Koiranystävien suosikkisarjassa odotetaan iloista perhetapahtumaa. Ullan haaveesta tulee totta: belgianpaimenkoira Daralla teetetään pennut! Äiti on vihdoinkin antanut periksi, joskin vastahakoisesti. Näyttelyissä menestyneen Daran tulevat jälkeläiset herättävät mielenkiintoa myös muissa belggariharrastajissa. Ullan koirahullu kaveripiiri sekoaa iloisesta perhetapahtumasta täysin, ja enemmän tai vähemmän hyviä neuvoja satelee joka puolelta. Sitten täytyy vielä viidelle vipeltäjälle löytää hyvä ja eläinrakas koti. Koirahullun päiväkirja -sarja kuvaa luontevasti koiranomistajan arkea ja koululaisten kaveruutta. Myös eläinten oikeuksia koskevia eettisiä pohdintoja sisältävät kirjat ovat kuuma puheenaihe koiranystävien nettisivujen keskustelupalstoilla, missä esitetään kiihkeitä mielipiteitä puolesta ja vastaan ja odotetaan sarjalle innokkaasti jatkoa.
Nostalgiasarja on tullut päätökseensä tämän kirjan myötä. Lukemisen myötä oon ymmärtänyt, miksi tiedän koiraroduista ja koiramaailmasta jonkin verran vaikken yhtäkään koiraa oo omistanut. Kirjoissa on paljon koiriin liittyvää asiatietoa ja välillä ne jätetään selittämättä (kuten mysteeriksi jäänyt, näyttelyistä voitettava cacib).
Kirjailija sortuu toisinaan toistamaan itseään. Samassa kappaleessa voi olla sama asia toistettu kahteen kertaan hieman eri tavoin. Samoja sanoja käytetään myös melko usein - koirat usein liehakoivat tulijan ympärillä tai luttaavat vedessä.
Teemoilta sarjassa käsiteltiin vaikeitakin aiheita mitä en muistanutkaan. Kuolemaa, ihmissuhteiden monimutkaisuutta, masennusta, eläinten oikeuksia. Ulla kasvoi hahmona jonkin verran sarjan aikana ja hän reflektoikin sitä itse tässä kirjassa.
Kaiken kaikkiaan viihdyin sarjan äärellä. Ilman nostalgia-arvoa en tosin olisi ehkä jaksanut ryhtyä urakkaan.
Dara odottaa pentuja, ja Ulla odottaa malttamattomana pentujen syntymää. Näyttelyt ja treenit saavat väistyä rauhallisten kävelylenkkien tieltä, kunnes lopulta koittaa synnytyksen aika. Ullalla ja hänen äidillään onkin kädet täynnä työtä pienten koiranpentujen hoitamisessa luovutusikäisiksi asti. Ja löytyykö kaikille pennuille ostaja, jonka Ullakin kelpuuttaisi?
Kirjassa tuodaan hyvin esiin, millaista on kun koira saa pentuja - niin hyvät kuin huonotkin puolet. Emosta ja pennuista on huolehdittava ympäri vuorokauden. Ullalle tuleekin yllätyksenä, miten rankkaa ja jopa pelottavaa pentujen saaminen voi olla.
Tarina pyöri niin tiiviisti Daran ja tämän pentujen ympärille, ettei muille juonenkäänteille oikein jäänyt tilaa. Koirien ystäville kuitenkin opettavainen tarina.
Sarjan viimeinen osa ei ehkä ihan yletä siihen rimaan, jonka pari edellistä osaa ovat asettaneet, mutta se on silti viihdyttävä ja menevä. Ullan ja Daran elämässä tapahtuu suuria, ja pentujen kanssa toimiminen tuo kivan lisän tarinaan. Vaikka mielelläni olisin lukenut lisääkin kaksikon edesottamuksista, olen iloinen, että Meripaasi osasi lopettaa sarjansa ajoissa. Seuraavaksi voisin lukea Kisse-sarjan, joka on itsenäistä jatkoa tälle.