Ravisteleva ja viihdyttävä kirja Raamatun tekstien historiasta.
Raamattua on pidetty muuttumattomana Jumalan sanana. Kautta aikojen pyhän kirjan lauseita on valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi. Raamatun kertomukset pulpahtavat pintaan myös täysin maallisissa yhteyksissä.
Oikeasti Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä. He tekivät virheitä ja muokkasivat tekstejä tarkoitusperiensä mukaan. Esimerkiksi monijumalaisuutta sensuroitiin ja naisten asemaa häivytettiin. Lisäksi Raamattu muuttuu aina, kun sitä käännetään uusille kielille.
Kirja kertoo Raamatun käsikirjoitusten rikkaasta historiasta tieteellisellä otteella mutta kepeästi ja uusiin näkökulmiin haastaen.
Hyvin kirjoitettu teos (laadukasta kieltä, soljuvaa tekstiä, etenee loogisesti), jossa sekä esitellään dataa että vahvasti myös tulkitaan sitä tiettyjen tulkinnallisten silmälasien läpi. Kirja esittelee monet tarpeelliset tekstikritiikin perusteet ja vielä selkokielellä, mikä on oikein hyvä juttu sekä availee monia pointteja historiasta. Samalla kirja kuitenkin vahvasti tulkitsee esittelemäänsä dataa (kuten jo kirjoitin), ja tulkinta sekä rakentaa että rakentuu jo aiemmin rakennetulle rekonstruktiolle siitä, mitä historiassa tapahtui. On siis hyvä olla tietoinen/tiedostava ja kriittinen lukija, ja erotella se, milloin esitellään dataa ja milloin mennään jo tietyn tulkinnan puolelle.
Kirja ei oikeastaan esittele laajemmin (eikä todellakaan perusteellisesti) sitä, mitä kansainvälisesti tiedeyhteisössä datasta ajatellaan; jos tuntee akateemista tutkimusta niin tietää, että kirja sijoittuu "tutkijajanalla" sinne pessimistis-skeptis-kriittispäähän monessa kohden, ja muitakin vaihtoehtoja on olemassa (enemmän kuin vain kaksi leiriä, esim. minimalismi tai maksimalismi - väliin jää tilaa). Toisaalta onhan tämä populaarikirja... mutta toisaalta populaarikirjassakin on mahdollista tehdä asiat toisin kuin tässä kirjassa on tehty. Ja tosiaan pieni selvennys tässä kohtaa: kriittisyys on hyvä asia; skeptisyys ja kriittisyys ovat eri asioita; datan esittely ja tulkinta ovat eri asioita. Olen monesta tulkinnasta ja esim. varhaisen seurakunnan vaiheista (historiallinen rekonstruktio) kirjoittajien kanssa vahvasti eri mieltä, mutta sitten on asioita, joista olen samaa mieltä (esim. vaikkapa pedon merkki-jutut). Ainakin somessa tätä on mainostettu tekstikritiikin peruskirjaksi, eikä "ideologiakirjaksi" mutta ei se kyllä mikään neutraali kirja ole, vaan sillä on tulkinta, pääteesi ja tavoite. Tästä syystä kirjalle on vaikea antaa tähtiä: viisi tähteä siitä, miten hyvin kirja on kirjoitettu; joitakin tähtiä datan esittelystä; tosi vähän pisteitä datan tulkinnasta ja teoksen sävystä. Yksi ongelmahan tässä teoksessa on se lähdeviitteiden puute, vaikka populaarikirjaa ei voikaan tukkia lähdeviitteillä. (Tieteen popularisointi on hankala taitolaji.)
Rakenteesta ja sävystä: Kirja toistaa tiettyä retorista kaavaa. Ensin otetaan joku nykyajan esimerkki, joka luo siltaa esiteltävän asian ja lukijan välille, ja samalla näillä esimerkkitarinoilla tai hahmoilla freimataan keskustelua (esim. Päivi Räsänen tai Donald Trump esimerkkeinähän eivät ole mitenkään neutraaleja valintoja). Esitellään joku kristillinen oppi samalla. Sitten vähän esitellään ja pöyhitään dataa, ja lopuksi ikään kuin vedetään matto alta sitten siltä opilta, joka on esitelty. Pääpaino kirjassa on siinä, että Raamattua sellaisena kuin tunnemme tai luulemme sen olevan, ei ole, ja sekä VT:n että UT:n tekstejä on editoitu ja peukaloitu etenkin eliitin parissa (kuten kirja itse sanoo). Kirja toistaa jo väsyttävyyteen saakka ilmaisua "jäävuoren huippu" tai "sattuma", ja tällä luodaan tietysti vahvoja mielikuvia: ne merkit, joista näemme muutokset, ovat vain "jäävuoren huippu", ja prosessi lepää sattumien varassa.
Aikalailla kirjan alussa otetaan esille myös Jeesus, joka ei ole kirjan pääaihe, mutta hän on toki erityisen keskeinen hahmo ja seikka kirjassa, nostetaanhan hänet heti esille ja häneen palataan myöhemmin. Lisäksi kaikkihan sen tietävät, että kristinusko ja UT keskittyvät juuri Jeesukseen. Evankeliumin lähdearvon suhteen ollaan erityisen pessimistisiä, ja historian Jeesus -tutkija Matti Kankaanniemi on toisaalla kirjoittanut tarkemmin siitä, mikä kaikki kirjassa tässä kohden vaatisi huimasti tarkennusta ja korjausliikkeitä (tutkimuksen valossa huom.). Ko. aiheesta on rutkasti laadukasta luettavaa niin suomeksi kuin enkuksi, eli pulaa materiaalista ei ole. Jeesus + evankeliumit on sinänsä aiheellinen nosto, koska yllämainittujen lisäksi niistä otetaan varianttiesimerkkejä (toki niitä otetaan myös kirjeistä), ja niissä juuri näkyy hyvin se tulkinnallinen linssi, jonka läpi kirja asiaansa kuljettaa. Kirjan retoriikkaa käyttäen tämä Jeesus-aihe on "vain jäävuoren huippu", ja muutakin kommentoitavaa olisi, mutta tässä ei ole siihen tilaa.
Lopputulema itse kirjassa kaiken luetun perusteella näyttää olevan se, että Raamattu on läpeensä inhimillinen kirja. En oikein usko, että mikäli uskoo sen, mitä kirjoittajat sanovat, lukija voisi tulla muuhun loppupäätelmään.
On olemassa runsaasti erilaisia tekstikritiikki- ja Raamatun historia -teoksia, eivätkä kaikki ole tällaisia. Kun niistä lukee edes osan, niin voi sitten päättää, mitä mieltä datasta ja niiden erilaisista tulkintavaihtoehdoista on (mikä on paras hypoteesi). Lukijan silmälasit eli lukijaposition havaitseminen on hermeneutiikan perusjuttu. Sen huomioimista tarvitaan tässäkin kirjassa, koska puhdasta "dataa" tämä ei ole. Itsekin koitin muistaa omat silmälasit ja koittaa lukea tekstiä mahdollisimman sympaattisella asenteella ja avonaisilla korvilla - se on yleensä historian tekstienkin suhteen aika hyvä lähtökohta.
Pätevä esitys Raamatun muotoutumisen historiasta. Aika paljon ennestään tuttuja asioita ja lisäksi paljon nippelitietoa eri käsikirjoitusten muotoiluista, en jaksanut olla kaikesta sisällöstä tasaisen kiinnostunut. Kirja olisi erinomaista luettavaa erityisesti fundamentalisteille jotka pitävät Raamattua muuttumattomana ja virheettömänä Jumalan sanana, mutta luonnollisesti menee siinä mielessä hukkaan etteivät ne ihmiset sitä lue.
Nimi on ehkä vähän sensaatiohakuiseen kallellaan; etenkin jos aihepiiri on tuttu niin ei tästä mitään sensaatiomaista irtoa, eikä Raamatun muutosten historia erityisen vaiettukaan asia ole (paitsi niissä tietyissä konservatiivipiireissä joissa historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on kertakaikkiaan Saatanan juonia).
3,5 tähteä, mutta kallistin ylöspäin, koska tämän Raamattua kriittisesti perkaavan teoksen toinen kirjoittaja on pappi. Teos oli kompakti ja selkeästi kirjoitettu yleistajuinen teos Raamatun historiasta ja sen tutkimuksesta. Kirjassa oli mieleenpainuvaa knoppitietoa ajansaatossa käyneistä käännös- tai huolimattomuusvirheistä, joilla on ollut enemmän tai vähemmän merkitystä kristillisen opin muodostumiseen. Kielitieteilijälle tämä oli luonnollisesti herkkua. Ajalliset kerrostumat poliittisine tavoitteineen käydään loogisesti läpi esimerkeillä tukien.
Olisin kuitenkin kaivannut tiukempaa lähteistystä ja laajempaa kilpailevien tulkintojen esittelyä, koska nyt teos esitteli aineistoa ja esitti siitä yhden tai kaksi tulkintaa. Toki kaikkea ei yleistajuiseen esitykseen mahdu, mutta usein kriittiset silmälasit havahtuivat tiedon/tulkinnan yksipuolisuuteen. Vioistaan huolimatta pätevä teos, jos Raamatun muutokset ja rakentuminen kiinnostavat. Erityisen hyviä tekstikriittisiä argumentteja tästä saa "Raamatun sanan muuttumattomuutta" vastaan.
Olen teologian maisteri ja opiskellut raamatuntutkimusta pitkänä sivuaineena. Tämä kirja on siis minun alaani.
Teos kertoo siitä, miten Raamattua on muuteltu sen syntyhistorian aikana. Ja siinähän päästään Raamatun syvimmän ytimen ääreen, jopa siinä määrin että kirjoittajat kirjoittavat, ettei Raamattua ole olemassa. Yhtä ja ainoaa Raamattua ei olekaan, koska se on koostunut ja koostuu valituista teksteistä.
Kirja on selkeä ja (luullakseni) yleistajuinen. On hienoa, että tällainen on kirjoitettu, koska Raamattu pulpahtelee siellä sun täällä julkisessakin keskustelussa Pelkkien otsikoiden ja väliotsikoiden perusteella saa jo hyvän käsityksen kirjan sisällöstä.
Sekin tässä kirjassa on upeaa, että sen henki on yhtäaikaa kriittinen ja myönteinen. Se palvelee varmasti monenlaisia yleisöjä.
Uskonto oli lempiaineitani koulussa, alakoulussa Uuden testamentin tarinoiden ja lukiossa muun muassa juuri Raamatun historian takia. Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu viekin juuri historian näkökulmassa syvemmälle kuin olen tiennytkään. Kiittelen erityisesti sitä, että erilaiset Raamatun käännösten ja kirjoitusten taustalla vaikuttaneet ideologiat tehdään näkyviksi.
Kukaan (lukion) uskonnon tai historian tunneilla hereillä ollut ei kai oikeasti voi uskoa mitään Raamattuun vetoavaa perustelua millekään ihmisarvoa mittaavalle asialle. Raamatun historia on kiinnostavaa, sen todistelu historiansa tuotokseksi on vähän turhaa. Yksityiskohtia enemmän olisin kaivannut suurempaa ideologioihin perehtymistä.
Häkellyttävän silmiäavaava teos, menee samaan must-read -kategoriaan kuin vaikkapa Hans Roslingin Faktojen maailma. Mäkipelto ja Huotari kirjoittavat kiinnostavasti, kiihkottomasti ja helppotajuisesti Raamatun tekstien ja kielten tutkimisesta ja tulkinnoista, tieteenalasta, jonka epäilemättä täytyy olla aivan järjettömän vaativa. Raamatun historian tutkimus on yhdistelmä (ainakin) arkeologiaa, uskontotiedettä, kulttuurien, politiikan, historian ja muinaisten kielten sekä etymologian tutkimusta. Sensuroidun lukemisen jälkeen tuli vähän sellainen olo kuin joku olisi vetänyt valoverhon ikkunan edestä; tavallaan olet kyllä aina jotenkin tiennyt, mitä verhon takana on, mutta kun se esitellään näin selkeän konkreettisesti ja faktojen kautta, kaikki näyttäytyy sinulle ihan erilaisissa väreissä kuin aikaisemmin. Toisaalta Raamattu alkoi itselleni näyttäytyä ihan uudella tavalla kiehtovana kirjallisena teoksena itsessään (en koskaan ole päässyt kovin pitkälle sen lukemisessa lukuisista yrityksistä huolimatta, ehkä nyt katson sitä toisin silmin) ja toisaalta koin hetkittäin lähes lamaannuttavaa epätoivoa sen edessä, että yhä 2020-luvulla ihmiskunnassa on yhteisöjä, jopa lainsäätäjiä, jotka perustelevat vakavalla naamalla erilaisia milloin misogynistisiä, seksuaalivähemmistöihin kohdistuvia, sotaisia tai milloin mitäkin asenteitaan Raamatusta tulkitsemaansa Jumalan sanaan. Uskontojen ja ihmisen psykologian suhde alkoi niinikään kiinnostaa minua entistä enemmän. Erittäin vahva lukusuositus!
Eksegetiikan peruskurssit käyneille tämä tarjoaa ihan hyvän muistinvirkistyksen tekstikritiikkiin ja eri käsikirjoitusten perusluonteeseen, mutta mitään lehtiotsikoihin verrannollista draamaa tästä on turha etsiä. Virkistävää, että tämä on saatavilla yleistajuisena suomenkielisenä tekstinä. Voisin helposti kuvitella suosittelevani tätä niin juuri rippikoulun käyneelle asiasta kiinnostuneelle kuin teologisen tiedekunnan opinnoista haaveilevalle.
Sensuroitu on mielenkiintoinen, tiivis tietokirja maailman myydyimmän kirjan, Raamatun teksteistä ja kirjan luonteesta. Ottaen huomioon kuinka paljon Raamatun tekstejä siteerataan eri yhteyksissä suorana puheena Jumalalta, olisi kaikkien hyvä lukea tämä teos ja ymmärtää, kuinka monen mutkan ja editointikerran jälkeen nykyään Raamatuksi kutsuttava kokonaisuus on muotoutunut.
Mäkipelto ja Huotari kuvaavat hyvin sen, miten Raamattuun päätyneitä tekstejä alettiin ajanlaskumme jälkeen ensin ylipäänsä kirjoittaa muistiin ja sen jälkeen kopioida ajan myötä kiihtyvällä tahdilla. Tähän kun vielä lisää kiistat Raamattuun sisällytettävistä, pyhiksi kelpaavista teksteistä eri instansseissa, kopioijien tekemät tahalliset ja tahattomat virheet sekä käännökset, on ilmiselvää, että kaikki nykyiset Raamatut - joita on erilaisia! - ovat omanlaisensa historiallisen kehityksen tulosta.
Sensuroitu on selkeästi kirjoitettu ja loogisesti etenevä kirja, jota lukee kuin salapoliisiromaania. On erityisen kiehtovaa saada väläys siihen, minkälaisten arkeologisten löydösten pohjalta Raamatun tekstejä on rekonstruoitu ja miten nykypäivänä ylipäänsä voidaan ymmärtää, mitä useita satoja vuosia sitten on paperille kirjoitettu. On tietysti myös kiehtovaa miettiä, miten uskonnot ja niiden pyhät kirjoitukset syntyvät ja saavat sen aseman, mikä Raamatullakin on.
Olisin tykännyt vielä syvällisemmästä käännösten ja versioiden analyysistä, mutta ymmärrän, ettei semmoinen tällaiseen yleisteokseen olisi oikein sopinut.
Ihan mielenkiintoinen pintaraapaisu Raamatun muutoksista ja käännösvirheistä. Hyvin helppolukuinen ja nopeasti ahmaistu, ja sisälsi paljon jo ennalta tietämiäni asioita.
Kritiikkinä sanoisin, että jotkut pohdinnat tuntuivat jäävän vähän puolitiehen, kuten esimerkiksi kohta, jossa Jeesus oli korjattu myötätuntoiseksi vihaisen sijaan. Olisi ollut kiva lukea, miksi näin oli. Tai olihan siinä maininta, että syy muutokseen on vaikea selittää, mutta olisin kaivannut enemmän. Jotkut esimerkit olivat myös selkeästi vähän niin ja näin (esim. Goljatin koko, jonka olen tiennyt jo ala-asteelta lähtien, haha!) mutta se on ymmärrettävää, koska kyseessä on kuitenkin suurelle yleisölle suunnattu kirja. Myös hyvin tuoreessa muistissa olevat meidän aikamme ilmiöt (korona ja Trump nyt esimerkkeinä) tekevät kirjasta jotenkin helposti vanhentuvan, eikä teksti tunnu ajattomalta.
Kiintoisimmat kohdat olivat Uuteen testamenttiin ja varhaiseen kristinuskoon liittyviä (nauroin Jeesuksen kahdella aasilla ratsastamiselle) ja muutenkin oli jännää, miten kokonainen teksti ja sen tulkinta voi muuttua vain yhtä kirjainta vaihtamalla.
Lopun lähdeluettelo taitaa olla suurin anti, jonka kirjasta sain. Omalla lukulistallani taitaa ollakin ainakin pari kirjaa sieltä.
Luin kirjan ihan vaan huvin vuoksi, koska olen loputtoman kiinnostunut siitä, miten menneisyydessä oikeasti elettiin. Pidin kirjan populaarista ja inhimillisestä lähestymistavasta, mutta en kuulu varsinaiseen kohderyhmään, joten hyppäsin monen asian yli.
Kielen ja kirjojen historia kiinnostaa aina, eikä raamattu siinä ole poikkeus. Kirjan teema on, että raamatusta on loputtomasti eri versioita, käytännössä jokainen raamatun osa on valikoitunut lähes sattumalta ja liki jokaisesta tekstistä on erilaisia versioita ja tulkintoja. Eihän tässä mitään uutta tai yllättävää ollut, mutta muutosten syyt olivat kiinnostavia. Tai olisivat olleet, mutta liian nippelitiedoksi jäi omaan makuun.
Perheystävä ojensi kirjan minulle syntymäpäivillään ja kehotti lukemaan. Ehkei minusta tullut kirjan fani, vaikka luinkin sen suurella mielenkiinnolla. Kirjassa minulle ehdottomasti mielenkiintoisinta olivat eksegeettiset perustelut. Opin monia uusia asioita. Jotkin kirjan asioista ja hieman ”puhetyylisestä” kielenkäytöstä olisi voinut jättää poiskin ainakin minun puolestani ja keskittyä tieteellisiin vahvuuksiin kuten eksegetiikkaan. Mutta: ”sensaatiomaisempiin” tai ”tabuja ravisteleviin” kohtiin etenkin pitäisi etsiä todisteaineistoa kissojen ja koirien kanssa. Nyt jäi vaikutelmaksi, että osioiden johtopäätökset oli tehty joko paikoin hieman kevyin perustein tai sitten niitä ei tehty ollenkaan. Siis tässä kirjassahan käsiteltiin hirmu mielenkiintoisia asioita. Mitä tulee nykypäivän samansukupuolisten suhteiden käsittelyyn, mikäli oli tarkoitus korostaa vaihtoehtoja tulkinnalle, jonka mukaan Paavali olisi kirjoittanut miesten välisestä sukupuolisuudesta, tämä kirja oli tietyllä tavalla menetetty tilaisuus: tekijät olisivat voineet vahvistaa - niin halutessaan - esittämillään lisätodisteilla näkökulmaa, jonka mukaan kyse oli - ennemmin kuin samansukupuolisista suhteista - sen sijaan Rooman keisarikunnassa tuolloin laajasti vallalla olevasta, pirullisesta ilmiöstä, eli lasten hyväksikäytöstä. Tämähän mainitaan yhtenä pitkään, keskiajalta asti vallinneena tulkintavaihtoehtona tässä kirjassa. Näin viisaiden kirjoittajien ollessa kyseessä jäi lukija nyt vähän miettimään, jättivätkö he sen tietoisesti tekemättä. Ehkä eksegeettistä evidenssiä ei ollut tarpeeksi. Luin kuitenkin joskus Dominic Crossanin teoksesta ”In search of Paul” (joka oli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tenttikirjana), että Paavalin ajan Roomassa jotkut varakkaammat mieshenkilöt ostivat Vähästä Aasiasta itselleen poikia hyväksikäyttötarkoitukseen ja että Paavali saattoi viitata kyseisellä tekstikohdalla kyseiseen käytäntöön. Viittaan tällä tietenkin ”malakoi arsenokoitai” -kohtaan Paavalin 1. kirjeessään Korinttolaisille. Eli muutakin evidenssiä kuin eksegetiikkaa olisi voitu ehkä tässä kohden huomioida. Toisaalta voi olla myös helppoa eksegeetikkojen yleisesti väittää että tässä oli yksinkertaisesti kyse homoudesta. Mutta kirja mainitsee myös suomalaistutkijan esittämän, aivan uskottavan, Vanhaan Testamenttiin nojaavan vaihtoehtoisen uuden tulkinnan sen lisäksi. Voi toki ajatella, että se yksinkertaisin selitys olisi se oikea, mutta kun asiaa ajattelee ihan järjen kanssa, niin tuskin Paavali oli mikään yhteiskunnasta eristyksissä elävä, liljanvalkein käsin perhoshaavia heiluttava munkki, vaan kyllä hän tiesi erilaisista sukupuolisuuden ilmiöistä, niin miesprostituution, homouden, tai muun sukupuolisuuden ilmiöiden olemassaolosta, varsinkin kaikista paikoista juuri tutussa Roomassa (jonka kansalainen hän oli). Toki Paavali on voinut kirjoittaa toisiaan rakastavista miehistäkin, en tosiaan tiedä. Olisi silti uskottavaa myös ajan yhteiskunnalliset ilmiöt huomioiden, että selitys ennemminkin siihen, mikä oikeasti sydänjuuriaan myöhen kauhistutti maailmaa nähneen apostolin omassa seurakunnassaan, oli (kirjan mainitsemista tulkintavaihtoehdoista) instituutioksi muodostunut lasten hyväksikäyttö; etenkin kun muistetaan, ettei Paavali varsinaisesti kirjoittanut nykymaailmamme homosuhteista vaan toisen maailmanajan monenlaisista eri ilmiöistä. Tämä ei tietysti sulje pois, etteikö hän olisi silti voinut olla homovastainen. Jotenkin minulle on syntynyt kuitenkin sellainen käsitys, että tässä Korinttolaiskirjeessä on kuitenkin kyse jostain muusta asiasta, jostain Paavalille kammottavasta, ja jotenkin nyt tuntuu, ettei homous taida olla sellainen ”etusivun juttu” ollut entisajan Roomassa. Puhutaan kuitenkin orgioiden, mysteerikulttien, prostituution, vainojen ja Kolosseumin keisarikunnasta, jossa Paavali teki lähetystyötä. Tämä oli ihan hyvä kirja, pidin osiosta jossa varhaisseurakunnan naisten asemaa avattiin lukijalle. Gnostilaisuudesta olisi voitu kertoa ilman viittausta Brownin teoksiin. Kirjassa oli minulle uutta tietoa. Kuitenkin ehkä aiheita tuli eteen vähän liian hurjaa vauhtia, jolloin syntyi hiukan ”tilkkutäkkimäinen” vaikutelma. Ehkä monitieteellisyyttä jäi hieman kaipaamaan. On silti vielä sanottava, että kirjoittajien ilmiselvä rakkaus eksegetiikkaa kohtaan antaa paljon anteeksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Olen katsonut Ville Mäkipellon Youtube-videoita, ja hän on selvästi hyvä perkaamaan monimutkaisista aiheista helposti lähestyttävää tuotantoa. Sama pätee tähän kirjaan, nimittäin näin sotkuisesta aiheesta ei ole kovin helppo laatia yleistajuista teosta. Itse en ole koko Raamattua onnistunut ikinä läpi kahlaamaan, mutta olen jonkin verran sitä lukenut, sekä paljon muita kristillisyyttä käsitteleviä teoksia, joten minulla on aiheeseen jonkinlainen ennakkotatsi.
Olisipa minulla ollut tämä teos siinä elämänvaiheessa kun olin hurahtamassa uskontoon kuvitellen, että Raamattu on juurikin sellainen taivaasta tipahtanut täydellinen Jumalan monologi. Tässä nimittäin hyvin avataan, miten monimutkainen tuon pyhän kirjan historia on paljon mutkikkaampi.
Teos oli helppolukuinen, joskin liian väsyneenä rivit alkoivat mennä toisesta korvasta ulos, eli jonkin verran keskittymistä tarvittiin. Kirja oli myös aika lyhyt, ja ehkä se riitti tällaisesta yleisluontoisesta katsauksesta, mutta toisaalta aihe on niin laaja, että varmasti paksummankin tiiliskiven siitä olisi saanut aikaiseksi. Kenties laajennettu painos joskus tulevaisuudessa?
Tänään 13.6.2025 sain loppuun kirjan nimeltä Sensuroitu Raamatun muutosten vaiettu historia. Sensuroitu Raamatun muutosten vaiettu historia oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, koskettava, kaunis, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Sensuroitu Raamatun muutosten vaiettu historia minulle tuli sellainen tunne että kirja oli kirjoitettu samalla tyylillä kuin Hyvät, pahat ja rohkeat eli selkeästi ja isolla fontilla. Kirjan kansi oli mielestäni todella kaunis. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. Maria [Berthe] She climbs a tree And scrapes her knee Her dress has got a tear [Sophia] She waltzes on her way to mass And whistles on the stair [Berthe] And underneath her wimple She has curlers in her hair [Sophia] I've even heard her singing in the abbey [Berthe] She's always late for chapel [Sophia] But her penitence is real [Berthe] She's always late for everything Except for every meal I hate to have to say it But I very firmly feel Maria's not an asset to the abbey [Margaretta] I'd like to say a word in her behalf [Mother Abbess, spoken] Then say it, Sister Margaretta [Margaretta] Maria makes me laugh [Sophia] How do you solve a problem like Maria? [Mother Abbess] How do you catch a cloud and pin it down? [Margaretta] How do you find a word that means Maria? [Berthe] A flibbertigibbet? [Sophia] A will-o'-the-wisp? [Margaretta] A clown? [Mother Abbess] Many a thing you know you'd like to tell her Many a thing she ought to understand [Margaretta] But how do you make her stay And listen to all you say? (Mother Abbess) How do you keep a wave upon the sand? [Margaretta] Oh, how do you solve a problem like Maria? [Mother Abbess] How do you hold a moonbeam in your hand? [Margaretta] When I'm with her I'm confused Out of focus and bemused And I never know exactly where I am [Berthe] Unpredictable as weather She's as flighty as a feather [Margaretta] She's a darling [Berthe] She's a demon [Margaretta] She's a lamb [Sophia] She'll out-pester any pest Drive a hornet from his nest [Berthe] She can throw a whirling dervish out of whirl [Margaretta] She is gentle, she is wild [Sophia] She's a riddle, she's a child [Berthe] She's a headache [Margaretta] She's an angel [Mother Abbess] She's a girl [Mother Abbess, Berthe, Margaretta & Sophia] How do you solve a problem like Maria? How do you catch a cloud and pin it down? How do you find a word that means Maria? [Margaretta] A flibbertigibbet? [Sophia] A will-o'-the-wisp? [Berthe] A clown? (Mother Abbess, Berthe, Margaretta & Sophia] Many a thing you know you'd like to tell her Many a thing she ought to understand (Mother Abbess) But how do you make her stay (Sophia) And listen to all you say? (Margaretta) How do you keep a wave upon the sand? (Mother Abbess, Berthe, Margaretta & Sophia) Oh, how do you solve a problem like Maria? How do you hold a moonbeam in your hand? https://youtu.be/s-VRyQprlu8?si=HDuhi... 😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ovat alunperin helluntailaisia teologian tohtoreita, jotka ovat kiinnostuneet Raamatun kirjoituksista ja niiden muutoksista. Kirja on sympaattisesti rakennettu erittäin lukijaystävälliseksi, itselläni ei ole mitään asiantuntemusta alalta, mutta pystyin vaivattomasti seuraamaan tekstiä. Minua kiinnosti ensinnäkin se, miten raamatun muutosten tutkimus on eräänlaista arkeologiaa, tekstejä vertaillaan toisiinsa ja etsitään johtolankoja siitä mitä on muutettu ja miksi. Syyt muutoksiin näyttävät olevan osittain luku-ja käännösvirheitä, osaksi poliittisia ratkaisuja. Kirjoittajat eivät erityisesti painottaneet asiaa, mutta minua kiinnosti, miten patriarkaatti on aikojen kuluessa muokannut raamatun teksteistä naisvihamielisiä. Kirja toi hyvin sille sen, miten raamatun sanaan vetoaminen todella on hataralla pohjalla, kun koko kirja on eri syistä valikoituneiden tekstien kokoelma joka eri uskontokunnissa on erilainen ja kovin riippuvainen kirjureiden jankääntäjien ratkaisuista.
Tämä on todella helposti lähestyttävä, helppolukuinen, viihdyttävä ja kompakti tietokirja.
Totuutena ei näitäkään juttuja voi ottaa eikä se varmasti ole kirjoittajien tarkoituskaan, koska kirjan pääteesi on tulkinnanvaraisuus ja se, ettei oikeastaan mikään ole varmaa. Tässä siis on ihan selkeä argumentti, jota puolustellaan, mutta t��mä on minusta aika päivänselvää ja normaalia.
En ole itse oikeastaan hirveän kiinnostunut kristinuskosta, mutta uskonnollisten tekstien tulkinta on mielenkiintoista. Oma taustani on islamin tutkimuksen puolella, joten perusasetelma on itselleni hyvin tuttu.
Tämä oli vaan hyvin yksinkertaisesti todella mielenkiintoinen ja kiva lukukokemus.
Vähän hassua lukea Raamatun muutoksista, kun en raamattuakaan tunne. Mutta mahtavaa nippelitietoa. Sehän tiedetään, että raamattu koostuu kertomuksista jotka on koottu eri aikaan. Tässä selitetään miten se on tehty ja mitä on otettu pois ja mitä lisätty, sekä miksi.
Annan erityspisteet siitä, että asumme maassa jossa kaksi kirkonmiestä kirjoittaa tällaisen kirjan ja aivan ohimennen vieläpä kutsuvat Jeesusta maagikoksi.
Kiinnostava kirja Raamatun kirjoitus- ja käännösprosessien inhimillisyydestä. Raamattu on 66 kirjan kokoelma, ainakin luterilaisilla. Entä ne kirjat, jotka eivät päässeet mukaan? Ja mitä kaikkea jännää löytyy, kun vertaillaan eri ajoilta peräisin olevia käsikirjoituksia? Sensuroitu on lukijaystävällinen perusteos Raamatun tekstikriittisestä käsittelystä.
En ollut kovinkaan vakuuttunut varsinkaan siitä, millaisia teorioita kirjoittajat kauppaavat Uuden testamentin osalta. Olen kirjoittanut tarkan kirja-arvion täällä: http://tekstikritiikkitiistai.blogspo...
Todella mielenkiintoinen kirja avaamaan "pyhien tekstien" muotoutumista raamatuksi ja sen jälkeen raamatun tekstien muuttumista alusta nykypäivään. Kielen tutkinnan ammattilaisten kirjoittama ja hyvin sensuroimattomasti kirjoitettu. Suosittelen.
hyvin mielenkiintoinen kirja, olisin voinut lukea aiheesta enemmänkin! sopivan yleistajuisesti kirjoitettu ja hyvin havainnollistettu kuvaus raamatun historiasta, sen teksteistä ja moninaisesta käännöstyöstä.
Hyvä populaariteos Raamatun kirjojen moninaisuudesta ja siitä, miten ne ovat aikojen saatossa eläneet ja muuttuneet. Huomattavasti tasapainoisempi ja rakentavampi kuin nimi antaa ymmärtää.
Hyvin yleistajuinen teos, jonka jälkeen maailman populaarein kirja ei ole enää koskaan ihan sama kuin ennen. Kiinnostavaa kurkistus teologien tieteenaloihin ja omaan kulttuuriin myös.