What do you think?
Rate this book
Arto Ratamo #1
Ebola-Helsinki
Ihmiskunnan historian vaarallisimpiin kuuluva tappaja, ebola-virus, saapuu Seutulan lentokentälle Korkeasaaren eläintarhan tilaamien filippiiniläisten apinoiden mukana.
Kun nuori tutkija Arto Ratamo löytää virukselle vastalääkkeen, punoutuu tapahtumien verkko, johon tarttuvat operaatioesikunnan päällikkö, Suomen sotilastiedustelupalvelu, bioasetta havittelevat kansainväliset terroristit, Venäjän mafia ja vielä joku muu. Pian ihmisiä kuolee ja Ratamo pakenee henkensä edestä pitkin helteisen Helsingin katuja.
Pääseekö tappajavirus irralleen Suomessa ja pystyykö Ratamo pelastamaan oman ja pienen tyttärensä hengen painajaisessa, joka vie lukijan Helsingin Punavuoresta Länsi-Uudenmaan saaristoon ja Lontooseen?
Kun nuori tutkija Arto Ratamo löytää virukselle vastalääkkeen, punoutuu tapahtumien verkko, johon tarttuvat operaatioesikunnan päällikkö, Suomen sotilastiedustelupalvelu, bioasetta havittelevat kansainväliset terroristit, Venäjän mafia ja vielä joku muu. Pian ihmisiä kuolee ja Ratamo pakenee henkensä edestä pitkin helteisen Helsingin katuja.
Pääseekö tappajavirus irralleen Suomessa ja pystyykö Ratamo pelastamaan oman ja pienen tyttärensä hengen painajaisessa, joka vie lukijan Helsingin Punavuoresta Länsi-Uudenmaan saaristoon ja Lontooseen?
288 pages, Paperback
First published January 1, 2000
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
January 19, 2012
In Helsinki taucht ein Killer-Virus auf. Der Protagonist findet ein Gegenmittel. Plötzlich sind alle ganz wild darauf, dass das Gegenmittel auf keinem Fall jemandem in die Hände fallen darf. Denn wenn Terroristen das Gegenmittel bekommen, könnten sie die Welt damit erpressen. Daher darf auf keinen Fall eine Kopie der Formel für das Gegenmittel entstehen. Logisch? Nein.
Der langjährige Chef des finnischen Geheimdienstes überfährt ein Schulmädchen. Damit fürchtet er seine Karriere beendet, kurz vor der Pension. Logische Schlussfolgerung: Er stiehlt das Killer-Virus samt Gegenmittel, um dies an Terroristen zu verkaufen. Mit dem Erlös will er sich absetzen, und seinen Job und seine Familie zurücklassen. Nachvollziehbar? Nein.
Hinzu kommen flache Charaktere, die in langatmigen Mono- oder Dialogen versuchen, ihre seltsamen und nicht nachvollziehbaren Reaktionen irgendwie zu rechtfertigen.
Als erster Band der Arto Ratamo-Reihe eine massive Enttäuschung. Massiv genug, um mich davon abzubringen, dem Author mit einem weiteren Buch eine zweite Chance zu geben.
Der langjährige Chef des finnischen Geheimdienstes überfährt ein Schulmädchen. Damit fürchtet er seine Karriere beendet, kurz vor der Pension. Logische Schlussfolgerung: Er stiehlt das Killer-Virus samt Gegenmittel, um dies an Terroristen zu verkaufen. Mit dem Erlös will er sich absetzen, und seinen Job und seine Familie zurücklassen. Nachvollziehbar? Nein.
Hinzu kommen flache Charaktere, die in langatmigen Mono- oder Dialogen versuchen, ihre seltsamen und nicht nachvollziehbaren Reaktionen irgendwie zu rechtfertigen.
Als erster Band der Arto Ratamo-Reihe eine massive Enttäuschung. Massiv genug, um mich davon abzubringen, dem Author mit einem weiteren Buch eine zweite Chance zu geben.
March 16, 2015
Unglaublich, wie schlecht dieses Buch ist. Die Story ist an den Haaren herbei gezogen, die Motivation der Figuren ist nicht einleuchtend bzw. wirkt nicht glaubwürdig. Die Dialoge sind hölzern und unnatürlich. Die Figurenzeichnung wirkt wie gewollt und nicht gekonnt - in ein paar Nebensätzen eingestreute Informationen zur Figur sind noch lange keine Charakterisierung. Dazu kommt der ungeheuer miese Schreibstil. Kurze, einfache, trockene Sätze, die eher an einen Zeitungsbericht erinnern und keinerlei Spannung aufkommen lassen. Wirklich nichts reizt mich, die weiteren Teile der Arto Ratamo-Reihe zu lesen.
November 20, 2021
Kyseessä on aivan järkyttävän huono kirja. Aika pian aloitettuani lukemisen päätin, että tämän kirjan jaksaa lukea läpi vain tekemällä lista kirjan juonen typeryyksistä ja virheistä, jotta jotain kiinnostavuutta lukemisen jatkamiselle riittäisi. Olen aikaisemminkin joskus näin menetellyt epäloogisuuksia ja virheitä pullollaan olevien kirjojen kohdalla.
Juonessa suomalainen tutkija keksii parannuskeinon ebolaan. Pian häntä jahtaa, ei vain juoppo suomalainen armeijan tiedustelu-upseeri, vaan myös Venäjän tiedusteluorganisaatio tai oikeastaan parikin. Erinäisiä toinen toistaan hullumpia juonenkäänteitä kirjassa riittää. Uskottavuus tällä kaikella on ihan täysin olematonta, henkilökuvaukset ovat naurettavia ja yksiulotteisia ja kielellisesti teksti on yksinkertaista. Tämä kirja on kioskikirjallisuutta sen surkeimmassa muodossa.
Olisikohan kannattanut luetuttaa kirjaa jollakin, joka tietää edes jotain lääketieteestä ja tutkimustyöstä?
Kummallisesti kirjassa oli ainakin kaksi useamman sivun erittäin muusta juonesta irrallista ja tarpeetonta luentoa supon historiasta. Näillä ei kirjan tapahtumien kannalta ollut mitään merkitystä. Olisiko kirjoittaja copy-pastannut taustatyönä keräämäänsä materiaalia kirjan täytteeksi?
Ohessa listaa asioista, jotka olivat virheellisiä, typeriä ja/tai ärsyttäviä:
- Korkeasaareen tuodaan villejä luonnosta vangittuja eläimiä, tätä ei kyllä tapahdu yhdessäkään eettisessä eläintarhassa, etenkään kädellisiä (tosin kyseessä oli myös ihan keksitty apinalaji - en oikein ymmärrä miksi).
- Kirjassa puhutaan koko ajan vastalääkkeestä. Mikä ihme on vastalääke? On olemassa lääke ja on vasta-aine, jotka ovat eri asioita. Vastalääkkeestä voidaan joskus puhua myrkyissä, ei taudeissa.
- Tieteellisessä työssä määrätään päähenkilö ylityöhön työstä myöhästymisestä? Ei ikinä tutkimustyössä ole kellokorttiin sidottua työaikaa, eikä normaalityöaika edes riitä oikeastaan ikinä.
- Sillä, että lääkkeellä on koeputkessa tehoa, ei kovin paljoa voi päätellä elimistössä olevasta yleisestä tehosta, tässä on sitten vielä vuosikausien kehitystyö edessä ennen eläinkokeita.
- Lääkkeellä on vielä niin yksinkertainen kaava, että sen voi kirjoittaa nopeasti paperille, eikä sitä ole muka etukäteen tutkimusprotokollassa listattuna, jossa oikeasti on yksityiskohtainen lista kaikista aineista, joita tutkitaan ja miten niitä tutkitaan.
- Lääkäri on erikoistunut virusoppiin, ei muuten ole semmoista erillistä erikoisalaa Suomessa olemassa.
- Suomessa on velvollisuus ilmoittaa kaikista biologiseen sodankäyntiin sopivista löydöistä välittömästi sotilastiedusteluun? Epäilen vähän, olisi aikamoisen paljastusjutun paikka.
- Mihin ihmeeseen ”edustusvaimo” on tarpeen sotilaselämässä?
- Välillä kirjassa sitten puhutaankin antiseerumista ja sen kaavasta. Antiseerumi on biologinen tuote, eikä sille oikein ole sellaista kaavaa mitä voisi opetella tai josta olisi jotain hyötyä, eikä sitä etenkään kirjoitusajankohtaan todellakaan ole voinut tuottaa kuin elävässä eläimessä.
- Supon Turvallisuusosastolla on valmiina raportti satunnaisen kirurgin tavallisesta työhöntuloajasta? Miksi ihmeessä?
- Proffa palaa tyynesti kylpyyn, täyttää kylpyammeen uudelleen vedellä ja katselee rauhallisesti, kun kummallisesti käyttäytyvä kapiainen heittää hiustenkuivaajan kylpyammeeseen? Taitavat rakennussäännötkin rajoittaa pistokkeiden etäisyyttä altaasta, ettei tuommoinen heitto ihan mahdollinen tai helppo olisi?
- Mikä mahtaa olla ”melkein äänetön” pistooli, eivät äänenvaimentajat nyt niin erityisen hyviä ole
- Miten ihmeessä yksittäinen kapiainen pystyisi toisen junailemaan eläkkeelle - eläkkeelle pääsyssä on etenkin valtiollisella työnantajalla lait ja säännöt, eikä se ole esimiehen valinnasta tai halusta kiinni.
- Mikä estäisi jo olemassa olevan ebolan käytön, onhan sitä Afrikassa saatavana, toisaalta pelkän virusnäytteen aseellistaminen ei ole ihan helppoa, ei sillä pelkällä virusnäytteellä ole suunnatonta arvoa ja sen säilyvyyskin on varsin rajoitettua.
- Ensin mummo puhuu tyttären kuolemasta puhelimessa, 2 sekuntia puhuu myöhemmin pikkutytön kanssa kuin äiti olisi hengissä ihan kuin tämä ei olisi vieressä kuullut asiasta.
- Minikamera, jolla saa mikrofilmiä suoraan ilman kehittämistä. Varmaan joo.
- Auton bensatankki räjähtää välittömästi luodista.
- Kaliumkloridi tabletteina tappaa heti, piikkinä kyllä vaikuttaa nopeasti, mutta tabletteina tunneissa, eikä välttämättä imeydy niin paljoa, että henki lähtisi ollenkaan.
An extremely bad book about a doctor who discovers a cure for the Ebola virus and ends up chased by Russian intelligence and a Finnish army officer turned bad. Not a shred of believability, full of stupid mistakes and bad logic, poorly drawn one-dimensional characters, and the writing is average at best. This is one to be avoided.
Juonessa suomalainen tutkija keksii parannuskeinon ebolaan. Pian häntä jahtaa, ei vain juoppo suomalainen armeijan tiedustelu-upseeri, vaan myös Venäjän tiedusteluorganisaatio tai oikeastaan parikin. Erinäisiä toinen toistaan hullumpia juonenkäänteitä kirjassa riittää. Uskottavuus tällä kaikella on ihan täysin olematonta, henkilökuvaukset ovat naurettavia ja yksiulotteisia ja kielellisesti teksti on yksinkertaista. Tämä kirja on kioskikirjallisuutta sen surkeimmassa muodossa.
Olisikohan kannattanut luetuttaa kirjaa jollakin, joka tietää edes jotain lääketieteestä ja tutkimustyöstä?
Kummallisesti kirjassa oli ainakin kaksi useamman sivun erittäin muusta juonesta irrallista ja tarpeetonta luentoa supon historiasta. Näillä ei kirjan tapahtumien kannalta ollut mitään merkitystä. Olisiko kirjoittaja copy-pastannut taustatyönä keräämäänsä materiaalia kirjan täytteeksi?
Ohessa listaa asioista, jotka olivat virheellisiä, typeriä ja/tai ärsyttäviä:
- Korkeasaareen tuodaan villejä luonnosta vangittuja eläimiä, tätä ei kyllä tapahdu yhdessäkään eettisessä eläintarhassa, etenkään kädellisiä (tosin kyseessä oli myös ihan keksitty apinalaji - en oikein ymmärrä miksi).
- Kirjassa puhutaan koko ajan vastalääkkeestä. Mikä ihme on vastalääke? On olemassa lääke ja on vasta-aine, jotka ovat eri asioita. Vastalääkkeestä voidaan joskus puhua myrkyissä, ei taudeissa.
- Tieteellisessä työssä määrätään päähenkilö ylityöhön työstä myöhästymisestä? Ei ikinä tutkimustyössä ole kellokorttiin sidottua työaikaa, eikä normaalityöaika edes riitä oikeastaan ikinä.
- Sillä, että lääkkeellä on koeputkessa tehoa, ei kovin paljoa voi päätellä elimistössä olevasta yleisestä tehosta, tässä on sitten vielä vuosikausien kehitystyö edessä ennen eläinkokeita.
- Lääkkeellä on vielä niin yksinkertainen kaava, että sen voi kirjoittaa nopeasti paperille, eikä sitä ole muka etukäteen tutkimusprotokollassa listattuna, jossa oikeasti on yksityiskohtainen lista kaikista aineista, joita tutkitaan ja miten niitä tutkitaan.
- Lääkäri on erikoistunut virusoppiin, ei muuten ole semmoista erillistä erikoisalaa Suomessa olemassa.
- Suomessa on velvollisuus ilmoittaa kaikista biologiseen sodankäyntiin sopivista löydöistä välittömästi sotilastiedusteluun? Epäilen vähän, olisi aikamoisen paljastusjutun paikka.
- Mihin ihmeeseen ”edustusvaimo” on tarpeen sotilaselämässä?
- Välillä kirjassa sitten puhutaankin antiseerumista ja sen kaavasta. Antiseerumi on biologinen tuote, eikä sille oikein ole sellaista kaavaa mitä voisi opetella tai josta olisi jotain hyötyä, eikä sitä etenkään kirjoitusajankohtaan todellakaan ole voinut tuottaa kuin elävässä eläimessä.
- Supon Turvallisuusosastolla on valmiina raportti satunnaisen kirurgin tavallisesta työhöntuloajasta? Miksi ihmeessä?
- Proffa palaa tyynesti kylpyyn, täyttää kylpyammeen uudelleen vedellä ja katselee rauhallisesti, kun kummallisesti käyttäytyvä kapiainen heittää hiustenkuivaajan kylpyammeeseen? Taitavat rakennussäännötkin rajoittaa pistokkeiden etäisyyttä altaasta, ettei tuommoinen heitto ihan mahdollinen tai helppo olisi?
- Mikä mahtaa olla ”melkein äänetön” pistooli, eivät äänenvaimentajat nyt niin erityisen hyviä ole
- Miten ihmeessä yksittäinen kapiainen pystyisi toisen junailemaan eläkkeelle - eläkkeelle pääsyssä on etenkin valtiollisella työnantajalla lait ja säännöt, eikä se ole esimiehen valinnasta tai halusta kiinni.
- Mikä estäisi jo olemassa olevan ebolan käytön, onhan sitä Afrikassa saatavana, toisaalta pelkän virusnäytteen aseellistaminen ei ole ihan helppoa, ei sillä pelkällä virusnäytteellä ole suunnatonta arvoa ja sen säilyvyyskin on varsin rajoitettua.
- Ensin mummo puhuu tyttären kuolemasta puhelimessa, 2 sekuntia puhuu myöhemmin pikkutytön kanssa kuin äiti olisi hengissä ihan kuin tämä ei olisi vieressä kuullut asiasta.
- Minikamera, jolla saa mikrofilmiä suoraan ilman kehittämistä. Varmaan joo.
- Auton bensatankki räjähtää välittömästi luodista.
- Kaliumkloridi tabletteina tappaa heti, piikkinä kyllä vaikuttaa nopeasti, mutta tabletteina tunneissa, eikä välttämättä imeydy niin paljoa, että henki lähtisi ollenkaan.
An extremely bad book about a doctor who discovers a cure for the Ebola virus and ends up chased by Russian intelligence and a Finnish army officer turned bad. Not a shred of believability, full of stupid mistakes and bad logic, poorly drawn one-dimensional characters, and the writing is average at best. This is one to be avoided.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 13, 2022
Aufregender Skandinavien-Krimi
Der Wissenschaftler Arto Ratamo ahnt nicht, welch tragischen Ereignisse er mit seiner Entdeckung des tödlichen Ebola-Virus und der Entwicklung eines Heilmittels lostritt. Er gerät nicht nur zwischen die Fronten von Geheimdiensten und Terrorgruppen und muss um sein Leben fürchten, sondern auch seine Familie gerät in Gefahr...
Das Cover besteht leider wieder aus den typischen skandinavischen Motiven, viel Blau mit Häusern auf einer Insel, das finde ich schade. Da gefällt mir das der Buch-Version ein wenig besser, da sich die blutrote Farbe etwas von der Masse abhebt.
Der Schreibstil ist lebhaft und flüssig, Bernd Reheuser haucht der Geschichte gekonnt Leben ein. Arto Ratamo ist ein sympathischer Hauptcharakter, dessen Handlungen meist nachvollziehen kann. Die Geschichte beginnt zunächst beschaulich, doch schon bald werden überraschende Wendungen eingewoben und auch Grausamkeiten und Brutalität haben ihren Platz in der Geschichte. Es war ein bisschen schwierig, die vielen Personen auseinanderzuhalten, wer jetzt zu welcher Organisation gehört, da man die finnischen Namen nur hört und nicht sieht, aber nach einer Weile gewöhnt man sich daran. Das Ende finde ich ebenfalls gelungen und zum Glück sind bereits weitere Werke aus der Reihe auf dem Büchermarkt zu finden.
Ich kann diesen Krimi nur empfehlen und freue mich schon auf die anderen Bücher über Arto Ratamo. 4 Sterne
Der Wissenschaftler Arto Ratamo ahnt nicht, welch tragischen Ereignisse er mit seiner Entdeckung des tödlichen Ebola-Virus und der Entwicklung eines Heilmittels lostritt. Er gerät nicht nur zwischen die Fronten von Geheimdiensten und Terrorgruppen und muss um sein Leben fürchten, sondern auch seine Familie gerät in Gefahr...
Das Cover besteht leider wieder aus den typischen skandinavischen Motiven, viel Blau mit Häusern auf einer Insel, das finde ich schade. Da gefällt mir das der Buch-Version ein wenig besser, da sich die blutrote Farbe etwas von der Masse abhebt.
Der Schreibstil ist lebhaft und flüssig, Bernd Reheuser haucht der Geschichte gekonnt Leben ein. Arto Ratamo ist ein sympathischer Hauptcharakter, dessen Handlungen meist nachvollziehen kann. Die Geschichte beginnt zunächst beschaulich, doch schon bald werden überraschende Wendungen eingewoben und auch Grausamkeiten und Brutalität haben ihren Platz in der Geschichte. Es war ein bisschen schwierig, die vielen Personen auseinanderzuhalten, wer jetzt zu welcher Organisation gehört, da man die finnischen Namen nur hört und nicht sieht, aber nach einer Weile gewöhnt man sich daran. Das Ende finde ich ebenfalls gelungen und zum Glück sind bereits weitere Werke aus der Reihe auf dem Büchermarkt zu finden.
Ich kann diesen Krimi nur empfehlen und freue mich schon auf die anderen Bücher über Arto Ratamo. 4 Sterne
December 13, 2018
Taavi Soininvaaran romaani tuntui kevyeltä viihteeltä. Ehkä tämä johtui kohtuu ohuista henkilökuvista. Soininvaaran tapa käyttää Kilon Poliisi tapaisia vertauksia ihmisten ajatusten kanssa tuntui jotenkin omituiselta. Ratamo on sinänsä ihan mielenkiintoinen päähenkilöhahmo, kuten myös Suojelupoliisin päälikkö. Jotenkin tuntuu, että romaanin juonessa kerrotaan jo alussa lukijalle vähän liikaa. Jännitystä olisi voinut pitää näillä aiheilla myös paremmin yllä. Kuitenkin ihan viihdyttävä kokemus.
June 10, 2023
I liked the plot. Something like The Fugitive with Harrison Ford like the protagonist says in the book.
April 5, 2021
Ei ollut ihan oma juttuni, juoni oli vauhdikas, mutta henkilöhahmot vähän päälleliimattuja eikä mitään henkilökemiaa tai kehitystä juuri ollut.
September 29, 2022
Wendepunkt
Der Wissenschaftler Arto Ratamo möchte etwas in seinem Leben ändern. Jeden Tag fährt er ins Institut, lebt mehr schlecht als recht mit seiner Frau, wichtig ist ihm seine kleine Tochter. Im Institut forscht er an einem Gegenmittel zu dem Ebola Helsinki Virus, welches eben in seiner Heimatstadt entdeckt wurde. Ratamo kann es kaum fassen als er tatsächlich die Formel für ein Gegenmittel findet. Vielleicht ist das die Chance auf eine Veränderung. Zunächst berichtet er nur seinem Chef von der Entdeckung. Und plötzlich findet sich Ratamo in einer Art falschem Film wieder, Er wird gejagt und weiß nicht von wem.
Dies ist der erste Band um Arto Ratamo, der eigentlich Forscher ist, zum Gejagten wird und später zum Jäger. Seinen Erfolg bei der Suche nach dem Gegenmittel kann Ratamo nicht lange und nicht richtig genießen. Nachdem er seinem Chef alle Unterlagen gegeben hat, stirb wird dieser umgebracht und Ratamo und seine Frau werden überfallen. Seine Frau stirbt ebenfalls und Ratamo gerät in Verdacht beide Morde begangen zu haben. Er wollte sein Leben ändern, aber doch nicht so. Da er nicht weiß, was hinter dem allen steckt, fürchtet er um seine Tochter, der er nun Vater und Mutter sein will.
Dieses Hörbuch wird sehr angenehm und lebendig vorgetragen von Bernd Reheuser. Mit Arto Ratamo hat man hier einen Ermittler, der noch kein Ermittler ist. Durch seine Arbeit gerät Ratamo zwischen die Fronten etlicher Terrororganisationen und auch nicht weniger Geheimdienste und Polizeiorganisationen. Aus heutiger Sicht, der Roman wurde bereits vor etlichen Jahren veröffentlicht und nun als Hörbuch neu aufgelegt, ist es schon recht gruselig von einem so gefährlichen Virus zu lesen, das möglicherweise in falsche Hände geraten ist. Das macht das Lesen/Hören sehr fesselnd, zumal es erst überhaupt nicht sicher scheint, dass Ratamos Geschichte bei irgendwem Glauben finden könnte. Wie oder ob er das hinbekommt, ob oder wo er Hilfe findet und ob die Freisetzung des Virus verhindert werden kann, das sind spannende Fragen, deren Klärung sehr kurzweilig umgesetzt ist.
Der Wissenschaftler Arto Ratamo möchte etwas in seinem Leben ändern. Jeden Tag fährt er ins Institut, lebt mehr schlecht als recht mit seiner Frau, wichtig ist ihm seine kleine Tochter. Im Institut forscht er an einem Gegenmittel zu dem Ebola Helsinki Virus, welches eben in seiner Heimatstadt entdeckt wurde. Ratamo kann es kaum fassen als er tatsächlich die Formel für ein Gegenmittel findet. Vielleicht ist das die Chance auf eine Veränderung. Zunächst berichtet er nur seinem Chef von der Entdeckung. Und plötzlich findet sich Ratamo in einer Art falschem Film wieder, Er wird gejagt und weiß nicht von wem.
Dies ist der erste Band um Arto Ratamo, der eigentlich Forscher ist, zum Gejagten wird und später zum Jäger. Seinen Erfolg bei der Suche nach dem Gegenmittel kann Ratamo nicht lange und nicht richtig genießen. Nachdem er seinem Chef alle Unterlagen gegeben hat, stirb wird dieser umgebracht und Ratamo und seine Frau werden überfallen. Seine Frau stirbt ebenfalls und Ratamo gerät in Verdacht beide Morde begangen zu haben. Er wollte sein Leben ändern, aber doch nicht so. Da er nicht weiß, was hinter dem allen steckt, fürchtet er um seine Tochter, der er nun Vater und Mutter sein will.
Dieses Hörbuch wird sehr angenehm und lebendig vorgetragen von Bernd Reheuser. Mit Arto Ratamo hat man hier einen Ermittler, der noch kein Ermittler ist. Durch seine Arbeit gerät Ratamo zwischen die Fronten etlicher Terrororganisationen und auch nicht weniger Geheimdienste und Polizeiorganisationen. Aus heutiger Sicht, der Roman wurde bereits vor etlichen Jahren veröffentlicht und nun als Hörbuch neu aufgelegt, ist es schon recht gruselig von einem so gefährlichen Virus zu lesen, das möglicherweise in falsche Hände geraten ist. Das macht das Lesen/Hören sehr fesselnd, zumal es erst überhaupt nicht sicher scheint, dass Ratamos Geschichte bei irgendwem Glauben finden könnte. Wie oder ob er das hinbekommt, ob oder wo er Hilfe findet und ob die Freisetzung des Virus verhindert werden kann, das sind spannende Fragen, deren Klärung sehr kurzweilig umgesetzt ist.
November 20, 2008
So much efford mr. Soininvaara put on this book and it really shows. All the places are very well presented and as a guy who was born in Helsinki, I could easily follow the advetures of the characters in this audio book around the capitol of Finland. Also, some action is located in London. As London is one of my absolute favourite citys in the world and I have visited there several times, I could also follow the places of action there too. I could almost smell the tube system.
But still, this book was bit of a bore. It tried so hard to be serious tough guy action, but it was more like.... tedious. It dragged and went on for ages.
Better luck next time.
Timo
But still, this book was bit of a bore. It tried so hard to be serious tough guy action, but it was more like.... tedious. It dragged and went on for ages.
Better luck next time.
Timo
December 27, 2012
Der Auftakt der Serie..irgendwie geraten die Krimis alle irgendwie flach und langweilig. Sind es die komplexen Zusammenhänge, die durchaus spannend sein könnten oderistes die flache Charakterzeichnung.
Arto Ratamo ist hier noch Wissenschaftler und auf der Flucht, weil er ein Gegenmittel für ein Ebola-Virus entwickelt hat und ein hoherOffizier in Finnland ein Ablenkungsmanöver braucht.
Etwas eigentümlich
Arto Ratamo ist hier noch Wissenschaftler und auf der Flucht, weil er ein Gegenmittel für ein Ebola-Virus entwickelt hat und ein hoherOffizier in Finnland ein Ablenkungsmanöver braucht.
Etwas eigentümlich
January 31, 2014
Koukuttava teos, joka tuntuu hämmentävän mahdolliselta. Monta henkilöä sotkeutuu vyyhteen, mutta uskottavuus ei siitä kärsi. Tämän ahmaisi melkein kertaheitolla. Soininvaaralla on selkeästi sisäpiirin tietoa asioista - tai ainakin hän saa sen vaikuttamaan siltä. Aion lukea toisenkin hänen teoksistaan.
December 21, 2015
Very well thought out book with all kinds of plot twists. Almost got lost with all the people involved. I am seldom surprised by books these days and this one had a few packed in at the end. I enjoyed it very much. Great find.
May 29, 2012
Tarina kulkee hyvin. Mukaansatempaava. Aavistuksen ohut.
June 30, 2015
Interesting plot. That said, the plot is somewhat hard to believe.
Nice descriptions of areas of Helsinki which I know.
Nice descriptions of areas of Helsinki which I know.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews