Tyttökerho

by Laura Honkasalo

Genres: Finnish Literature, Fiction, Contemporary

336 pages, Paperback

First published January 1, 2005

About the author

Laura Honkasalo is Finnish writer and journalist who lives in Helsinki. She studied at the Kallio high school of performing arts and graduated from the University of Helsinki in 1999 as Master of Philosophy majoring in art history. She has also studied in Trinity College in Dublin and completed Master of Arts degree in literature at the University of Kent.

Honkasalo has practiced writing since the age of seven and taken part to the Nobelist club at the University of Helsinki. She reads many different types of literature.

Honkasalo doesn't want to become a full time author so she has worked as a journalist in magazines including youth magazine Demi and written regularly also to Sarjainfo magazine. She has also translated Aku Ankka (Donald Duck) comics into Finnish and written manuscripts to comics.

In 2000 Honkasalo got two prizes in competitions. In the WSOY young adult book competition she got the third prize and in the J. H. Erkko short story writing competition the second place. In 2001 she got the Gummerus J. H. Erkko prize.

Reviews

[liljateresia · Rating 3 out of 5]

Paikoin tosi samaistuttava kuvaus nuoren naisen rakkaudenkaipuusta ja pitkistä ja väkevistä ystävyyssuhteista, joiden muuttumista iän myötä on välillä vaikeaa hyväksyä. Mua harmitti kirjan ystävysten tapa puhua toisilleen välillä tosi rumasti ja vaikka päähenkilön Katrin kateus ja katkeruus olikin varmasti tapa kuvata kasvamiseen ja muutokseen liittyvää kipuilua, niin sen antama kuva tyttöjen välisestä ystävyydestä tuntui musta tunkkaiselta ja surulliselta.

Honkasalon kieli on kaunista ja juonen kuljetuksen sekaan punotut lähes runolliset lapsuustakaumat ja kuvaukset noidaksi muuttumisesta saivat mut taittelemaan kirjan sivuja hiirenkorville, että saan kauneimmat kohdat muistiin.

Kiva ja ajatuksiaherättävä lukukokemus, joka itseasiassa täydensi tosi hyvin mun tän vuoden jonkin näköseksi lukemisen teemaksi noussutta: rakkaus, aikuistuminen ja ystävyys -sarjaa. Kuitenkin siinä missä aiemmin tänä vuonna lukemani Aldertonin Everything I know about love kuvaava naisten välistä ystävyyttä riipaisevan kauniisti ja mulle tunnistettavasti, niin Tyttökerho sai enemmänkin toteamaan, että onneksi en tunnista tätä kaikkea omista ystävyyssuhteistani.

[Tinssu · Rating 2 out of 5]

Lähinnä ärsytti et kolmekymppiset muikkelit on muka noin urpoja. Sain kuitenkin luettua loppuun.

[Maria · Rating 3 out of 5]

Kirjan keskushenkilö, Katri, on miltei-kolmikymppinen helsinkiläinen, työskentelee sisustuslehdessä ja etsii rakkautta. Omat sisustussuunnittelun opinnot ovat pahasti jäissä, ja elämä tuntuu kuluvan kahviloissa, väärien miesten kainalossa tai humalassa yökerhossa. Ja etenkin vanhan tyttökerhon, parhaiden ystävien seurassa. Tuuli suorittaa, tekee ympäripyöreitä päiviä töissä ja on päättänyt viihtyä yksin. Nuppu pukeutuu valkoisiin vinyylisaappaisiin ja vaihtaa miestä joka ilta.

Summa summarum, Tyttökerho kertoo kolmikymppisistä kaupunkilaisnaisista, jotka etsivät suhdetta, kituvat yksinäisyydessään ja karvaassa tiedossa siitä, että jos Sitä Oikeaa ei pian osu kohdalle, munasolut vain vähenevät vuosi vuodelta.

Huolimatta siitä, että Tyttökerho on aikalailla yhden asian ympärillä pyörivä kirja, se yllätti minut positiivisesti. Pidin paljon Honkasalon kielestä, lauseista jotka valuvat kynnyksettä nykyisyydestä menneisyyteen, kahvilan pöydän äärestä lapsuuteen. Isoäidin luokse, jonne Katri kaipaa vieläkin. Pidin myös siitä, kuinka Katrin ajatusmaailmaa valotetaan lukujen alussa olevilla kohtauksilla, joissa hän kiertää lehden kuvaajan kanssa haastateltavien koteja. Valoisaa perheasuntoa merinäköalalla, täydellisiä lapsia, designhuonekaluja, kierrätyslamppuja, punaiseksi maalattuja seiniä. Katri tekee omat päätelmänsä tapaamistaan miehistä pitkälti heidän asuntojensa perusteella. Myös tunnelmat, keskeneräisyys, ajatukset siitä ettei ole oikein saavuttanut mitään vaikka on jo kolmenkymmenen, ovat pistävän tuttuja.

Se, mistä pidin kirjassa vähemmän, olivat itse henkilöt. Oikeastaan kaikki olivat rasittavan itsekeskeisiä, jokainen omalla tavallaan lapsellinen ja kateellinen muiden elämästä. Naiset pisteliäitä, miehet keskenkasvuisia. En kyennyt samaistumaan edes Katriin, vaikka kolmikymppisenä naisihmisenä oletankin kuuluvani kirjan kohderyhmään. Mutta kunhan sain sivuutettua ärsytykseni, kirja oli genressään oikein helppoa ja oivaa luettavaa. Loppupuolella jopa näykkäisin hieman yöunista, ettei tarvitsisi odottaa seuraavan aamun junamatkaa tietääkseen, miten tässä nyt lopulta käy.

[Anniina · Rating 1 out of 5]

Kolmesataa sivua ärsyttävää ja narsistista itkuvinkua siitä kun ei ole miestä, kolmenkymmentä täytettyään ei voi enää saada lapsia eikä ystävien kanssa enää voi olla ystäviä kun ne alkaa seurustelemaan. Harvinaisen huono kirja.

[Eila Isotalus · Rating 4 out of 5]

Paikoittain niin tunnistettavissa oleva kertomus, että välistä luuli omaelämänkertaa lukevansa ;-)