Aino Aaltonen, Teresa Sundin ja Kikka Valasranta katosivat Turussa huhtikuussa 1983 jälkiä jättämättä. Tapaus on noussut Kyllikki Saaren ja Bodon-järven varoiseksi mysteeriksi, ja teorioita riittää. Jussi Vares tekee toimittaja Ruuhiolle juttua kansallisesta murhenäytelmästä ja ajattelee keikan olevan uransa helpoin: vähän arkistojen kaivelua eikä mitään paineita selvittää arvoitusta. Usein on Vares ollut väärässä, mutta harvoin näin väärässä.
Ensimmäinen tuttavuuteni Varekseen. Ihan viihdyttävä perusrenttu. Rikoksentekijän henkilöllisyys oli pääteltävissä viimeistään puolivälin tienoilta, mutta se ei lukuiloa haitannut. Pointsit Jeesus -kissalle!
Aika tavanomainen Vares-kirja. Vares saa toimeksiannon asiakkaalta tehdä taustatyötä vanhasta keissistä johon kuuluu kolme kadonnutta naista. Vares tapaa naisen (niin kuin lähes joka kirjassa) nimeltä Siru Aaltonen, joka kuitenkin sattuu olemaan Aino Aaltosen sisko (yksi kadonneista naisista). Vares alkaakin kaivamaan odotettua syvemmälle ja tarina huipeutuu siihen, että Vares löytää symppis herrasmiehen, Vareksen naapurin varastokopista kolmen kadonneen naisen luurangot.
This entire review has been hidden because of spoilers.
This is the first Vares book I’m reading but I haven’t decided whether it’s the last one too. I think Mäki’s writing style is rather fun but I also feel like there are plenty of writers with such a style. This was a very nonchalant crime book.