Soita minulle karusellin kelloa

by Ella Paija

Kesätyö huvipuistossa muuttuu painajaiseksi!”

Pelkään, että Yksi erityinen on herättänyt jotain, jonka olisi pitänyt jäädä uinumaan. Se saa minut tekemään jotain, mitä ei varmaankaan pitäisi tehdä.”

Teemu on päässyt kesätöihin huvipuistoon yhdessä muiden nuorten kanssa. Edessä on unelmien kesä! Järven rannalla oleva suuri huvipuisto on täynnä värejä ja ääniä. Mutta vähitellen kesä muuttuu oudoksi, koneet temppuilevat itsestään ja vuoristoradalla tapahtuu onnettomuus, kun huoltomies kiipeää huipulle ilman valjaita.

Sitten pikku lapsi katoaa keskellä päivää. Mitä hänelle on tapahtunut?

Ella Paijan esikoisteos on kesäinen trilleri, joka saa lukijan pidättämään henkeään. Nuorten elämän ja iloisen kesätyön ylle nousee huvipuiston tumma, arvoituksellinen varjo. Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää.

Ella Paija (s. 1990) on Helsingissä asuva erikoiskirjastonhoitaja. Hän on opiskellut kirjoittamista mm. Oriveden Opiston kirjoittajalukiossa ja Viita-akatemiassa.

Esikoisromaanin, Soita minulle karusellin kelloa, palasista kirjoittaja sai kunniamaininnan J.H. Erkon kirjoituskilpailussa vuonna 2020.

Genres: Young Adult, Finnish Literature, Fiction, Audiobook

363 pages, ebook

Published May 1, 2023

Reviews

[Lotta-Sofia Saahko · Rating 2 out of 5]

Olipa erikoinen kokemus. Innostuin eri hahmoista mutta miten on mahdollista että tarina jäi täysin kesken ja rikos ratkaisematta?

[iltatee · Rating 4 out of 5]

Luin yhdessä illassa ja oon nyt ihan kesäfiiliksissä.

[Sonja · Rating 2 out of 5]

Kirja oli nopealukunen, käytetty kieli oli kaunista ja soljuvaa ja hahmoista tykkäsin myös. Juonen kannalta tuntu paikotellen, ettei sitä oikein ollut ja huvipuistokertoja toisteli samoja asioita kappaleesta toiseen. Pisteitä lukukokemukseen olis tuonut hyvä loppuratkasu ja selitys tapahtuneille outouksille, mutta sen sijaan loppu jäi täysin auki ja rikokset selvittämättä. Kirjan luettua fiilis oli hämmentynyt ja tuntu, että olisin kaivannu tältä tarinalta vielä enemmän.

2,5/5 ⭐️

[Heidi · Rating 4 out of 5]

4-

[Poppismaija · Rating 5 out of 5]

Teemu pääsee kesätöihin järven rannalla olevaan huvipuistoon Tampereelle. Tutustuminen muihin kesätyöntekijöihin sujuu hyvin mutta huvipuiston tunnelma on erikoinen. Laitteet käyttäytyvät oudosti aiheuttaen vaaratilanteita. Sitten katoaa pikkulapsi..

Nuorten jännityskirja koukutti lukemaan, heti aloitusluku herätti kiinnostuksen. Tarinaa kerrotaan useammasta näkökulmasta, lyhyet luvut on nimetty selkeästi. Kaunis kansi (Graafinen suunnittelu : Laura Lyytinen) virittää hyvin tunnelmaan. Hieno bonus on kirjan lopussa oleva kirjailijaa inspiroineiden biisien lista.

Kirja ei ole liian karmivaa tällaiselle arkajallekaan. Kerronta vei minut huvipuiston syövereihin. Kuljin päähenkilöiden mukana, kuulin ruuhkapäivien melun, ihmisvilinän. Aistin sadepäivien hiljaisuuden, näin sadepisarat laitteiden ohjauskoppien ikkunoissa. Tunsin kauden alun kylmyyden ja keskikesän auringon lämmön. Elokuun lempeät illat. Haistoin popcornin ja hattaran. Nuorten epävarmuuden ja vähitellen muotoutuvat (ystävyys)suhteet. Näin aallot ja tuulenpyörteet sekä kipinät törmäilyautoissa. Tunsin pinnan alla pahaenteisesti väreilevän turhautuneen, vihaisen, kaipaavan, huolehtivan tunnelman.

Lukusuositus kaikille yläkouluikäisistä ylöspäin. Erityisesti kesäisten trillereiden ystäville.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Kirja jäi mieleeni jostain kustantamon katalogista kauniin nimensä ja kantensa vuoksi. Kirjan tullessa Bookbeatissa vastaan lukaisin sen yhdeltä istumalta junamatkan aikana.

Kirja imaisi mukanaan nopeasti. Kuvaus huvipuiston arjesta on tarkkanäköistä ja eri näkökulmat pitävät huolen siitä, että kerronta pysyy monipuolisena. Yksi kiinnostavimmista näkökulmista oli tietysti huvipuiston näkökulma kaikessa kummallisuudessaan.

Vaikka kesä etenee ja tapahtumat kulkevat eteenpäin tuntuu kirja välillä kokoelmalta välähdyksiä nuorten elämästä. Osa luvuista on hyvinkin lyhyitä (tai siltä ne ainakin E-kirjassa tuntuivat) Ehkä juuri siksi lukukokemus oli hämmentävä ja kirja tuntuu vaikealta tähdittää. Tuntuu, että jotain jäi kesken ja kerrottavaa olisi paljon enemmänkin. Toisaalta tuntu siitä, että jotain jäi kertomatta ja kirjan avoimehko loppu kutkuttavat ja ovat osa kirjan tunnelmaa. Jossain vaiheessa kesä vain päättyy halusi tai ei.

Tyttöjen välisen rakkauden kuvaus lämmitti.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Soita minulle karusellin kelloa (ihana nimi kirjalle btw) oli mielenkiintoinen ja erittäin koukuttava. Kesällä on ihana lukea kesään sijoittuvia nuortenkirjoja, ja tää oli hyvin kirjoitettu ja rakennettu mysteeri, vaikka lukija tiesikin koko ajan mitä tapahtuu, toisin kuin hahmot. Huvipuiston ottaminen yhdeksi kertojanääneksi oli toimiva ratkaisu, ja hänen (sen?) aivoituksia oli mielenkiintoista seurata.
Lopusta en tosin oo ihan varma että oisinko halunnut sen menevän ihan noin, mutta mitään spoilaamatta voin sanoa että ainakin se oli erilainen ratkaisu kuin mitä odotin. Kaikesta päätellen kirjailija on ollut useammankin kesän töissä Särkänniemessä, sillä kaikki huvipuistotyön yksityiskohdat tuntuivat pohjautuvan faktoihin, ja kaikki työhön liittyvät aspektit olivat nekin oikein kiinnostavia. Eli kesäisten mysteerien ystäville voin suositella erittäin vahvasti tätä kyllä.

[Siiri · Rating 1 out of 5]

Anteeksi, mutta tämä oli aivan surkea.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Kevään odotetuin esikoisnuortenkirja oli minulle ehdottomasti Ella Paijan Soita minulle karusellin kelloa. Uudet nuortenkirjatekijät ovat viime vuosina olleet harvinaista herkkua, eikä kotimaisia nuortentrillereitäkään julkaista kovin usein. Lisäksi jo kannesta henkivä huvipuistoteema houkutteli ja toi mieleen Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin. Kovin vahvasti kauhun puolelle ei kuitenkaan mennä, vaan kyseessä on enemmän katoamismysteeriin, orastaviin ihmissuhteisiin ja huvipuistotyönkuvaukseen keskittynyt romaani. Pahaenteisemmät sävyt yhdistyvät värikkäinä ja iloisina hehkuviin huvipuiston valoihin.

Nerokkain oivallus Soita minulle karusellin kelloa -romaanissa on itse huvipuiston ottaminen mukaan yhdeksi kertojahahmoksi, mikä tuo aivan omanlaistaan, välillä synkempänä väreilevää tunnelmaa ja onnistuneesti saavuttaa uudenlaisen näkökulman. Huvipuiston (jota ei nimetä Särkänniemeksi, mutta joka on nimeltämainitsematon tamperelainen huvipuisto, josta delfiinit ovat juuri lähteneet) lisäksi tarinaa kerrotaan kolmen huvipuiston kesätyöntekijän näkökulmasta: Teemun, Mariannen ja Elinan, joilla on kaikilla omat ihmissuhdesotkunsa muiden huvipuistotyöntekijöiden kanssa. Huvipuiston ulkopuolista elämää ei kuvata juurikaan. Pääjuoni keskittyy pikkulapseen, joka katoaa huvipuistossa, ja jonka kohtalon tutkimisesta etenkin Marianne on kiinnostunut.

Huvipuiston ja kesätyöntekijöiden arjen kuvaus on huippuluokkaa: värikästä, aitoa ja tarkkaa. Juoni lähtee hyvin liikkeelle ja tunnelma on sopivan latautunut, mutta lopulta tarinankuljetus ei aivan lunasta niin paljon kuin lupaa. Kesätyöntekijöiden väliset suhteet on kuvattu sympaattisesti ja asioita jää sopivan realistisesti myös auki. Plussaa myös siitä, että mukana on myös tyttörakkautta. Paija kirjoittaa taitavasti ja Soita minulle karusellin kelloa on esikoiseksi omaperäinen ja viimeistelty. Odotan mielenkiinnolla, mitä hän kirjoittaa seuraavaksi.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Niina · Rating 2 out of 5]

Ella Paijan esikoisteoksessa Soita minulle karusellin kelloa on aineksia paljoon, jopa American Horror Storyn tai FNAF:in kaltaiseen verevään kauhuun, mutta jotain jää puuttumaan. Teoksessa on jättimäinen fontti (kuten alakoululaisille suunnatuissa kirjoissa) ja suurin osa luvuista on vain sivun mittaisia, joskus vain muutaman lauseen. Näkökulma vaihtuu joka luvussa ja yhtenä tarjotaan itsensä Särkänniemen huvipuiston ääni.

Teemu on ensimmäistä kesäänsä töissä huvipuistossa. Hän ihastuu toiseen työntekijään, Marianneen, jonka näkökulmaan niin ikään päästään. Kolmantena ihmiskertojana on Elina, joka on ollut kesätyöntekijänä aiemminkin. Hän on kaikkein kiinnostavin ja räväkin hahmoista, minkä lisäksi hänellä on sutinaa Telma-nimisen kollegan kanssa.

Huvipuisto osoittautuu psykopaatiksi, joka kaappaa pikkulapsen itselleen ja kuvittelee voivansa elää Teemun kanssa onnellisena perheenä. Huvipuiston osioiden lukeminen oli kammottavaa, niin syvällä itseluomissaan harhoissa se oli stalkatessaan "sitä yhtä erityistä". Puisto leikkii ihmisillä kuin marionetin nukeilla, ja vuosien saatossa jokunen nukke on loukkaantunutkin sen kieroissa peleissä.

Lopussa kauhusisältö jäi kuitenkin hyvin minimaaliseksi ja hahmoissa ei juurikaan ollut syvyyttä. Tekstimassaa on myös todella vähän lyhyiden lukujen ja suuren fontin takia, minkä vuoksi hahmoihin oli vaikea muodostaa tunnesidettä.

Olisin ehkä vielä kiepauttanut teoksen pari kertaa editointipöydän kautta ja lisännyt enemmän lihaa ihan kiinnostavan luurangon päälle ennen julkaisua. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan Paijan seuraavia teoksia, sillä onhan se nyt aika kiehtovaa laittaa huvipuisto puhumaan ja kaappaamaan pikkulapsen.

Tästä tuli vahvasti mieleen Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin.

[Tanja Railo · Rating 5 out of 5]

Jos helteiden loppuminen harmittaa tai sydäntalvella odotat kuumeisesti niiden alkamista, tartu Ella Paijan esikoisromaaniin, jossa on kuuma ja hiki – eikä ainoastaan auringon takia. Romaanin tapahtumaympäristössä (Särkänniemen huvipuistossa) sattuu joka vanhemman painajainen: pieni lapsi katoaa.

Kirjailija on luonut uskottavan ja itselleni sopivan karmivan tarinan. Kolmannessa persoonassa ääni annetaan kouralliselle nuoria, jotka työskentelevät huvipuistossa. Joku on ensikertalainen ja epävarma, toinen katkeroitunut konkari, kolmas tunnollisen herkkä. Ainoa minä-muodossa kuultu ääni kuuluu itse Huvipuistolle; kyllä, Paija on taitavasti luonut ilolaitokselle epätoivoisesti rakastuneen sielun.

Pidin tästä romaanista useasta syystä:

☀️ Idea on oivalta. On virkistävää lukea romaania, joka sijoittuu hyvin rajattuun ympäristöön, lukijalle tuttuun, jonka näkeekin toisenlaisessa valossa.

☀️ Nuorten työyhteisön kuvaus on uskottava ja kiinnostava. Luulenpa, että meistä moni voi samaistua niihin jännitteisiin, toiveisiin ja pettymyksiin mitä kesätyö nastassa paikassa ja porukassa voi aiheuttaa.

☀️ Ihailen kirjailijan varmaa ja korutonta tyyliä. Turha on karsittu pois, jäljellä oleva on tarkoin mietittyä ja intensiivistä.

☀️ Arvostan kirjailijan ratkaisua päättää romaani kuten hän päättää …

Soita minulle karusellin kelloa -romaania on markkinoitu nuorten ja lasten kirjallisuutena. Mielestäni tämä ei ole nuortenromaani, vaan kauhuelementtiä hyödyntävä romaani, joka vain sijoittuu nuorten työyhteisöön. Ainakin tämä keski-ikäinen rivien välistä lukija sai Ella Paijan esikoisromaanista enemmän irti kuin mitä monet nuorilta vaikuttavat lukijat ovat arvioiden mukaan saaneet.

Lämpimästi suosittelen tätä romaania laadukkaan kotimaisen nykykirjallisuuden lukijoille.

[Lottanen :] · Rating 2 out of 5]

Mikä järki tässä oli? Niinku oikeesti mitä ihmettä tässä muka piti tapahtua?

[Kaarina Sainio · Rating 2 out of 5]

Tämä ei ollut minun kirjani lainkaan.

En ymmärtänyt keskushahmoa, eikä kirja minusta edennyt oikein mihinkään. Ei tämä ainakaan kauhua ollut, mutta voiko olla jännitystä, jos lukija tietää koko ajan "tekijän", mutta mysteeri ei ikinä ratkea..?

[Aino✨️ · Rating 4 out of 5]

Avoin loppu ei oikeastaan haitannut, koska tää koko kirja oli tavallaan sellainen taideteos. Oishan se loppuratkaisu toki ollut kiva tietääkin mutta ei se nyt niin paljon haittaakaan ettei sitä kerrottu :D.

[Leeni · Rating 4 out of 5]

Luin tämän kesäisen kirjan keskellä talvea, eikä se haitannut sitten yhtään! Upea, tiheätunnelmainen huvipuistoon sijoittuva kirja, joka tekee yllättäviä valintoja. Hirmu koukuttava! Hahmot eivät jääneet elämään ihon alle, mutta kirjaa lukiessani olin hyvin vaikuttunut.

[Sam]

This was definitely something

[salli · Rating 2 out of 5]

2,5⭐️
-> anteeks mitä mä just kuuntelin? ehkä oudoimman kirjan ikinä. tää siis sijoittuu särkänniemeen, joka oli kyl super kivaa vaihtelua siihen mitä on yleensä tottunu lukemaan/ kuuntelemaan, mutta se asia mikä saa mun otsan kurtistumaan (onks toi ees sana? ei varmaan, mut hällä väliä) on se, että tää särkänniemi eli se huvipuisto on yks hahmo tässä kirjassa. melkeen joka toinen luku on kirjotettu tän huvipuiston näkökulmasta, siis ei herran jumala. ja arvatkaapa mitä tää huvipuisto ajattelee, että se on lähes samanlainen ku ihminen. sillä on tunteet ja että siitä vois tulla hyvä perheenjäsen ja se myös haluaa rakkautta. anteeks mut ei. en oo varmaan ikinä kuullu mitään noin naurettavaa. noi 2,5 tähtee tulee hahmoista ja kirjotustyylistä! :) hahmot oli sellasia perus suomalaisnuoria, yksikään hahmo ei itse asiassa ollu ärsyttävä, mikä on todella yllättävää!! kirjotustyyli oli ihanan sulava, ei liian kuvaileva, just sopiva! loppua kohden alko vähän kyllästyttää, mutta tsemppasin loppuun asti :) ja nyt todellakin haluun mennä särkkään töihin tai johonki huvipuistoon!!!🤩

[Minna · Rating 3 out of 5]

Outo. Haikea. Harmittava. Pitkä. Ärsyttävä.
Outo Huvipuiston vuoksi. Haikea = kesän loppuminen. Harmittava kun Teemu sotki asioiden ratkaisut. Pitkä, eli olisi kaivannut jonkin verran karsimista, niin tarina olisi tuntunut jämäkämmältä. Ärsyttävä kaikki edellä mainitut.
Yritän silti vinkata ysiluokkalaisille.

[Saana Lehtola · Rating 3 out of 5]

Oli nopea lukea, tykkäsin kirjan henkilöistä, mutta mikä tää lopetus nyt oli? ”Meistä tulee perhe”, no sitähän tämä huvipuisto on koko kirjan ajan hokenut, olisin odottanu jotain vähä erikoisempaa lopetusta.😅

[Kata · Rating 3 out of 5]

2.75⭐ Mä en oikein tiedä mitä mieltä olisin tästä. Ihan vetävästi kirjoitettu, jonkinlainen juonikin löytyy. Mutta ei tässä varsinaisesti mitään tapahtunut. Monta eri kertojaa, joista ainakin yksi oli ihan turha. Mitään loppuratkaisua tästä on kyllä turha hakea. Takakannessa mainittua trilleriä en löytänyt ollenkaan. Tai sitten en vaan tunnista kyseistä genreä ollenkaan.

[olivia :) · Rating 4 out of 5]

3.5 stars!

[Aarni · Rating 1 out of 5]

yksikin tähti on liian anteliasta

[Jenna Kallio · Rating 5 out of 5]

Tykkäsin tästä ihan hirveästi. Koukutti todella.

[Amalia · Rating 1 out of 5]

Iha ok

[Lia · Rating 4 out of 5]

tää kirja sai mut mukaansa nopeesti ja piti otteessaan. pidin tästä kirjasta tosi paljon, vaikka samalla tässä oli aika paljon sellasta, mikä oli vähän siinä ja tässä.

henkilöhahmot jäi aika tosi etäisiksi ja kaikki heijän väliset suhteet ois ollu kiva seurata syvällisemminki. iso miinus henkilökohtasesti tuli kyllä siitä, että loppuratkasu jäi niin super avonaiseks.

mutta!!! miten paljon mä pidinkään siitä, että tässä oli mukana eloton kertoja! se oli musta kiehtova ja se oli kirjotettu musta tosi hyvin! se oli tosi inhimillinen ja jotenki se elottoman sairaalloinen pakkomielle ellollisesta, oli kiehtovan karmivaa (vai karmivan kiehtovaa? en oo ihan sata varma kumpi tuntuis oikeemmalta. ehkä molemmat?).

tää lukukokemus oli sellanen mikä jää mieleen ja mikä herätti mussa kyllä tunteita. mun on jotenki tosi vaikee saada kiinni mitä mieltä oon tästä kirjasta. samalla oon sillee, että ei mikään kovin kummonen, jos miettii jotenki emmä tiiä kirjallisesti...(xd), mutta samalla täs oli jotain mikä sai mun sisällä jotain liikahtamaan: ja siitä mä yleisesti pidän kirjoissa, ne saa mussa jotain selityksen ulkopuolella olevaa tapahtumaan🙈

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Kaunis kansi ja takakannen kuvaus saivat tarttumaan kirjaan. Takakansi kirjan nimeen yhdistettynä nosti odotuksia. Kirjan fontti tuntui vilkaistessa valtavalta.

Mitähän kirjasta sanoisi? Ihan kivoja hahmoja, mutta juuri kun tuntui, että heihin alkoi tutustua, kirja loppui. Esimerkiksi Elina, sinänsä ihan kiinnostava hahmo, jäi jotenkin irralliseksi tarinan kannalta. Huvipuiston näkökulma oli hieno oivallus, mutta sitä olisi voinut käyttää rajoitetummin. Paljon tarjottiin suoraan lautasella. Suurimman osan ajasta en muistanut lukevani kauhukirjaa, huvipuisto tuntui spoilaavan aika paljon.

Kirjan loppu oli hämmentävähkö, sellainen Ai nytkö/näinkö tämä tosiaan loppuu. Ns. pääsolmu tuntui jotenkin jäävän avaamatta. Olisin kaivannut vaikka jonkinlaista epilogia, jossa… ööö… no, pääsolmun kohde saa suunvuoron tavalla tai toisella. Näin yrittäen välttää spoilaamista.

Kaikkiaan ihan näppärä kirja, joka antoi joitain vastauksia ja jätti odottamaan muita.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Tämä lukukokemus oli erikoinen! Tuli mieleen Salla Simukan romaanit tietynlaisessa helppolukuisuudessa, mutta loppu sai tuntemaan, kuin olisi tullut lukijana petetyksi, mikä herätti ärtymystä.

Kotikirjastossani romaani on luokiteltu nuorten aikuisten jännitykseen. Minusta jännitys ei kantanut, ja romaanissa keskiöön nousivat ennemmin kasvutarina ja ihmissuhteet. Niiden kuvauksessa romaani onnistui. Yhteisöllisyys ja kaverin tukeminen lämmittivät mieltä. Juonellisesti kaikki oleellinen kerrotaan jo takakansitekstissä, eikä romaani etene käytännössä mihinkään vajaassa 400 sivussa. Tiivistämisen varaa siis olisi, ja mielestäni edes mahdollinen kauhugenre ei ole peruste näin avoimeksi jäävälle lopulle. Lukeminen ei siis palkitse, vaikka romaanissa olisi kaikki ainekset mestariteokseksi asti. Harmi, että ne hukataan, kuten romaanin kadonnut lapsi.

[Sondra · Rating 2 out of 5]

Äh, harmittaa laittaa näin nihkeä arvio, mutta ei tämä nyt oikein lähtenyt ollenkaan. Säännöt on tehty rikottaviksi, mutta silti odottaisin jännäriltä jonkinlaista rakennetta tarinan kaareen ja koukuttavuutta juoneen. Että saisi itse pähkäillä, miten kaikki päättyy. Lyhyeksi kirjaksi tämä oli todella toisteinen, varsinkin huvipuiston kertojaluvut. Kiinnostavinta oli yksityiskohdat Särkänniemessä työskentelystä. Sekin tuntui lukiessa raskaalta, että vaikka kirjan huvipuisto on ilmiselvästi tunnistettavissa, niin silti jopa laitteiden nimet on pitänyt muuttaa toiseen muotoon.
Ei varmasti silti olisi eka tai vika kerta, kun minä ja kohderyhmä ollaan eri linjoilla kirjasta. Luultavasti otan ainakin kokeiluun johonkin seiskojen vinkkaukseen, ihan vain nähdäkseni herättääkö kirja mielenkiintoa ryhmässä. Toivon toki, että herättää.

[Eltsumppari · Rating 2 out of 5]

Hahmot ja etenkin huvipuisto kertojina olivat mielenkiintoisesti ja taidokkaasti kirjoitettu... Kuitenkin tietyt ailahtelut hahmojen aatoksissa ja olemuksissa olivat turhan monimutkaisia tai hahmoista muuten irrallisia.

Nautin muuten tunnelmallisesta ja jopa vauhdikkaasta lukukokemuksesta! Tällä pääsi riemukkaaseen kesätunnelmaan ja keskelle Särkänniemen kohinaa, vaikkei paikalle asti päässyt. Tämän tason kuvailua ja tunnelman luontia voisi jo kutsua nojatuoli matkailuksi 🙈

Mutta kirjan loppu tuntui myös lässähtävän, kuin hiivatta jäänyt pullataikina, odotukset olivat korkealla, mutta mieleen jäi vain karvas ja pettynyt maku kun niin moni asia jäi avonaiseksi... Miksei huvipuisto ikinä kertonut elämän tarinaansa loppuun? Mikä ylipäätään teki jylhästä kalliosta kuin tulivuoren, laavan kuumine tunteineen ja sinkoileveni temppuineen?

[Cecilia Ollikainen · Rating 3 out of 5]

tää kuulosti todella houkuttelevalta ja kannen visuaalinen toteutus on aivan upea.
tämä oli kuitenkin tosi erilainen mitä odotin. selkeesti ehkä hieman nuoremmille suunnattu, joten sen takia ei itselle iskenyt niin hyvin. mä en kokenut tätä niinkään jännärinä, enemmänkin ehkä fantasiaan kallistuvana. ylipäätään ei ehkä ollut mun kuppi teetä, mutta mielenkiintoinen lukukokemus silti.
hieno idea, että yksi monista kertojista on huvipuisto, koska tällaiseen en ole ennen törmännyt. huvipuiston näkökulma oli toteutettu todella hyvin ja huvipuiston kerronnassa oli jotain runollista mutta konkreettista.
tarinan avulla pääsi kyllä hyvään kesätunnelmaan ja mä koin että tämä oli mukavan kepeä, pienellä twistillä!
jatko-osa varmaan tulossa, sen verran kesken tarina jäi.