Raju rikosromaani laitapuolelle unohdetuista suomalaisista
Ketäpä sellainen tapaus kiinnostaisi, että vilkkaan pyörätien kupeessa makaa joku rappioalkoholisti – vaikka tämä makaisi siinä tuntikausia. Vasta sitten kutsutaan poliisi, ja vasta sitten selviää, että mies on kuollut.
Mutta komisario Koskinen saa huomata, että tapahtuma ei siltikään monia hetkauta. Poliisit ovat nähneet aivan liian monta vastaavaa tapausta, eikä sekään ketään kummastuta, että mies saa pian kohtalotoverin. Vainajien elimistö on alkoholin runtelema, muttei niin pahasti, että kuolema olisi vielä kolkuttanut ovelle. Ovatko uhrit silti vain uusia satunnaislukuja viinakuolemien tilastoihin? Koskinen on pian hyytävän varma asiastaan: joku on ryhtynyt ottamaan Hervannan rappioalkoholisteja hengiltä. Ja komisario voi vain kysellä itseltään, kuka sellaista tekisi.
Cover Image Designer/ kannen suunnittelu: Sakari Tiikkaja/ Radiant Graphics Oy.
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Koskinen-sarjan dekkari paremmasta päästä. Vain yksi juoni, joka kantoi hienosti loppuun saakka ja joka sai ajattelemaan ihmisen elon häilyväisyyttä. Lisäksi kirjassa ei ollut yhtään typerää upseerivihaista tai Helsinki-kaunaista sanailua. Täydet pisteet dekkarisarjassa.
Hervannan metsästä löytyy kuollut alkoholisti. Mies makasi polun varrella useamman tunnin, ennen kuin kukaan huomasi hänen olleen kuollut. Muutamaa päivää toinenkin juoppo löytyy kuolleena. Onko kyseessä vain sattuma, kuten aika moni poliisilaitoksella olettaa – ainahan niitä puliukkoja kuolee. Mutta kun osoittautuu, että vain hieman aikaisemmin on ainakin yksi muu alkoholisti kuolla samanlaisiin oireisiin, Komisario Koskinen alkaa epäillä sarjamurhaajaa. Mutta miksi joku murhaisi rappioalkoholisteja? Onko kyseessä alkoholisteja hysteerisesti vihaava seudun ”siisteydestä” intoileva aktivisti? Vai joku muu? Sarjassaan vaikuttaa keskitason huonommalla puolella olevalta. Henkilöhahmot eivät jotenkin tunnu ihan itseltään. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että tämä kirjan on aika monta vuotta vanhempi kuin muutaman viimeksi lukemani ja paljon heille on ehtinyt tapahtua ja henkilöhahmot ovat kehittyneet (ja ehkäpä kirjailijan taidotkin). Tarinakin on keskimääräistä heikommalta tuntuva ja murhaajan motiivit jäävät aika avoimiksi. Munuaisten toimimattomuus ei myöskään ihan noin nopeasti tapa, joten kuolinsyyn suhteen kirjailijan taustatyö oli hiukan heikosti tehty tai sitten vedettiin hiukan mutkia suoraksi. Kirja oli kuitenkin viihdyttävää, kevyttä luettavaa.
Ensimmäinen kerta kun luen Seppo Jokista. En oikeen odottanut paljoa kirjasta, koska jo takakannen teksti kuulosti tylsältä. Vasta kolmensadan sivun jälkeen jotain kiinnostavaa tapahtuu, ennen sitä vain ihmetellään ja rupatellaan. Ei maailman huonoin kirja, mutta olen lukenut parempia dekkareita. Tulen varmaan lukemaan lisää Jokista, jospa olisi jotain parempaa.