Antinous

by Kilpi Volter (Creator)

Unlike some other reproductions of classic texts (1) We have not used OCR(Optical Character Recognition), as this leads to bad quality books with introduced typos. (2) In books where there are images such as portraits, maps, sketches etc We have endeavoured to keep the quality of these images, so they represent accurately the original artefact. Although occasionally there may be certain imperfections with these old texts, we feel they deserve to be made available for future generations to enjoy.

Genres: Finnish Literature, Fiction

92 pages, Paperback

First published January 1, 1903

Reviews

[Martti · Rating 4 out of 5]

Volter Kilven teos "Antinous" vuodelta 1903 kuvaa itsemurhaan päätyvän nuorukaisen pohdintoja elämästä. Kirjan päähenkilö ja samalla myös ainoa henkilö Antinous on todellinen historiallinen henkilö, joka tiettävästi hukuttautui matkallaan Egyptissä vuonna 130. Kauneudestaan tunnettu oikea Antinous oli kuollessaan vain 18-vuotias oltuaan sitä ennen jo muutaman vuoden ajan yli 50-vuotiaan Rooman keisari Hadrianuksen rakastajana. Oikean Antinouksen ratkaisua en kyllä yhtään hämmästele, sillä murrosikäisen pojan tilanne maailman mahtavimman henkilön rakastajana on varmasti ollut sekasortoinen ja vaikea kantaa ilman mielenterveyden horjumista.

Toimintaa kaipaavalle Kilven teos on varmasti pettymys. Kirjassa tapahtuu äärettömän vähän. Oikeastaan kirjan ainoa toimenpide on kirjan toiseksi viimeisessä lauseessa, jossa Antinous astuu veneestään Niilin virtaan auringon laskiessa.

Toiminnan sijaan Kilven tekstissä katsellaan paljon: katsellaan metsää, pilareita ja patsaita. Katselun lomassa pohditaan elämää ja kauneuden ilmenemistä. Pohdinnat Kilpi kuljettaa neljän paikkakunnan ominaispiirteiden kautta. On tummanraskaiden metsien Bithynia, levon ja kauneuden Ateena, ihmisvilinää "humajoitseva", mahtava Rooma sekä äärettömyyden ja ajattomuuden Egypti. Kilpi ei itse koskaan käynyt näillä paikkakunnilla. Mieleen tulee Franz Kafka, joka kirjoitti teoksen Amerikasta, vaikka ei koskaan käynyt siellä. Matkaoppaita selailemalla hän kirjoitti Amerikasta mestarillisen teoksen, jonka näkökulma Amerikkaan on taatusti omintakeinen. Kafkan tapaan myös Kilpi on laatinut teoksensa pelkän teoreettisen tiedon pohjalta. Paikkakunnat ovat kuin vaihtuvia kulisseja, joihin Kilpi toistuvasti istuttaa samat kysymyksenasettelut elämästä ja kauneudesta. Antinous puolestaan on kuin kulisseja katsova mykkä patsas, joka on hiljaa paikallaan eikä kommunikoi kenenkään kanssa.

Kilpi ei päästä lukijaansa helpolla. Teksti vilisee kiehtovan omintakeisia sanoja ja sanontoja, joita on luettava keskittyneesti ja tarkkaavaisesti. Tuon tuostakin on palattava taaksepäin ja tarkistettava lausejuonen kulku. Nopea lukija altistuu helposti väärinymmärryksille tai huomaa olevansa keskellä sekavalta vaikuttavaa sanapuuroa. Huomasin itse lukevani aina vain muutaman sivun kerrallaan, jonka jälkeen pidin tauon ja touhusin hetkisen jotakin muuta.

Mitä sitten on elämä? Antinouksen pohdinnassa elämä on sekä että: se tuntuu joskus suloisena ja sielua hyväilevänä onnellisuutena, joskus taas ihmisen hyydyttävänä tylynä ja kolkkona autiutena. Olisiko ihmisen loppujen lopuksi parasta sammua lopullisesti onnen hetkenään? Näin välttäisi ne kammotuksen hetket, jotka ovat kuitenkin väistämättä edessä:

"O, kun sammuisi ihminen ihanana hetkenään, kun lakkaisi elämästä hykähtyneenä ihanuuden hetkenään, iäksi silloin lievittyisi ihminen olemisesta ja iäksi lauhtuisi ihmisen vapahtuneessa sielussa olemisen pimeä, umea pakotus!"

"Antinous" on kummallinen kirja, mutta samalla myös koukuttavan kummallinen.

[Janne Typpi · Rating 4 out of 5]

Luin Volteria gaydar päällä.
http://piippuhyllylla.blogspot.fi/201...