What do you think?
Rate this book
Potensgivarna
Systrarna Svensson har båda passerat 70-årsstrecket och lever stillsamt och förnöjt sina liv i föräldrahemmet i Borrby, men när byrådirektör Alvar Klemens köper sommarhus intill blir det liv i luckan. Nya klänningar inköps i Simrishamn och de glömmer till och med bort att deras bror vill få in dem på hemmet för att ha huset som sommarstuga.
Efter att ha bevittnat hur Molins hankatt kastat sig över Erlandssons honkatt Majsan i ett plötsöigt kärleksrus efter att ha ätit bland Alvars blommor, får de en strålande idé. För att få pengar till att rusta upp huset startar de en firma som tillverkar potenshöjande medel. När den första annonsen syns i tidningen blir inget sig likt försystrarna Svensson.
Efter att ha bevittnat hur Molins hankatt kastat sig över Erlandssons honkatt Majsan i ett plötsöigt kärleksrus efter att ha ätit bland Alvars blommor, får de en strålande idé. För att få pengar till att rusta upp huset startar de en firma som tillverkar potenshöjande medel. När den första annonsen syns i tidningen blir inget sig likt försystrarna Svensson.
198 pages, Pocket Book
First published January 1, 1997
18 people are currently reading
285 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 132 reviews
August 8, 2017
Une jolie histoire de deux petites vieilles qui décident de vendre des potions aphrodisiaques par correspondance, après avoir constaté les exploits sexuels du chat des voisins ayant au préalable ingéré un peu de terreau dans une jardinière de la maison d'à côté.
C'est pétillant, très kitch et ça fait passer un bon moment. Une lecture parfaite pour se détendre en vacances.
C'est pétillant, très kitch et ça fait passer un bon moment. Une lecture parfaite pour se détendre en vacances.
January 17, 2019
For me it did not interest me. But that dosen't mean it will for someone else. I were just simply put: bored. It was a quick and easy read and it's alright that i've read it but it's not something i'll read again.
January 16, 2021
Ruotsalaisen Karin Brunk Holmqvistin Pieni potenssipuoti on oikea hyvänmielen kirja. Jo kirjan nimi veti hymyn huulille, kun ensin luulin lukeneeni kirjan nimen väärin, mutta luinkin sen oikein. Ei kirjassa ole oikeaa potenssipuotia, vaan kirjan ikääntyneet päähenkilöt perustivat postimyyntiliikkeen. Luit ihan oikein. Postimyyntiliikkeet olivat ennen verkkokauppoja. Yli seitsemänkymppiset sisarukset Tilda ja Elida mainostivat tuotettaan lehdessä.
Tilda ja Elida asuivat vanhemmilta jääneessä kotitalossaan kahdestaan. Talossa oli puuhella, ulkohuussi ja pihakaivo, mutta eivät he osanneet kaivata mukavuuksia, ennen kuin pikkuveli alkoi patistaa heitä muuttamaan palvelutalon mukavuuksien ääreen. Pikkuveljellä oli omat suunnitelmansa talon varalle.
Pieni potenssipuoti on oikea muistelmateos lähihistoriasta kiinnostuneille lukijoille. Hurmaavilla siskoksilla, Tildalla ja Elidalla, oli pilkettä silmäkulmassa ja kirjasta voit lukea, miten he hankkivat kotitaloonsa mukavuuksia. Ihastuttava kirja.
Tilda ja Elida asuivat vanhemmilta jääneessä kotitalossaan kahdestaan. Talossa oli puuhella, ulkohuussi ja pihakaivo, mutta eivät he osanneet kaivata mukavuuksia, ennen kuin pikkuveli alkoi patistaa heitä muuttamaan palvelutalon mukavuuksien ääreen. Pikkuveljellä oli omat suunnitelmansa talon varalle.
Pieni potenssipuoti on oikea muistelmateos lähihistoriasta kiinnostuneille lukijoille. Hurmaavilla siskoksilla, Tildalla ja Elidalla, oli pilkettä silmäkulmassa ja kirjasta voit lukea, miten he hankkivat kotitaloonsa mukavuuksia. Ihastuttava kirja.
August 6, 2017
Très sympa, dans le genre "lecture légère et pas prise de tête pour se divertir", les personnages se révèlent très attendrissants et le tout laisse un chaud au cœur
May 25, 2024
"Aikanaan he jopa päättäisivät päivänsä tässä samassa sängyssä, jossa heidän äitinsä oli heidät kivulla synnyttänyt. Mutta sisarilla oli vielä paljon tekemättä, ja ehkä juuri siksi he hymyilivät unissaan."
Seitsemänkymppiset Elida ja Tilda elävät yksinkertaista elämää pienessä ruotsalaisessa kylässä. He kasvattavat hedelmiä, hoitavat kotiaan, taapertavat päivittäin hakemaan vettä kaivosta ja kummastelevat kylässä kesää viettävien kaupunkilaisten menoa. Eräänä kesänä heidän naapuriinsa muuttaa hurmaava Alvar, jonka kanssa he ystävystyvät. Svenssonin neitien elämä virkistyy uuden ystävän myötä ja mullistuu heidän saadessaan vahingossa selville väkevän potenssilääkkeen. Muutoksista unelmoiden, neidit perustavat postimyyntifirman lääkkeelleen.
Pieni potenssipuoti on kerrassaan hurmaava kirja. Sen juoni ja maailma ovat hyvin simppeleitä, mutta juuri sen takia se oli niin herttainen ja hauska. Tilda ja Elida elelevät hyvin harmonista, monotonista ja yksinkertaista elämää pikkuruisessa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja kaupunkilaisten touhuille pyöritellään silmiä. Minusta oli todella mukava seurata sitä, miten heidän maailmansa mullistuu, pienin ja suurin tavoin, kun he tutustuvan uuteen naapuriinsa, kaupungista tulleeseen Alvariin. Tämä uusi ystävyys ja sen tuomat uudet tuulet saavat heidät uskaltautumaan rikkomaan rutiinejaan ja jopa unelmoimaan uudistuksista elämäänsä – herra paratkoon, he jopa alkavat unelmoida sisävessasta. Se, kuinka molemmat neidit hurmaantuivat Alvarista ja olivat niin innoissaan aina kun tämä tuli kylään tai juttelemaan, että päätyivät ostamaan ensimmäiset uudet mekkonsa vuosiin ja alkoivat joustaa rutiineistaan, oli todella herttaista. Ymmärrän miksi joitakin saattaisi harmittaa, että kirja tuntuu vain alkavan ja loppuvan ilman sen suurempia fanfaareja, mutta minusta sen tarkoitus on juuri olla vain pieni katsaus näiden neitien elämään ja kuvaus ajasta, jolloin heidän elämänsä mullistuu. Muutokset eivät ehkä ole lukijan silmissä isoja, mutta Elidalle ja Tildalle ne ovat valtavia. Se, että kirjan
Tarina etenee verkkaisesti, hellästi hupaillen ja empaattisesti vanhojen neitien elämällä vitsaillen. Tykkäsin siitä, ettei lukijaa kutsuta mitenkään pilkkaamaan Tildaa ja Elidaa tai säälittelemään heitä sen takia, että he eivät koskaan menneet naimisiin tai saaneet lapsia. He elävät omanlaistaan elämää ja vaikka se välillä uuvuttaa ja tylsistyttää heitä, he ovat silti iloisia ja toimeliaita. Ja tarinan edetessä he löytävät uudenlaisia haasteita ja riemunlähteitä. Törmään vain harvoin romaaneihin, joiden päähenkilöt ovat seitsemänkymppisiä naisia kaikkine vanhusten vaivoineen, mutta ovat silti tarinoita muutoksesta ja uusista elämänvaiheista. He eivät ole vain päähenkilön isoäiti tai -täti, rouva jonka päähenkilö auttaa tien yli tai kirkossa käyvä herttainen höpsö, joka neuloo sukkia myyjäisiin, ei. He ovat päähenkilöitä. Pidin myös siitä, kuinka tavallaan rennosti kirjassa käsiteltiin seksiä ja seksuaalisia teemoja – onhan kyseessä sentään romaani, jossa päähenkilöt keksivät uuden potenssilääkkeen. Elida ja Tilda toki eivät avoimesti toisilleen näistä asioista juttele ja aina välillä pohtivat paheksuuko jumala heidän halujaan ja bisnestään, mutta romaani itsessään käsittelee näitä juttuja todella mutkattomasti.
Tilda ja Elida olivat todella hupaisa duo. Toisinaan unohdin aina kumpi oli kumpi, mutta tavallaan se on kirjan pointti, ainakin alkuun. He ovat todella tiivis siskospari, he elävät yhdessä ja he tekevät kaiken yhdessä. Pidin kuitenkin myös eri tavoista, joilla he erkanivat: minua huvitti se, miten Tilda käyttää sairauksiaan tekosyinä välttää kurjat hommat ja pidin siitä, miten Elida otti ohjat käsiinsä heidän aloittaessaan puotinsa. Tilda ei kestänyt hiljaisuuksia ja sanoi mitä mieleen tupsahtaa, kun taas Elida inhosi kontrollin menettämistä tai sen puutetta. He kinastelivat, ärtyivät toisiinsa mutta eivät voineet kuvitellakkaan eroavansa tai muuttavansa pois lapsuudenkodistaan. Pidin myös siitä, kuinka heidän suhteensa heidän pikkuveljeensä Rutgeriin kehittyi. Veli oli aiemmin aina ollut heidän suuri ylpeytensä – hän on koulutettu ja asuu kaupungissa – mutta kirjan aikana veli alkoi vähän pudota jalustaltaan hänen alkaessaan inttää etteivät siskot pärjää yksin ja, että heidän tulisi muuttaa palvelutaloon. Tildassa ja Elidassa heräävä taistelutahto ja kummastus veljen höpinöitä kohtaan oli hupaisaa, erityisesti siksi, etteivät Rutgerin puheet johtuneet puhtaasta huolenpidosta vaan siitä, että hän
Rutgerin ja tämän vaimon Mariannen juoni ei kiinnostanut minua ihan niin paljon, koska Rutger ärsytti minua aikalailla ihmisenä. Hän oli jatkuvasti tarpeettoman töykeä ja ikävä vaimolleen, ja vaikka ymmärrän, että hänellä oli kriisejä ja ongelmia (kasvava alkoholiongelma ja potenssihuolia), en silti jaksanut tuntea sen suurempaa empatiaa häntä kohtaan. Minusta oli kuitenkin hupaisaa, että Sivuhahmoista puheen ollen, toivoin, ehkä hieman enemmän Alvarilta. Hän oli mukava herra ja hyvä ystävä Tildalle ja Elidalle, mutta en sen suuremmin saanut hänestä otetta.
Pieni potenssipuoti oli leppoisa lukukokemus. Sen tarina imaisi minut mukaansa huolimatta siitä, ettei kirjassa tapahdu sen suurempia. Sen kepeä, arkinen tunnelma viehätti minua ja sen herttaiset päähenkilöt hymyilyttivät. Nappasin tämän kirjan hyllystäni eilen kun olin todella väsynyt ja uuvahtanut ja kaipasin jotain piristävää ja helppolukuista. Valitani osui nappiin!
Seitsemänkymppiset Elida ja Tilda elävät yksinkertaista elämää pienessä ruotsalaisessa kylässä. He kasvattavat hedelmiä, hoitavat kotiaan, taapertavat päivittäin hakemaan vettä kaivosta ja kummastelevat kylässä kesää viettävien kaupunkilaisten menoa. Eräänä kesänä heidän naapuriinsa muuttaa hurmaava Alvar, jonka kanssa he ystävystyvät. Svenssonin neitien elämä virkistyy uuden ystävän myötä ja mullistuu heidän saadessaan vahingossa selville väkevän potenssilääkkeen. Muutoksista unelmoiden, neidit perustavat postimyyntifirman lääkkeelleen.
Pieni potenssipuoti on kerrassaan hurmaava kirja. Sen juoni ja maailma ovat hyvin simppeleitä, mutta juuri sen takia se oli niin herttainen ja hauska. Tilda ja Elida elelevät hyvin harmonista, monotonista ja yksinkertaista elämää pikkuruisessa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja kaupunkilaisten touhuille pyöritellään silmiä. Minusta oli todella mukava seurata sitä, miten heidän maailmansa mullistuu, pienin ja suurin tavoin, kun he tutustuvan uuteen naapuriinsa, kaupungista tulleeseen Alvariin. Tämä uusi ystävyys ja sen tuomat uudet tuulet saavat heidät uskaltautumaan rikkomaan rutiinejaan ja jopa unelmoimaan uudistuksista elämäänsä – herra paratkoon, he jopa alkavat unelmoida sisävessasta. Se, kuinka molemmat neidit hurmaantuivat Alvarista ja olivat niin innoissaan aina kun tämä tuli kylään tai juttelemaan, että päätyivät ostamaan ensimmäiset uudet mekkonsa vuosiin ja alkoivat joustaa rutiineistaan, oli todella herttaista. Ymmärrän miksi joitakin saattaisi harmittaa, että kirja tuntuu vain alkavan ja loppuvan ilman sen suurempia fanfaareja, mutta minusta sen tarkoitus on juuri olla vain pieni katsaus näiden neitien elämään ja kuvaus ajasta, jolloin heidän elämänsä mullistuu. Muutokset eivät ehkä ole lukijan silmissä isoja, mutta Elidalle ja Tildalle ne ovat valtavia. Se, että kirjan
Tarina etenee verkkaisesti, hellästi hupaillen ja empaattisesti vanhojen neitien elämällä vitsaillen. Tykkäsin siitä, ettei lukijaa kutsuta mitenkään pilkkaamaan Tildaa ja Elidaa tai säälittelemään heitä sen takia, että he eivät koskaan menneet naimisiin tai saaneet lapsia. He elävät omanlaistaan elämää ja vaikka se välillä uuvuttaa ja tylsistyttää heitä, he ovat silti iloisia ja toimeliaita. Ja tarinan edetessä he löytävät uudenlaisia haasteita ja riemunlähteitä. Törmään vain harvoin romaaneihin, joiden päähenkilöt ovat seitsemänkymppisiä naisia kaikkine vanhusten vaivoineen, mutta ovat silti tarinoita muutoksesta ja uusista elämänvaiheista. He eivät ole vain päähenkilön isoäiti tai -täti, rouva jonka päähenkilö auttaa tien yli tai kirkossa käyvä herttainen höpsö, joka neuloo sukkia myyjäisiin, ei. He ovat päähenkilöitä. Pidin myös siitä, kuinka tavallaan rennosti kirjassa käsiteltiin seksiä ja seksuaalisia teemoja – onhan kyseessä sentään romaani, jossa päähenkilöt keksivät uuden potenssilääkkeen. Elida ja Tilda toki eivät avoimesti toisilleen näistä asioista juttele ja aina välillä pohtivat paheksuuko jumala heidän halujaan ja bisnestään, mutta romaani itsessään käsittelee näitä juttuja todella mutkattomasti.
Tilda ja Elida olivat todella hupaisa duo. Toisinaan unohdin aina kumpi oli kumpi, mutta tavallaan se on kirjan pointti, ainakin alkuun. He ovat todella tiivis siskospari, he elävät yhdessä ja he tekevät kaiken yhdessä. Pidin kuitenkin myös eri tavoista, joilla he erkanivat: minua huvitti se, miten Tilda käyttää sairauksiaan tekosyinä välttää kurjat hommat ja pidin siitä, miten Elida otti ohjat käsiinsä heidän aloittaessaan puotinsa. Tilda ei kestänyt hiljaisuuksia ja sanoi mitä mieleen tupsahtaa, kun taas Elida inhosi kontrollin menettämistä tai sen puutetta. He kinastelivat, ärtyivät toisiinsa mutta eivät voineet kuvitellakkaan eroavansa tai muuttavansa pois lapsuudenkodistaan. Pidin myös siitä, kuinka heidän suhteensa heidän pikkuveljeensä Rutgeriin kehittyi. Veli oli aiemmin aina ollut heidän suuri ylpeytensä – hän on koulutettu ja asuu kaupungissa – mutta kirjan aikana veli alkoi vähän pudota jalustaltaan hänen alkaessaan inttää etteivät siskot pärjää yksin ja, että heidän tulisi muuttaa palvelutaloon. Tildassa ja Elidassa heräävä taistelutahto ja kummastus veljen höpinöitä kohtaan oli hupaisaa, erityisesti siksi, etteivät Rutgerin puheet johtuneet puhtaasta huolenpidosta vaan siitä, että hän
Rutgerin ja tämän vaimon Mariannen juoni ei kiinnostanut minua ihan niin paljon, koska Rutger ärsytti minua aikalailla ihmisenä. Hän oli jatkuvasti tarpeettoman töykeä ja ikävä vaimolleen, ja vaikka ymmärrän, että hänellä oli kriisejä ja ongelmia (kasvava alkoholiongelma ja potenssihuolia), en silti jaksanut tuntea sen suurempaa empatiaa häntä kohtaan. Minusta oli kuitenkin hupaisaa, että Sivuhahmoista puheen ollen, toivoin, ehkä hieman enemmän Alvarilta. Hän oli mukava herra ja hyvä ystävä Tildalle ja Elidalle, mutta en sen suuremmin saanut hänestä otetta.
Pieni potenssipuoti oli leppoisa lukukokemus. Sen tarina imaisi minut mukaansa huolimatta siitä, ettei kirjassa tapahdu sen suurempia. Sen kepeä, arkinen tunnelma viehätti minua ja sen herttaiset päähenkilöt hymyilyttivät. Nappasin tämän kirjan hyllystäni eilen kun olin todella väsynyt ja uuvahtanut ja kaipasin jotain piristävää ja helppolukuista. Valitani osui nappiin!
December 8, 2020
Pieni potenssipuoti on ilmestynyt kirjana suomeksi jo 2011, mutta vasta äskettäin äänikirjana. Tämä sopi loistavasti jouluvalmisteluiden siivittäjäksi, sillä kirja on hauska, kepeä ja hyväntuulinen. Kirjassa tapaamme Svenssonin neidit Tildan ja Elidan, kahdeksaakymmentä ikävuottaan lähestyvät vanhapiikasiskokset. Heidän elämänsä on rutinoitunut mitäänsanomattomuuden tilaan. Mutta kun viereisen talon ostaa tukholmalainen Alvar, toimistopäällikkö ja ylen charmikas herra, muutos alkaa leijua ilmassa. Alvarin petuniat kukoistavat aivan ihmeellisellä tavalla ja kun neidit saavat tietää kukkien kukoistuksen salat, heillä välähtää: täytyyhän tuon samaisen aineen nostattaa myös mieskuntoa! Niinpä neidit päättävät lyödä rahoiksi ja perustaa postimyyntifirman, incognito tietenkin.
Pieni potenssipuoti on herttainen pikku kirja. Ei tokikaan suurta kirjallisuutta, vaan kepeää hyväntuulista viihdettä. Kirja sopi täydellisesti mielen keventäjäksi näinä ankeahkoina aikoina.
Pieni potenssipuoti on herttainen pikku kirja. Ei tokikaan suurta kirjallisuutta, vaan kepeää hyväntuulista viihdettä. Kirja sopi täydellisesti mielen keventäjäksi näinä ankeahkoina aikoina.
August 21, 2024
Мъничка и забавна книга, която се чете за часове, след което оставя в душата ти един дъх на минало, примесено с модерно чувство за хумор, интересни персонажи и непретенциозност. Хареса ми!
July 28, 2023
A really weird book. Not laugh out loud funny, but it was alright.
February 17, 2017
This is a very cozy and sweet book. However I expected it to be laugh out loud funny, and I didn't think it was. It made me smile here and there, but I think I laughed a little once the entire time I was reading it. That being said, I wanted to read this book partly because my mother loved it. So don't take my word for it. You should find out for yourself.
(I read this book in Norwegian)
(I read this book in Norwegian)
July 1, 2019
Trots en otroligt irriterande ovana att blanda tempus hejvilt mitt i texten var den här boken en riktigt njutbar läsupplevelse. Rutger kändes visserligen mest som en parodi, men systrarna var desto mer levande och jag älskade att läsa om deras hus och deras livsstil.
September 15, 2023
Riktigt mysig och underhållande med mängder av humor.
September 14, 2024
This book could've been an email. Беше забавна на моменти, но като цяло ми се стори скучна.
April 1, 2024
Jeg lånte den af min morfar, der med det samme havde fået mig til at love at læse den da jeg nævnte at vi i min bogklub skulle læse noget med stærke kvinder og lign. Denne her passede overraskende godt. Det er to kvinder, der aldrig rigtig er bleven set som noget særligt og nu bryder ud af alt de har kendt. Det er stærkt.
Så tak til min moffe for det, for det var en helt nede på jorden god bog.
(Nørdeting: kapitlerne er virkelig en fed længde:))
Så tak til min moffe for det, for det var en helt nede på jorden god bog.
(Nørdeting: kapitlerne er virkelig en fed længde:))
October 19, 2022
Wonderful book! I loved it!
June 30, 2025
Hemorrojder, hemligheter och husmorsporr möter drömmen om ett liv bortom utedasset. Resultatet blir en småputtrig, stundtals tradig, men ändå charmig roman om systerskap och förändringens svåra konst.
June 1, 2017
Helppoa ja nopeaa ja viihdyttävää luettavaa. Tässä ei kuitenkaan tapahtunut niin paljon kuin etukäteen odotin, mutta toisaalta ei tuon enempää Tildan ja Elidan elämässä tarvitsekaan tapahtua (hyvällä!).
November 8, 2019
Tämä kirja kiinnitti alunperin huomioni hauskalta kuulostavan nimensä perusteella (josta tulee mieleen myös Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti, jota en kylläkään ole vielä lukenut). Toki nimi mielestäni jo suoraan viittaa seksiin ja hieman etukäteen pelkäsinkin, että onko tämäkin vain täysin järjetön hömppäkirja, jossa on eroottinen vivahde. Olen nimittäin lukenut tänä vuonna useamman hömppäkirjan - toki ne ovat olleet todella eri tyylisiä kuin tämä, enkä edes sanoisi tätä hömpäksi - ja kovin hyviä ne eivät ole olleet. Onneksi seksi tai seksuaalisuus ei kuitenkaan ollut tässä kirjassa mikään kaiken ylittävä teema. Ja hyvä niin.
Luin viime vuonna Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa -kirjan, josta pidin odotettua enemmän. En yleensä lue vanhempien ihmisten elämästä tai näkökulmasta kerrottuja kirjoja ja tälle ei ole mitään erityistä syytä. Kai olen vain ennakkoluuloinen ja odotan, ettei jo elämänsä loppupuolella olevien ihmisten elämästä ole paljoa sanottavaa (tiedän, olen väärässä – ihan hävettää). Svenssonin siskosten, Tildan ja Elidan, arkipäiväisestä elämästä ja potenssilääkkeen keksimisestä oli kuitenkin hauskaa lukea.
Siskokset ovat tottuneet elämään niin, etteivät he juuri kiinnitä huomiota. Ja että muut – tässä tapauksessa heidän toisaalla asuva pikkuveljensä Rutger – hallitsevat ja määräilevät heitä. Potenssipuodin perustamisen jälleen siskosten elämä alkaa kuitenkin muuttaa suuntaansa ja Rutger huomaa, ettei voikaan enää hallita ja määräillä siskojaan. Hän kun haluaisi ostaa sisarusten lapsuudenkodin ja käyttää sitä kesäkotina hänen perheelleen – remonttisuunnitelmatkin on jo tehty. Mutta sisarukset eivät tähän suostu ja sekös Rutgeria ärsyttää. Myös hänellä itsellään on potenssingelmia ja tästä seuraakin kirjan (melko ennalta arvattava) juonenkäänne ja jännite.
Rutger on hahmona äkäinen, mutta sisällä piilee myös todella herkkä mies, joka tuntee haikeutta muistellessaan onnellista lapsuuttaan lapsuudenkodissaan. Luulen siis, että hän on vain kyynistynyt ja käyttäytyy sen takia siskojaan kohtaan epäkunnioittavasti ja tökerösti. Siskosten muuttunut käytös saa Rutgerin luulemaan, että Tilda ja Elida ovat tulleet vanhuudenhöperöiksi.
Rutgerista paljastuu kirjan edetessä inhimillisiä piirteitä, vaikka hän melko kiukutteleva hahmo onkin - en aluksi pitänyt hänestä. Hänellä on ongelmia vaimonsa Mariannen kanssa, mutta ne alkavat helpottaa, kun Marianne lähtee reissuun ja Rutger alkaa käyttää potenssilääkettä. Mutta ovatko nämä syitä sille, että asiat menevät parempaan suuntaan? Onko se vain potenssilääkkeen lumevaikutusta? Marianne ei itse ole täysin puhdas pulmunen ja kokee huonoa omatuntoa reissulla tapahtuneesta syrjähypystään. Tässäkin voisi olla yksi selitys sille, miksi asiat makuuhuoneen puolella ovat hänen ja Rutgerin välillä parantuneet. Mielestäni tämän kaksikon parisuhteen psykologinen puoli on mielenkiintoista seurattavaa.
Tilda ja Elida, tarinan päähenkilöt, ovat oikein herttaisia vanhoja naisia, joiden järjenjuoksussa ei ole mitään vikaa ja jotka ovat tottuneet elämään pelkistetysti ja niukasti. He eivät ostele turhia asioita juuri koskaan ja vessanakin heillä on ulkohuussi. Yksi syy potenssipuodin perustamiselle onkin se, että siitä saaduilla rahoilla voisi hommata vihdoinkin sisävessan, mikä olisi parempi ratkaisu Tildan peräpukamillekin. Vessareissujen yhteydessä käytävistä syvällisistä keskusteluista siskokset eivät kuitenkaan aio luopua – ovin läpi käydään yhä keskusteluja maan ja taivaan väliltä ja muistellaan vanhoja. Mielestäni on todella herttaista ja jopa liikuttavaa, että nämä kaksi sympaattista vanhusta keräävät aivan itse rahansa vessaremonttiin ja vieläpä maksavat remontin käteisellä.
Elida tuntuu olevan siskosten järjen ääni – tai ainakin yrittää olla toruessaan Tildaa tämän lörpöttelystä. Siskokset ovat kokeneet yhdessä paljon ja heidän lapsuudenkodissaan on vieläkin menneisyyden tunnelmaa ja muistoja lapsuudesta. Vaikka välillä vähän kiukutellaankin, niin siskosket silti rakastavat ja tukevat toisiaan kaikessa.
Kirjan kirjoitustyyli ei ole kovin ihmeellistä, mutta se kuitenkin kertoo kaiken oleellisen. Pidin siitä pikkukylän ja vanhan talon tunnelmasta, joka viipyili siskosten kotona ja elämässä ja kirjan sivuilla. Svenssoneilla vietettiin myös joulua, mistä tuli jotenkin todella lämmin ja kotoisa olo: juotiin glögiä, syötiin kinkkua ja graavilohta, seurusteltiin, nautittiin sekä annettiin ja saatiin lahjoja. Joulu kuitenkin lähestyy meille tänne Suomeenkin, eivätkä ruotsalaiset jouluperinteet tunnu ihan kovin radikaalisti poikkeavan suomalaisista, joten kirjan lukemisen ajoitus oli varsin osuva. Kirjoitustyyli on siis melko tavanomaista, mutta kuitenkin sen verran sujuvaa, että kirja on nopealukuinen ja jollain tavalla myös koukuttava. Sivut kääntyilivät nopeasti.
Kirjan perussävy on kepeä ja hauska, mutta mukana on myös vakavampia ja syvällisempiä teemoja, joita ovat esimerkiksi vanhojen ihmisten seksuaalisuus ja autonomia: saavatko vanhatkin ihmiset tuntea lihallisia himoja ja päättää omista asioistaan aivan itse? Varsinkin Rutgerilla tuntui olevan vain se oletus, että koska siskokset ovat vanhoja, he eivät tietenkään enää ymmärrä mistään mitään ja ovat huonomuistisia eivätkä kykene huolehtimaan asioistaan.
Tämä kirja oli lopulta positiivinen yllätys, kun tarina lähti viemään ja halusin vain lukea siskosten elämästä ja tietää, miten tämä tarina päättyy. Onhan se toki melko ennalta arvattava, mutta käsittelee silti ikääntymistä ja sen monia puolia lempeästi. Kirja oli lyhyt ja vähän jäi jopa sellainen tunne, että olisin voinut viihtyä kirjan tunnelmassa pidempäänkin - ja tämä on harvinaista. Suosittelen lukemaan! Harmi vain, että tietääkseni Holmqvistiltä ei ole suomennettu muita romaaneja.
Luin viime vuonna Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa -kirjan, josta pidin odotettua enemmän. En yleensä lue vanhempien ihmisten elämästä tai näkökulmasta kerrottuja kirjoja ja tälle ei ole mitään erityistä syytä. Kai olen vain ennakkoluuloinen ja odotan, ettei jo elämänsä loppupuolella olevien ihmisten elämästä ole paljoa sanottavaa (tiedän, olen väärässä – ihan hävettää). Svenssonin siskosten, Tildan ja Elidan, arkipäiväisestä elämästä ja potenssilääkkeen keksimisestä oli kuitenkin hauskaa lukea.
Siskokset ovat tottuneet elämään niin, etteivät he juuri kiinnitä huomiota. Ja että muut – tässä tapauksessa heidän toisaalla asuva pikkuveljensä Rutger – hallitsevat ja määräilevät heitä. Potenssipuodin perustamisen jälleen siskosten elämä alkaa kuitenkin muuttaa suuntaansa ja Rutger huomaa, ettei voikaan enää hallita ja määräillä siskojaan. Hän kun haluaisi ostaa sisarusten lapsuudenkodin ja käyttää sitä kesäkotina hänen perheelleen – remonttisuunnitelmatkin on jo tehty. Mutta sisarukset eivät tähän suostu ja sekös Rutgeria ärsyttää. Myös hänellä itsellään on potenssingelmia ja tästä seuraakin kirjan (melko ennalta arvattava) juonenkäänne ja jännite.
Rutger on hahmona äkäinen, mutta sisällä piilee myös todella herkkä mies, joka tuntee haikeutta muistellessaan onnellista lapsuuttaan lapsuudenkodissaan. Luulen siis, että hän on vain kyynistynyt ja käyttäytyy sen takia siskojaan kohtaan epäkunnioittavasti ja tökerösti. Siskosten muuttunut käytös saa Rutgerin luulemaan, että Tilda ja Elida ovat tulleet vanhuudenhöperöiksi.
Rutgerista paljastuu kirjan edetessä inhimillisiä piirteitä, vaikka hän melko kiukutteleva hahmo onkin - en aluksi pitänyt hänestä. Hänellä on ongelmia vaimonsa Mariannen kanssa, mutta ne alkavat helpottaa, kun Marianne lähtee reissuun ja Rutger alkaa käyttää potenssilääkettä. Mutta ovatko nämä syitä sille, että asiat menevät parempaan suuntaan? Onko se vain potenssilääkkeen lumevaikutusta? Marianne ei itse ole täysin puhdas pulmunen ja kokee huonoa omatuntoa reissulla tapahtuneesta syrjähypystään. Tässäkin voisi olla yksi selitys sille, miksi asiat makuuhuoneen puolella ovat hänen ja Rutgerin välillä parantuneet. Mielestäni tämän kaksikon parisuhteen psykologinen puoli on mielenkiintoista seurattavaa.
Tilda ja Elida, tarinan päähenkilöt, ovat oikein herttaisia vanhoja naisia, joiden järjenjuoksussa ei ole mitään vikaa ja jotka ovat tottuneet elämään pelkistetysti ja niukasti. He eivät ostele turhia asioita juuri koskaan ja vessanakin heillä on ulkohuussi. Yksi syy potenssipuodin perustamiselle onkin se, että siitä saaduilla rahoilla voisi hommata vihdoinkin sisävessan, mikä olisi parempi ratkaisu Tildan peräpukamillekin. Vessareissujen yhteydessä käytävistä syvällisistä keskusteluista siskokset eivät kuitenkaan aio luopua – ovin läpi käydään yhä keskusteluja maan ja taivaan väliltä ja muistellaan vanhoja. Mielestäni on todella herttaista ja jopa liikuttavaa, että nämä kaksi sympaattista vanhusta keräävät aivan itse rahansa vessaremonttiin ja vieläpä maksavat remontin käteisellä.
Elida tuntuu olevan siskosten järjen ääni – tai ainakin yrittää olla toruessaan Tildaa tämän lörpöttelystä. Siskokset ovat kokeneet yhdessä paljon ja heidän lapsuudenkodissaan on vieläkin menneisyyden tunnelmaa ja muistoja lapsuudesta. Vaikka välillä vähän kiukutellaankin, niin siskosket silti rakastavat ja tukevat toisiaan kaikessa.
Kirjan kirjoitustyyli ei ole kovin ihmeellistä, mutta se kuitenkin kertoo kaiken oleellisen. Pidin siitä pikkukylän ja vanhan talon tunnelmasta, joka viipyili siskosten kotona ja elämässä ja kirjan sivuilla. Svenssoneilla vietettiin myös joulua, mistä tuli jotenkin todella lämmin ja kotoisa olo: juotiin glögiä, syötiin kinkkua ja graavilohta, seurusteltiin, nautittiin sekä annettiin ja saatiin lahjoja. Joulu kuitenkin lähestyy meille tänne Suomeenkin, eivätkä ruotsalaiset jouluperinteet tunnu ihan kovin radikaalisti poikkeavan suomalaisista, joten kirjan lukemisen ajoitus oli varsin osuva. Kirjoitustyyli on siis melko tavanomaista, mutta kuitenkin sen verran sujuvaa, että kirja on nopealukuinen ja jollain tavalla myös koukuttava. Sivut kääntyilivät nopeasti.
Kirjan perussävy on kepeä ja hauska, mutta mukana on myös vakavampia ja syvällisempiä teemoja, joita ovat esimerkiksi vanhojen ihmisten seksuaalisuus ja autonomia: saavatko vanhatkin ihmiset tuntea lihallisia himoja ja päättää omista asioistaan aivan itse? Varsinkin Rutgerilla tuntui olevan vain se oletus, että koska siskokset ovat vanhoja, he eivät tietenkään enää ymmärrä mistään mitään ja ovat huonomuistisia eivätkä kykene huolehtimaan asioistaan.
Tämä kirja oli lopulta positiivinen yllätys, kun tarina lähti viemään ja halusin vain lukea siskosten elämästä ja tietää, miten tämä tarina päättyy. Onhan se toki melko ennalta arvattava, mutta käsittelee silti ikääntymistä ja sen monia puolia lempeästi. Kirja oli lyhyt ja vähän jäi jopa sellainen tunne, että olisin voinut viihtyä kirjan tunnelmassa pidempäänkin - ja tämä on harvinaista. Suosittelen lukemaan! Harmi vain, että tietääkseni Holmqvistiltä ei ole suomennettu muita romaaneja.
May 25, 2016
http://www.leslecturesdemylene.com/20...
16/20 - En bref, j'ai passé un bon moment avec Tilda et Elida, on prend plaisir à les voir commettre leur forfait pour gagner de l'argent pour leurs commodités à l'intérieur de la maison. On a l'impression de voir deux adolescentes faire bêtise sur bêtise et on se demande d'ailleurs si elles n'ont pas cet âge-là ! On rigole, on ressent sans peine l'alchimie qui existe entre ces deux sœurs vieilles filles et on apprécie cette lecture qui sous une couverture légère est quand même un peu sérieuse par moment... mais juste par moment !
16/20 - En bref, j'ai passé un bon moment avec Tilda et Elida, on prend plaisir à les voir commettre leur forfait pour gagner de l'argent pour leurs commodités à l'intérieur de la maison. On a l'impression de voir deux adolescentes faire bêtise sur bêtise et on se demande d'ailleurs si elles n'ont pas cet âge-là ! On rigole, on ressent sans peine l'alchimie qui existe entre ces deux sœurs vieilles filles et on apprécie cette lecture qui sous une couverture légère est quand même un peu sérieuse par moment... mais juste par moment !
March 16, 2011
Oh, my how sweet the two sisters are. It's such a nice story! And funny as well.
June 12, 2017
Une très belle histoire et quel humour burlesque.... A lire absolument!
January 11, 2018
Underbart underhållande bok,
July 29, 2018
Riktigt bra bok i feelgoodgenren! Läs den!
October 3, 2020
Morsom for pensjonista som meg!
Read
August 29, 2021Je me suis fait la promesse qu'en cette nouvelle année scolaire, je me garderais du temps pour lire "juste pour moi". Plus facile à dire qu'à faire: entrepris il y a plusieurs semaine, j'ai fini par le finir, ce roman, trois semaines après le retour au boulot.
Je cherche à formuler ce que je ressens à la suite de cette lecture, et le seul mot qui me vient en tête est meh. Je n'ai pas accroché aux livres de Jonas Jonasson et je ressens la même chose pour celui-ci. Tout au long de la lecture, je me suis encouragée, j'ai cherché l'épice, le petit plus, et à la dernière page, il a bien fallu que je me résigne au fait que mes attentes sont déçues.
Je connais plusieurs personnes qui ont aimé ce roman, qui ont rigolé et qui me l'ont chaudement recommandé. Deux sœurs âgées vivant ensemble dans la campagne suédoise mènent une vie pétrifiée par les habitudes quotidiennes. L'arrivée d'un voisin de la ville dans la maison voisine vient tout bouleverser. Si la couleur, la culture et la gastronomie s'invitent dans leur vie, la tentation de se monter un petit commerce par correspondance devient impossible à résister quand elles découvrent que ce voisin utilise un engrais fabuleux pour les fleurs, mais qui a aussi comme propriété de plonger le chat dans une frénésie sexuelle. Qui se méfie de deux sœurs âgées? Elles en découvrent les ingrédients, deviennent des pushers de viagra bio et espèrent enfin pouvoir faire construire des toilettes dans leur maison vétuste.
Le résumé est rigolo tout de même: j'ai aimé l'idée. Il y a des moments assez réjouissants de choc de cultures entre le voisin et les sœurs. Mais, comme je l'ai écrit plus haut, meh. Le fait que le résumé présenté plus haut présente des actions qui se passent dans le dernier tiers du roman influence sans doute mon opinion.
Je cherche à formuler ce que je ressens à la suite de cette lecture, et le seul mot qui me vient en tête est meh. Je n'ai pas accroché aux livres de Jonas Jonasson et je ressens la même chose pour celui-ci. Tout au long de la lecture, je me suis encouragée, j'ai cherché l'épice, le petit plus, et à la dernière page, il a bien fallu que je me résigne au fait que mes attentes sont déçues.
Je connais plusieurs personnes qui ont aimé ce roman, qui ont rigolé et qui me l'ont chaudement recommandé. Deux sœurs âgées vivant ensemble dans la campagne suédoise mènent une vie pétrifiée par les habitudes quotidiennes. L'arrivée d'un voisin de la ville dans la maison voisine vient tout bouleverser. Si la couleur, la culture et la gastronomie s'invitent dans leur vie, la tentation de se monter un petit commerce par correspondance devient impossible à résister quand elles découvrent que ce voisin utilise un engrais fabuleux pour les fleurs, mais qui a aussi comme propriété de plonger le chat dans une frénésie sexuelle. Qui se méfie de deux sœurs âgées? Elles en découvrent les ingrédients, deviennent des pushers de viagra bio et espèrent enfin pouvoir faire construire des toilettes dans leur maison vétuste.
Le résumé est rigolo tout de même: j'ai aimé l'idée. Il y a des moments assez réjouissants de choc de cultures entre le voisin et les sœurs. Mais, comme je l'ai écrit plus haut, meh. Le fait que le résumé présenté plus haut présente des actions qui se passent dans le dernier tiers du roman influence sans doute mon opinion.
August 18, 2017
Karin Brunk Holmqvist est l'une des auteurs les plus populaires de Suède. Personnalité atypique, elle a exercé de nombreuses professions, d'employée en maison d'arrêt à femme politique et mannequin pour bikinis. Elle a publié 10 romans, vendus à plus de 1 million d'exemplaires et traduits dans 5 langues.
Plein d’émotion, de tendresse et de fous rires, Aphrodite et vieilles dentelles est une vraie bouffée d’optimisme !
Ces deux sœurs inaltérables, aussi réjouissantes que touchantes, nous offrent une drôle de leçon dans l’art de bien vieillir ! Leur entreprise clandestine d’élixir aphrodisiaque et leurs comiques péripéties pour remettre leur maison natale au goût du jour sont racontées avec la plus grande fantaisie !
On s’amuse beaucoup de l’audace et des talents cachés de ces deux charmantes vieilles filles ! Le vent d’amour et d’érotisme qui souffle sur leur petite vie paisible et routinière dépoussière complètement l’idée que l’on se fait du troisième âge ! Car à bien y regarder, Tilda et Elida ne sont peut-être pas si sages et respectables que l’on croit…
Aphrodite et vieilles dentelles est un roman ébouriffant dont la bonne humeur est hautement contagieuse ! Cette fable romanesque tendre et remplie de fantaisie agit sur le lecteur comme une véritable pilule du bonheur ! Un vrai roman antidépresseur qui va vous donner envie de croquer la vie à pleines dents !
Plein d’émotion, de tendresse et de fous rires, Aphrodite et vieilles dentelles est une vraie bouffée d’optimisme !
Ces deux sœurs inaltérables, aussi réjouissantes que touchantes, nous offrent une drôle de leçon dans l’art de bien vieillir ! Leur entreprise clandestine d’élixir aphrodisiaque et leurs comiques péripéties pour remettre leur maison natale au goût du jour sont racontées avec la plus grande fantaisie !
On s’amuse beaucoup de l’audace et des talents cachés de ces deux charmantes vieilles filles ! Le vent d’amour et d’érotisme qui souffle sur leur petite vie paisible et routinière dépoussière complètement l’idée que l’on se fait du troisième âge ! Car à bien y regarder, Tilda et Elida ne sont peut-être pas si sages et respectables que l’on croit…
Aphrodite et vieilles dentelles est un roman ébouriffant dont la bonne humeur est hautement contagieuse ! Cette fable romanesque tendre et remplie de fantaisie agit sur le lecteur comme une véritable pilule du bonheur ! Un vrai roman antidépresseur qui va vous donner envie de croquer la vie à pleines dents !
June 1, 2018
Qu’il est pénible, pour ces deux soeurs d’avoir les cabinets à l’extérieur de leur maison. Depuis l’arrivée de leur nouveau voisin Alvar, elles voudraient plus de confort.
Mais l’argent leur manque pour entreprendre des travaux.
Tilda et Elida étant loin d’être sottes, elles lancent leur petite entreprise afin de gagner de l’argent.
Et oh surprise, leur frère est un de leur client.
J’ai passé un bon moment avec les deux soeurs et leurs excentricités. Songez donc : s’acheter une nouvelle robe du dimanche et de nouveaux sous-vêtements !
L’image que je retiendrai :
Celle des animaux allant renifler les plates-bandes d’Alvar et devenant tout à coup chaud comme des lapins.
http://alexmotamots.fr/aphrodite-et-v...
Mais l’argent leur manque pour entreprendre des travaux.
Tilda et Elida étant loin d’être sottes, elles lancent leur petite entreprise afin de gagner de l’argent.
Et oh surprise, leur frère est un de leur client.
J’ai passé un bon moment avec les deux soeurs et leurs excentricités. Songez donc : s’acheter une nouvelle robe du dimanche et de nouveaux sous-vêtements !
L’image que je retiendrai :
Celle des animaux allant renifler les plates-bandes d’Alvar et devenant tout à coup chaud comme des lapins.
http://alexmotamots.fr/aphrodite-et-v...
October 3, 2022
От много време си мечтая, да измисля нещо, което досега не е било сътворявано . Още повече, че е напълно възможно,защото ми е заложено , според хороскопа ми 😉
Сестрите Тилда и Елида , имаха късмет в това отношение. Зарадваха закъсалите мъжаги.
Започнах да чета книгата в полунощ и осъмнах почти с нея, докато не я прочетох. Много ми напомня стила на Катарина Масети. Написана с чувство за хумор в типично скандинавски стил. Разбира се , не очаквайте нещо УАУ. Това е една обикновена история , разказана увлекателно, създаваща уют и смях.
Е, ако искате да разберете рецептата за елексира за потентност, трябва да я прочетете 😉
Сестрите Тилда и Елида , имаха късмет в това отношение. Зарадваха закъсалите мъжаги.
Започнах да чета книгата в полунощ и осъмнах почти с нея, докато не я прочетох. Много ми напомня стила на Катарина Масети. Написана с чувство за хумор в типично скандинавски стил. Разбира се , не очаквайте нещо УАУ. Това е една обикновена история , разказана увлекателно, създаваща уют и смях.
Е, ако искате да разберете рецептата за елексира за потентност, трябва да я прочетете 😉
February 3, 2025
Idén är kul, miljön härlig och det är sköna karaktärer. Men jag tycker mer att det är som ett utkast än en färdig produkt. Direkt störande är de ständiga tempusbytena, gärna flera gånger i samma stycke på det där sättet som grundskoleelever – oftast men inte alltid – med rätta brukar få anmärkningar för av sina lärare i svenska. Och nej, det är inte som ett charmigt stilval utan det är helt enkelt ... dåligt. Och så är det en del lösa trådar som absolut är bra uppslag men som inte blir till något och borde ha städats bort av en redaktör.
Kul läsning, men jag skulle rekommendera den på jakt efter nästa verk att läsa att välja att lägga sin tid på någon annan bok.
Kul läsning, men jag skulle rekommendera den på jakt efter nästa verk att läsa att välja att lägga sin tid på någon annan bok.
Displaying 1 - 30 of 132 reviews