Elsa

by Teuvo Pakkala

... puhdas kuin kiilloittamista varten. Senpä vuoksi ei pölyä ollut ja huoneessa tuoksahti aina raitis ilma. Täällä on aina niin juhlallista kuin kirkon alttarilla, sanoi Liisa, Tepon nuori emäntä, käydessään. Ja niin keväisen kirkasta. Niin tuntui Viion leskestäkin. Ja kun talvella ensimäiset auringon säteet vilkasivat huoneeseen, niin näki hän kirkkaan kesäisen paisteen ja sen kanssa kotoisen riemun tässä pienessä majassa. Heitä oli kolme ja hän riemuitsi toisten kahden onnea. Sen paiste ja elämän ihastus säteili jo Elsan silmissä. Mutta kun meri oli auennut, kun kesäinen aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpöisesti, kun lintujen riemukasta viserrystä oli ilma täynnä ja lehteen puhenneitten koivujen tuore tuoksu tunki ulkoa huoneeseenkin, istui Elsa taas alakuloisena, alakuloisempana kuin koskaan ennen, kuihtuneena ja riutuneena. Terve ei Elsa sittenkään ollut, päätti Viion leski ja kauhistuksella ajatteli hän, että Elsa on saanut rintataudin. Sitä osoitti nuo silloin tällöin hehkuvat posket ja tuo omituinen katse, joka väliin oli niin sydäntä särkevän surullinen. Viion leski itki yksinäisyydessään. Elämä tuntui synkälle. Se oli piminnyt juuri, kun odotti sen kirkkaampana koittavan. Siitä huolesta oli päässyt, joka ennen oli niin paljon antanut ajatuksen aihetta, joka oli sydäntä niin usein ahdistanut ja elämän pelolla ja kauhistuksella synkistyttänyt, joka pelko oli ollut turha vaiva, ja nyt tuli tämä musertava isku, joka oli tyhjäksi tekevä kaikki tämän elämän iloiset toiveet. Kuolemaa, kuolemaa oli vain elämä täynnä! Mitä ilmestyi toiveita elämän suloudesta, ne olivat vain elämän katkeroittamiseksi kuoleman kolkostuttamiseksi. Mitään ei ollut odotettavissa enää elämältä, ei minkäänlaista toivoa. Meren ulappa oli mustennut, sieltä ei pilkottanut enää valkopurje. Päivä paistoi kuin pilvestä ja koti tuntui tyhjäksi jääneelle majalle, jossa kaikki oli...

Genres: Finnish Literature

66 pages, Paperback

First published January 1, 1894

Reviews

[Mela Kanootti · Rating 3 out of 5]

kuuntelin areenasta, ei nii hyvä ku Vaaralla, ehkä se johtuu siitä että hahmot ei ollu enää lapsia ja aiheena oli niin kovasti avioliitto yms... mutta silti Oulu vibailua ihan kiitettävästi ja kiva lukija... Mummu tuli kielestä mieleen välillä...

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Teuvo Pakkalan Elsa-romaani on realistinen yhteiskuntakuvaus, jonka keskiössä on isänsä menettänyt köyhä nimihenkilö. Leskeksi jäänyt Viion leski eli Elsan äiti yrittää kasvattaa niukoista varoistaan tyttärestään harrasta uskovaista, mutta seuroissa käyvä Elsan mieltyy Montonin porvarisperheen sisaruksiin ja varsinkin Joriin.

Kaikki ei tietenkään mene Elsan suunnitelmien mukaan, kun kerran on tragediasta kysymys. Jori viettelee viattoman neitsykäisen, mutta menee menojaan, kun morsiamen vatsa alkaa pullottaa. Elsa hautoo itsemurhaa ja menettää elämänhalunsa kokonaan. Tavallaan nuori äiti ei kuulu enää mihinkään, kun häntä ei pidetä taustansa vuoksi sen paremmin porvareihin kuin ihan köyhälistöönkään kuuluvana, eikä enää heru sympatioita entisiltä ihailijoiltakaan.

Loppupuolella päästään tutustumaan myös aikansa huutolaismarkkinoihin, kun Yrjö-poika on elätteelle kaupan. Monien dramaattisten vaiheiden jälkeen päästään kliimaksiin, ja yhden keskeisen henkilön kohdalla loppu on sentään lohdullinen, vaikka tästä onnellinen lopetus puuttuukin.

[Tui · Rating 2 out of 5]

Niin hidas, tylsä ja onneton. En olisi lukenut ellei olisi ollut pakko.

Lukuhaaste 3, suomalainen klassikko & 45, suomalaisesta naisesta kertova kirja

[Spinster · Rating 4 out of 5]

YLE Areenasta löytyy kasa vanhoja enemmän tai vähemmän tunnettuja suomalaisia teoksia äänikirjana, ja valitsin ensimmäisekseni Teuvo Pakkalan Elsan. Se on juuri ennen 1900-lukua julkaistu realistinen teos sen ajan Suomesta, rakkaudesta, köyhyydestä, kurjuudesta ja unelmista. Ihan peruskauraa siis, mitä tulee tuon vuosisadanvaihteen kirjallisuuteen.

Päällimmäisenä Elsasta jäi mieleen Pakkalan kieli ja sanasto ja niiden kuvailevaisuus. Kieli toki muuttuu ja kehittyy ajan myötä, mutta niin muuttuu myös kirjalliset tyylit, nykypäivänä ei vain kirjoiteta (julkaista?) teoksia, joissa västäräkit hyppelehtivät ja lennähtelevät yhtä värikkäästi kuvailtuna. Kaiken sen kurjuuden keskellä hyvinkin pienet asiat, kuten luonnon yksityiskohtainen ihastelu tuntuivat tasapainottavilta.

Kirjassa kohtaavat kaksi täysin vastakkaista naishenkilöä, joista toista rakastin ensi hetkistä alkaen, toista oli vaikea sietää. Nimihenkilö Elsa oli haihatteleva, päättämätön, pikkumainen draamakuningatar, eikä vastenmielisyyteni johdu hänen "syntisyydestään". Jane Austenin käsissä Elsa olisi päässyt rikkaisiin naimisiin puhtaasti rakkaudesta ja tarina olisi päättynyt ällöttävän onnellisesti, mutta pidän enemmän Pakkalan versiosta.

Liisa taas on mahtava nainen. Vahva, itsevarma, täysin perillä siitä mitä muut hänestä ajattelevat, mutta lannistumaton. Hän reagoi herkästi ja mieliala vaihteli nopeasti kuten jokaisella naisella tässä kirjassa, mutta siitä huolimatta Liisa oli vakaa ja valloittava henkilöhahmo, sortumatta muihin stereotyyppisiin naisiin yleisesti liitettäviin ominaisuuksiin.

Uskonnon ja Jumalan läsnäolo jokapäiväisessä elämässä oli ilmeistä, ja tavalliselle nykyajan tallaajalle vähintäänkin hämmentävää. Järjenkäyttö ei ollut sallittua, kaikki pienetkin onnenpotkut tai vastoinkäymiset Jumalan palkitsemista tai rankaisemista, yksilön päätöksenteotkin vain Jumalan tahdon jatkeita. Onkin vaikuttavaa lukea vain reilun sadan vuoden takaisesta maailmasta, joka on maantieteellisesti samassa paikassa mutta lähes kaikin muin tavoin täysin erilainen. Ja tajuta, ettei se maailma ole kuin muutaman sukupolven päässä.