Anna Jokinen katosi tanssi-illan jälkeen Torontossa joulukuussa 1913. Keuruulaispiika löytyi henkitoreissaan maissipellosta lähes kolme viikkoa myöhemmin.
Anna oli ennen kuolemaansa sopertanut löytäjälleen jotakin, mutta tämä ei tietenkään ymmärtänyt suomea. Mitä Annalle oli oikein tapahtunut? Väitettiin, että hän oli hypännyt tuntemattomien miesten kyytiin, että hän oli ihmiskaupan uhri ja että hän oli löytynyt suomalaisesta ilotalosta syrjäisessä kaivoskaupungissa. Sitten etsivät kertoivat olevansa murhaajan jäljillä. Lopulta ilmoitettiin, että mitään rikosta ei olisi tapahtunut. Tyttö oli poliisin mukaan ainoastaan eksynyt eikä "heikkomielisenä" ymmärtänyt pyytää apua. Tästä huolimatta ruumiinavauspöytäkirjat julistettiin salaisiksi. "The Mystery of Annie Yokinen" nousi torontolaislehtien etusivuille ja kiinnosti hetken suurta yleisöä. Sitten tapaus unohtui.
Tyttö maissipellossa etsii vastauksia Annan mysteerikuoleman avoimeksi jääneisiin kysymyksiin. Samalla se vie lukijan 1900-luvun alun mainareita ja lumperjäkkejä kuhiseviin kaupunkeihin, joissa Satiais-Maija myi itseään, Pata-Ässä juotti salakapakassa ja Andersonin Mamma hoiti piioille sikiönlähdetyksiä.
Mielenkiintoinen historiallinen katsaus Kanadaan sekä Yhdysvaltoihin muuttaneista suomalaisista naisista sekä heidän kohtailoistaan. Keskiössä oli maissipellolta löytynyt Anna Jokinen, jonka kautta kirjailija kertoo mitä muille aikalaisille on tapahtunut ja kuinka paljon niistä on esimerkiksi uutisoitu Suomessa.
Odotin enemmän sellaista true crime tyylistä teosta ja kyllähän tämä oli sitäkin, Annan tapausta käsitellään monesta näkökulmasta. Enemmän kirjasta nousi esille kuitenkin suomalaisten siirtolaisnaisten elämän kääntöpuoli Pohjois-Amerikassa 1900-luvun alussa. Toki juuri nämä ongelmat, prostituutio, toimeentulon saannin hankaluus, siveyttä vaativat ”rotuopit”, valkoisten ihmiskauppa jne. saattoivat ja todennäköisesti olivatkin syy siihen, miksi suomalaisnainen koki elämänsä lopun maissipellossa Kanadassa. Totuus Annan kuoleman takana on jäänyt mysteeriksi, eikä se tässäkään kirjassa selviä. Joten ehkä tämä on enemmän historiaa avaava tietokirja kuin sellainen perinteinen true crime kirja. Kiinnostava teos, mutta ei ihan sitä mitä kaipasin.
Mitä tapahtui Anna Jokiselle, vuonna 1913 tanssien jälkeen kadonneelle ja kolme viikkoa myöhemmin torontolaisesta maissipellosta löytyneelle keuruulaiselle, joka oli lähtenyt Kanadaan piikomaan?
Hurjan kiinnostava tietokirja sekä Annasta että suomalaissiirtolaisten asemasta Pohjois-Amerikassa. Annan tälle yhden ylimääräisen tähden rakenteesta, joka oli jotenkin tosi freesi ja toimiva tällaiseen arvoitukselliseksi jäävään tietokirjaan.
Tästä teoksesta tuli väistämättä mieleeni hiljattain julkaistu ja lukemani Sataman kapakan Hilda. Nämä molemmat tietokirjat lähtevät liikkeelle yhden aikoja sitten eläneen naisen kohtalosta, ja laajenevat niistä upeiksi teoksiksi valottamaan jotain paljon enemmän. Nyt valokeilaan nousee vuonna 1913 Kanadassa maissipellosta henkitoreissaan löydetyn ja sittemmin kuolleen suomalaissiirtolaisen Anna Jokisen kohtalo. Miksi Jokinen kuoli? Kirja kertoo Jokisen elämänhistoriasta ja kuolinsyyntutkinnasta sen, mitä siitä tiedetään, mutta myös hyvin paljon laajemmin suomalaissiirtolaisuuden vähemmän puhutuista aiheista. Siitä, millaisiin hankaluuksiin kielitaidottomat suomalaisnaiset saattoivat joutua Yhdysvalloissa ja Kanadassa, vaikka niitä kuinka pidettiin maahanmuuttajien, jopa naisten, paratiiseina. Yleviä, onnellisia kohtaloita ei tästä kirjasta juuri löydy, sen sijaan sitäkin tarkemmin taustoitettua tutkimustietoa, jota oli ilo lukea. Jokisen kohtalo solahtaa kontekstiinsa. Tietokirjan vetävä aihe ja kerronta ei hankaloitu ollenkaan siitä, miten lähdetyöskentelyä ja kirjallisuutta nostetaan esiin. Hieno populaari tietokirja.
Helppolukuiseksi laadittu tarina Kanadaan muuttaneesta Annasta ja hänen mysteerisestä kuolemastaan, mutta myös muiden 1900-luvun alun suomalaisnaissiirtolaisista Kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa. Paikoin koin, että teos oli liikaakin yksinkertaistanut asioita ja niihin olisi voinut paneutua enemmänkin, isommassa kontekstissa.
On aina mielenkiintoista ja tärkeää nostaa historian havinasta niitä naiskohtaloita, jotka niin useasti jäävät mainitsematta ja täysin vaille kirjausta.
Jenni Stammeierin tietoteoksessa Tyttö maissipellossa käydään läpi siirtolaisnaisten elämää 1900-luvun alkupuolen Kanadassa. Suomesta lähti 1800-1900 vaihteessa puoli miljoonaa siirtolaista Pohjois-Amerikkaan, ja tottakai lähtijöinä oli myös naisia ja kokonaisia perheitä. Anna Jokinen oli orpo, ja oli kasvanut kasvattityttönä isossa maatalossa Keuruulla, tosin hän oli tehnyt ajan mukaan piian töitä seitsemän ikäisestä lähtien. Annan matkan maksoi tuleva työnantaja. Matka olisi pitänyt maksaa takaisin palkasta.
Jenni Stammeierin tietoteosta on kiinnostavaa lukea. Kirjan lähteinä on käytetty tosiaankin mm. vanhoja lehtiä, sukuhistoriaa, siirtolaisasiakirjoja, matkustajaluetteloita ja pohjoisamerikkalaisia väestörekisterikirjoja. Kirjan kansikuvassa näkyy torontolaisen lehden kansikuva aiheesta ja Anna Jokisen ainoa kuva. Sen lisäksi teksti on hyvinkin koukuttavaa.
Kirjan sivuilla käydään läpi siirtolaisaikakautta ja suomalaisten siirtolaisten elämää siirtolaisena. Mitä töitä tehtiin, palkkaus, vapaa-aika, huvitukset jne. Sitten ne ikävämmät oikeudenkäynnit ja tuomiot, sillä niistä jää aina jälki. Anna Jokisen elämän ikävimmästä tapahtumasta jäi jälkiä sanomalehtiin ja poliisin tutkimuksiin, jotka salattiin, ja jotka tuhoutuivat. Säilyykö mysteeri mysteerinä?
Kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu kirja suomalaisista siirtolaisista 1900-luvun alun Kanadassa.
Kirjassa Anna Jokisen tarinaa käytetään välineenä kuvata aikaa ja paikkaa, sekä käydä läpi erilaisia siirtolaiskohtaloita. Näkökulmaa vaihdellaan (esim: prostituoidut ovat olosuhteiden uhreja, prostituoidut ovat rohkeita ja itsenäisiä). Lukiessani en osannut päättää oliko rakenne ärsyttävä vai toimiva, mutta loppujen lopuksi kallistun toimivan puolelle. Kyllä sillä jännitteen saa aikaan!
Annan tarinan värittäminen ja erilaisten käänteiden keksiminen menee makuuni turhan pitkälle. Kirjoittaja tuntuu hetkittäinen itsekin unohtavan että mikä oli edellisten osien sepitettä ja spekulointia, ja viittaa siihen kohta faktana. Varsinkin lopussa spekulointi yltyy aika villiksi.
Pettymyksenä oli, että kirja keskittyy paljon muuhun, kuin murhamysteerin perkamiseen. Samalla kirja on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen katsaus siirtolaisten, etenkin siirtolaisnaisten elämään Pohjois-Amerikassa 1900-luvun alussa.