"Panostatko mieluummin laatuun vai määrään?" paras ystävä Ilona kysyy Melinalta, kun tämä etsii kumppania pikadeiteiltä.
Melina opiskelee psykologiaa, käy töissä kahvilassa ja viettää vapaa-aikaa kavereiden kanssa. Hän kaipaa seurustelukumppania, mutta sopivan rakastetun etsintä tyssää siihen, että häntä ahdistaa ja ärsyttää. Onko hän riippuvainen uuden rakastumisen tuomasta hyvänolontunteesta? Ehkä oikea ihminen ei ole vielä tullut vastaan? Ja voiko ihminen ihastua useaan ihmiseen yhtä aikaa? Ystävät yrittävät keksiä ratkaisua, jolla katkaista Melinan sarjarakastumisten kierre.
Melina kerää surkuhupaisia kokemuksia deittailusta. Hän saa julkisesti rukkaset ujolta Tarolta, joka myöhemmin pyytää häntä jatkamaan tapailua. Vertti etsii laastaria sydänsuruilleen, Rasmus luennoi pelkästään työstään, ja Hugo suunnittelee jo yhteenmuuttoa ja yhteisen vaatekaapin sisältöjä. Kuunteleeko kukaan oikeasti Melinaa?
Kun Ilona pyytää Melinaa lähtemään puolestaan Ylläkselle hemmotteluviikonlopun viettoon ja ottamaan selvää kiinnostavasta Mirosta, Melina tekee työtä käskettyä -- ja hullaantuu Miroon. Ei ole reilua rakastua parhaan kaverin ihastukseen. Mutta miten vaimentaa tunteet? Ja kuka onkaan rakastunut ja kehen?
Tittamari Marttinen on kirjailija, joka on kirjoittanut teoksia lapsille, nuorille ja aikuisille, yhteensä lähes sata kirjaa, ja joka on aina valmis lähtemään uudelle seikkailulle.
Kirjassa heittämällä parasta oli sateenkaarevien hahmojen määrä, päähenkilökin on bi/pan enkä edes tiennyt tästä etukäteen! Tämä aloittaa sarjan, joten samantyyppistä menoa on luvassa lisääkin. Jotkut hahmot ovat rasittavia, en tiedä miten Melina jaksaa heitä :D Tässä on oikeastaan vähän vanhempia hahmoja vaikka kirja on luokiteltu nuorille aikuisille (päähenkilö on yliopistossa). Ihan peruskiva, luen ainakin seuraavan (jonka olen postaushetkellä jo lukenut lol). Lue, jos haluat lukea ihmissuhdehöttöä, jossa kaikilla on aika hyvä olla.
Arvioin tässä samalla Sarjarakastujan molemmat versiot, sillä siitä on ilmestynyt myös helppolukuisempi versio, jota en onnistunut lisäämään tänne Goodreadsiin. Hemmetti! Mutta olipa mielenkiintoista lukea molemmat versiot yhteen putkeen ja tehdä vertailua keskenään.
Taas kerran oon itelleni vähän vieraalla tontilla, sillä romantiikka ja chick lit ei oo arkea miulle, mutta Tittamari Marttisen tyylistä tykkään kovasti. Sarjarakastujassa tutustutaan Melinaan, joka opiskelee psykologiaa ja on töissä kahvilassa. Paras ystävänsä Ilona on tukena ja turvana Melinan etsiessä rakkautta lukuisien tarjokkaiden joukosta. Aika perinteinen lähtöasetelma siis.
Miun makuun tässä on se, että Marttisen tyyli on kivalla tavalla arkinen ja lämmin. Juoni etenee sopivaa vauhtia eikä ole hirveää kohellusta, ihmiset ovat monimuotoisia ja sellaisia, joihin voisin kuvitella itekin törmääväni.
Tykkäsin näistä kahdesta enemmän tästä helppolukuisesta (eli selkokielisestä?) versiosta, se tiivisti kirjan parhaat puolet sopivaksi iltalukuannokseksi.
2,5 tähteä. Kiva idea, mut jäi vähän kädenlämpöiseksi. Kirjassa ihastutaan paljon, mutta tunne ei oikein välittynyt omaan lukukokemukseen. Yleensä kertoja vain ilmoittaa ihastuneena, mutta tekstissä lähinnä luetellaan "ihastusten" vikoja. Koska ihastuminen ei tunnu todelliselta, myös niillä rakennettu jännite jäi ohueksi. Mutta kyllä tätä mielellään kuunteli – kepeä tyyli ja hauskat hahmot onneksi toimivat hyvin.