Enni Mustosen upea uusi sarja seuraa naisten elämää Suomen historian pyörteissä yli kaksi vuosisataa sitten.
Säihkyväsilmäinen ja reipas Hedda Noora Lilliehöök saapuu 17-vuotiaana emännän avuksi ja naitettavaksi - kasvattiäitinsä kotikartanoon, Nordenskiöldien Frugårdiin. Kartanon salskeista nuoristaherroista hän rakastuu laivastossa palvelevaan Ottoon, mutta kosijaksi ilmoittautuu myös Oton totinen isoveli Adolf Gustaf. Lopulta on edessä vaikea valinta. Totteleeko neito järkeään vai sydäntään?
Rouvankartanon tarinoita -sarja kuvaa kartanon naisten elämää, iloja ja suruja, mukaansatempaavasti ja todenmakuisesti, niin kuin Enni Mustonen vain osaa.
Enni Mustosen sankarittaret ovat kerta kaikkiaan liian kunnollisia ollakseen totta; he ovat reippaita, käytännöllisiä, työteliäitä, ystävällisiä mutta napakoita, he eivät juokse miesten perässä, eivät kohtele palvelusväkeä huonosti, käyttävät vähäistä rahaa viisaasti jne. Niin tässäkin uudessa sarjassa, jossa nuori Hedda-Noora (joka on ihan sama hahmo kuin Syrjästäkatsojan tarinoiden kolmen vai neljän sukupolven kirkasotsaiset naiset) menee miehelään, niin kuin sanotaan. Hän kohtaa haasteita, vähän epäonnea, sitten varovaista onnea ja sitten lopulta ihan oikeaa onnea. Erja Manto lukee tuttuun tyyliinsä, niin että koko ajan luulee olevansa muumilaaksossa, mutta vain 1700-luvulla ja sanasto on yritetyn vanhaa. Mutta silti, olen täysin koukussa, nautin kovasti ja odotan seuraavaa osaa.
Eihän näille mitään voi, koukussa taas, pakko lukea reipasta vauhtia, yksityiskohdat tuntuvat luotettavan oikeilta ja tässä kirjassa mukava olla välillä ajassa ennen autonomiaa. Kiva, että kirjassa oli kartta, missä kartanot näkyivät, siitä näki kuinka ihmiset olivat kauempana toisistaan, kulkeminen oli hidasta ja raskasta, ja silti jaksoivat vierailla ”naapurikartanossa” ja kulkea silloin pitkiä matkoja reellä, kärryillä, ratsain tai jalkaisin. Nythän nuo kartanot olisivat ihan lähekkäin, äkkiä hurauttaisi paikasta toiseen. Milloinkahan seuraava osa ilmestyykään?
Tunnelmaa, historiaa ja arkista aherrusta ei Ennin kirjoista puutu, mutta omaan makuuni tämä paljon hypetystä saanut kirja oli pitkäveteinen, ajoittain jopa tylsä.
Ei yhtään sen tyylinen kirja, mihin ehkä normisti tarttuisin, mutta just siks olikin ihan kivaa lukea/kuunnella tää lukupiirin takia. Tavallaan aika ykstoikkonen ja jopa tylsä paikoin, mut osittain just siks rentouttavaa ja kivan kevyttä luettavaa.
Enni Mustosen kirjat on mun lempparikuunneltavia, etenevät hyvällä tahdilla mutta ovat kuitenkin rauhallisia ja niissä on paljon ajan ja elämän kuvailua, eikä mitään erityisen dramaattista tai epäuskottavaa tarinaa. Tässä oli jotenkin ihanaa sekin, että pystyi löytämään samaistumispintaa 1700-luvun nuoreen päähenkilöön. Parasta siis mitä kirjat voi tarjota!
Tajusin vasta jälkikäteen, että tämä kertoo oikeasti olemassa olleista ihmisistä. Mielestäni tämä olisi kyllä ollut ihan hyvä tuoda selkeästi esille. Olisin saattanut tykätä tästä vielä enemmän, jos tämä olisi ollut ihan puhdasta fiktiota. Nyt jäin sitten miettimään, että mikä tässä oli faktaa ja mikä fiktiota...
Yhdyn monien muiden ajatuksiin siitä, että Syrjästäkatsojan tarinoiden naiset ovat kyllä ihan samasta puusta kuin tämä Hedda Noorakin - "kirkasotsaisuus" kuvaa tätä henkilötyyppiä oikein hyvin. Vai onko se edes tyyppi vai ihan sama henkilö?!
Mutta silti, kaikesta huolimatta, nautin tämän kuuntelusta. Erja Mannon kokenut ääni sopii kumman hyvin nuoren naisen tarinaa kertomaan. Ja tarina on niin turvallinen, että siihen uppoutuu mielihyvin.
Ensimmäinen Enni Mustonen, jonka olen lukenut ja tykkäsin! 1700-lukulaista arjen kuvausta naisen näkökulmasta. Juonellisesti ei sinänsä paljoa tapahtunut, kun olen tottunut trillereihin, mutta en kyllästynyt tätä lukiessa, vaan halusin tietää, mitä Hedda Nooralle tapahtuu. Jatkoon!
Pidin taas paljon Enni Mustosen uuden sarjan avauksesta. 1700-luvun arkielämän kuvaaminen viihdyttää ja kiinnostaa valtavasti, vaikka tarinassa ei sinänsä valtavasti tapahdukaan. Jään odottamaan innolla seuraavaa osaa.
Kiinnostavasti alkaa Enni Mustosen uusin, 1700-luvun aateliskartanoiden elämää kuvaava romaanisarja. Minua Nordenskioldien suku on kiinnostanut siihen kuuluvien alkemistiveljesten vuoksi - tässä teoksessa he vain vilahtavat ohimennen. Sen sijaan keskitytään Otto ja August-veljeksiin sekä sarjan päähenkilöön, Hedda Nooraan, johon he molemmat ovat iskeneet silmänsä. Hedda Noora on vahvatahtoinen ja asioihin tarttuva nuori nainen, joka reippaasti ottaa vastatakseen siitä, että kartanon työt tulevat ajallaan tehdyksi. Kiinnostava sarja, jonka jatkoa aloin heti odottaa.
Taattua Enni Mustosta, hurraa! Nyt ollaan niinkin kaukana menneisyydessä kuin 1770-luvulla, enkä voisi olla tyytyväisempi. Nautin, kun saan lukea Mustosen tarkkoja kuvauksia historiallisesta arkielämästä. Edellisessä kirjasarjassa päästiin lopulta 1970-luvulle, mikä oli aivan liian modernia minulle. Tykkäsin myös siitä, miten Odotan innolla tulevia jatko-osia.
3,5/5. Mustosen kirjoissa on kyllä rauhallinen, rento tunnelma. Tässäkin päähahmo on kovin tarmokas ja täydellinen, mutta ainakaan ekassa osassa ei vielä ärsyttänyt samallalailla kuin Syrjästäkatsojan tarinan -edetessä.
Helmet 16/2025 Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo => 📖 Enni Mustonen, Kasvattitytär 👍
Helmet -lukuhaaste viikko 16 Viikon #helmetlukuhaaste2025 kohtaan ”Kirja, jossa on sukupuu 🌳 tai hahmoluettelo 👩👩👧👦” sopii loistavasti 📖 Enni Mustonen, Kasvattitytär, joka on uuden sarjan avausosa. Kirjoissa hahmoluettelot ovat ihan parhaita, sillä niiden avulla tutustuu helpommin kirjan henkilöihin ja tälläisissä sukusaagoissa, voi tarkistella kuka kukin olikaan. Eikä tässä vielä kaikki, kirjan lopussa oli sanasto, joka valottaa 1700-luvun suomen kieltä sekä kartta 🗺️, mistä kartanoiden 🏡 sijainnit löytyvät. Pääsiäinen 🐣 sujui mukavasti tämän kirjan 📖 kanssa.
Tämän kirjan lukemista olen odottanut pitkään ja hartaasti! Hyvää kannatti odottaa, sillä tykkäsin kirjasta kovasti. Mikä parasta kirjasarjan 📚 seuraava osa 📘 on jo ilmestynyt ja sarjan päätösosakin 📗 ilmestyi viime viikolla. Eipähän tarvitse odotella jatkoa, vaan pääsee heti lukemaan seuraavat osat, kun kirjan tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa.
Kirja perustuu todellisiin henkilöihin, loppusivuilla oli lukuvinkkejä Hedda Nooran elämänvaiheisiin sekä kartanoiden historiaan. Tulevana kesänä 😎 taidan suunnata Mäntsälään kartanoretkelle 🏡 …
📖 Enni Mustonen, Kasvattitytär
Sopii Helmet lukuhaasteessa 2025 kohtiin: 16 Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo 46 Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen
Taattua nautinnollista Mustosta/Mannista. Kasvattitytär Hedda Noora on topakka ja oikeamielinen halpaantuneen emäntäpiian korvaaja suvun kartanossa, jossa asiat ovat olleet retuperällä kun käskijä on ollut sairaana. Niskoittelijat laitetaan kuriin ja kartano alkaa taas kukoistaa. Tietysti haikaillaan mielitietyn perään, mutta Mannisen kirjoissa siedän tätä lajia, koska sitä ei korosteta liikaa. Eikä ikinä koskaan kaino neito luo katsettaan alas niin että pitkät ripset osuvat poskille (tätäkin viljellään eräissä muiden kirjailijoiden teoksissa).. Vasta jälkisanoista hokasin, että kyseessä on ollut todellisiä henkilöitä. Ensi kesänä pitääkin sitten mennä Mäntsälään tutustumaan kirjan kartanomuseoon ja kesäkahvilaan nimeltä Hedda Noora. Kahvilaa pyörittää Mannisen lapsenlapset kavereineen.
Päädyin lukemaan tämän täysin kotiseudullisista syistä, sillä pakosti kiinnosti tarina joka sijoittuu omaan kotikuntaan. Varsin pätevä tarina onkin, käänteitä oli sopivasti, hahmoja roppakaupalla ja kovin olivat tomeria ja työteliäitä, kuten muissakin Mustosen kirjoissa ilmeisesti. Itselleni tämä oli ensimmäinen Mustonen, jonka luin ja ihan viihdyin. Juonivetoista tarinaa odottaneet saattoivat pettyä, mutta itse nautin historiallisesta kuvauksesta, siitä kuinka kaikki tehty taustatyö ja aiheen tuntemus näkyy tarinassa. Luen varmaan seuraavatkin osat, sillä Alikartanon vaiheet kiinnostavat sen verran - ja ehkä sitten ensi kesänä pääsen taas käymäänkin siellä.
Taattua Enni Mustosta! Hän osaa sujuvasti ja elävästi kertoa entisaikojen arjesta. Tässä kirjassa mennään jo aika kauas menneisyyteen, 1770-luvulle. On kiehtovaa oppia senaikaisesta arjesta ja kartanon pyörittämisestä. Romantiikkaakin tarinassa riittää. Jään innolla odottamaan jatkoa Hedda Nooran tarinaan.
Juoneltaan ennalta-arvattava, mutta kuitenkin kiinnostava, tunnelmaltaan ja kirjoitustyyliltään mukava kirja. Yksityiskohtainen maailman ja tunnelman luominen sekä tapahtumien hidas kehittyminen miellyttivät.
Kuten Mustosella yleensä, tässäkin juoni on alisteinen ajankuvaukselle ja loputtomalle arkiaskareiden kuvaukselle. Päähenkilö tuntui edellisen sarjan naisten toisinnolta, ei itsenäiseltä henkilöhahmolta.
Kirja edustaa tuttua ja turvallista Mustosen tyyliä. Oiva ajankuvaus ja alku uudelle sarjalle, mutta mitään suuria yllätyksiä ei ole luvassa. Jo aiemmissa hänen kirjoissaan moni asia sanotaan aina ”puoliääneen” ja sama tautonomia jatkuu tässäkin teoksessa.
Kyllä vaan nautin tästä, vaikka olikin kevyt ja osin ennalta-arvattava. Mutta juuri ihanan koukuttava ja kepeä kesäkirja. Seuraavaa osaa jo odotellessa🙏