Tartuin tähän katsottuani televisiosta kirjailijasta kertovan dokumentin. Monta muuta hänen teoksistaan olenkin jo lukenut. Tässä oli, kuten joku muukin kommentoija on kirjoittanut, vähän liikaa lintuja kaltaiselleni epäornitologille, minkä vuoksi kesti kauan kahlata kirja läpi. Lintupuoli kirjasta ei siis sykähdyttänyt, enkä sitä odottanutkaan. Sen sijaan kolmenkymmenen vuoden takaiset matkakuvaukset Siperiasta olivat kiintoisia, esim. ainuja koskeva osuus. Niin paljon on muuttunut noista ajoista, ja toisaalta taas moni asia ja piirre idänmatkaamisessa on ennallaan. Ja nyt ei sinne ole menemistä. Kerronta on hienoa Ulla-Lena Lundbergiä.