Maggie, eli kuinka jano tyydytetään

Vallattomat viettelijät #3

by Terhi Tarkiainen

Uppoa ronskiin romantiikkaan!

Häpeämätön historiallinen romaani sukeltaa 1780-luvun terveyskylpyihin ja intiimeistä hoidoistaan kuulun lääkärin syliin.

Maggie Waywardin elämään ei ole koskaan mahtunut kuin kaksoisveli Richard. Sairaalloisen veljen parantamiseksi on kokeiltu kaikkea – paitsi koko Lontoon halutuimman tohtorin kylpyjä. Kun Richardin lisäksi myös Maggie intoutuu nauttimaan jumalaisen tohtori Foxin vesiä, raja terapeuttisen ja tuhman välillä hämärtyy. Samalla vesi nostaa pintaan kipeitä muistoja lapsuudesta Bathissa, jonka sisarukset ovat päättäneet unohtaa. Ja entä jos Maggie ei ole ainoa Foxista huumaantunut?

Genres: Romance, Historical Fiction, Finnish Literature, Historical

431 pages, Hardcover

First published April 1, 2023

About the author

Terhi Tarkiainen on kotoisin Lappeenrannasta, sittemmin helsinkiläistynyt, mutta aina karjalainen. Koulutukseltaan hän on humanisti, kirjoittajana kujeileva humoristi ja omaleimainen historiallisen romaanin taituri. Monipuolinen kirjailija tunnetaan niin 1700-luvun brittineidoista kertovasta Vallattomat viettelijät -sarjasta kuin nyky-Suomeen sijoittuvasta Verta hampaissa -vampyyrisarjasta. Jo nuorena Tarkiainen ilmoitti haluavansa Kaari Utrioksi Kaari Utrion paikalle, aikuisena hän on tyytyväinen vain saadessaan seurata perässä.

Reviews

[Simppu · Rating 2 out of 5]

Aika ristiriitaiset fiilikset jäi. Asetelma oli herkullinen, ja varsinkin loppupuolella absurdeja tapahtumia tykitettiin ihailtavaan tahtiin. Odotin kuitenkin enemmän, ja suostumuksen – tai sen puutteen – käsittely oli hämmentävää. Plussaa hienoista historiallisista yksityiskohdista ja siitä, ettei halun kohteena olevaa miestä kuvattu romanttisen kirjallisuuden perinteen mukaisesti kiiltokuvamaisen komeana.

[Tinker · Rating 4 out of 5]

Virkistävä pulahdus terveyskylpyjen maailmaan. Taas kerran mainion viihdyttävä ja hykerryttävän hauska historiallinen romaani 1700-luvun lopulta.

[Tantti · Rating 3 out of 5]

Olipas jännä yhdistelmä romantiikkaa, trilleriä ja komediaa, ja jotenkin oudoissa mittasuhteissa. Kutkuttavia kohtauksia löytyi, mutta myös ongelmallisia stereotypioita. Jään tätä hämmästellen sulattelemaan.

[Jii · Rating 5 out of 5]

Ah, jälleen upea kirja Terhi Tarkiaiselta! Mahtavaa ajankuvaa ja huumoria varmaotteisesti kerrottuna hyvällä kielellä. Aluksi tarina tuntui etenevän hitaanlaisesti ja mysteeri vaikutti hieman epäkiinnostavalta, mutta lopussa kierroksia tuli rutkasti lisää. Pieni miinus siitä, että Richardin näkökulmasta kertovat luvut olivat eri aikamuodossa ja ensimmäinen niistä tuli vasta reilun sadan sivun jälkeen kun lukija oli tottunut vain Maggien näkökulmaan ja olettanut, että näin jatkuisi. Jos alkupuolella olisi myös ollut jokin Richardin näkökulman luku, ei vaihto olisi tullut näin yllättäen. Mutta siitä huolimatta erittäin nautinnollinen lukukokemus.

[Saimi Korhonen · Rating 4 out of 5]

"Ennen kuin poistun, pysähdyn vielä Richardin kohdalla. Hän puristaa nopeasti kättäni ja mutisee lähes äänettömän kiitoksensa. Katson veljeäni silmiin ja yritän hymylläni muistuttaa, että minäkin rakastan häntä, enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Eikä ole mitään, mitä en olisi valmis tekemään hänen vuokseen."

Maggie ja Richard, orvot Waywardin kaksoset, ovat omistautuneita toisilleen. Keskenään, he elävät rauhallista elämää, mutta kun Richardin hankala sairaus alkaa pahentua, he etsivät käsiinsä Lontoon suosituimman - ja jossain määrin paheellisen maineen omaavan – lääkärin, James Foxin, joka on erikoistunut terveyskylpyihin. Molemman Waywardin vajotessa tohtori Foxin lumoihin, kaksosten elämä mullistuu tyystin.

Maggien tarina on kolmas Terhi Tarkiaisen humorististen, tuhmien historiallisten romaanien sarjassa, ja se on ehdottomasti suosikkini tähän mennessä. Tarkiaisen teksti on hauskaa ja vetävää, ja hänen huumorinsa iskee minuun. Tämä kirja ei ole mitenkään moraalisesti tyystin puhtoinen, vaan hahmot tekevät välillä hyvinkin kyseenalaisia valintoja – esimerkkinä tästä kenties toimii parhaiten Richardin päätös vangita Fox heidän taloonsa, kun hän, rakkautensa ja pakkomielteensä huumassa, pelkää menettävänsä Foxin hoidot ja huomion – mutta tämän kirjan ei ole tarkoituskaan olla mikään tarina ylevistä ihmisistä, jotka tekevät aina kaiken oikein, ja sitä paitsi, minä tykkään hahmoista, jotka ovat vähän, kaikella rakkaudella, vinksallaan. Jos haluat puhtoisen romanttisen historiallisen romaanin, älä lue tätä, en usko että tulisit tykkäämään saamastasi.

Pidin kovasti kirjan hahmoista. Maggie oli, kuten Tarkiaisen kaikki naispäähenkilöt ovat, sanavalmis ja rempseä, itsenäinen nainen, joka ajautuu kummallisiin selkkauksiin ja painiskelee välillä hankalienkin asioiden kanssa. Pidin Maggien tarinassa erityisesti siitä, miten Tarkiainen käsitteli muistia ja muistamista, ja sitä miten heiveröisiä asioita nämä voivat olla. Se, että Maggie vasta kirjan lopussa muistaa, että hän oli sulkenut heidän isänsä kellarin "pahaan huoneeseen" (paikkaan, jonne isä sulki Richardin rangaistakseen tätä, koska tämä oli "huono poika") ja siten aiheuttanut isän, ja isää pelastaa yrittäneen äidin, oli aikamoinen twisti, mutta hyvä sellainen. Maggie, koko kirjan ajan, mainitsti sen, kuinka hän unohtelee asioita ja kuinka hän nojaa muistoissaan Richardin kertomisiin, joten olisihan sitä pitänyt arvata, että jotain isoa oli vielä tulossa. Olen iloinen, että Maggie saa, tästä emotionaalisesta höykytyksestä huolimatta, kuitenkin onnellisen loppunsa Foxin kanssa ja saa lopulta keskusteltua kaiken tyystin läpi lapsuuden trauman taakkaa kantaneen veljen kanssa (Richardin sairastelu johtui paljolti juuri siitä, että hän oli vuosia piilotellut tätä asiaa ja pidellyt sitä itsellään, pelännyt, että sisko muistaa...). Richard oli hauskan haastava hahmo – välillä hän teki mitä oudoimpia asioita, ja välillä hän taas oli niin surullinen, että halusin vain rutistaa ja lohduttaa häntä. Hän oli mielestäni mainio kuvaus siitä, miten lapsuudessa koettu henkinen väkivalta ja pilkka voi vaikuttaa vielä aikuisenakin ihmisten itsetuntoon, jaksamiseen ja ihmissuhteisiin. Fox oli kanssa hauska hahmo, ja erityisesti minua ilahdutti se, ettei tätä himon ja rakkauden kohteena olevaa lääkäriä kuvattu minään seksipommina, vaan tavallisen, jopa vähän hassun näköisenä. Ulkonäon sijasta tärkeämmän roolin sai hänen asiantuntemuksensa, karismansa ja hänen hoivaava roolinsa lääkärinä. Foxia koetellaan kirjan aikana vaikka millä tavalla: hän joutuu molemman Waywardin huomion kohteeksi, hänet vangitaan hetkeksi ja hänen ammattietiikkansa joutuu varsinaisen höykytyksen kohteeksi. Se oli myös hauska twisti, että Fox ei ollut tuo rietasteleva, naisia yksityisillä "hoidoilla" parantava lääkäri, vaan hänen apulaisensa hoiti tuon roolin Foxin nimellä. Se, että nämä kaksi tohtoria menivät jatkuvasti sekaisin, ja Fox melkein päätyi naimaan tytön, joka oli rakastunut tuohon toiseen tohtoriin, oli juuri sellaista hupailua, mitä Tarkiaiselta odotan.

Yllättäväksi suosikikseni nousi Waywardien uskollinen palvelija Dominic, jonka ankeaa taustatarinaa entisenä seksityöläisenä, jota oli jopa pahoinpidelty, jonka Richard sitten pelasti en osannut odottaa. Hän oli kultainen, lojaali ja arvostin sitä, miten suojelevainen hän oli Richardin ohella myös Maggieta kohtaan.

Vaikka tässä kirjassa onkin paljon romantiikkaa ja seksiä, sanoisin, että keskeinen suhde on kuitenkin Waywardin kaksosten läheinen, lähes riippuvainen suhde. He ovat asuneet yhdessä vuosia ja he rakastavat toisiaan yli kaiken, ja pidin siitä, miten kumpikin antaa toisen vapaasti olla mitä on: Richard ei rajoita Maggien harrasteita tai pakota tätä avioon, ja varojensa ansiosta he voivat elää mukavasti ilman paineita. Heidän suhdettaan todella koetellaan tämän aikana ensimmäistä kertaa, ja minusta oli hauska seurata miten heidän suhteensa muuttuu, kehittyy ja kypsyy molempien rakastuessa tahoillaan ja salaisuuksien paljastuessa. Lopun kohtaus, jossa Maggie yrittää hukuttautua muistettuaan mitä hän teki isälleen (kostona kaikesta mitä isä on tehnyt Richardille) ja miten hän aiheutti vanhempiensa kuolemat, ja Richard sanoo hukuttautuvansa myös jos Maggiekin tekee niin, oli koskettava. Se, miten kaksoset sitten itkevät ja rutistavat toisiaan, istuvat yhdessä ja tyhjentävät taskunsa kivistä, totuus avoimena välissään, oli toisaalta myös lohduttava. He ovat, tavallaan, kirjan keskeinen rakkaustarina: platoninen rakkaustarina. Pidän tarinoista, jotka keskittyvät sisaruksiin, joten ei ole ihme, että tämä kirja iski vielä enemmän kuin Emilyn tai Kittyn tarinat.

Romanssit olivat kuitenkin myös kiinnostavia. Waywardien ja Foxin muodostama hämmentävä kolmiodraama oli mehukasta luettavaa, varsinkin kun tämä kuvio vei itse kunkin hieman kyseenalaisille vesille. Richardin ja Foxin väliset kohtaukset olivat kirjan parasta antia, juuri sen takia, että niissä venyteltiin sopivuuden rajoja vaikka millä mitalla. Mielenkiintoisinta heidän suhteessaan oli se, etten koskaan todella osannut päättää miten sen tulkitsin. Fox oli "vanki" mutta hän sanoi olleensa myös aina suostuvainen, niin suuteluun kuin yhdessä nukkumiseen kuin suihinottoon. Hän sanoi, että halusi vain parantaa Richardin, mutta toisaalta hän tuntui joskus aidosti himoitsevan Richardia myös. Richard uskoi rakastavansa tätä, mutta oliko kyseessä vain jonkinlainen hullaannus tai päihtymys miehestä, jota hän piti pelastajanaan, ja joka hoiti häntä? Se, kuinka nopeasti Richard tajusi rakastavansa Dominicia sai minut uskomaan, että hän oli ehkä enemmänkin vain sokaistunut Foxin karismasta. Hämmentävä suhde, mutta kiintoisa sellainen. Olin kuitenkin iloinen, että Fox päätyi yhteen Maggien kanssa (ja että Maggie pääsi eroon mälsästä kosijastaan, joka lähes tappoi Foxin yllätettyään tämän Maggien kanssa) ja että Richard tajusi vihdoinkin Dominicin rakastavan häntä (Dominicin tarvitsi kuitenkin lopulta huutaa se ääneen) ja löysi tämän kanssa onnellisen, tasaväkisen suhteen. Se, että Fox paljastaa lopussa Maggielle Richardin aikovan a) viedä Dominicin lomalle Dubliniin ja b) esitellä tämän heidän palatessaan ystävänään, josta tulee hänen kämppiksensä, oli todella kivaa. Palvelijan ja isännän suhde, vaikka kuinka kumpikin tietää että suhde on molemminpuolinen ja suostuvainen, on silti aina vähän hankala, joten minusta on mukavaa, että Dominic voi asustella tulevaisuudessa rakastettunsa kanssa ilman palvelijan roolin tuomia paineita.

Lyhyesti minun on myös pakko mainita se, kuinka ilahduttavaa oli huomata, että Tarkiainen, jälleen, sitoi romaaninsa yhteen pienillä maininnoilla. Aivan ensimmäisessä luvussa, Maggie ja Richard ovat juhlissa, jotka järjesti nuori Paroni Levin, jonka äiti on kuulemma jo vuosikymmeniä elänyt "synnissä" sihteerinsä kanssa! Kiva, että Emily ja Drake ovat vielä onnellisina yhdessä.

Kaikissa Tarkiaisen 1700-luvulle sijoittuvissa on olennaisesti mukana jokin tieteellinen ilmiö, ja tässä kirjassa kyseinen ilmiö on historialliset terveyskylvyt ja parantaminen veden avulla. Olen lukenut aiheesta jonkin verran ja olen törmännyt erityisesti Bathin parantaviin vesiin vaikka kuinka monessa historiallisessa romaanissa, mutta koskaan en ollut lukenut kirjaa, jossa sitä olisi käsitelty näin paljon. Hoidoista lukiessa halusin puolet ajasta nauraa, koska ajatus vesiperäruiskeista parantamssa niin melankolian kuin kipeän selän on kerrassaan hulvaton, mutta osan aikaa hoidot vaikuttivat ihan päteviltä ja jopa sellaisilta, että olisi ollut kiva niitä kokeilla (ei peräruiskeita, mutta likoamista ammeissa ja märissä kangaskääryleissä). Minun pitää ehdottomasti joku päivä googlailla enemmän aiheesta.

Olen oikein iloinen, että tähän sarjaan on tulossa vielä ainakin neljäs kirja. Tarkiaisen tarinat ovat hulvattovan hupsuja ja pidän siitä, kuinka tarinat lähtevät aina loppua kohden laukalle, ja käsittelevät komediallisten väärinkäsitysten ohella myös vakavampiakin aiheita. Tässäkin kirjassa oltiin löydetty hyvä tasapaino vakavan ja hupsun välillä.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Terhi Tarkiainen osaa kertoa tarinan, punoa juonen ja ylipäätään kirjoittaa hauskasti ja viihdyttävästi. Välillä kieli poskessa, välillä ronskisti, usein jonkinlaisella naisnäkökulmalla. Historia tulee kaikkeen luontevasti upotettuna.

Tässä kirjassa ollaan 1780-luvun Lontoossa sekä Bathissa, lempikaupungeissani. Vesi on se elementti, jonka ympärille kaikki kiertyy. Kirjassa on myös yksi pieni käänne, josta tuli mieleen Sarah Watersin Silmänkääntäjä. Tosin Watersilla käänne on järisyttävän suuri, tässä paljon pienempi. Mutta sama idea.

[Tarinankertoja92 · Rating 3 out of 5]

Tarkaisen käyttämä kieli on freesiä ja sujuvaa, ja olen kova historiallisen fiktion fani, mutta jokin tässä tarinassa vain tökki... Takakannen perusteella annettiin ainakin ymmärtää enemmän kuin ymmärrettiin antaa. Teoksen asetelma ja idea olisi mahdollistanut todella paljon, mutta nyt jäätiin sinne haalean kylpyveden tasolle. Ihan ok, mutta lopulta viilenemistä ei voi välttää. Queer presentaatiokin oli jotenkin sekä väsynyttä, että väkinäistä. Taidanpa koittaa Tarkaisen vampyyrikirjoja seuraavaksi, sillä pidin kuitenkin hänen tavastaan ilmaista tapahtumia ja hahmojen ajatuksia.

[Anni Majander · Rating 4 out of 5]

Mielestäni paras Tarkiaisen 1700-luvun Englantiin sijoittuvista kirjoista. Tässä Tarkiainen on päästänyt valloilleen minua viehättävän huumorintajunsa.
Toki tämän voi lytätä sarjaan romanttista naiskirjallisuutta, mutta on oikeasti myös paljon muuta. Ja mitä sillä naiskirjallisuudella sitten tarkoitetaan? Naiselta naisille suunnattua? Automaattisesti kevyttä koska romantiikkaa?
Hmm. Miksi tunnen puolustelevani tämän lukemista?? Pitääkin miettiä.

[KatRi · Rating 4 out of 5]

Tarkiaisen Yrjöjen aikaan -sarja jatkuu uskaliaalla romantiikalla maustettuna draamana sisarusparista. Tarinassa on kauttaaltaan huumoria, mutta myös lähes goottilaisen synkkiä sävyjä sekä jälleen pätevää 1700-luvun lopun englantilaista ajankuvaa. Erittäin viihdyttävää kuunneltavaa.

[Jen Juniper · Rating 4 out of 5]

Tarkiainen on hillittömän hauska - Maggien terävät huomiot saavat nauramaan ääneen ja huutamaan "burn" harva se sivu (sori naapurit).

[evahvaselka · Rating 5 out of 5]

Tätä ei malttanut jättää käsistään! Koukuttava tarina loppuun saakka.

[Leeni · Rating 4 out of 5]

Kirja saatu kustantamolta Instagramin kautta.

Superviihdyttävä historiallinen romaani! Genre ei yleensä ole minulle, mutta Terhi Tarkiainen kirjoittaa sitä niin nokkelasti ja feministisellä tvistillä, että olen täysin myyty. Usein näissä on lisäksi vielä sateenkaarevaa meininkiä, kuten tässäkin! Itse esittäisin haasteeksi, että miten olisi joskus jotain kipinöitä naisten välillä, mutta otan toki nämä queer-miehet myös ilolla vastaan (ja ne ovatkin romantiikkagenressä perinteisempiä, mutta aina saa haaveilla). Hauska ja miellyttävän kamala naispäähenkilö ja muutenkin loistavia hahmoja. Tässä(kin) kirjassa hahmot tekevät kauheita päätöksiä ja koheltavat oikein kunnolla, joten tähänkin osaan kannattaa tarttua oikeanlaisin odotuksin. Jos sarja ei ole tuttu, suosittelen tutustumaan vaikka tänä kesänä, taatusti viihdyttäviä kesäpäiviä edessä!

[Iina · Rating 4 out of 5]

Helppoa ja kepeää luettavaa. Teksti on hyvin soljuvaa ja mukaansa tempaavaa. Tarinan juoni tuttua Terhi Tarkiaista.

[Sini Helminen · Rating 3 out of 5]

Terhi Tarkiaiselta on ilmestynyt tänä vuonna kaksikin romantiikkaa ja huumoria pursuavaa romaania: rakastamani vampyyrikirjan jatko-osa Peto irti ja itsenäisistä historiallisista viihdekirjoista sisältyvään Vallattomat viettelijät -sarjaan uusin osa Maggie eli kuinka jano tyydytetään. Tunnustan suoraan, että hänen eroottis-mustanhumoristiset vampyyriromaaninsa ovat fantasiafanina suurin suosikkini, mutta nautin mielelläni myös hänen historiallisten romaaniensa kuivakasta englantilaisesta huumorista sekä tavallisiin romanttisiin historiallisiin romaaneihin verraten rohkeammista käänteistä. Tähänastinen suosikkini Vallattomat viettelijät -sarjasta on ehdottomasti herkullisen sähäkkä Emily eli kuinka sukua jatketaan.

Odotin innolla myös Maggieta, mutta valitettavasti romaani jää suosiojärjestyksessäni näistä tähän asti ilmestyneistä viimeiseksi. Syy on selkeän henkilökohtainen makukysymys: romantiikan alalajeista minulla on selkeä inhokkini, joka välittömästi laskee romanttiset lasit heti silmiltäni alas, ja se on lääkäriromantiikka, jonka suuntaan Maggiessa mennään. Potilas-lääkärisuhteen eroottisuus ei vain ole koskaan iskenyt minuun ja harvat asiat ovat minusta yhtä vähän romanttisia kuin sairastaminen. 1700-luvun kartanomiljöö ja vesihoidot ovat toki onneksi sentään tunnelmallisempia kuin nykyaikainen sairaalaympäristö ja -laitteisto. Tarkiaisen kieli on nautinnollisesti myös yhtä kirpeää ja kerkeää kuin aina.

Maggiessa on pääosassa orpo kartanonneito Maggie ja keskeisesti myös hänen kaksoisveljensä Richard. Richard on jo käynyt kaikki kaupungin lääkärit läpi ja Maggie häikäilemättömästi hankkii hänen lääkärikseen kuuluisan uuden lupauksen tohtori Foxin. Richard on pian tohtorin ja hänen vesihoitojensa lumoissa ja myös Maggien kiinnostus herää, kun hän kuulee villejä huhuja tohtorin tuhmemmista palveluista. Jännitteistä latausta riittää ja romanttis-eroottisten solmujen lisäksi selvitellään myös, mitä kaksosten vanhemmille aikoinaan tapahtui. Juoni ja kerronta rullaavat, joskin eivät aivan Emilyn veroisesti. Joka tapauksessa toivon kovasti, että Valloittavat viettelijät saa pian lisää jatkoa.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Kaisa · Rating 5 out of 5]

Olen aivan hullaantunut Tarkiaisen kirjoista. Näissä on huumoria, historiaa, rakkautta, juonittelua, tiedettä ja vaikka mitä. Monista teemoista huolimatta, juoni pysyy kasassa muodostaen huikean kokonaisuuden.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

No joo. Kirjan lukee ihan mielellään ja kun pääsee vauhtiin, tarina etenee hyvin omalla painollaan. Huumori on nokkelaa ja toimii mainiosti. Vähän ohkaiseksi tuntuu jäävän omaan makuuni, vaikka ajoittain onkin ansiokkaita kohtia. Plussaa terveyskylvyistä ja -kylpylöistä, enpä ole ikinä ennen tainnut lukea kirjaa, joka sivuaisi tai sijoittuisi niihin.

[Chalthria · Rating 4 out of 5]

Hieman yllättäen mukana oli myös miesten välistä rakkautta, mutta se oli vain plussaa. Maggie ja hänen veljensä Richard jakavat kaiken, myös heidän ihannoimansa ihmiset sattuvat olemaan samoja. Alku oli hieman hidastempoinen, mutta se muuttui pian. Onnellinen loppu on aina plussaa.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Terhi Tarkiainen on kirjoittanut jo kolme 1700-luvulle sijoittuvaa tieteenfilosofisia aineksia hyödyntävää kuumaa romanttista viihdekirjaa. Kittyssä apteekkari sekoitteli lääkkeitä, Emilyssä ihmeteltiin sähköisiä ilmiöitä ja nyt Maggiessa ollaan parantavien vesien äärellä.

Kirjan pääosassa ovat kaksoset Maggie ja Richard Wayward. He ovat orpoja ja molemmat naimattomia. Riittoisa elanto tulee laivanvarustusbisneksistä. Richard on sairaalloinen ja kärsii vaikeista kohtauksista, joten Maggie on omistanut elämänsä veljestään huolehtimiselle. Kaikkea on kokeiltu, mutta nyt Lontoon seurapiireissä mainetta niittää tohtori Fox kylpyineen. Richard pelkää vettä, mutta suostuu kylpyterapiaan.

Keskusteluistaan Foxin muiden potilaiden kanssa Maggie on ymmärtävinään, ettei monikaan heistä ole varsinaisesti sairas, vaan naispotilaita kiehtoo tohtorin hoidoissa jokin aivan muu. Lupaus tuhmuuksista saa Maggienkin kiinnostumaan, mutta myös ymmälleen, kun tohtori ei osoittaudukaan aivan yhtä auliiksi palvelemaan näissä tarpeissa kuin huhut ovat antaneet ymmärtää.

Richardin hoidot kuitenkin etenevät, yllättävin seurauksin. Maggie ei muista menneistä, etenkään vanhempiensa kuolemaan liittyvistä asioista, juurikaan mitään – eihän hän ollut edes paikalla – mutta nyt Richardin hoitojen myötä vanhat muistot alkavat kuplia pintaan. Salaisuudet alkavat paljastua, identiteetit sekoittua ja itse kunkin todelliset halut tulevat päivänvaloon.

Kirjan kertojina ääneen pääsevät sekä Maggie että Richard. Maggie on äänessä pääosan kirjasta; itse asiassa Richard pääsee kertojana ensimmäistä kertaa ääneen vasta 11. luvussa, eli vasta jossain sadannen sivun jälkeen. Se on aika myöhään ja tulee vähän yllätyksenä. Toisaalta se on tarpeen: Richardin näkökulma syventää tarinaa.

Matkan varrella on luvassa sarjan aikaisempien kirjojen tapaan jännittäviä käänteitä, kuumaa seksiä ja 1700-luvun omituisuuksia, kuitenkaan turhan tiukasti aikakauden ajatusmaailmaan jumittamatta. Kuten Tarkiainen tekemässäni haastattelussa sanoi, historialliset puitteet pyrkivät olemaan tarkkoja, mutta henkilöhahmoissa ja juonissa anakronismi ei haittaa.

Sarjan kirjat ovat täysin itsenäisiä, eli ne voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Ei siis ole paljonkaan syitä olla hyppäämättä Tarkiaisen mukana kiihkeälle 1700-luvulle! Tämä on oivaa ja sopivasti kuumaa viihdettä, jälleen kerran.

[Satu Ylävaara · Rating 4 out of 5]

Kirjat ehkä 11/2023: Terhi Tarkiaisen tulevia kirjoja kuten Maggie eli kuinka jano tyydytetään, Tammi 2023 ilmestyi mm BookBeatissa. Aaaaah.
Kirjat ehkä 11/2023: Terhi Tarkiaisen tulevia kirjoja kuten Maggie eli kuinka jano tyydytetään, Tammi 2023 ilmestyi mm BookBeatissa. Aaaaah.

Näköjään en ehdi kirjoittamaan etten ehdi kirjoittamaan lukemistani kirjoista. Mutta jos nyt ilmoitan että himolla aloitan 10.04.2023.

[Veera Annala · Rating 5 out of 5]

Maggie ei pettänyt odotuksia! Edellisten kirjojen perusteella osasin aavistella mitä on tulossa ja juuri sitä sain. Tarkiaisen kieli on soljuvaa ja monipuolista, runsasta ja hersyvää. Huumoria unohtamatta. Suosittelen!

[Laura · Rating 5 out of 5]

Ahmin tämän päivässä! Täydellistä viihdettä.

[Laura · Rating 3 out of 5]

[3.5☆]

[Minna · Rating 3 out of 5]

Tykkään Tarkiaisen kirjoista, mutta tämän kanssa jouduin hieman painiskelemaan. Lääkärileikit olivat paikoin kenties liikaa.