Han Han (born September 23, 1982) is a Chinese professional rally driver, best-selling author, singer, creator of Party, One (App magazine) and China's most popular blogger. He has published five novels to date, and is represented by the Hong Kong based Peony Literary Agency. He is also involved in music production. In May 2010, Han Han was named one of the most influential people in the world by Time magazine. In September 2010, British magazine New Statesman listed Han Han at 48th place in the list of "The World's 50 Most Influential Figures 2010". In June 2010, Han Han was interviewed by CNN as China's rebel writer who has become the unofficial voice for his generation.
Olen lukenut jonkun verran kiinalaista kirjallisuutta ja lukemassani pääpaino on ollut kulttuurivallankumouksen aikaisten sukupolvien kokemuksissa. Sellaista olen lukenut nyt jo useamman kirjan verran. On Kiinassa nuorempiakin sukupolvia! Han Han, joka on ilmeisesti todellinen kiinalainen kulttuurisupertähti, on syntynyt vuonna 1982 ja siten omaa sukupolveani. Kolme porttia herättikin kiinnostukseni: se kuvaa nuoruusvuosia 1990-luvun lopulla, lukiolaiselämää samoihin aikoihin kun itse olen lukiossa ollut.
Onpa ollut jokseenkin erilaista! Kirjan nimen kolme porttia viittaavat nuoren Lin Yuxiangin elämän puristuksissa vanhempien, koulun ja yhteiskunnan asettamien paineiden alla. Perheensä ainoana lapsena hänen on täytettävä kaikki nämä odotukset ja oltava kaikkien satsausten arvoinen. Kirja kuvaa elämää yläasteella ennen päättökokeita, jotka määrittävät, mihin lukioon pääsee, ja elämää arvostetussa lukiossa, jonne Lin Yuxiang sitten sattumalta pääsee.
Kouluelämän ohessa kerrotaan nuoren miehen heräävästä kiinnostuksesta ihmissuhteita kohtaan ja vaikeudesta parisuhteiden ja ystävyyssuhteiden kanssa, kun ympärillä on yhteiskunnan ankara puristus ja paine. Parisuhdekuviotkin ovat kovin erilaisia kuin meillä Suomessa, vaikka samoja teini-iän epävarmuuksia Kiinassakin koetaan.
Kolmea porttia kehutaan suurmenestykseksi ja sukupolvensa suosikkikirjaksi. Suomalaiselle se jää auttamatta vähän vieraaksi. Kiinnostava se kuitenkin oli, vain vähän pitkänpuoleinen. Noin 500-sivuinen kirja tuntui mittaansa pidemmältä. Ehkä jotain tiivistämisen varaa tässä olisi ollut, aika perinpohjaisesti Lin Yuxiangin koettelemuksia käytiin läpi. Mielenkiintoa piti kuitenkin yllä Han Hanin huikea kielenkäyttö. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut yhtä sekopäisiä ja odottamattomia vertauskuvia. Kirjan parissa saakin tyrskähdellä naurusta Han Hanin oivallusten parissa.
Suomentaja Rauno Sainio avaa teoksen kääntämiseen liittyviä haasteita esipuheessaan – kiinaakin osaamattoman on helppo ymmärtää, miten tällainen kirja on ollut vaikea suomentaa ja varmasti paljon viittauksia menee aivan hukkaan. Hienoa työtä Sainio on silti tehnyt yrittäessään parhaansa mukaan tuoda alkutekstin sävyjä suomalaislukijalle ymmärrettävään muotoon. Nuorten vaivalla tuottaman koukeroisen klassisen kiinan esittäminen kehnosti kirjoitettuna Agricolan aikaisena suomena on oivallinen keksintö. Täydet pisteet siis suomentajalle: on hienoa, että tällaista kirjallisuutta suomennetaan suoraan alkukielestä, vaikeuksista huolimatta.
Tämän kirjan ymmärtämisessä oli kulttuurisia haasteita. Suomentaja oli tehnyt parhaansa esipuheessa niitä lieventääkseen, mutta siitä huolimatta kaksi kolmasosaa olin lähinnä närkästynyt kirjan nykivästä etenemisessä ja naiivintuntuisesta kertomistavasta.
Kirjassa seurataan päähenkilön elämää yläasteen ja lukion aikana, joten luokittelen sen lähinnä YA:ksi. Teemoja ovat muun muassa nuori rakkaus, päämäärättömyys ja opintopaineet, joten universaalin äärellä ollaan. Kyseessä on selvästi myös satiiri, sillä kirja on täynnä pistäviä viittauksia kiinalaisen yhteiskunnan ja opetusmenetelmien nykymenoa kohtaan.
Länsimaiseen korvaan kirjassa taajaan viljellyt vertaukset kuulostava oudon kankeilta, mutta luotan suomentajan sanaan siitä, että ne ovat täynnä oivaltavia viittauksia kiinalaisiin klassikoihin. Myös länsimaiseen kirjallisuuteen viitataan usein.
Loppua kohti aloin tottua kirjan tyyliin ja loppujen lopuksi teos oli ihan hyvä lukukokemus nuoren miehen angstista. Samalla myös todellinen herätys kulttuurierojen todellisuuteen.
l'ironia sprizza feroce da ogni pagina l'avventura di uno studente svogliato diviene metafora della Cina contemporanea, del suo camminare a testa alta e, senza farci caso, calpestare le convinzioni della genereazione precedente, senza che per un attimo si scalfisca la spinta arrivista della generazione di "arricchirsi è glorioso" la prosa è scorrevole e il tono brillante Han Han sa come far ridere, col tipico senso dell'umorismo strisciante che differenzia i cinesi dagli altri asiatici: il cinese è pungente, consapevole di vedere oltre e mantiene il gusto della dialettica, dura contrapporre qualcosa alle lapidarie affermazioni che nascondono doppi sensi a manetta... consigliatissimo agli estimatori del pensiero cinese e a quelli che si vogliono divertire con intelligenza
3 stelle, passando da estremi difetti che meriterebbero l'attribuzione di 1, a cose interessantissime che meriterebbero le 5. Più 1 che 5.
E poi il critico che si confonde con l'oggetto della critica. L'antiamericanismo fuori contesto. Il citazionismo come sfoggio di cultura. La totale incapacità di avere uno stile personale che esula dal linguaggio blogger (uscendo da Gadda ferisce gli occhi).
Ma anche: Elementi di cultura cinese contemporanea. Intuizioni brillanti se isolate e prese alla radice. Un finale veramente ben pensato che riscatta i punti morti e dà la pennellata finale all'idea che si fa il lettore del protagonista.
E poi tanto altro, ma non c'ho voglia né di riscrivere né di spiegare.
Popular among learners of Chinese, this narration of a students tribulations at the beginning of his senior high-school years is written in relatively simple language. But still expect a fair number of chengyu, puns and plenty of references to the popular works in Chinese literature from the Huainanzi to contemporary novels. It's surprising to see how easily Chinese students quote from Socrates, Henry O. or Maupassant, while Western students hardly know anything about Chinese literature. Han Han is pleasantly lacking respect for cherished traditions, one example: Ms. Yao changes her boyfriend from one day to the next, and the new one is "...like the soldier in the war against Japan, who picks up the party flag as soon as he sees it fall." (... 那全才仿佛抗日时我党扶军旗的战士,见前一个倒下后他马上接任上去.)
Un bel romanzo la cui lettura tuttavia potrebbe risultare ermetica per coloro che non hanno una vaga infarinatura di cultura cinese. Sicuramente un romanzo sui giovani e per i giovani, quadro della società cinese post moderna.
Kiinalainen nykyromaani lukioikäisten nuorten elämästä. Kiinnostava aihe, mutta raskaslukuinen kirja, koska kieli vilisee vertauksia ja kielikuvia. Ne kuuluvat kai kiinalaiseen puhetapaan, mutta käännettyinä ja osin keksittyinä ovat aika puuduttavia
Kiinalaisten nuorten opiskelijaelämää. Paljon kielikuvia liittyen kiinalaisiin kirjoitusmerkkeihin ja niiden merkityksiin, jotka huomioitu suomennoksessa. Minusta melko tylsähkö.
Han Han on kiinalainen monitoimijulkimo, jonka esikoisteos Kolme porttia on. Han Han pitää yhtä Kiinan luituimmista blogeista, ajaa rallia ja ohjaa elokuvia. Konservatiivisessa Kiinassa hänen hyvinkin kärkkäät mielipiteensä aiheuttavat toisinaan polemiikkia.
Kolme porttia kertoo Lin Yuxiangista, joka etsii itseään ja paikkaansa Kiinan vaativassa koulu- ja opiskelumaailmassa. Epävarmuutta ei saa näyttää ja kaikenlainen epäonnistuminen on suorastaan kielletty. Asiaa ei helpota, että Lin on ihastunut yhteen koulun kauneimmista ja terävimmistä tytöistä ja tytön vaatimustaso poikaystävälleen on pääsy opiskelemaan laatukouluun.
Lin on kiinnostunut kirjallisuudesta ja osallistuukin koulun kirjallisuuskerhoon ja sattuu jopa voittamaan kirjoituskilpailunkin. Muuten koulunkäynti ei oikein kulje, eikä sitten lopulta edes kirjoituskerhokaan.
Aihepiiri on mielenkiintoinen suorituskeskeisen Kiinan koululaitoksen kuvauksen takia, mutta valitettavasti kerronta tökkii pahasti. Han Han kikkailee kiinan kielen sanonnoilla ja samalla tavalla lausuttujen sanojen monimerkityksellisyydellä ja tämä on selkeästi ollut suomentajalle haastavaa (näin suomentaja alkupuheessa itse kirjoittaa). Kielellä leikkimistä on etenkin alkupuolella kirjaa niin paljon, että se tuntuu puisevalta ja teennäiseltä. Kikkailulta kikkailun vuoksi.
Tarinan kliimaksi koetaan siinä kohden kun selviää minkä tasoiseen kouluun Lin pääsee opiskelemaan. Ja tämä tapahtuu melko lailla heti kirjan puolivälin jälkeen. Siitä eteenpäin kirjassa ei sitten mitään loppuhuipennusta tapahdukaan eli loppu lässähtää kuin pannukakku.
Nokkela muttei kovin älykäs. Vaikea sijoittaa kirjallisuuskenttään. Kiinalaisen nykynuorisokirjallisuuden tuntemukseni on olematonta, joten vertauskohdiksi etsiytyvät lähinnä vanhat poikakirjat. Tässä kuitenkin pääosassa yksilö eikä jengi. Käännöksen kieli paikoin vaivaannuttavaa, mutta epäilemättä haasteellinen omaa luokkaansa.
Interesting for the perspective of a school boy with literary talent that it gives you. I didn't like the story too much. There's a lot of discussion and creation of poetry in this book, which isn't really my thing.
Mahdollisimman väärään aikaan luettu kuvaus teinipoikaelämästä Kiinassa. Uhkui sarkasmia ja huumorintynkää, kielellisesti vääräleukailtiin ihan kaikelle koulutuksesta korruptioon ja kirjallisuushistoriaan saakka.
I think I read this 15 years too late. Hard not to call it creative, at least in terms of prose and yet I have failed to fall in love with it. Still, I am glad I picked up this coverless titleless brown paperback randomly at a second hand detective book store in Taipei.