Miksi omaa aikaansa myyvä, työlleen omistautunut yksilö voi työssään yhä huonommin ?
Työnteon ensisijainen tehtävä pitäisi olla yksilön ja hänen läheistensä hyvinvoinnin edistäminen. Miksi tässä tehtävässä harvoin onnistutaan? Miksi ihmiset tekevät työntekoaan koskevia valintoja, jotka etäännyttävät heitä hyvinvoinnin päämäärästä? Miksi ihmiset voivat sitä huonommin, mitä enemmän työhyvinvoinnin edistämiseksi väitetään tehtävän? Jos työnteko keksittäisiin tänään, kiellettäisiinkö se terveydellehaitallisena?
Työterveyslääkäri Juhani Seppäsen hauska ja oivaltava työelämän kritiikki kääntää itsestäänselvyydet niskoilleen.
Tämä työnarkomanian vastalääke ei lupaa kenellekään voittoa työelämän kilpatantereella, mutta se saattaa muuttaa elämän järjestämällä arvot uuteen järjestykseen.
Kyyninen ja provokatiivinen, kipeästi tiivistämistä kaipaava kirja työelämästä lähinnä bisnesmaailman näkökulmasta, vaikka Seppänen itse on lääkäri. Kirjasta päätellen hän on työskennellyt lähinnä yksityisillä palveluntuottajilla. Meinasin lopettaa kirjan kesken siinä kohtaa, kun Seppänen esitteli erittäin kapeakatseisia, konservatiivisia ja populistisia näkemyksiään varhaiskasvatuksesta/päivähoidosta ja pienten lasten vanhempien työssäkäynnistä. Pakotin itseni kuitenkin kuuntelemaan kirjan loppuun, jotta voin muodostaa mielipiteeni kokonaisuudesta. Tylsä kirja, jonka päättyessä huoahdin helpotuksesta.
Luin tämän kirjan ehkä 15 vuotta sitten, eikä sen tuoreus ole hävinnyt mihinkään. Se on kirjoitettu noin 20 vuotta sitten, eikä juuri mikään asia ole työelämässä muuttunut. Se kyllä hiukan yllättää, varsinkin kun joka tuutista hoetaan siitä, miten työelämä on muuttunut. Juurikaan kehitystä ei ole tapahtunut. Mahtavan hauska, terävä ja viisas työelämän kritiikki.
Olipas tämä tylsä ja osin todella ummehtunutta käsitystä työelämästä ja sukupuolirooleista. Naiset sitä ja miehet tätä. Tulipahan tämäkin kuunneltua. Ei todellakaan tarvitse tämän ääreen palata.
Tämä kirja muutti ajatuksiani työstä. Hyvin terävästi ja välillä myös hyvin provokatiivinen ja kyyninen teos, mutta onneksi väliin mahtui myös pohdiskelevia osuuksia. Työ on jatkuvassa muutoksessa ja sen merkitys elämän sisällön antajana on toistaalta kasvanut ja toisaalta vähentynyt. Onko työ rangaistus, joka on vain lusittava alta pois ja sitten eläkkeellä meillä on vasta aikaa itselle ja harrastuksille? Kirjan paras osuus ja eniten ajatuksia herättävä keskittyi kulutuksen ja työn vuorovaikutuksen miettimiseen. Miksi oikeastaan uhraamme omaa vapaa-aikaamme tekemällä enemmän töitä kuin omien perustarpeiden tyydyttäminen vaatisi - osa ihmisistä onkin valinnut vapaaehtoisesti osa-aikaisen työnteon, jotta vapaa-aikaa jäisi enemmän. Kirjan ydinajatus on siinä, että kuluttaminen on yhteiskunnassamme erittäin keskeisellä sijalla, ja siitä on tullut markkinaliberalistien jopa keskeinen ideologinen matra, jota hoetaan hokemasta päästyä. Jotta voi kuluttaa enemmän, täytyy tehdä enemmän töitä tai paremmin se menee jo nykyään niin, että otetaan ensin velkaa ja sitten ostetaan enemmän ja joudutaan tekemään enemmän töitä, jotta velka voidaan kuitata pois jne. Lopulta ollaan loputtomassa kulutuksen, velanoton ja työnteon oravanpyörässä. Osa ihmisistä on alkanut jo kyseenalaistamaan tällaisen keskiluokkaisen materialistisen kulutuseeoksen merkityksen ihmisen elämässä.
Tietokirja työnteosta. Kirjan takakannesta: Jos työnteko keksittäisiin tänään, se todennäköisesti kiellettäisiin terveydelle haitallisena. Todella mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää pohdintaa työelämästä ja työstä elämässä. Sai todella miettimään monia juttuja. Esim. pidin kovasti siitä että itse asiassa laiskuus toimii työmarkkinoilla paljon paremmin kuin ahkeruus...jos ihmettelet miksi - lue itse!
Luin ensimmäiset parikymmentä sivua ja tuntui, ettei kirja oikein etene mihinkään. Vähän kuin olisi lukenut jonkun (kehnoa) blogikirjoitusta. Hämmentävää sinänsä, etten lukenut edes takakansitekstiä eli mitään odotuksia ei juuri ollut kirjaa kohtaan.