Der Fluch des Hechts

by Juhani Karila

Elina Ylijaako palaa kotiseudulleen Itä-Lappiin saattamaan loppuun sen, mikä on pantu alulle vuosia sitten.

Elina joutuu hyväksymään erakkomaisen äitinsä perinnön ja selvittämään suhdettaan lahjakkaaseen taiteilijaan. Lopulta hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kohdata niin ensirakkautensa kuin lampea vartioiva hirmuinen näkki.

Ylikonstaapeli Janatuinen on tullut pidättämään Elinan murhasta epäiltynä. Ennen epäillyn löytymistä hänen täytyy suoriutua onkireissusta peijoonin kanssa ja väkiyöstä – kuolleiden karnevaalista, josta kovaverisinkin noita ymmärtää pysyä erossa.

Jängillä vaeltaa tieteelle tuntemattomia olioita kuin ammoin käynnistettyjä koneita, joita kukaan ei osaa sammuttaa. Keittiöön murtautuu peikko, joka syö eilen tehdyn nakkikeiton. Vuosisatoja vanha riivaaja löytää uuden kodin kunnanjohtajasta. Ja lammessa keskellä suota asuu hauki, josta riippuu kaikki.

Genres: Fantasy, Fiction, Magical Realism, Finnish Literature, Audiobook, Contemporary, Novels

301 pages, Kindle Edition

First published January 1, 2019

About the author

Juhani Karila on Pelkosenniemeltä kotoisin oleva kirjailija. Hän on valmistunut tiedotusopin maisteriksi Tampereen yliopistosta. Karila on työskennellyt toimittajana muun muassa Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa. Vuonna 2010 Karila voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun, ja hänen esikoisteoksensa Gorilla oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen romaaninsa Pienen hauen pyydystys voitti sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Jarkko Laine -palkinnon.

Reviews

[Sara · Rating 5 out of 5]

Aivan mahtava, ettenkö sanoisi mestariteos! Ja aivan omanlaisensa! Tihkun silkkaa iloa siitä syystä, että joku on tällaisen maailman ja tarinan päässään kehitellyt!

Olin skeptinen, koska aihe ei kuulostanut yhtään sellaiselta, että normaalisti kiinnostaisi. Ihmettelin, kun kaikki olivat tästä tykänneet. En ihmettele enää!

Upea, modernia maailmaa ja kansantarustoa yhdistävä satu, jolle nauroin monta kertaa ääneen ja johon uskoin täysillä. Rakastin kaikkia hirviöitä ja taruolentoja. Dialogi on nautinnollista, hahmot aitoja ja uskottavia, hauskoja ja jotenkin niin lappilaisia. On niin ihanaa, kun jonkun huumori osuu yksiin oman kanssa.

On tosi harvinaista, että kokonaisuus on yksinkertaisesti riemullinen ja jotenkin täysi ja samalla yksityiskohdat ovat kiehtovia ja kerrassaan hulvattomia. Teos kutsuu pohtimaan niin nykyihmisen luontosuhdetta, ihmisten välistä kommunikaatiota kuin sukupuolen representaatioitakin. Harva mies(oletettu )kirjailija valitsee päähenkilöikseen naisia, ja heistä vielä harvempi onnistuu piirtämään naishahmonsa kunnioittavasti ja jättämään vahingolliset ja naisvihamieliset troopit sikseen. Mutta tässä Karila onnistuu.

Loppu ei ollut ihan niin timanttinen kuin kaikki muu, mutta johan siinä jo olikin! Toivon Karilalle pitkää ja tuotteliasta uraa kirjailijana. Olen fani!

Tämä lähtee myös lahjalistalle!

[Thibault Busschots · Rating 4 out of 5]

Elina goes on her annual trip to the bug-infested swamplands of Lapland, where she grew up. She doesn’t do this for fun though. She needs to catch a pike in the local pond every single year, or she will die.

Janatuinen is a policewoman who clearly doesn’t belong here. She can’t wait to go back home, though she can’t turn back now. She needs to find Elina first. A local is willing to help her with her search, as long as she helps him first. Because a mythological creature broke into his house and it doesn’t want to leave until someone takes it on a fishing trip. Janatuinen doesn’t believe him, but she decides to just roll with it, hoping to make it home quicker.


I really like how smoothly this story is written. It’s very cozy, relaxing and mesmerizing. It lets you put your guard down and lures you into this mysterious yet warm and inviting setting. The rural swamplands of Lapland, where modern humans and fantastical mythological creatures live together in harmony. But it’s not as cozy as it appears at first sight. Not all these creatures can be trusted and some can even be very dangerous, though they all need to be respected. And in the middle of it all is a woman we don’t know much about at first. But we root for her as we slowly get to know her and learn about the curse that has befallen her.


It’s a book that keeps your eyes glued to the pages and takes you away on a dream-like Summer vacation with a few interesting mythological creatures. Thanks to my Goodreads friend Alexandra for putting this book on my radar.

[K.J. Charles]

Very readable and entertaining fantasy set in modern Lapland, here presented as extremely rural and weird in a small town / folklore / casual monsters sort of way. It's really about acceptance (of oneself and others) and coming to terms with life just not going how you thought it might. Climate change hangs a heavy shadow over the whole book. (As do mosquitoes, wow, never going to Lapland in summer.)

There's a lot to feel bleak about but the story has an indomitability and cooperativeness that ends up making it an exuberant read. Vividly written/translated, rattles along delightfully.

[Laura Walin · Rating 5 out of 5]

Tämä ei ole kirja-arvio vaan rakkaudentunnustus! Paljon kun lukee, niin harvoin pääsee kirja yllättämään, ainakaan positiivisesti. Pienen hauen pyydystys sen teki. Kaikki oli kohdillaan: Tarinassa oli rentoa letkeyttä ja ripaus lappilaista sekopäisyyttä, tyylitelty lapinmurre oli hienosti kirjoitettu ja oli autenttisen oloista mutta luettavaa (yhtä taidokkaasti vaikka eri tavalla toteutettu kuin Katja Ketun Kätilössä), henkilöhahmot lukuisuudestaan huolimatta olivat aidon oloisia, kolmiulotteisia ja kokonaisia, ja kirsikkana kakun päällä alisen maailman elätit nivoutuivat saumattomasti Karilan luomaan hulluun maailmaan. Suomalainen luonto kaikkine karuine vivahteineen on teoksessa myös elävästi läsnä. Hienonhieno lukukokemus, noin vain kirjaston bestseller-hyllystä enempää suunnittelematta napattuna!

[Inna · Rating 5 out of 5]

Siis voi äimä miten hyvä tää oli! Siis siinä vaiheessa kun pääsi hommaan sisälle. Alussa olin vielä että hmm, miten kaikki antaa tälle 5 tähteä Goodreadsissa, kun tuntuu että en oikein saa tästä koppia. Ja sitten sain. Aivan mahtava originelli ja vinksahtanut fantasiatarina, jossa on käytetty todella hienosti hyväksi kotimaista kansanperinnettä ja lappilaista mytologiaa, omintakeista pikku-junttikylätunnelmaa ja toinen toistaan erikoisempia ja mahtavampia hahmoja. Muutamakin arvostelija täällä vertasi tunnelmaa Hayao Miyazakin elokuviin, ja se oli kyllä erittäin hyvä luonnehdinta. Meno on toisinaan aivan päätöntä, mutta sen vaan hyväksyy ja antaa mennä.

[Krysia o książkach · Rating 5 out of 5]

Świetna, klimatyczna, wspaniali, żywiołowi bohaterowie, mitologia i wierzenia ludowe i ten wspaniały język. Nigdy nie czytałam książki, która byłaby napisana gwarą podobną do tej, którą posługiwałam się w dzieciństwie. Rewelacyjna praca tłumacza.

[Introverticheart · Rating 4 out of 5]

Polowanie na małego szczupaka to wymykająca się prostej kategoryzacji gatunkowej powieść. Nie sądziłem, że ta z gruntu prosta historia tak mnie pochłonie.

Laponia kojarzy nam się głównie z reniferami i świętym Mikołajem, a w rzeczywistości to dzika, tajemnicza kraina, kryjąca wiele sekretów.

Więc co jest takiego fascynującego w tej powieści? MAGIA. Jest ona szczególnie obecna, towarzyszy bohaterom zawsze, jest praktycznie namacalna. Tutaj ukłony w stronę autora, którego wyobraźnia jest godna podziwa, bowiem zebrał w powieści chyba niemal wszystkie zjawy, widma i straszydła z fińskich wierzeń ludowych i nie tylko.

Ponadto, powieść ta pięknie ilustruje nam pewną dwoistość Finlandii – racjonalne Południe i uduchowioną Północ.

Ostatni element to język, ale tutaj polecam przeczytać posłowie od tłumacza.

No wienc wiecie, to była wspaniała ksionszka, co byłech przecytał i polecam!

[Lisa · Rating 3 out of 5]

2.5 Stars

A friend gave this one to me so excited to share it. I reluctantly picked it up after she asked several times if I was reading it yet, so here I am.

This book is classified as fantasy; it reads like folklore with lots of tricksters, monsters, and magic. Read that way, I can accept the plot of the tale. The prose is serviceable, the character development is adequate. So this was a so-so read for me.

Also note, this is not my preferred genre.

This one gets 3 stars because it is a debut.

Publication 2019; Translation 2023

[Päivi Metsäniemi · Rating 5 out of 5]

Joskus harvoin tulee vastaan kirja, jota tekisi mieli lukea koko ajan ääneen ympärillä oleville ja alleviivata sen neroutta, ja pelätä samalla että ei ne välttämättä ymmärrä, ainakaan pienestä lauseenpätkästä.

Tässä on sellainen kirja. Maagista realismia pohjoisilla mausteilla, ilman mitään lajityyppiin liitettyjä valuvikoja tai maneereita. Taidokasta sanan (ja murteen!) käyttöä, uskottavaa juonenkuljetusta myös meille jotka yleensä vaadimme realismia jne.

Vaadin Finlandia-palkintoa.

[Katri · Rating 5 out of 5]

4.5-5 tähteä, en osaa vielä päättää!

Huh, tämä oli hyvä! Ihan kaikkea muuta kuin odotin. Ja kaikista kuulemistani kehuista huolimatta tämä oli vielä parempi kuin mitä odotin.

Kirjaa lukiessa ajattelin, että onneksi kaikki kirjat eivät ole kuin tämä, mutta onneksi tämä on. Nimittäin henkiin herätetyt mytologiat, näkit, noidat, kiroukset, ja mitä näitä nyt on, eivät ole kuppini teetä. Luen harvoin kirjoja, joissa metsän henget tai yhtään mitkään henget seikkailevat. Siis todella harvoin. Siksi vähän epäröin tämänkin kanssa.

Mutta kun tämä on niin hyvä! Hyvin kirjoitettu, hauska, ovela ja jännittävä. Oli ihan pakko tiristää suurin oaa kirjasta tänään, koska halusin vain tietää mitä tapahtuu. Nyt harmittaa, että kirja on jo luettu.

Lukekaa tämä. Vaikka kaikki kehut epäilyttäisi, vaikka kaikki näkit ja henget olisi ehdoton ei, vaikka meinaisit repiä hiukset päästäsi kirjan oudon taiton vuoksi, niin lukekaa silti.

[Tomasz · Rating 5 out of 5]

Chyłek w aucie, paskuda w skarbcu, wójt w sklepie, sam już nie wiem, co gorsze, co lepsze, ta książka jest najlepsza, i jeszcze o miłości. (A przekład, ludzie, THIS IS SPARTA, Sebastian M. żongluje płonącymi piłami mechanicznymi grając na dudach).

[Bruno · Rating 5 out of 5]

Euh ja. Waar moet ik beginnen. Dit is een van de beste boeken die ik dit jaar heb gelezen. Er wordt gegoocheld met termen als magisch-realisme, fantasy en mythiek (wacht, is dat een woord?). Mensen die graag Neil Gaiman lezen of, waarom niet, voorvermelde termen op prijs weten te stellen, zullen dit boek gegarandeerd smaken.

De vreemde wezens die geleidelijk aan worden geïntroduceerd, nemen als vanzelfsprekend deel aan het verhaal, en op geen enkel moment wordt mijn willing suspension of disbelief (de wil om mee te gaan in het verhaal), in vraag gesteld. Een meesterlijke vertelling.

Ik ga verder zwijgen, want dit is een fantastisch boek, dat gewoon vraagt om gelezen te worden. Doe uzelf een plezier.

[Marianne · Rating 5 out of 5]

Summer Fishing In Lapland is the first novel by Finnish author, Juhani Karila. It is translated into English by Lola Rogers. For the last five years it’s been Elina Ylijaako’s summer ritual to travel back to her home village of Vuopio in eastern Lapland. It’s not a particularly popular place: “A horizon pierced by scruffy spruce, appalling desolation that keeps the people mute and the myths strong.”

She treks through the swamp where “A song thrush is cooing in the pines, and just ahead a black cloud of mosquitoes is rising from the swamp. Horseflies were living Swiss Army knives built by Satan himself, because they had spoons in their mouths, too, for ladling up the blood” and catches the sole remaining pike left in Pike Pond after the meltwaters recede. It’s important, and needs to be done by the 18th of June: her life depends on it. Just why is gradually revelaed.

Usually, she catches the pike on first cast, but this year, things go awry: there’s a knacky at Pike Pond, a malevolent water spirit that is set on preventing her catch. She tries a few tricks that don’t work, and her deadline is getting close, so she has to visit Dead Man’s Island to enlist some spiritual help.

On Elina’s trail is Detective Janatuinen, wanting to question her about a homicide that her city row house neighbour witnessed, and trace evidence confirmed. She’s not finding the Vuopio locals very helpful, though. Her police chief has told her that things are a bit different up there, to go with the flow.

So when the owner of The Vuopio Lure, the fishing tackle shop, insists on a favour in exchange for information, she reluctantly agrees. Taking a furry creature known as a raskel fishing in a rowboat, and encountering some rapacious river wretches is unexpected, but Janatuinen is resourceful.

When she heads off in her chief’s old Toyota to find Elina, though, the raskel won’t leave, and everyone knows they make a dangerous pet: “You know you got a raskel in your back seat?” is the constant refrain.

While Elina is making hard-to-keep bargains with mythical creatures to outwit other mythical creatures, Janatuinen is hearing a story from Elina’s Vuopio neighbour about the murder, by Young Lady Ylijaako, of the town’s former police chief.

Karila’s story features plenty of mythical creatures, witchcraft, spells and curses, as well as some very quirky, but appealing townspeople, romance, a bit of heartbreak and lots of laugh-out-loud humour, some of it quite dark. More from this author is definitely welcome. Clever, funny, a little bizarre and very entertaining.
This unbiased review is from an uncorrected proof copy provided by NetGalley and Pushkin Press.

[Ugnė · Rating 5 out of 5]

Buvo nuostabu ją skaityti šviesiais kovo vakarais. Beveik nebūčiau nustebusi, jeigu koks peijonis irgi būtų pasirodęs.

Nuostabi laplandijos miškų magija. Ir tuo pačiu - nuostabios ir stipresnės už bet kokią magiją žmogaus galimybės pačiam save įkalinti savo nuoskaudose, kaltėje, gėdoje ir keršte pačiam sau. Kaip ir meilėje, pagarboje, tikėjime ir šviesoje. Ir knygoje tas parodyta be jokių gilių išvedžiojimų ar daugybės gražių žodžių, kuriuos aš čia dabar rašau.

Veiksmas vyksta birželį, prieš pat vasaros saulėgrįžą. Pats tas laikas ją skaityti dabar, kai dienos ilgėja.

[Mimi · Rating 5 out of 5]

Hän kuivasi itsensä ja katsoi peiliin. Kasvoja kehystivät punaiset, vihaiset muhkurat. Ne muuttuisivat entistä punaisemmiksi ja vihaisemmiksi, kunhan ötököiden valkuaisaineet tekisivät tehtävänsä.
Hän sanoi peilikuvalleen: - Olen taipunut mutta en taittunut.
Sitten hän nauraa hohotti, sillä hän oli aina vihannut sananlaskuja ja hän oli kauhuissaan, sillä päivää oli vielä paljon jäljellä ja hän oli jo nyt kuolemanväsynyt.
Juuri tällaisia kärsimyksiä hän tarvitsi. Hän yritti olla niistä kiitollinen.

Ei vitsi tämä oli mainio! Mulla ei ollut mitään tietoa mihin mä oikein lähdin, ja hyvä niin, koska tämä oli sellainen pläjäys fantasiaa, suomalaista mytologiaa ja maagista realismia lappilaisittain, että ei kuvitella voi.

Suosittelen lämmöllä. Ihanan sekopäinen meininki!

[hopeforbooks · Rating 4 out of 5]

„Polowanie na małego szczupaka” Juhani Karila (tł. Sebastian Musielak) to książka wyjątkowa.

Akcja dzieje się w bagnistej wschodniej Laponii. Opowiada historię dziewczyny, która co roku musi wyłowić szczupaka, a stawką jest jej życie. Natomiast w tym roku Elina ma problem z wyłowieniem szczupaka, nie wszystko idzie po jej myśli.

„Polowanie …” jest pełne czarów, magii i różnych stworzeń - chyłki, wödniki, warwasy czy paskudy. Każdy z nich jest charakterny i ciekawie wykreowany (zabrakło mi opisów wyglądu zewnętrznego). I jak ja za realizmem magicznym nie przepadam, tak tutaj bawiłam się wyśmienicie.

Jest to zabawna i nietuzinkowa lektura. Jak na razie chyba najlżejszy Bałtyk jaki czytałam i bardzo przygodowy. Szczególnie polubiłam się ze stworami, które niejednokrotnie doprowadziły mnie do śmiechu.

Czytanie „Polowania na małego szczupaka” było świetną przygodą. Ciekawie było podążać za bohaterami, przyglądać się ich przygodom i odkrywać kolejne sekrety.

A jest to lektura wyjątkowa, ponieważ język jest wspaniały. Tłumacz wykonał kawał świetnej roboty! I stworzył nowy dialekt dla mieszkańców Laponii Wschodniej, którym posługują się bohaterowie. Czyta się to wspaniale i bardzo płynnie!

„Polowanie na małego szczupaka” to było dla mnie bardzo udane wyjście ze strefy komfortu. Uwielbiam ją za humor, kreację świata, wspaniałe tłumaczenie. To była szalona lektura. Ale jakże dobra!

[wiktoria · Rating 5 out of 5]

Jakie to było wspaniałe! 🥹💛🐟 Nie spodziewałam się w fińskiej historii znaleźć słowiańską mitologię! Oczywiście już całą sobą chce jechać do Laponii, a w paczkomacie czeka na mnie Kalevala w przekładzie Porazińskiej.

[Jaana V · Rating 5 out of 5]

”-Tiiäkkö sinä että sulla on peijooni takapenkillä.
- Tiedän.
- Ei sitte mittään.”

Rakastan tämän teoksen dialogia, tarinaa, henkilöitä ja myyttisiä otuksia, peijoonia ja hattaraa, taiaomaisuutta ja luontokuvausta ja suomiljöötä, kansankuvausta, kuivalla huumorilla höystettyä kritiikkiä ihmiskuntaa kohtaan, vähän kaikkea.

Mainio! En tiedä, miksi tartuin tähän vasta nyt!

[Uhtred · Rating 3 out of 5]

Ho preso questo libro perché amo le terre nordiche e un titolo che includeva la parola Lapponia non poteva lasciarmi indifferente. Non avevo quindi la minima idea del contenuto, ma dato che amo moltissimo Arto Paasilinna e la sua capacità di scrivere storie surreali e irresistibili, mi sono lasciato tentare, pensando di trovare un suo degno erede. In realtà in questo libro di Karila, c’è tanto di surreale, ma rispetto a Paasilinna quello che mi resta alla fine è più una sensazione di malinconia che di voglia di ridere. Inoltre, il senso di surreale di Karila è molto amplificato dalla presenza di personaggi fantastici e semi-dei mentre quello di Paasilinna si basa tutto sulla strambezza dell’Umanità. Comunque, ci si trova dopo poche pagine in un mondo irreale, popolato da questi personaggi stranissimi (il balorso, lo sconquasso, il dio Nakki, Olli Nocimbocca, forsenne che entrano ed escono dai corpi eccetera) e da persone “normali”, che poi normali non sono, dato che trovano normale vivere assieme a balorsi e sconquassi… Tutta la storia parte da una ragazza che, non si sa perché, deve assolutamente pescare un luccio da un putrido stagno. Elina è infatti la protagonista di questa scombussolata trama che mescola e intreccia realtà, fantasia, mitologia e folklore. Altri due personaggi centrali sono Gufo, uno stranissimo amico di Elina, e la poliziotta Janatuinen, che all’inizio sembra normale, ma poi anche lei comincia a portare sul sedile posteriore della sua auto di servizio un balorso come niente fosse… Sono tutti protagonisti ben lontani dall’essere perfetti eroi da romanzo: Elina è irrequieta, non dorme, è un po’ cinica, ma è anche molto vulnerabile, in cerca di qualcosa che non trova, delusa dalla storia d’amore che credeva sarebbe stata eterna, insomma una persona molto tormentata. E anche la poliziotta non è certo quella delle detective stories americane, dato che Janatuinen dopo un attimo di sbigottimento si immerge con naturalezza nei dialoghi con i balorsi e con tutti gli altri strani personaggi del libro e avrà una parte non indifferente nel finale.
La scrittura è scorrevole, in certi punti ironica, ma aleggiano sempre una certa tristezza e una certa malinconia. L’ambiente è quello lappone, ma d’estate, con un caldo fuori dal comune e zanzare e tafani che torturano uomini e animali, quindi un’ambientazione ben fuori dagli schemi stereotipati della Lapponia finlandese innevata. L’autore è molto bravo a descrivere un paesaggio selvaggio e vivo, bello ma crudo, reale al punto che ti sembra di sentire le zanzare e il caldo e di vedere il sole di mezzanotte. Ed è molto bravo anche a mescolare la vita quotidiana con il fantastico e il mitologico, con una naturalezza che all’inizio ti stupisce ma che poi trovi possibile, il tutto immerso in una natura lappone che non è solo un’ambientazione, ma che diventa essa stessa protagonista. Insomma, un libro che mi è piaciuto perché fuori dall’ordinario, originale, nordico ma non stereotipato, surreale ma molto radicato nel folklore nordico, che rattrista, che fa un po’ ridere, ma soprattutto che invita alla riflessione sulla modernità, l’importanza delle tradizioni, la tutela ambientale e la complessità dei rapporti umani.

[Merita · Rating 5 out of 5]

Jumalauta mikä kirja. Vähän kuin Sadan vuoden yksinäisyys mutta parempi. Kirja joka tuntu kodilta: lappilainen mielenmaisema on vangittu niin täydellisen osuvasti että vähän väliä pääsi nauru. Palautti mun uskon aikuistenkirjoihin.

[Kaisa · Rating 4 out of 5]

Miten elähdyttävä kirja. Tulin hirveän iloiseksi siitä, että joku on keksinyt tämmöisiä juttuja ja kirjoittanut ne ja siksi ne on nyt olemassa. Tämä kirja muistutti siitä maagisesta voimasta, mikä sanoilla ja kirjoittamisella on. Tyhjästä voi luoda ihan mitä vaan. Ihmeellistä.

[Pulek · Rating 4 out of 5]

4, 5
Coś wspaniałego! Nie spodziewałam się , że aż tak mnie pochłonie. Zacznę od audiobooka, który jest świetnie zinterpretowany przez lektora, lepiej byc nie mogło. Rechotałam tutaj nie raz nie dwa , książka jest bardzo zabawna sama w sobie natomiast wykonanie lektora jeszcze bardziej to podbija. Świetny , barwny język, w tym specyficzna gwara, które towarzyszą nam zarówno w opisach przyrody czy rozmowach bohaterów. Rzecz dzieje się w Laponii, gdzie świat magicznych istot z lokalnych wierzeń przenika się z losami postaci, co też podbija wyjątkowy klimat tej powieści. Prostolinijność i szczerość przesłania rowniez mnie chwyciło za serducho.

[Renee Godding · Rating 5 out of 5]

4.5/5 stars, rounded up

Summer Fishing in Lapland has been out for a few years in its original Finnish and (my native) Dutch translation, and has been on my radar ever since. The recent popularity boost that came with its translation into English finally pushed me to pick it up though. What I found was a unique and charming tale that almost defies placement into a standard literary category. We have fantastical elements of Scandinavian folklore (which I'm always a sucker for), a lively literary portrait of a remote Lapland-village, and a memorable cast of gruff but lovable villagers, bonding together to help one of their own break a curse, related to a pike in a pond... Add to that a narrative tone that is almost matter-of-fact and business like about all the insanity that goes down with this tale, and you get a book like few I’ve read before. Somehow, these elements come together as a whole to create an engaging and surprisingly funny read.

We follow Elina, a young woman who returns to her small home-town to fulfill the peculiar yearly tradition she’s abided by; a fishing-trip in which she has exactly three days to catch the pike that inhabits the local pond. This isn’t a leisurely trip however; following the words of a curse that was placed on her, if she fails to complete this task, both she and the love of her life will die.
After a few successful years of catching the pike, this year’s journey is complicated by the appearance of some interesting characters in and around the village. From a murder-detective who sees her as a suspect in an open case, to the supernatural trickster creatures form Nordic Folklore that enjoy meddling in her plans.

This book feels very northern-European to me, so I’m curious as to how it will do overseas with people who might be less familiar with the mythology behind it. I’m really hoping it finds it audience, as it's a memorable, humorous, slightly bizarre read that I had a great time with all together.
Recommended for fans of magical realism works of the likes of Neil Gaiman or maybe Yann Martel.

[WndyJW · Rating 4 out of 5]

My first book of 2024. This book is described as Finnish Weird and if there is such a genre I’d like to read more of it. Not a lot, but enough to add fun to my usual reading.

A young woman, Elina Ylijaako, returns to her hometown in eastern Lapland every year to catch a pike. Why she does this is part of one of the mysteries. Another mystery is trying to be solved by the detective sent to arrest Elina who is accused of murder. Overriding all of this is the mystery of a curse.
Complicating these mysteries are the cast of mythical creatures from the Finnish pantheon. (If I had a complaint about the book it is that the translator didn’t use the Finnish word for the beings.) Some of these beings are helpful, but most are not.

This is magic realism so the knackies and raskels and wraiths are treated as part of the natural world with which the people in the village must contend, along with mosquitos and horseflies.

This book was great fun and I would recommend it to anyone looking for something different to read.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Olipa mainio. Täysin muuta, mitä vielä alun perusteellakaan odotin, ja vaikka omaan makuun meno olisi saanut vieläkin vähän absurdimmaksi käydä, toimi tämä keveän vetävänä kesälukemisena. Suomalaista mytologiaa olen nähnyt monessa, mutta Karila käyttää sitä ehdottomasti taidokkaimmin, mitä tähän asti vastaan on tullut. Hilpeän omaleimainen, lämmin suositus tälle.

[Atalántē · Rating 5 out of 5]

Ale nawymyślałaś Elina... Świetna to była książka, chociaż spodziewałam się, że będzie zabawna, a dla mnie była raczej mocno słodko-gorzka. Audiobook i tłumaczenie - coś pięknego. 4,5⭐

[Matti Karjalainen · Rating 5 out of 5]

Lapin luonto luo outoa taikaa Juhani Karilan romaanissa "Pienen hauen pyydystys" (Siltala, 2019), ja tässä tapauksessa vielä kirjaimellisesti. Etelään opiskelujen perässä muuttanut Elina palaa syrjäiselle kotipaikkakunnalleen itä-Lappiin pyydystääkseen syrjäisessä suolammessa asustelevan hauen. Kyse on elämästä ja kuolemasta.

Samaan aikaan Elinan jäljillä on myös ylikonstaapeli Janatuinen, jonka kollega on ampunut itseään oululaisessa hotellissa jalkaan, ettei hänen vain tarvitsisi matkustaa Lappiin. No, eipä kestä kauaa, kun Janatuinen on saanut autonsa takapenkille uuden, himpun verran erikoisemman kumppanin.

Vuosien takaiset salaisuudet paljastuivat, persoonallisten henkilöhahmojen tiet risteävät ja erikoislaatuiset voimat pääsevät valloilleen kun tarina etenee kohti dramaattista loppuratkaisua.

En tiennyt kirjasta paljoakaan kun siihen tartuin, eikä minulla ollut juurikaan ennakko-odotuksia - ja ehkäpä juuri sen takia luku-urakasta tuli niin riemastuttava. Tarina imaisi mukaansa, juonenkäänteet onnistuivat lyömään ällikällä kerta toisensa jälkeen ja vaikka hetkittäin touhu tuntui menevän aivan överiksi, pysyi absurdeja mittasuhteita saava kokonaisuus kaikesta huolimatta koossa. Karilan teoksesta löytyy myös huumoria, joka ainakin minun kohdallani syntyi pohjoisen pikkupaikkakunnan ihmisten ja puheenparren mehukkaasta kuvauksesta.

Mutta että ihanko viisi tähteä? Kyllä, sen verran virkistävä yllätys oli kyseessä! Suosittelisin kirjaa ainakin Johanna Sinisalon ja suomikumman ystäville, mutta myös kaikille niille, jotka uskaltavat ennakkoluulottomasti tarttua vähän erilaiseen kotimaiseen kaunokirjallisuuteen. Tehkää kuitenkin itsellenne palvelus älkääkä spoilatko itseänne liikaa etukäteen.

[Marco · Rating 5 out of 5]

Geen grootse woorden of karakters in dit spannende magisch realistische verhaal. De natuur brengt onverklaarbare verschijnselen voort die des te levensechter zijn door de kale en zakelijke (geen fratsen) beschrijving van karakters en dialogen. De schrijver combineert dat met een meeslepend plot, wat een boek oplevert dat ik in één adem heb uitgelezen.

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Eipä siinä mittään, viis tähtiä. Voi peijooni, mikä kiria!

[spillingthematcha · Rating 3 out of 5]

Mam niepopularną opinię o tej książkę, bo nie do końca mi się podobała. Nie poczułam się zaskoczona ani zaciekawiona. Niestety szybko o niej zapomnę.