Karilla

by Katja Kallio

Tragikoominen romaani neljästä sisaruksesta, jotka etsivät vastausta elämän ratkaisemattomiin kysymyksiin
Eräänä sunnuntaiaamuna 35-vuotiaan Katariinan ovella seisoo poliisi. Hänen isänsä, jota hän ei ole tavannut kolmeenkymmeneen vuoteen, on kuollut yksin hotellissa.

Poliisilla on muutakin yllättävää kerrottavaa: Katariinalla on kolme nuorempaa sisarusta, joista hän ei ole koskaan kuullutkaan. Tieto suistaa Katariinan raiteiltaan. Hänen sisimpäänsä ei tähän asti ole ollut asiaa kellään, ei edes hänen valokuvaajamiehellään Ollilla tai pienellä tyttärellään Elinalla.

Kun sisarukset tapaavat, ei kukaan oikein tiedä, miten suhtautua. Kuka oli se hurmaava, turhamainen mies, joka vei naisilta jalat alta, mutta kuoli yksin? Mitä salaisuuksia Ollin kameran linssi sisaruksista itsestään paljastaa? Uusi tilanne asettaa kaiken vaakalaudalle myös Katariinan ja Ollin rakkaudessa.

Herkästi ja täyteläisen sävykkäästi Katja Kallio kuvaa sisarusten haparoivaa tutustumista toisiinsa ja itseensä. Hän osoittaa taitonsa luodata ihmissuhteita tarkasti ja syvältä, huumoria unohtamatta.

Genres: Contemporary

287 pages, Hardcover

First published January 1, 2008

Reviews

[Gerda · Rating 3 out of 5]

An unusual book. I liked the story, I liked the way the chapters were written (short chapters, each told from another person's point of view), I was interested enough to keep on reading, but it is a book that doesn't make a lasting impression. I think a week from now I won't even know what I read.

Het las lekker weg. Een ongewoon gegeven. Het gebeurt niet elke dag dat je erachter komt twee volwassen halfzussen te hebben en een halfbroer en dat je zussen ook nog eens dezelfde voornaam hebben. Een leuke stijl van schrijven. Kort hoofdstukken, afwisselend vanuit een ander perspectief verteld, daar hou ik wel van. Maar verder.., nee, inhoudelijk is het niet echt iets dat beklijft. Over een week ben ik het boek alweer vergeten denk ik.

[Kaisa Nykänen · Rating 3 out of 5]

Sitä vaan jäin miettimään, että miksi päähenkilö oli niin tavattoman ilkeä muille, se isättömyyskö sen aiheutti. Eikä isän kohtaloonkaan tullut yksiselitteistä kuvaa, kullakin omansa. Ja niin se taitaa olla elämässäkin, kaikki me näemme elefantin aina vain yhdestä suunnasta, kukaan ei näe koko elefanttia.

[Astrid Bosch · Rating 4 out of 5]

Op het einde van het boek had ik nog veel vragen over, dat maakt het boek interessant. Mooie gelaagdheid van het karakter van de hoofdpersoon.

[Julia · Rating 3 out of 5]

Die meisten Menschen würde es wohl alleine schon aus der Bahn werfen, wenn eines Tages die Polizei vor ihrer Tür stünde und ihnen mitteilte, dass ihr Vater verstorben sei. Katariina Laakso dagegen war sowieso schon davon ausgegangen, dass ihr Vater bereits seit langen tot sei – sie hat nicht einmal mehr nennenswerte Erinnerungen an ihn. Jetzt muss sie stattdessen erfahren, dass er mit drei anderen Frauen noch weitere Kinder gezeugt hatte, ehe er alleine in einem Hotel in Tampere gestorben ist. Katariina erfährt also plötzlich von drei Halbgeschwistern – zwei Schwestern, die ebenfalls beide Katariina heißen, und einem Halbbruder namens Markus.

Katariina ist eine sehr seltsame Protagonistin. Oft hatte ich den Eindruck, sie lebe so vor sich hin, in ihrer eigenen Blase, die nicht einmal ihr Ehemann Olli so richtig durchdringen kann. Sie bleibt irgendwie komisch emotionslos und wirkt manchmal richtiggehend geisterhaft, wie sie da alle anderen machen lässt und so tut, als ginge sie das im Grunde gar nichts an.

Bei diesem Buch bin ich richtig unschlüssig, wie ich es denn jetzt finden soll. Wenn man schon an die Protagonistin nicht so recht rankommt, hat man eigentlich nur noch wenige Möglichkeiten, sich so richtig mit einem Buch anzufreunden. Aber auf der anderen Seite ist diese Geschichte mehr eine Charakterstudie mit exakten psychologischen Beobachtungen. Auch kleinere Nebenfiguren bekommen ihren Platz, wenn auch nur für eine Episode. Trotz dieser Genauigkeit, was die psychologische Darstellung anbelangt, sind mir die Charaktere jedoch kaum wirklich nähergekommen. Es blitzt manchmal ein bisschen was von einem Verstehen durch, aber gerade hinter Katariina Laaksos Fassade konnte ich überhaupt nicht schauen. Vielleicht, weil über sie als einzige nicht in der Ich-Form berichtet wird und wir deswegen nicht von ihr direkt über ihre Gefühle erfahren? Alle anderen lassen nach und nach ihre Masken zumindest ein Stückweit herunter und zeigen, dass ihre Fassade, die sie vor den anderen bewahren, eben nur das ist: Eine Fassade, hinter der im Zweifel ganz andere Gefühle versteckt werden.

Dieser Wechsel zwischen den Charakteren hat mir sehr gut gefallen – man hat es hier tatsächlich mit einem interessanten psychologischen Porträt einiger Erwachsener zu tun, die plötzlich gezwungen sind, ihre Kindheit und Jugend in einem anderen Licht zu sehen und Dinge, die sie für gesichert hielten, neu einzuordnen.

Ja, schwierig.

[Tanja · Rating 3 out of 5]

Yllättävä tarina Katja Kallion kirjoittamaksi, odotin kevyempää otetta, kuten aiemmissa hänen kirjoissaan. Teksti soljui ja sitä oli mukava lukea bussimatkoilla.