Talvipalatsi: yhdeksän runoa

by Paavo Haavikko

Paavo Haavikon kokoelma Talvipalatsi on runoa runosta. Erittäin monikerroksinen ja kielellisesti rikas runokokoelma huipensi hänen varhaiskautensa. Teoksen teemat liikkuvat Haavikolle ominaisesti yhteiskunnassa, viinissä, puissa, taloudenhoidossa ja antiikin mytologiassa. Kokoelmaa pidetään yhtenä suomalaisen modernismin pääteoksista.

Genres: Poetry, Finnish Literature

55 pages, Hardcover

First published January 1, 1959

Reviews

[Uroš Đurković · Rating 4 out of 5]

"kad ovdje pod nebom sjevera smrznu se vode,
nebo postane lako i prozračno, a duša odluta." (58)

Dobio sam, pre neki dan, neki prvoklasni crni čaj iz Kine. To me je, kao nekoga ko obožava čaj, obradovalo. Međutim, nisam bio svestan nuspojava - popio sam ceo čajnik uveče i nisam doslovce celu noć oka sklopio. Na stočiću pored kreveta bio 'Zimski dvorac' Pava Havika u prevodu Osmana Đikića. To mi je bio pratilac u nesanici. I dobro je što je bio, ne zbog utehe, još manje uspavljivanja dosadom, već zbog jedne dobro gajene višesmislenosti u strogom odabiru reči, koji zbunjuje, podstiče i miluje vijuge. Haviko je pesnik protivrečnosti, ali i traženog otpora: njegovi stihovi čeznu da, ispod utišanosti, izazovu nemirenje. Ova knjiga je, vredi istaći, izbor, a ja ne volim izbore iz pesništva jer, koliko god nekome mogli da budu zgodni, daju pogrešnu sliku o celini pesničke zbirke. Tako je ovde data cela poema 'Zimski dvorac', koja je zaista odlična, i tračci drugih zbirki, nekada samo kroz jednu pesmu, što ponekad može da deluje nedovoljno, ali daje, naravno, vredan utisak o celini opusa. 

Ono što me je iznenadilo ovde su spominjanja šuma Balkana, ali i Vizantije! Havikova pesnička geografija išla je i ka tim predelima iako je duboko finska. A kad je o Finskoj reč, baš sam pre koji dan gledao divan Kaurismakijev film 'Avr', a na radiju slušao fenomenalnu kompoziciju Einojuhanija Rautavare 'Cantus arcticus'. Čuda ima Finska, čuda.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Nyt lensi välillä korkealta aivojeni yli, en voi sanoa että olisin nauttinut lukemisesta yhtä paljon kuin muista lukemistani Haavikoista. Tiheää ja tymäkkää, haastavaa, vähän liikaa tällä erää. Toisaalta paljon hienouksia ja yhdeksännen runon luin jo kauan sitten, se on minusta tosi kaunis:

"Ja unessa minä olen aina puussa jonka näen
kun päivä on yön kanssa tasan, syksy mailla,
ja silmien lävitse lensi lintuparvi,
lämmitä itseäsi
kun lätäköt jäätyvät täällä taivaan pohjalla,
on taivas ohut eikä kannata, ja sielu irti."

[Iida · Rating 2 out of 5]

Tämä meni multa vähän yli hilseen. Ei yltänyt ihan lempparirunoihin tällä kertaa.

[Daniel · Rating 3 out of 5]

Voin sanoa tietyllä tapaa nauttineeni 10min kestäneestä läpiluvusta, vaikka en ymmärtänytkään valtaosaa, oikeastaan yhtään mistään. Tämän lukeminen oli vähänkuin katsoisi visuaalisesti miellyttävää elokuvaa, mutta ei tajuasi ollenkaan mitä on meneillään. Juurikin tekstin kauneus jätti minuun suuren vaikutuksen, vaikka muuten olinkin aivan ulalla. Eniten pidin tästä kahteen jaetusta (?) lapsesta ja häneen liittyvästä dialogista. Se oli kaunista, mutta ei mitenkään poikkeus vaikeaselkoisuudessa lol. Ehkä palaan tähän joskus tulevaisuudessa runoudesta enemmän oppineena!

[Erja]

Kovien

[venla · Rating 2 out of 5]

2,5

Jotenkin hieman haastava mulle. Ehkäpä pitää joskus tulevaisuudessa yrittää uudestaan :)

[Laika · Rating 4 out of 5]

Vaikea tähdittää juuri nyt - tämä on minulle tärkeä. Tärkeimpiä, voisi sanoa, vaikka tämä nyt luettuna ei ollutkaan niin voimallisen nerokas kuin muistoissani. Tietenkin rakastan tätä yhä, tietenkin rakastan tätä aina, olihan tämä ensimmäisiäni.