksesta.
Aiheitta on Suomessa on tutkinut yksi Timo Stewart ja hän on nyt kirjoittunut siitä sangen kattavan tietokirjan. Kirja alkaa 1800-luvun ensimmäisistä retkistä Palestiinaan, pettymyksistä kun luvattu maa onkin karu ja kivinen, jatkuu kristillisen sionismin kultakauden eri käänteiden läpi ja päättyy toisen intifadan kaaokseen 2000-luvun alussa. Olisin suonut tämän jatkuvan ajallisesti pidempään, mutta kirjan lukemisesta saa kyllä kaikki tarvittavat työvälineet kristillisen sionismin purkamiseen. Kirja pohjautuu Stewartin väitöskirjaan ja sen huomaa: kirjoittaja selvästi tietää mistä kirjoittaa ja akateemisuus (välillä myös turvallisen kuivalla tavalla) näkyy.
Stewartin keskeinen argumentti on, että Israel-innostus liittyy kristityissä piireissä ennen kaikkea siihen, että valitun kansan paluu luvatulle maalle on sen-ja-sen profetian mukaista ja todistaa Raamatun totuudesta. Stewart lainaa Zygmunt Baumanilta ajatuksen, että kristilliset sionistit eivät ole sen enempää antisemiittejä kuin filosemiittejäkään vaan allosemiittejä eli he näkevät juutalaiset erillisenä asiana, jonka tarkoitus on todistaa heidän näkemystensä oikeudellisuudesta. Stewart näkee paljon vaivaa siinä, että taustoittaa millaista Israel-teologiaa on tehty ja miten poliittinen kehitys Palestiinan alueella on vaikuttanut tähän: miten tapahtumia on käytetty todisteena sille-ja-sille teologiselle ajatukselle.
Henkilökohtaisesti tässä oli myös kiinnostavaa se, että mukana oli paljon Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan (jossa olen opiskellut) ja Suomen Lähetysseuran (jossa olen töissä) historiaa. Ja näin kirkkoskenessä toimivana tuntuu, että ymmärtää nyt paremmin miksi jotain hämmentäviä Israel-rukouspiirejä on (ja miksi ne on aika ongelmallisia). Hienoa, että tästä on kirjoitettu ja julkaistu näin kattava tietokirja.
Viime vuosina on kiitettävästi ilmestynyt kirjallisuutta Suomen ja suomalaisten yhteydestä kolonialismiin. Luvatun maan lumo avaa niitä raamatullisia ja rasistisia ajatusmalleja, joiden nojalla suomalaiset ovat historiassa ja yhä osallistuneet Israelin sionistiseen kolonialismiprojektiin.
Kiinnostava aihe, josta en oo lukenut mistään muualta. Tuli siis opittua paljon uutta! Tuntui kuitenkin olevan jonkin verran toistoa ja olisin kaivannut vielä enemmän analyysia toteamisen sijaan. Kuuntelin kirjailijan lukemana, toimi hyvin!
Mielenkiintoinen teos, kuuntelin äänikirjana Stewartin itsensä lukemana. Arvostan suuresti hänen eläytymistään tiettyihin julistaviin uskonnollisiin tekstisitaatteihin.
Luulen tosin, että luettuna kirjasta olisi jäänyt enemmän mieleen, ja voi olla että luen tämän myös jossain välissä.
Tietokirjassa aihe pitää aina rajata, jolloin kirjoittaja ja lukija ymmärtävät, mistä kirja kertoo ja mitkä aihealueet ovat käsittelyn ulkopuolella. Timo Stewartin kirja kokoaa kiitettävästi tietoa suomalaisten Israel-suhteen juurista ja kehittymisestä.
Itse olen kovastikin pohtinut asiaa. Kristillisestä oikeistosta kumpuaa kai nykyinen Suomen äärioikeisto hyvinkin vahvasti. Ja kristillinen sionismi ja äärioikeistolainen ajattelu on hyvinkin vanhaa. Nyt nämä ovat sulautuneet osaksi oikean äärilaidan poliittista liikehdintää. Kirjan luettuaan näkee nämä asiat hyvin kontekstissa.
Tuohon aiheen rajaukseen liittyen, olin pettynyt siihen että kristillistä sionismia edustavien järjestöjen toimintaa ja sen laajuutta Suomen seurakunnissa ei käsitelty oikeastaan lainkaan. Karmel-yhdistyksen ja Patmoksen/Leo Mellerin tekemisiä ja vaikutusta ei analysoitu. Ehkä kirjoittaja olisi voinut selittää aiheen rajausta paremmin. Jäi tunne, että vain osa kokonaiskuvasta näkyy.
Huippukirja, perinpohjainen ja hyvin lähteistetty, mutta aukeaa varmasti myös tieteelliseen tekstiin tottumattomalle.
Israel-Palestiinan konflikti on asia, josta useilla tuntuu olevan mielipide, vaikka ei olisi erityisen yhteiskunnallisesti aktiivinen. Kristillinen Israelin ystävyys on pitkät perinteet omaava Israelista lumoutumisen muoto, joka on saanut myös fanaattisia piirteitä.
Kirjaa lukiessa oli jännä huomata, että vaikka kirja kertoo nimenomaan kristillisestä sionismista ilman sivupolkuja, olivat kristillisten järjestöjen puheet Israeliin liittyen hyvin tuttuja myös maallisten keskustelujen puolelta. Olisi kiinnostavaa tietää, ovatko kristilliset sionistit poimineet jotain yleisiä diskursseja Israeliin liittyen, vai onko niiden puhetavoilla ollut merkittävää vaikutusta myös omien piiriensä ulkopuolella.
Todella vetävästi kirjoitettu suomalaisen kristillisen sionismin historia jaksoi lukea loppuun, vaikka mitään raflvaavaa tekstissä ei ollut. Ehkä pieni pettynyt on, että Patmos mainitaan vain kaksikertaa sivumennen. Ehkä liike ei ole niin merkittävä kuin muut kirjassa mainitut.
Stewartin kirja keskittyy pelkästään sionistiliikkeitten sionismiin, eikä lähde esittelemään näitte liikkeitten muita mielipiteitä tai kytköksiä, jotka voisivat asettaa ne liberaalin ateistin perspetiivissä huonoon valoon. Joten jos tästä kirjasta etsii kristillistä sekoilua, niin et löydä
Mukiinmenevä tietokirja. Aihe ei ole erityisen mielenkiintoinen tai sitä ei ainakaan lähestytä mielenkiintoisesti, mutta paljon informatiivista tietoa suomalaisista Israel-ystävistä.
Kirja auttaa ymmärtämään kristillisten piirien Israel-sympatiaa ja myös esimerkiksi Terhi Törmälehdon He ovat suolaa ja valoa -kirjan henkilöitä. Uskontojen suhteen olen sivusta seuraaja, ja monenlaista vakaumusta on tullut vuosien mittaan tarkkailtua ja yritettyä ymmärtää. Siksi tutkittu tieto yleistajuisesti kirjoitettuna kiinnostaa. Äänikirjassa on vielä se bonus, että Stewart lukee sen itse. Valloittavaa eläytymistä!