Äänikirjaksi kirjoitettu joulutarina Puuvillatehtaan perijästä tutun Martan nuoruusvuosista
Örndahlin ruukinkartanossa, joen rannalla tammimetsien keskellä, valmistaudutaan jouluun. Ruukinpatruunan ottotyttärellä Martta Barkerilla riittää työtä: on leivottava, harjoiteltava joulunäytelmää, täytettävä ruukin vähävaraisille asukkaille vietävät joulupussit ja hankittava vielä perheen viimeiset joululahjatkin. Kaikkia jännittää, ehtiikö Fredrik-setä liikematkaltaan jouluksi kotiin.
Koko ruukin väen yhteisessä joulujuhlassa Martta etsii katsellaan Antonia, sepän poikaa. Nuoret ovat tutustuneet toisiinsa ruukin lainakirjastossa ja nyt Martta toivoo, että Anton hakisi hänet tanssiin. Ilo muuttuu äkisti syväksi huoleksi, kun Martan pikkuveli Aapo vajoaa jäihin. Onko Örndahlin ruukin joulu pilalla, vai tuleeko aatosta ikimuistoisen lämmin yhdessäolon juhla?
Varmasti voisi vielä puolikkaan lisätä tähditykseen eli 4 1/2. Puuvillatehtaan joulutarinoiden toinen osa ei ihan yltänyt ensimmäisen tasolle, mutta melkein yhtä hyvä oli kuitenkin. Pidän kirjailijan tyylistä kirjoittaa raikkaasti menneisyydestä. Monesti jos kirjoitetaan historiallista kirjaa niin siitä tulee tunkkainen, mutta kyseinen kirjailija osaa tuoda tuoreutta kirjoihin.
Sympaattinen, lyhkäinen joulutarina. Hyvä tunnelma, pieni romanttinen sivujuonnekin oli mukavaa luettavaa.
Eniten jäi häiritsemään kielikysymys: olin siinä uskossa, että Martta sisaruksineen puhuu suomea äidinkielenään, ovatko he oppineet puhumaan sujuvaa ruotsia parissa vuodessa? Entä miksi lapset lauloivat suomenkielistä Tiernapoika-laulua Ruotsissa?
Kolmen tähden historiallisromanttinen joulusöpöily. "Kolmannessa polvessa" mennään. Tämän kirjan päähenkilö oli kiinnostavampi ja sympaattisempi kuin kakkososan päähenkilö ja olisin mielelläni kuullut tätä tarinaa pidemmällekin. Toivottavasti tulee jatko-osa tyttökouluelämästä. Tykkään Antellin kirjoissa erityisesti historiallisten vaatteiden, huoneitten ja tapojen kuvailusta. Päähenkilöt ovat ikuisessa kristillisessä hyvyydessään hiukan ohuita, ja romanssit ilmeisiä, mutta kuuluu tyylilajiin, oletan. Oikein hyvää viihdettä kuitenkin :)
Tämä sarjan viimeinen ja samalla myös irrallinen osa oli mielestäni hieman parempi, koska tässä fokus oli vahvasti ympäristön ja satunnaisten tapahtumien kuvailussa, eikä mukaan ollut ympätty romanttista metajuonta.
Tämä Olisi oikeastaan pitänyt lukea ennen Puuvillatehtaan kilpailijaa, sillä kirja kertoo samoista henkilöistä ja tapahtumat sijoittuvat aikaisempaan aikaan. Mukava pikku tarina Puuvillatehtaan ystäville.
Helmet-haaste 33: Voi lukea kerralla alusta loppuun. Kaikki ilmestyneet Puuvillatehdas -kirjasarjan kirjat luettuna. Tykkään näistä. Voin kuvittaa mielessäni lukemani tai kuulemani.