Vihatun ja rakastetun elokuvaohjaajan koko muotokuva.
Rauni Mollberg (1929-2007) on saanut lopultakin ansaitsemansa elämäkerran: humoristisen, rosoisen ja karkean. Sellaisen kuin Mollen elämä.
Elokuvaohjaaja Rauni Mollberg oli pitkään elämää suurempi hahmo kansakunnan kaapin päällä, sitten jalustalta pudonnut ikämies, ja kuoleman jälkeen naisvihasta syytetty kummajainen. Kaikki kuvat ovat tosia, mutta vain osittain.
Elokuva-asiantuntija Niko Jutila on hankkinut valtavan haastattelumateriaalin ja sukeltanut Mollen henkilökohtaisiin arkistoihin, joiden kautta hän luo Mollen uudelleen täysin elävänä. Miten köyhä työläisperheen poika päätyi ensin teatterinäyttelijäksi, sitten televisioteatterin ohjaajaksi ja kansainvälistäkin mainetta saaneeksi elokuvaohjaajaksi?
Molle on kuvaus taiteilijasta ja ihmisestä, jota sekä vihattiin että rakastettiin, usein yhtä aikaa.
Niko Jutila is a Finnish writer and film expert. He has researched Finnish film history, spanning from the early years of Finnish independence to modern times.
Sujuvasti kirjoitettu elämäkerta Rauni "Molle" Mollbergistä, elokuvaohjaajasta jolla oli aikoinaan pokkaa mm. kuvata uusi versio Väinö Linnan "Tuntematon sotilas"-romaanista. Jutilan kirja ei keksi pyörää uudelleen, muttei siihen ole tarvettakaan: Mollberg oli niin värikäs ja erikoinen persoona, että pelkkä hänen tarinansa välittäminen lukijalle riittää tekemään tästä hyvän kirjan. Elokuvien rahoitusjärjestelyitä koskevat osuudet vievät ehkä hieman liikaa tilaa, mutta se on pieni kauneusvirhe muutoin toimivassa tarinassa miehestä, jolla oli samaan aikaan rautainen tahto ja hauras itsetunto.
Sinänsä mielenkiintoinen kirja, jonka luettavuutta toisaalta hidastaa kirjassa vilisevät sadat nimet, sekä tietynlainen poukkoilu sekä epäkronologisuus.
Pidin kirjaa kuitenkin lielenkiintoisena, ja se antoi yhden uuden näkökulman tämän kuuluisan elokuvaohjaajan tuotannosta, persoonasta ja työtavoista.
Kirjassa kuvattuja menetelmiä, missä mm. teurastettu raa‘asti eläimiä, työnnetty silvottu vasikka takaisin lehmän sisään, jne. kuvottivat.
Ennen tätä kirjaa olin ehtinyt lukea taustatietoa kerätäkseni hänen tyttärensä Eira Mollbergin kirjoittamat kirjat Vakuuslapset, Molle - isäni ja Villahousuhäpeä. Rehellisyyden nimissä Mollesta syntyi nämä kirjat lukeneena vielä tätäkin kirjaa synkempi kuva. Kuva ohjaajasta, joka oli kova ja välillä julma alaisilleen, säädytön ja välillä häraki ja safdistinenkin. Ja sitäkin alistavampi ja toksisempi sukulaisilleen ja varsinkin puolisolleen ja lapsilleen, joista kaikki oireilivat myös mielenterveydellisesti, mikä saattaa olla normaalia reagointia epänormaaleihin tilanteisiin, julkisiin nöyryytyksiin ja muutenkin rikkovaan vanhemmuuteen…
Kamalan raskas kirja. Aika paljon talouslukuja ja muutakin ekonomiaa olisi voinut surutta karsia. Jos niitä joku kaipaa, voi varmaan etsiä muuta kautta. Kamala ihminenhän tämä Mollberg oli monella tapaa, mutta silti palkittu ja arvonimillä nimetty. Jotenkin ällötti koko ajan se suvaitsevaisuus kaikkea tätä sikailua kohtaan ja asioiden anteeksiantaminen, koska hän teki niin hyviä(?) elokuvia. Puolet tästä olisi riittänyt tai vähempikin. Aika monta kertaa kävi ilmi, että nuoria naisia haukuttiin eniten ja poikaa puhuteltiin törkeästi ja metodit olivat kyseenalaisia. Ja joka leffan kohdalla samat liirum laarumit ulkomaan myynnistä ja filmikilometreista. Huoh.