Länsimaisen kirjallisuuden historia

by Pekka Vartiainen

Genres: Nonfiction, History, Literature

912 pages, Hardcover

First published January 1, 2009

Reviews

[Taimi]

Olipa aika moinen

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 3 out of 5]

Tiukka ja tiivis paketti johdatti länsimaisen kirjallisuuden historiaan, sen eri tyylillisiin aikakausien pariin sekä tutustutti niiden keskeisimpiin kirjailijoijin. Edustettuna oli niin proosa ja kertomakirjallisuus, lyriikka ja runous sekä draama- näytelmäkirjallisuus. Otsikoinnit olivat välillä hieman harvaan johtavia, sillä Vartiainen eksyi aiheesta usein tai aiheeseen päästiin pitkästi johdatellen. Muuten hyvä perusteos aiheesta kiinnostuneille.

[Hippejulia · Rating 1 out of 5]

Vartiaisen Länsimainen kirjallisuuden historia oli pettymys. Mielestäni länsimainen kirjallisuus ansaitsisi suomeksi paremman teoksen. Tunnen kirjallisuutta ja paikoitellen olinkin Vartiaisen kanssa eri mieltä. Välillä lukeminen oli jopa turhauttavaa: sivulla 569 Vartinen mainitsee Pietari Suuren sisaren kirjoittaneen näytelmiä, mutta ei kerro sisaren nimeä. Vaikka nainen on aiemmin määritelty miehen perusteella, ei niin tarvitse tehdä enää 2010-luvulla.

Välillä alaotsikot kattoivat enemmän kuin otsikko antoi ymmärtää. Brontën sisaruksista kertova kappale kertookin kaikista realismin naiskirjailijoista. Toisaalta taas minusta ’Harlemin Renessanssi’ olisi ansainnut enemmän kuin yhden aukeaman. Joukkoon mahtui myös virheitä, jotka kustantajan olisi toki pitänyt huomata: ranskalaisen runoilija Aragonin etunimi on Louis, ei Paul.

Herää kysymys, tunteeko Vartianen kirjallisuutta, vai onko hän vain lukenut Wikipediasivut ja sen perusteella valinnut mainitsemansa teokset ja sitaatit. Huomioni kiinnittyi erityisesti tulkintaan F. Scott Fitzgeraldin Kultahatusta. Vartiainen kirjoittaa: ”[Kultahatun kertoja] löytää kuvaamiensa ihmiskohtaloiden avulla mielekyyden elämälleen” (826). Tunnen kyseisen teoksen hyvin, mutta en tiedä mihin mielekkyyteen Vartiainen viittaa. Kenties siihen, että romaanin lopussa Nick Carraway mainitsee muuttavansa takaisin kotiseudulleen?

Paras osa oli teoksen lopussa ’Matkalla lukijaan’ kappale. Siinä name-dropping yhdistetään yhteiskuntaan ja suuriin linjoihin siten, miten aiemmin kirjassa ei olla yhdistetty. Valitettavasti sekin kesti vain kuuden sivun verran. Jos tämä on parasta kirjallisuushistoriaa mitä suomeksi saa, luen jatkossa teokset englanniksi.