Työmiehen vaimo

by Minna Canth

Riston ja Johannan häähuone. Oikealla ovi sivuhuoneeseen, vasemmalla ikkuna. Perällä ovi porstuaan. »Morsian ulos!» Esirippu nousee. Johanna seisoo morsiuspuvussa ikkunan edessä; Katri ja Laura näyttävät valkeata molemmin puolin. Vappu seisoo etunäyttämöllä oikealla. Risto, Yrjö, Toppo, Kustaa, Heikki, Janne, Lotta, Liisa, Leena-Kaisa ja Anna-Maija ym. häävieraita. Ikkunan takaa kaikuu eläköönhuutoja.
RISTO. Mitä mietitte, Vappu? Eiköhän olisi hauskaa sentään olla tuolla kohdalla.
VAPPU. Morsiamenako?
RISTO. Niin juuri. Kun vielä noin kunnioitetaankin. Seuratkaa pois
Johannan esimerkkiä ja ottakaa itsellenne mies tekin.

Genres: Classics, Plays, Finnish Literature, Fiction, Feminism, Drama, School

162 pages, Paperback

First published January 1, 1885

About the author

Minna Canth, born Ulrika Wilhelmina Johnsson, 19 March 1844 – 12 May 1897) was a Finnish writer and social activist. Canth began to write while managing her family draper's shop and living as a widow raising seven children. Her work addresses issues of women's rights, particularly in the context of a prevailing culture she considered antithetical to permitting expression and realization of women's aspirations. Her play The Pastor's Family is her best known. In her time, she became a controversial figure, due to the asynchrony between her ideas and those of her time, and in part due to her strong advocacy for her point of view.

Minna Canth is the first woman to receive her own flag day in Finland, starting on 19 March 2007. It is also the day of social equality in Finland.

Reviews

[Jenna Kallio · Rating 5 out of 5]

Tämä näytelmä sai minut ajoittain niin vihaiseksi, että kirja oli pakko laskea hetkeksi pois käsistä. Kiukun kyyneleitäkin kihosi silmiini monessa kohtaa. Kuten kirjallisuudentutkija Minna Maijala kirjan loppusanoissa toteaa, näytelmän yksi pääsanoma on naisten keskinäinen solidaarisuus (ja mitä tapahtuu, kun sitä ei ole). Kaikkein raastavimpia olivatkin juuri kaikki ne kohdat, joissa nainen ei edes yritä pitää toisen naisen puolia. Mieleen jäi mm. Leena-Kaisan toteamus riutuvalle Johannalle: " (--) aina siihen on vaimossa enemmän tai vähemmän syytä, kun mies juo. Jos olisit toisenlainen (--)."

Argh. Mutta kyllä Canthilla on ollut Kanttia. Isolla koolla. Se ilahduttaa.

[Mimi · Rating 5 out of 5]

Ensimmäinen koskaan lukemani Canth, ja kyllä kannatti! Sappi kiehuu oikein kunnolla, niin elävää ja ihon alle tunkevaa on Canthin kuvaus ajasta, ihmissuhteista ja niiden julmuuksista.

Tämä näytelmä on naisten, miehet jäävät aivan sivurooleihin. Siksikin tämä pisti miettimään naisten välisten suhteiden merkitystä, sekä yksilötasolla että laajemmin.

[Anna Reta Maria · Rating 4 out of 5]

Suomalaisen kirjallisuuden klassikkokurssin lukemistossa yllättävän helppolukuinen teos, vaikka aiheuttikin kauhean feministisen raivon.

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Minna Canthin (1844-1897) viisiosaisen näytelmän Työmiehen vaimo alussa vietettiin Johannan ja Riston häitä. Risto oli innoissaan siitä, että Johannalla oli runsaasti rahaa. Riston mielestä rahat kuuluivat hänelle myötäjäisiksi, lakikin sen määräsi niin.
Seuraavassa näytöksessä oli kulunut vuosi häistä ja Johanna oli torilla hakemassa ruokaa itselleen ja vauvalleen, kunnes hänen miehensä näki hänet ja vaati rahat itselleen. Risto oli jo kuluttanut Johannalta vaatimansa ns. myötäjäiset ja juonut ne. Risto pakotti Johannan antamaan viimeiset ruokarahansa poliisilla uhkaamalla, sillä laki oli miehen puolella ja vaimon piti totella miestään.
Työmiehen vaimo on kertomus miehen vallasta avioliitossa ja muussakin elämässä 1800-luvun lopulla. Risto oli selvästi alkoholisoitunut, eikä tehnyt mitään työtä, mutta silti hän vaati itselleen kaikki Johannan ansaitsemat pennoset. Lopulta tilanne paheni tosi inhottavaksi, mutta Risto porskutti eteenpäin. Johannan maatessa arkussa piharakennuksessa, Risto yritti siistiytyä, sillä hänellä oli jo mielessä uusi nainen, joka sopi hänen elättäjäkseen ja lapsen hoitajaksi.

Työmiehen vaimon tapahtumat ovat meille naisille vain kauhea historiallinen menneisyys, johon emme halua koskaan palata.

[Katri · Rating 4 out of 5]

Klassikko näytelmä, mitä tästä nyt voi sanoa? Hyvä se on ja surullinen, ottaa kantaa ja draaman kautta nostaa yhteiskunnallisia epäkohtia esiin. Hienoa työtä Minna Canth!

Luulin, etten ole koskaan lukenut/nähnyt tätä, mutta tarina olikin tuttu, joten ehkä olen lukenut tämän osittain/kokonaan joskus. Ehkä lukiossa.

[Liisa | kirjavuori · Rating 5 out of 5]

Tämä teki ihan hirveän vihaiseksi!! Onneksi on kirjoitettu. Huhhuh. Ei edelleenkään vanhentunut, vaikka sentään vähän paremmin ovat asiat.

[K · Rating 4 out of 5]

Tuli tää vihdoin luettua kurssia varten. Hyvin saa kuvan siitä millaista ennen vanhaan oli. Naisten arvo: olla miehelle mieliksi. Jos mies ryyppää: naisen vika. Naisen sanaan ei voi luottaa. Naisen omaisuus on miehen käytettävissä.
Saa kyllä olla tyytyväinen että elää nykypäivänä vaikkei asiat siltikään ole vielä ihan tasavertasia.
Pahinta oli ehkä se, että jopa naiset itse ei pitäneet muiden naisten puolia. Harmittaa ettei Johanna ottanut Yrjöä miehekseen, vaikutti luonteeltaan mukavalta. Sitten taas juoni ois ollut ihan erilainen...

[Tomi · Rating 4 out of 5]

3,5

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

Tykkään Minna Canthin tyylistä:
1. Ota yhteiskunnallinen ongelma.
2. Kirjoita muutama karikatyyrinen hahmo.
3. Hiero valitsemallasi ongelmalla lukijan naama verille karikatyyristen hahmojen avustuksella.
Toimii.

Työmiehen vaimossa esiintyvä yhteiskunnallinen ongelma: laki, jonka mukaan mies hallitsee vaimon varallisuutta. (Toki näytelmässä nostetaan esiin muitakin ongelmia, kuten naisia syyllistäviä yhteiskunnallisia asenteita ja rakenteita, mutta näytelmä rakentuu laillisen epäkohdan ympärille.) Teoksessa esiintyvät karikatyyriset hahmot: Johanna, joka on surkutteleva lapanen; Risto, joka on lapasta hyväksikäyttävä juoppo; Homsantuu, joka on (nykymaailman lukijan näkövinkkelistä rodullistettu) "alempiarvoinen" nainen, jota hyväksikäytetään eri tavalla - Homsantuu ei kuitenkaan ole lapanen, vaan korostetun tulinen femme fatale.

Viidessä näytöksessä juoni kulkee selkeää rataa ja saa lukijan pahoinvoivaksi sekä Riston törkeydellä että Johannan lapastelulla. Vaimo raataa töitä, mies ryyppää. Vaimo raataa lisää töitä, mies ryyppää lisää - mutta onhan mies silti hyvä, kun ei lyö, ja onhan miehen ryyppäämisen johduttava jollain tavalla vaimosta.

Teoksessa lunastetaan kaikki istutukset, mikä tyydytti ainakin itseäni lukijana. Tässä ei ole tarkoituskaan olla suuria plot twistejä, tämän on tarkoitus kaikessa epäoikeudenmukaisuudessaan raastaa ja tuntua luissa ja ytimissä, vaikka (ja sen vuoksi, että) tietää, mitä tuleman pitää. Näytelmä etenee vääjäämätöntä loppua kohti junan lailla - lukijan tehtävä on istua kyydissä kihisten raivosta.

Canth alleviivaa teoksen sanoman unohtumattomin sanoin: "Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha - niitähän minun pitikin ampua." Ja niitähän Canth ampui: muutaman vuoden kuluttua näytelmän ilmestymisestä Suomen lainsäädäntö muuttui niin, että myös avioliitossa oleva nainen sai hallita omaa varallisuuttaan. Go Canth!

[Mari Silén · Rating 5 out of 5]

Saa raivostumaan naisten asemasta ja sydämettömyydestä. Onneksi meillä oli Canth!

[Laura · Rating 3 out of 5]

~3,5

[Noora · Rating 4 out of 5]

Powerful feminist play on psychology and the rights of women from the late 19th century. Canth was clearly ahead of her time. The female characters and their relationships to one another take the center stage, while the male characters are mere caricatures. A fascinating and thought-provoking piece – and beautifully designed in this WSOY 12 classics edition!

[Elina Pulkkinen · Rating 4 out of 5]

Tosi paljon ajatuksia herättävä ja paljon puhuttava lukukokemus, mut samaan aikaan oon jotenkin aivan sanaton.

[Siiri Ahlqvist · Rating 5 out of 5]

En ihmettele, että on aikanaan ollut mullistava teos. Canth kirjoittaa hyvin ja tunteita herättävästi. Risto on inhottava ihmispaska. Olin järkyttynyt, että Johanna kuoli lopussa.

[Meri · Rating 4 out of 5]

*feminist rage intensifies*

[Sonja O. · Rating 5 out of 5]

Ladies and gentlemen, I give you the best author of 19th century Finland. Seriously, this book was so good that it almost makes up for all the lousy reading experiences that preceded it.

Unlike the alleged masterpieces produced by her contemporaries, Minna Canth's work has withstood the test of time admirably and manages to create drama and interactions that even the modern reader can relate to and sympathize with. I actually read this book in one sitting, eager to know what happens next. Every scene is essential to the story with none of the standard 19th century waffle to wade through. The opinions voiced in the play are bold and unapologetic, and the hypocrisy of their opposition is beautifully illustrated in the upper middle class's touting of religious dogma and victim blaming, something that sadly rings true even in today's world.

Even if 19th century literature isn't really your thing (trust me, it isn't mine either), I recommend you give this book a try. It's short, easy to get through and one of the few Finnish classics that's actually, you know, good. Also, Kerttu/Homsantuu is f*cking badass. Give me a retelling of this story with her as the main character (one in which she doesn't miss her mark).

[Tarinankertoja92 · Rating 5 out of 5]

Minna Canthin työmiehen vaimo ei turhaan ole klassikko. Näytelmä on aikalaiskuvauksessaan raastava. Surkeinta ehkä on, että vuodesta 1885 ei oltu yhteiskuntana otettu kovin suuria harppauksia kohti tasa-arvoa ennen vuoden 2017 MeToo-liikettä, joka teki kiusallisen näkyväksi sukupuolien välisen rakenteellisen eriarvoisuuden myös täällä 2000-luvun Pohjolassa. Samaa teemaa käsittelee Työmiehen vaimo. Keino osoitella osoittelematta on varmasti yksi Canthin tarinallisista vahvuuksista. Näytelmän hahmojen persoona käy hyvin esiin dialogista, joka pitää otteessaan viimeiseen kohtaukseen saakka. Näytelmä oli ensi-iltavuonnaan aiheuttanut suuren kohun ja lukemani version esipuheessa kysyttiinkin, mikä näytelmässä valtaapitäviä, lehdistöä ja monia kulttuurivaikuttajia niin raskaasti raivostutti? No eittämättä sama asia, kuin MeToo:ssa. Eihän se varmaan kivaa ole, kun joku nainen paljastaa ihmisen itselleen oikeuttamansa käytöksen ja teot väärinä.

[Oona Alestalo · Rating 4 out of 5]

oon lukenu tän nii useampaan otteeseen, kirjoittanut analyysia ja edelleen pistää vihaseks

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Rohkea ja edelleen ajankohtainen näytelmä. Yhteiskunnallinen eri syistä johtuva epätasa-arvo. Nykypäivälle sopisi lähestyä myös romani-näkökulmasta? Lisäksi asennoituminen köyhiin, työttömiin, marginaalissa eläviin ihmisiin. Alkoholismin tuhoisa vaikutus erityisesti ympärillä oleviin. Ihmiset yrittää auttaa tavallaan siinä todella onnistumatta. Lisäksi pohdintaa "huonosta äitiydestä" asiaa ymmärtämättömien näkökulmasta. Viisasta tekstiä.

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Helmetin lukuhaasteen kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen.

Canthin näytelmässä on vielä näin anno domini 2019 jotain sykähdyttävää - klassikkona se tuo eteen sen maailman johon se on kirjoitettu kaikessa realismissaan.

Ja onhan "Teidän lakinne ja oikeutenne, ha ha ha - niitähän minun pitikin ampua" niitä siisteimpiä vuorosanoja vuorosanojen historiassa.

[Peony · Rating 4 out of 5]

Kirja, joka saa lukijan veren ja sapen kiehumaan. Taitavasti kirjoitettu kuvaus täysin itsekeskeisestä "työmiehestä" pelkän dialogin kautta (näytelmäteksti kun on). Ja Canth lyö löylyä lisää "jumalan lähettiläs-ystävällä". Ei kyllä tästä pitää lähteä ottamaan närästyslääke!

[Juuso · Rating 3 out of 5]

Minna Canth:in näytelmä Työmiehen vaimo kertoo tarinan Ristosta, joka nai Johannan. Avioliittoon syntyy kuitenkin jo pian ongelmia, kun Risto ei osaa rajoittaa omaa alkoholin käyttöään eikä osaa tyytyä vain ja ainoastaan omaan vaimoonsa. Risto leikkiikin Johannan tunteiden lisäksi myös Homsantuun (lempinimeltään Kertun) tunteiden kanssa.

Kirja kuvastaa 1800-luvun loppupuolen karua elämää ja rasistista kohtelua jota Homsantuu joutuu kaikkien toimesta kokemaan. Kirjassa tärkeänä teemana on myös naisten välinen solidaarisuus ja ajoittain myös sen puute.

Työmiehen vaimo ei itselleni ollut aivan yhtä nautinnollinen lukukokemus kuin Canthilta aikaisemmin lukemani Anna Liisa ja antaisinkin kirjalle 2½-tähteä mikäli Goodreads hyväksyisi puolikkaat tähdet. Ainakin itsestäni tuntui, että tarinan opetus viestitettiin lukijalle hieman epäselvällä tavalla ja etenkin lopetus loi koko aiemmasta tarinasta käytännössä turhan. Toisaalta oli myös hauska päästä lukemaan vanhaa suomenkieltä!

[Niina · Rating 3 out of 5]

Canth on tallentanut näytelmäänsä paljon aikalaiskuvausta naisen asemasta, kun naisen omaisuus siirtyi avioliitossa miehelle ja kuinka uskonto ohjasi yhteisöjen reagointia vastoinkäymisiin. Canthin teoksen ilmestymisen jälkeen tuli käyttöön laki, joka antoi naisille itsemääräämisoikeuden omaisuuteensa.

Risto on selvästi ottanut Johannan puolisokseen vain tämän rahojen takia, eikä häntä voi vähempää kiinnostaa, mitä naiselle tapahtuu, kunhan oma napa on kaljatuopin edessä. Johannan puolestaan tulisi kärsiä hiljaa rukoillen tätä polkua, jonka Jumala koettelukseksi on asettanut ja "kirkastaa kruunuaan". Nainen on kuitenkin sitä mieltä, ettei Jumala ihmisiä pahuuteen pakota.

Kuten Canthilta aiemmin lukemani teokset ovat olleet koskettavia ja surullisia, tämäkin oli todella vaikuttavaa ja ajatuksia herättävä. Johannan kohtalo on surullinen ja toivon niin, että hän olisi hääjuhlissa tarttunut Vapun tarjoukseen muuttaa väliaikaisesti tämän luokse ja unohtaa Risto.

Alkoholismi esitetään ansaitsemassaan synkässä valossa, vaikka Toppo ja Risto (sekä koko yhteiskunta) kaikkia yleviä oikeutuksia toiminnalle kehittelevät, kuten juomalla he edistävät sivistystä maassa.

Teoksen inhottavin hahmo (Riston lisäksi) on tosi uskovainen Leena-Kaisa, joka on hahmoista ainoa, joka sanoo ääneen sen mitä muut kyläläiset vain ajattelevat, että miehen juominen on Johannan syy (jota se ei siis tietenkään ole), sillä vain naisella voi olla heikkouksia.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

4,5. Vaikuttava lukukokemus, joka suututti ja turhautti. Vaikka tasa-arvo on tullut eteenpäin Canthin ajoista, maailma ei ole valmis vieläkään, ja Työmiehen vaimo on yhä ajankohtainen teos. Esimerkiksi uhrin syyllistäminen ei ole muuttunut juuri miksikään, eteenkin, jos uhri sattuu olemaan nainen. Parisuhteessa tapahtuva väkivalta voi olla myös taloudellista. Ihan täysiä pisteitä kirja ei kuitenkaan minulta saa, hahmot (eteenkin Johanna) olivat omaan makuuni hieman liian mustavalkoisia. (Tämä tosin saattaisi korjaantua näyttämöllä!) Lisäksi romaneihin kohdistuvaa rasismia oli tuskastuttavaa lukea, vaikka en muuta 1800-luvulla kirjoitetulta teokselta odottanutkaan.

[Paula · Rating 4 out of 5]

Oikeastaan ihan kamala kirja (tai no näytelmä). Jo ensi metreillä tunsin sisäisen tasa-arvovaltuutettuni heräilevän ja tunsin suurta raivoa oikeastaan kaikkia kirjan henkilöitä kohtaan. Paitsi Vappua. Olisivatpa kaikki kuten Vappu, ymmärtäväisiä ja auttavaisia. Mutta kun ei niin ei...
Teos kuitenkin ansaitsee 4 tähteä, koska en muista koska olisin viimeksi kokenut näin suuria tunteita kirjaa lukiessani. Teos sai minut myös ymmärtämään miksi Canthista on aikoinaan kohistu, ja ansaitsee kohinaa vielä tänä päivänäkin.

[Dani · Rating 4 out of 5]

Canthin dialogi on kyllä huipussaan tässä ja viiltoja saa mm. yhteiskunta, sokea usko ja huonot aviomiehet. Valitettavan vähän romanien kohtaama rasismi on päässyt esiin suomalaisessa kirjallisuudessa ja tässä aihetta sentään käsitellään, vaikka parantamisen varaa olisi ollut. Edelleen ajankohtainen, sillä nykyajan Leena-Kaisoja löytyy valitettavan paljon esimerkiksi naisten kertoessa kohtaamistaan vääryyksistä sosiaalisessa mediassa ja Kerttuja tarvitaan yhä uudelleen yhteiskunnan epäkohtia osoittamaan. Älä skippaa tätä klassikkoa!

[tekolumi · Rating 4 out of 5]

Hetkeen ei oo teos herättänyt yhtä suurta vihaa ja surua, mikä tuntuu näin syvällä. Luin yhdeltä istumalta teoken lyhykäisyyden vuoksi mutta ennen kaikkea siksi, että tarinan kulku melkein kuin pakotti siihen. Teksti on niin ahdistavaa ja riipaisevaa oikeastaan kannesta kanteen, että en olisi siihen uudelleen tauon jälkeen halunnut palata.

Loistava puheenvuoro. Menee asiaan turhaa monimutkaisuutta tai taiteellisuutta hakematta, juuri siksi osuu mielestäni parhaiten ytimeen.

[Marja · Rating 5 out of 5]

Tää kirja sai mut välillä niin vihaseks ja oli samalla niin hyvä. Ajatella että jos tää kirjotettas tänä päivänä tätä vois kutsua dystopiaksi. Se saa sut ajattelemaan ja arvostamaan nykyistä naisten asemaa. Jokaisen pitäs lukee tää kerran elämässään 4.5⭐️

[venla · Rating 4 out of 5]

Kyllä sitä voi yksi kirja suututtaa voiiiiii luoja :’)

[Annika · Rating 4 out of 5]

Aika karmea ja epäoikeudenmukainen tarina. Upeaa, että näytelmän sai aikaan lakimuutoksen.