Entä jos nuoruuden nostalgiset kesämuistot ovatkin harhaa?
Kesän alussa Tuija saa kirjeen Sailalta. Tuijan ”varaäiti” Enni on huonossa kunnossa ja sisarukset ovat päättäneet järjestää hänelle 80-vuotisjuhlat. Edellisestä vierailusta on kulunut kymmenen vuotta, Ristinojalla vietetyistä nuoruuden kesistä vielä pitempään. Vaikka Saila on yhtä nauravainen kuin ennenkin ja naapurin Villen huulet kiihkeät, moni asia on muuttunut. Mummola on purettu, Enni makaa sairaalan sängyssä, Ristolle maistuu enemmän viina kuin elämä.
Kun Tuija ja siskokset asettuvat saman pöydän ääreen, nostalgisen kesäparatiisin kulissit murenevat. Heinän tuoksuun ja kesäöitten kuulauteen sekoittuu tummia värejä. On annettava todellisten muistojen tulla, vaikka ne tekevät kipeää.
The Flower photos of the front and back covers/Kukkien kuvat: Getty Images The Photos of the back flip/Liepeen kuva: Irmeli Jung Cover Image Artist/Kansi: Anu Ignatius
ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
Kirja oli ihan hyvä ja pidin, Härkönen kirjoittaa hyvin maanläheisesti ja sujuvasti. Aihe oli ihan perussettiä mutta ihan mielenkiintoinen. Helposti haltuun otettava kirja ja hauskakin aina välillä. Viihdyin kirjan parissa. Kirjassa ei ollut oikein mitään negatiivista mutta ei yltänyt ihan samalle tasolle kuin se jonka häneltä viimeksi luin. Tykkäsin kyllä lapsuusajan muisteluista sekä nykyhetken kerronnasta. Murre oli kiva myös ja toi rennomman fiiliksen.
Tää oli hyvä kirja tähän väliin. Vähän vaihtelua. Kirja oli loppujen lopuksi aika surullinen. Paljon muisteltiin menneitä ja lapsuutta. Kaunis kuvailu suomen kesästä ja maalla asumisesta. Todella realistinen kuvaus aikuisuudesta ja sen kurjuudesta. Tykkäsin, mutta olisin halunnut enemmän. Kirja loppui vähän seinään.
Minäkertoja Tuija matkustaa lapsuutensa maisemiin Pohjanmaalle. Selviää, että häntä isännöinyt sukulaisperhe onkin ollut kaikkea muita kuin idyllinen. Todellisuus paljastuu hänelle palasina. Se järkyttää, mutta myös puhdistaa.
Härkösen muuhun tuotantoon (ellei oteta lukuun hänen oman siskonsa itsemurhasta kertovaa Loppuunkäsiteltyä) verrattuna tämä on synkkä teos. Mustakin huumori puuttuu. Mutta kyllä tämän silti tunnistaa Härkösen kirjaksi runsaasta dialogista ja mielipiteistään varmoista henkilöhahmoista.
Härkönen on yksi lempikirjailijoistani. Hänen tyylinsä ei uppoa kaikille, mutta minä pidän siitä kovasti. Dialogivetoinen proosa on kevyttä lukea, pidin tarinankerronnan muodosta muistojen avulla, ja tekstissä tuli välillä vastaan todella hienoja ajatuksia. Tämän stoorin henkilöt olivat miellyttävämpiä kuin monissa muissa Härkösen teoksissa, jotenkin ihmisempiä. Hyvä kirja jälleen kerran, luin tämän päivässä.
Härkösen tyypìllistä tyyliä, sekavia parisuhdekuvioita, hämmentävää naisellista dialogia kosmetiikasta, roisia retosteĺua ja kaikki tämä kauniilla kielellä. Melko ~ tarina mutta suomen kielen käytö takia kannattaa lukea. Toivon että Härkönen tempaisisi joskus ja kirjoittaisi jotain ihan muuta
Olen aina pitänyt Härkösen tavasta kirjoittaa, varsinkin Imageen kirjoitetut kolumnit ovat olleet loistavia. Tämäkään kirja ei ole poikkeus, hyvin kirjoitettu ja hyvä kirja, joka jää harmittavasti kesken, mutta toisaalta kertoo kaiken oleellisen. Ehkä kirjasta tulisi liian alleviivaava ja osoitteleva, jos siinä olisi varsinainen loppuratkaisu. Hyvä kirja joka tapauksssa ja se kertoo siitä, miten vanhat hyvät muistot ajavat niiden ei niin hyvien muistojen ohi ja että muistot eivät aina kerro koko totuutta.
Olipa vähän vaikea lukukokemus, teksti ei missään vaiheessa tuntunut soljuvan härkösmäiseen tapaan. Aiheeltaan kirja etäisen kiinnostava, mutta hahmot eivät oikein missään vaiheessa alkaneet kiinnostaa kunnolla ja sitten kirja olikin jo ohi.
Tykkäsin kirjasta kovasti. Kirja kuvaa ihmisen haavoittuvuutta monelta eri kantilta. Kirjassa näkyy useita perheväkivallan muotoja ja keinoja selvitä, tai olla selviämättä, lapsuuden traumaattisista kokemuksista. Kirjassa näkyy vaikenemisen kulttuuri, miten asioita ei ole voinut edes käsitellä, kun niitä ei ole koskaan sanottu ääneen. Puhutteleva kirja. Nopea lukea, ei turhaa konstailua.