Sinun tähtesi täällä : Vuodet tasavallan presidentin puolisona

by Jenni Haukio

Jenni Haukio on kokenut Suomen palvelemisen ja asemansa tasavallan presidentin puolisona etuoikeutena ja kunniatehtävänä. Sinun tähtesi täällä kertoo siitä näkyvästä ja näkymättömästä työstä, jota Haukio on isänmaan hyväksi tehnyt jo kymmenen vuoden ajan.

Jenni Haukio kuvaa menneitä vuosia ainutlaatuisella tavalla, jossa yhdistyvät muistot, yhteiskunnalliset näkemykset, julkaistut kirjoitukset, lähetetyt kirjeet ja pidetyt puheet. Hän kirjoittaa kohtaamistaan ihmisistä, avaa presidentin puolison roolia sekä kertoo työstään itselleen läheisimpien teemojen parissa. Näihin lukeutuvat luonnon ja eläinten suojelu, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen, lottien ja veteraanien henkisen perinnön vaaliminen sekä suomalainen kirjallisuus, taiteet ja kulttuuriperintö.

Jenni Haukio kertoo avoimesti vuosistaan Suomen palveluksessa ja vie lukijansa tilanteisiin, joista julkisuudessa nähtyjen kuvien taakse kätkeytyy runsaasti aiemmin sanomatonta. Haukion ääni on rehellinen ja herkkäviritteinen ja soljuu kuin runo.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Memoir, Biography, Audiobook

304 pages, Hardcover

Published January 1, 2023

Reviews

[Sonja Grönqvist · Rating 1 out of 5]

Turhauttava kirja presidentin puolison roolista Kirjan saamaa positiivista huomiota en ymmärrä. Haukio on käyttänyt puheitaan ja kirjoituksiaan kirjan pohjana, mutta kirjoittanut ne yhteen näennäisesti henkilökohtaiseksi puheenvuoroksi. Lopputulos on ylipitkä juhlapuhe, ja vaikutelma teennäinen ja ulkokohtainen kuten tällaisten puheiden on tapana olla. Haukio myös lukee äänikirjan kuin pitäisi puhetta, mikä todella ei paranna kokonaisuutta. Kirja olisi toiminut paremmin puhtaana puhe- ja kirjoituskokoelmana, joka olisi todella antanut lukijann tutustua presidentin puolison julkiseen rooliin. Kukin puhe olisi myös päässyt oikeuksiinsa. Haukio haluaa suojella yksityisyyttään ja siihen hänellä on mahdollisuus. Yksityisyyden yhdistäminen ymmärretyksi tulemiseen ei kuitenkaan ole helppoa. Haukio pyrkii näyttämään persoonallisuuttaan runojen, luontosuhteen ja arvojen kautta niin siloitellusti, että onnistuu vain kuulostamaan omahyväiseltä.

Eniten harmittaa, etten oikein saanut mitään irti siitä millaista on olla presidentin puoliso. Mitä tähän kaikennielevään ”työhön” oikein kuuluu. Työhön, joka virallisesti ei ole työ ja joka epävirallisesti tunkeutuu yksityiselämään.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Mietin etukäteen, pitäisikö minun lukea tätä kirjaa ollenkaan, sillä kirjailijan julkisuuskuva on niin siloteltu, että uskoin kirjan enemmän ärsyttävän kuin kiinnostavan. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, ja jonottelin kirjaa kirjastosta sen ilmestymisestä saakka.

Kirja avaa (juuri tämän) presidentin puolison arkea, joka sisältää paljon ihmisten tapaamista ja matkustamista niin kotimaassa kuin ulkomailla. Teoksesta välittyvät myös tohtori Haukiolle tärkeät teemat kuten sotaveteraanit, kirjallisuus ja Suomen luonto.

Sävyltään teksti oli juuri niin kohosteista kuin pelkäsinkin. Kirjasta välittyy niin vahva kiitollisuuden ja hyvyyden kokemus, että kirjoittaja vaikuttaa suorastaan ylimaalliselta, melkein pyhältä. Yhtään rosoa ei tarinassa ole.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 3 out of 5]

Peruskiva kirja Haukion vuosista presidentin puolisona – vaikkakin olisin halunnut lukea enemmän Haukion ajatuksia ja kokemuksia, nyt kerronta jäi paikoitellen suhteellisen kuvailevaksi ja selostavaksi. Parhaimmillaan kirja on kun puhutaan lukemisesta ja kirjallisuudesta, tällöin Haukion oma ääni kuului vahviten ja läheinen kirjallisuussuhde näkyi. Vierastan läpileikkaavaa isänmaallisuutta ja välillä Haukion ajatukset tuntuivat todella vierailta, mutta se kai kirjallisuudessa onkin parasta – näinkin voi ajatella ja kokea.

[Inka Partanen · Rating 1 out of 5]

Olipa yllätys tämä! Kirja oli kuin pitkäksi venähtänyt raittiuskilpakirjoitus 50-luvulta, täynnä isänmaallisuuden paatosta, yläluokkaista moraalikäsitystä ja kaikkea kaunista. Sinänsä pakko arvostaa, että tässä raadollisessa ajassa tällaistakin vielä on - varmasti sille on sijansa ja kysyntänsä.

Toisaalta ihmettelen, missä tynnyrissä tällainen ajattelu kasvaa ja ketä kiinnostaa lukea näin epähenkilökohtaista löpinää.

En koe tämän jälkeen olevani senttiäkään lähempänä Haukion persoonaa. Miksi edes kirjoittaa kirja itsestään, jos oikeasti vain haluaa pönkittää edustamansa instituution itse keksimäänsä kultaista ovea? Jos presidenttiys ja presidentinpuolisous oli Kekkosen aikaan tätä, Haukio olisi silti voinut tuoda rooliaan nykypäivään ja antaa siihen jotain itsestään. Itselleni se, että presidentti tai puoliso esimerkiksi ”suojelee jotain tapahtumaa” ei ole mitään tekemistä millään mittarilla vaan ainoastaan merkityksetöntä seremoniaa.

Vain eläinten oikeuksia koskevassa puheessa aistin hetkellisesti pilkahduksen tunnetta ja persoonaa. Lopusta ei jäänyt käteen mitään.

[Heba · Rating 1 out of 5]

Presidentin rouvan sädekehä hakee tämän teoksen perusteella vertaistaan. Pitkäveteinen ja tärkeilevää itseriittoisuutta uhkuva eepos.

[Mae Lender]

Jenni Haukio, kes on Soome presidendi Sauli Niinistö abikaasa, on kirja pannud presidendi kaasaks olemise teekonna. Niinistö oli ametis kaks aega, ehk 12 aastat, nii et neid aastaid ikka kogunes.

Lugeja saab teada, millised võrdlemisi äkilised elumuutused ootavad ees naist, kelle abikaasast saab president. Riigi esileediks saamine toob muutusi nii eluasemes, riietuses, ööpäevas leiduva 24 tunni kasutamises... Haukio enda tööd päris pausile ei pannud, ka neil toimekatel aastatel oli ta tegev näiteks Turu raamatumessi korralduses.

Riietusega seoses, mis võiks justkui olla kõrvalise tähtsusega teema, tegemist jagub. Kuna nõuded riietusele on ranged ja väidetavalt garderoobi hankimist ka ei hüvitata, lisaks on sellesse rolli asudes sobilikke rõivatükke tarvis ju sisuliselt KOHE, võib vaid kujutada, milline peavalu see on. Tõsi, paranoilise inimesena usun, et küllap erinevad kodumaised moeloojad ja rõivatootjad siiski reklaami eesmärgil väikest tšikibrikit teevad.

Muide, "eelista kodumaist" käib Haukio tekstis korduvalt läbi. Rõivad on üks osa sellest, ent ka kohaliku ehte-, tarbe- ja kujutava kunsti puhul kohalike loojate tööde eelistamise tähtsust ja vajalikkust rõhutab ta korduvalt.

Üks asi, mille üle jäin mõtisklema - oma maa, oma rahva, kordasaadetud suurte tegude tähtsuse ja mõju rõhutamine. Korduvalt ja korduvalt käib see tekstist läbi (siin on ka trükitud kõnesid). Kas soomlaste pidupäevakõnedes siis üldse iseendi hurjutamist ja maha materdamist polegi? Me siinpool vett oleme õige hästi harjunud, et aina üks nutt ja hala taevani, ise oleme kehvakesed ja tulevik on nüüd ja alati tume.

Siinsete kaante vahele saanud lugu on äärmiselt suure takti- ja pieteeditundega, paatoslikult. Vahepeal tahaks öelda, et ehk liigagi - pisukesed inimlikud ja/või isiklikud detailid oleksid väga ära kulunud. Mõned küll olid. Esimesena meenuvad näiteks lood koeraga. Ilmselt oli esipaari koer ja tema nimi Lennu Soomes väga kuulus, nii et Jenni vanemad leidsid, naljaga pooleks, tarvilik olevat koerale varjunimi anda, no et avalikult pargis jalutades Lennu omanikud end ei reedaks :) Sedasorti lugusid võinuks rohkemgi olla. Samas ega tea, ehk oligi eesmärgiks ülevaatlik kokkuvõte ja niisama heietamise välistamine.

Kiitus kaunile kujundusele ja väärikale vormile!

[Anna]

Tästä kirjasta jäi hämmentynyt olo. Oma mokani oli odottaa, että kirja olisi jollain tapaa paljastanut Haukion henkilöhistoriasta jotain, kirja on nimensä mukaista kuvausta vuosista tasavallan presidentin puolisona. Jossain kohti Haukion kirjoittama institutionaalisuus tuntuu saavuttavan lähes hurmoksellisen tilan. 2/3 kirjasta Haukio kirjoittaa suoraan presidentti-instituution jäsenenä pompöösejä lauseita, jotka kuvaavat hänelle merkityksellisiä asioita. Haukion elämän merkityksellisimmät asiat kirjan perusteella ovat veteraanit, lotat, sotahistoria, Talvisota, Karjala, you name it. Hän harrastaa runoutta, Kalevalaa, kirjallisuutta, taidetta ja musiikkia laajalla spektrillä, eläintensuojelua ja luontoa. Haukio kirjoittaa Lotista, veteraaneista ja sodista melkein kaikissa kirjan luvuissa ja edelleen loppusanoissa. Hetkellisesti hän unohtaa kirjoittaa näistä, kun kertoo eläinten- ja luonnonsuojelusta. Se on ehkä vahingossakin ihmeellisen paljastava luku huomioiden millainen koko muu kirja on. Haukio on runoilija, joka rakastaa kieltä, ja siksikin tää kirja tuntuu hivenen omituiselta. Miten ihminen, joka elää sanoista, voi saada aikaan jotain näin ulkokultaisen tuntuista. Kirja sopinee isänmaata arvostaville ja Haukiosta kiinnostuneille. Itse olen tyytyväinen, että tuli luettua, tämä oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Loppuun vielä katkelma kirjan tyylistä:

Esim. sivulla 57 Haukio ensin siteeraa Waltarin runoa. Sitten "Yhtä kauniina säteili Suomen joulukuu myös rauhan ajassa 78 vuotta myöhemmin, kun meillä oli etuoikeus ja onni juhlia maamme sataa itsenäistä vuotta. Kunpa ne suomalaiset, jotka tuolloin talvisodassa antoivat maatamme puolustaessaan kaikkensa, olisivat jo silloin tienneet, kuinka suunnattoman suuren lahjan he tulevaisuudelle antoivatkaan. Elää tänään täysin sydämin on mahdollista vain, koska he omistautuivat itseään suuremmalle päämäärälle. Tätä meidän ei tule koskaan unohtaa, kuten ei myöskään vastavuoroista velvollisuuttamme rakentaa hyvää ja kestävää tuleville suomalaisille sukupolville. Aivan kuten presidentti päiväkäskyssään totesi, ei itsenäisyys ole ainoastaan lahja, se on myös mitä suuremmassa määrin tehtävä."

[Tytti Hirvonen · Rating 3 out of 5]

Kirjoittajansa näköinen: asiallinen, asiakeskeinen, harkittu ja hillitty. Paikoitellen ihan mielenkiintoinen, mutta olisin kaivannut jotain särmää ja persoonallisempaa otetta.

[Sari · Rating 4 out of 5]

4,5/5 ⭐️
Älykäs, tyylikäs, asiallinen ja informatiivinen teos, joka myös liikutti useamman kerran syvästi. ❤️ Kuuntelin Haukion itsensä erinomaisesti lukemana.

[Kiki · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin tätä kauan, sillä pitkien pätkien kuunteleminen tuntui puuduttavalta ja keskittyminen herpaantui helposti.
Aihe on sinäänsä kiinnostava, ja kirja valotti hyvin sitä millaisia tehtäviä presidentin puolisolla voi olla. Valitettavasti usein kirja tuntui pitkältä ansioluettelolta tai listaukselta, jolla Haukio koettaa kertoa onnistumisistaan.
Pidin sisällön jakamisesta erilaisiin aihepiireihin, vaikka toistoa löytyi silti.
Kuunnellessa tuntui joka tapauksessa siltä, että Haukio on hoitanut työtään varsin mallikkaasti. Erityisesti arvostan Haukion työtä eläinten oikeuksien eteen.

[Brit · Rating 3 out of 5]

Soome endine presidendiproua võtab sõna. Kui palju on tegelikult teada presidendiproua elust? Mitte ainult säravatest tseremooniatest, pidulikest vastuvõttudest ja ametlikest kõnedest, vaid ka sellest, mida tähendab olla riigipea abikaasa igapäevaeluis— kuidas elada tavaelu, kui kõik pilgud on pidevalt suunatud sinu poole?

Jenni Haukio, Soome endine presidendiproua, jagab oma 12-aastast kogemust rollis, mis teadupoolest ei ole amet, vaid saatus. Keegi ei kandideeri presidendi abikaasaks, ent kui elu sind sellele positsioonile viib, tuleb leida oma tee. Ja Haukio leidis.

Raamat pakub põneva sissevaate esileedi rolli, alates tööülesannetest kuni maailma suurriikide esindajatega kohtumisteni. Milliseid kohustusi see amet endaga kaasa toob? Millised sündmused, reisid ja koosolekud täitsid neid aastaid? Haukio kirjeldab oma tööd inspireerivalt ja siiralt, näidates, kuidas ta kohandas oma hariduse ja isiklikud huvid presidendiproua rolliga. Doktorikraadiga politoloogina oli tal oma nägemus ja tugevad põhimõtted, mis kujundasid tema tegevust esileedina.

Loe edasi: https://brixieblog.wordpress.com/2024...

[Virva Lehto · Rating 3 out of 5]

Aika luettolomainen kirja presidentin puolisona olemisesta. Ehkä liiankin paljon luettelomainen. Omakohtaista ja enemmän tunnetta herätti selkeästi Lennun kuolema. Sen kuuli jo hänen lukijan äänestä. Lisäksi koskettavia olivat viimein lapsen saaminen sekä luonto.

[Merja Kiviniemi · Rating 5 out of 5]

En tiedä, oliko nyt ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ kirja kirjana, mutta haluan sen sille antaa. Oli niin kiinnostava ja arvostan todella Jenni Haukion asennetta. Kiitos!

[Helena · Rating 3 out of 5]

Kirja ei tuottanut yllätystä, vaan oli sellainen kuin oletinkin: muodollinen, juhlava, kaunopuheinen ja etäinen. Toki myös hyvin informatiivinen, sain lukiessani suoranaisen kulttuuriähkyn. Olisin kaivannut enemmän Haukion omaa ääntä ja henkilökohtaisempaa kuvausta siitä, millaisena hän on kokenut vaativan presidentin puolison roolin. Kirjan sävy oli häiritsevällä tavalla omaa erityistä osaamista alleviivaava, vaikka toki Haukio onkin ollut fiksu ja sivistynyt maamme "keulakuva" . Väistämättä ajatukset siirtyivät tätä lukiessa tuleviin presidentinvaaleihin ja siihen, kenen ehdokkaan puoliso pystyisi astumaan näihin suuriin saappaisiin seuraavana!

[Sonja Sunde · Rating 2 out of 5]

Trevligt skriven men väldigt opersonlig.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Haukion teos oli lukukokemuksena kiinnostava ja moninainen. En oikein aloittaessani tiennyt, mitä kirjalta odottaa. Aluksi ajattelin, että onpa kliinistä, etäistä ja raportoivaa. Välilllä koin kirjan jopa pateettisen kansallisromanttiseksi. Loppua kohti teos muuttui elävämmäksi ja koskettavammaksi. Aloin lukea kirjaa kynä kädessä merkiten koskettavia kohtia ja siteerauksia runoista, joita teoksessa paljon mukana onkin. Ehkä juuri Haukion herkkyys, sielukkuus ja aitous tulevat parhaiten esiin kirjallisuutta, luontoa, eläimiä ja lapsia käsittelevissä jaksoissa.

Teos välittää Haukiosta juuri sen kuvan, minkä julkisuuskin: kauniin, eteerisen etäisen ja silti lämpimän. Hänessä on jotain kuninkaallisen arvokasta. Kirjaa lukiessani opin monenlaista kiinnostavaa presidentin puolison elämästä ja vaikkapa rakennuksista yleisellä tasolla. Nautin kirjan runsaasta kuvamateriaalista. Kirjan nimi on upea, Mirkka Rekolan runosta napattu.

Luettuani en voi kuin todeta: onneksi juuri Jenni Haukio kaikista Suomen ihmisistä päätyi presidentin puolisoksi! Kukaan ei olisi voinut olla omistautuneempi ja täydellisempi maan äiti, pään ja sydämen sivistyksen ruumiillistuma. Arvostan häntä nyt entistä enemmän. Vaatimattomasti hän vaikutti 12 vuotta taustalla ja antoi muiden loistaa. Säilön kirjan aarteekseni kirjahyllyyni, jonne ei moni kirja enää pääse.

[SannaK · Rating 2 out of 5]

Kirja valottaa hyvin presidentti instituutiota sekä puolison roolia siinä. Rooli puolisona on ollut juuri Jenni Haukiolle sopiva ja kirjan perusteella hän on myös ollut rooliinsa tyytyväinen.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Kirja on hillitty ja ylevä kuin kirjoittajansa. Jenni Haukio kertoo asiallisesti kokemuksistaan presidentin puolisona eikö ota kantaa poliittisiin asioihin. Eläinten- ja luonnonsuojelu on aihe, josta hän aidosti innostuu ja joiden puolesta hän puhuu vakuuttavasti.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Tykkään lukea elämänkertoja ja muistelmia. Jenni Haukion muistelmat presidentin puolisona oli kiinnostava ja hyvin kirjoitettu teos.

Minulla on Haukiosta asiallinen, vaisu ja pidättyväinen kuva, ja kirja oli juuri tätä linjaa. Tosin luulin Haukiota myös vaatimattomaksi, mutta kirjassa hän toistuvasti nostaa itseään jalustalle (miten hyvin hän perehtyi lennolla valtiovierailun kohdemaahan, miten kohteliaasti hän osasi valita oikeat rintaneulat, siirrätytti Kultarannan patsaat paremmille paikoille, ja miten hyvin hän valitsi ohjelman poikkeuksellisiin linnanjuhliin). Ja kaikki (siis aivan kaikki?) rakastivat tai ihailivat hänen ratkaisujaan. Ja hän itse myös iloitsi näistä asioista.

En tiedä mikä tuossa tökki, ehkä tuollainen kuuluu tämän tyyppiseen teokseen, mutta jotenkin olisin kaivannut syvällisempää ja kriittistäkin itsensä avaamista. Haukio antaa itsestään snobbailevan ja hieman huumorintajuttoman kuvan.

Kuulostaa omituiselta, että hän kutsuu kirjassaan presidentti Niinistöä ”Sauliksi”, myös kun kertoo tämän valtiollisista tehtävistä. Mutta aivan oikein 2020-luvulla, miksipä muuksi puoliso kutsuisi kuin etunimeltä. Vähän särähtää korvaan myös, että lemmikkikoira Lennuun viitataan hän-pronominilla (olkoonkin kuinka perheenjäsen). Kirjallisuus- ja kieli-ihmisenä Haukio varmasti tietää, että eläimistä käytetään normitetussa yleiskielessä ja kirjakielessä se-pronominia - vaikka hän kotona puhekielessä lemmikkikoiraansa viitattaisiinkin hän-pronominilla. Minua tällainen tökkii kun en ole kovinkaan eläinihminen.

Kirja on, kuten sanottu, hyvin kirjoitettu, hyvin jäsennelty, ja Jennin itsensä lukemana äänikirja toimii myös hyvin. Jennin ääni on yllättävän hyvä, reipas ja jämäkkä. Painettu kirja tuntuu erityisen laadukkaalta (kuten Ensimmäiselle Naiselle sopiikin), lukuisat kuvat ovat kivoja ja tukevat hyvin tekstiä.

Ehkä olisin kaivannut protokollia enemmän tietoa siitä, miten elämä muuttui puolison tullessa valituksi maan päämieheksi, ja miltä tuntui muuttaa Mäntyniemeen (nyt tämä oli kuitattu lyhyesti vain toteamalla ettei varsinkaan alkuun tuntunut kodilta).

Kirjan harhaanjohtavan alaotsikon ”vuodet tasavallan presidentin puolisona” perusteella odotin jotain muuta kuin sain. Odotin teokselta enemmän omakohtaisia tunteita eri tilanteissa presidentin rouvana, jotain pientä haavoittuvuuttakin. Haukio on kuitenkin valinnut kirjassaan itselleen tärkeistä asioista paasaamisen. Otsikosta poiketen Haukio käyttää kirjaa väylänä promota suurelle yleisölle omia kiinnostuksen kohteitaan. Ihan hyvä kirjan aihe, mutta otsikon olisi pitänyt olla jotain muuta, kuten ”tärkeitä teemoja tasavallan presidentin puolisolle”.

Runoilijana Haukio puhuu paljon kirjallisuudesta, lainaa runoja kirjassaan, ja puhuu hyvin paljon myös taiteesta ja suomalaisesta designista. Nämä asiat taitavat olla lähellä hänen sydäntään. Lisäksi tekstin lomaan on ujutettu valikoima Haukion puheita ja lehtikolumneja.

Haukio painottaa myös isänmaallisuuttaan, refereoi suomalaisuuteen liittyvään kirjallisuuteen ja taiteeseen, ja nostaa jo kyllästymiseenkin asti lottia ja veteraaneja jalustalle. Tietysti nämä asiat ovat tärkeitä, mutta ehkä lukisin lotista mielummin jostain toisesta teoksesta, ja tässä keskittyisin enemmän siihen minkälaista presidentin puolison elämä on ollut. Ja onnistumisten ja päivänpaisteen lisäksi on varmasti ollut myös vaikeita hetkiä ja epäonnistumisia. Ne ohitetaan lähes tyystin. Kirjasta ja Jennistä jäi valitettavasti vähän kylmä kuva.

Kirjasta jäi siis kahtiajakautunut olo. Toisaalta ärsytti tietty kliinisyys ja kritiikittömyys, itsensä jatkuva kehuminen. Toisaalta hänellä on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoinen elämä kerrottavanaan. Ja tarina on kerrottu hyvin.

Pidin siitä, että hänellä oli samat kiinnostuksen kohteet kuin itsellä, eli kirjallisuus, lukeminen, luonto, saaristo, joista kaikesta hän puhuu kauniisti ja sydämellä. Paikoin itsekin suorastaan liikutuin. Toisaalta tarhaeläinten asiat ja koiranjalostus eivät niinkään ole itseäni lähellä siis, miksi luen niistä kun haluaisin lukea ensimmäisenä naisena olemisesta? Jossain kohdissa Haukio tuntui menevän jo naurettavaan paatoksellisuuteen ja typerään naiviuteen, itselle iski jonkinlainen myötähäpeä. En tiedä miksi. Saahan hän kirjaansa kirjoittaa siitä mitä pitää tärkeänä.

Arvoin kahtiajakautuneiden tunteiden takia kolmen ja neljän tähden välillä päätyen kolmeen.

[Martta · Rating 5 out of 5]

Helmet 17/2025 Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira =>
🎧 Jenni Haukio, Sinun tähtesi täällä -Vuodet tasavallan presidentin puolisona 👍

Tämä viikko 14 onkin huiliviikko 😴, sillä tämän viikon haastekohtaan huomasin lukeneeni sopivan kirjan (Henning Mankelin, Valkoinen naarasleijona) jo viikolla 4. Tällä viikolla hypätään haastekohtaan 17 ”Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa 🐈‍⬛ tai koira 🐶”, tähän kohtaan löytyi täydellinen 🎯 kirja maaliskuun lopulla. Olin suunnitellut haastekohtaan toista kirjaa, mutta kun kuuntelin Jenni Haukion, Sinun tähtesi täällä -vuodet tasavallan presidentin puolisona ja miten kauniisti Jenni puhui Lennusta 🐶 tasavallan ykköskoirasta, valinta oli selkeä.

Jenni Haukion muistelmat avasivat hyvin presidentin puolison tehtäviä ja samalla selvensi miten valtavan määrän työtä vaatii erilaiset valtiovierailut ja lukuisat tapahtumat, missä puoliso on mukana sekä samaan aikaan hoitaa omia työtehtäviä. Oli hauska kuulla eri vierailuista ja niihin liittyvistä tapahtumista. Kirjasta käy ilmi kuina välillä on haastavaa olla tasavallan ykköspari, perustaa samaan aikaan perhettä ja yrittää elää normaalia arkea. Minulle Jenni on jäänyt hieman etäiseksi, olimmehan useamman vuoden poissa Suomesta 🇫🇮, joten kirja toi minulle tietoon paljon uusia asioita. Kirjaa oli kiva kuunnella 🎧, sillä Jenni luki sen itse. Hänen pitämät puheet ja haastattelut olivat mielenkiintoisia, etenkin vaikutuin syvästi hänen kirjoittamasta 2015 runosta Animalian- eläimet yhteiskunassa kirjaan 😢. Kerrassaan hieno teos, kiva että se kertoo tästä ajasta.

Sopii Helmet lukuhaasteessa 2025 kohtiin:
3 Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
8 Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä
34 Kirjassa on tunnettu rakennus

[Pia · Rating 4 out of 5]

Mie luin Sinun tähtesi täällä – teosta peilaten sitä Jenni Haukion aikaisempiin julkisiin esiintymisiin ja kirjoituksiin. Hänestä syntyy sivistynyt, hienostunut ja hieman yksityinen vaikutelma. Jälkimmäisen ymmärrän hyvin – onhan presidenttiparilla sitä hyvin naftisti. En odottanutkaan mitään überhenkilökohtaista, vaan ennemminkin juuri presidentti-instituution läpi tarkastelua.

Tästä näkökulmasta teos on miusta erittäin mainio. Haukion kirjoitustyyli on jopa hiukan nostalginen ja tuo mieleen jopa aiempien presidenttien ja puolisoidensa muistelmat. Kirjan kokonaisuudet ovat selkeät, kirjoitustyö huolellista, kuvat laadukkaita ja pienet yksityiskohdat (kuten esimerkiksi edesmenneiden kohdalla syntymä- ja kuolinvuosien merkitseminen) jotenkin hurmasivat miut. Samoin runouden hyödyntäminen.

Mie pystyn hyvin samaistumaan siihen tunteeseen, jossa ihminen muuttuu yksityishenkilöstä äärimmäisen kiinnostuksen kohteeksi. Haukio raottaa kirjassa yksityistä minäänsä hieman, arvatenkin joidenkin mielestä liian vähän. Miulle annostelu oli sopivaa. Tykkäsin myös kovasti kirjan tietopuolesta, koska esimerkiksi valtiovierailuista tai Kultarannasta en tiennyt juuri mittään.

[Sari · Rating 5 out of 5]

Avartava ja opettavainen lukukokemus. Kiinnostava teos. Kauniisti kirjoitettu mielenkiintoisia aiheita käsitellen. Olen aina ihaillut Jenni Haukiota. Hän on edustava ja esimerkillinen, sivistynyt ja lämminsydäminen, kohtelias sekä hillitty. Hän on monista kotimaan ja maailman asioista erittäin hyvin perillä oleva. Monista kotimaan ja maailman asioista erittäin kiinnostunut. Lotat, veteraanit, vanhukset, lapset, nuoret, luonto, eläimet ja kulttuuri (erityisesti kirjallisuus ja runous) sydäntä lähellä. Miten moneen taipui Jenni Presidentin puolisona, hänen rinnallaan - ja Äitinä.

Jenni Haukio kirjoittaa vuosistaan Presidentin puolisona. Jos jo tietää kaiken presidenttiydestä ja presidentin puolisona olemisesta ja kaikesta mitä siihen liittyy, TAI jos odottaa kirjassa olevan jonkinlaisia inhoja paljastuksia, TAI jos odottaa paljastuksia Presidenttiparin kaikkein yksityisimmistä asioista (jotka eivät kenellekään kuulu) joutuu pettymään. Itse nautin suunnattomasti jokaisesta lukemastani sivusta, ja jokaisesta näkemästäni kuvasta. Koko kirjasta ihan kansikuvaa myöten.

[Emmi · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja oli hyvä lukea näin presidentinvaalien alla, kun myös ehdokkaiden puolisoista käydään keskustelua. Odotin kirjalta paneutumista presidentin puolison tehtäviin sekä tapahtumien kerrontaa Niinistön presidenttikausien varrelta. Toki kirjassa käsiteltiin myös näitä asioita, mutta valtaosa kirjasta oli Haukion omista arvoista kertomista ja kuinka hän on koettanut niitä edistää. Kirjan sisältö jäi siis hiukan ympäripyöreäksi haikailuksi, mutta sitä oli miellyttävä lukea. Kirjassa puhuttiin paljon isänmaallisuudesta ja siitä, kuinka onnekkaita olemme kun saamme asua Suomessa. Haukion kiitollisuuden pystyi aistimaan ja usein sen seuraksi oli liitetty joku aiheeseen sopiva runo. Itseltäni runot menivät vähän yli hilseen, mutta jotkut olivat kaunista luettavaa. Myös suomalainen taide sekä kirjallisuus saivat ylistystä kirjassa. Olisin kuitenkin mieluummin lukenut siitä, millaista on toimia presidentin puolisona kuin siitä, minkälainen veistos Kultarannan puutarhassa sijaitsee.

[Pauliina · Rating 4 out of 5]

Koko ajatus presidentin puolisona olemisesta on niin vieras ja kaukainen, että on varsin mielenkiintoista lukea, miten yksi ihminen on sen viime vuosina kokenut. Haukio kertoo paljon roolinsa puitteissa tekemistään asioista sekä muista töistään (Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä mm), mutta vähemmän roolistaan puolisona. Hän on valinnut pitää yksityiselämänsä pitkälti itsellään, mikä myös jättää hänet henkisesti etäiseksi lukijalle, ja esiintyy kirjassa, kuten muuallakin julkisuudessa, hyvin korrektina ja isänmaallisena hahmona. Parasta antia on kuitenkin nähdä kirjan myötä se paljous hienoja asioita, mitä Haukio on tehnyt vuosina tasavallan presidentin puolisona, vaikka häneltä ei ole roolinsa puolesta odotettu juuri mitään. Kirja antaa mielenkiintoista ajateltavaa näin presidentinvaalien kynnyksellä. Kirjan nimi on myös hyvä.

[Triin Sooäär · Rating 3 out of 5]

🌹Roosiõielikult hulk tolmukaid, mis jääb sügavat muljet andma edasi Soome endise esipaari ehk president Sauli Niinistö ja tema abikaasa Jenni Haukiole tuttavlikuks saanud institutsioonist, kuid samuti inimestest nende taga.

🪲Kui kuldpõrnikad on aedades teretulnud külalised, siis just sellisteks kujundas ka endine esileedi iga kaalutletud sõna jooksul mulje oma riigist, välissuhetest ja väärtustest, mida kanda edasi põlvest põlve.

🌱Vahel ehk roosi teravad okkad tunduvad olema pentsikult kaitserefleksiks nagu liigne akadeemilisuski elulooraamatutes, kuid Haukio oskus tuua välja just silmaringi avardav ja Soome olemust mõistev, on hämmastav sõnakasutus koos mitmekülgse materjaliga südamlike elumõttelisustega raamatus.

[Tuula Arelahti · Rating 4 out of 5]

Hyvin isänmaallinen lukukokemus (=kuuntelukokemus) sisältäen paljon juhlapuheita sekä syvää kunnioitusta lottia ja veteraaneja kohtaan. Toisinaan teksti oli vähän liiankin paatoksellista. Kirjan loppupuoli muuntuikin jo moraalisaarnan kaltaiseksi saaden hänet kuulostamaan täydelliseltä ihmiseltä, melkeinpä pyhimykseltä.

Pidin kuitenkin Jenni Haukion rauhallisesta äänestä ja hänen erittäin monipuolisesta ja kauniista suomen kielestään. Uteliaisuuteni runoutta ja yleensäkin kirjallisuutta heräsi tämän kuuntelukokemuksen jälkeen

[Karoliina · Rating 2 out of 5]

Mielenkiinnolla lähdin lukemaan/kuuntelemaan Jenni Haukion teosta. Olen aiemmin lukenut Michelle Obaman "vastaavanlaisen" teoksen ja siitä pidin. Jenni Haukion teos jää aika ohkaiseksi, varsinkin alku tuntuu luettelomaiselta koonnilta siitä mitä Haukio on tehnyt oikein ja loistavasti, ja kuinka hyvä hän on roolissaan. Ihmettelen myös miksi koirasta on käytetty hän-pronominia.

Kirjan parasta antia on osuus luontoon ja kirjallisuuteen liittyen. Jos Haukio olisi avannut tunteitaan ja mietteitään enemmän, olisi teos voinut olla paljon parempi.

[Katja Atsar · Rating 3 out of 5]

Kirja on kirjoittajansa näköinen, joskin jättää kirjailijan etäiseksi. Haukio kirjoittaa kaunista suomea sujuvasti ja kirjaa presidentin puolisona historiaa presidenttikausilta ylös, joka on itsessään tärkeää. Vapautuneimmillaan ja aidoimmillaan Haukio tuntuu olevan kirjan lopussa, jossa hän kertoo eläinsuhteestaan ja eri eläinystävistään. Hän onkin tehnyt erittäin tärkeää työtä muunlajisten oikeuksien puolesta ja olin ilahtunut että kirjassa käsitellään myös sitä, kuinka häntä on tästä asiasta nimitelty, vähätelty ja arvosteltu.

[Johanna · Rating 3 out of 5]

Haukion kuvaus elämästään presidentin rinnalla oli varsin muodollinen, yksityinen ja painottui ehkä enemmän kuvaamaan kohtaamisia, presidentti-instituution merkitystä, yhteiskunnallisia teemoja sekä presidentillisten asumusten miljöön kuvailua. Ehkä aavistus jopa ylevän sentimentaalinen paikoin, mutta se ei haittaa. Haukio ottaa selvästi asemansa vakavasti ja toimii sen vaatiman arvokkuuden mukaisesti. Hieman raotettiin myös yksityisiä tuntemuksia, mutta melko vähän. Hyvä fiilis jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan teoksesta.

[Katja Halonen · Rating 4 out of 5]

Haukio kirjoittaa presidenttiparin elämän glamourpuolesta valtiovierailuineen ja illallisineen, mutta myös arjesta mitä Jenni Haukio ihmisenä elää. Kurkistus presidenttiparin kulissien taakse on kieltämättä mielenkiintoinen. Kirja antaa myös hyvän käsityksen siitä mitä Haukio nimenomaan tasavallan presidentin puolisona on tehnyt ja saanut aikaan. Itseäni kirjassa kosketti kuitenkin se, miten Haukio kuvaa luontoa ja suhdettaan siihen ja eläimiin. Itsekin melkein voi kuvitella kävelevänsä kesäiltana Kultarannan puutarhassa.