På trappan till en fennoeuropeisk herrgård hittas i rykande snöstorm nyårsdagen 1975 ett nyfött flickebarn invirat i tidningen The European. Hennes fosterfar baron Tancred som har läst Voltaires Candide ger det troskyldiga barnet namnet Candida. Flickan växer upp och förälskar sig i sin fosterbror Kuno, men romansen får ett brådstörtat slut. Candida jagas på porten, och ger sig småningom ut på en odyssé i vad hennes lärare professor Panflosk kallar "den bästa halvan av den bästa världsdelen i den bästa av världar", dvs. det sköna nya Unionseuropa. Candida råkar ut för äventyr och strapatser och kring henne flockas ett myller av människor, bl.a en påvedotter, en pygmé, den reinkarnerade drottning Guinever och en tatuerad jätte från Längelmävesi. Salvador Dali berättar för henne sina minnen från framtiden, och själve den gamle räven Voltaire låter kalla henne till sitt slott.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1995: 100/100) (1996: 1/6) 1997: 3/6 1984-2022: 104/262
4,5/5. No, tämähän oli yllätys! Nousi heittämällä mun listoilla yhdeksi parhaista Finlandia-ehdokkaista. Voltairen Candiden sisarteos? (Tuo pitäisi muuten tämän Candidan innoittamana lukea pian uudelleen. Hiljattain sen äänikirjana kuuntelin, muttei se vastannut alkuperäistä lukukokemusta vuosia sitten, jonka muistelen olleen yksi hauskimmista ja parhaista koskaan.) Tässä Candidassa olivat mielestäni huumori ja "asia" hyvässä tasapainossa. Oli uskomattomia sattumuksia, muttei nähdäkseni kuitenkaan oltu päättömiä päättömyyden itsensä vuoksi älyä unohtaen (vertaa vaikkapa Jonas Jonassonin Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann). Pääteemana Candidassa oli varmaankin eläimiä, luontoa – ja ihmisiä itseäänkin! [inbesparingar! nedskärningar! och åtstramningar!] – huonosti kohtelevan kapitalismin kritiikki.