Paholaisen haarukka on optinen harha. Se taittaa esiin hyvinvoinnin ja tiedon epätasaisen jakautumisen, taloudellisen ja sosiaalisen pääoman keskittymisen sekä kaikesta tästä aiheutuvan kitkan. Se haastaa käsityksemme ajasta ja paikasta, rahasta ja vallasta.
On varallisuudenhoitaja Lari Laine, hänen kelloseppä-isänsä ja elokuvaohjaaja-sisarensa Laura, verkkotuottaja Kari Lehtonen sekä hänen sosiologi-vaimonsa Saija. On myös yksinäinen mies, joka saa nimensä korvansa taakse hakatusta kuviosta: se on kuin kivusta puristunut Jumalan kyynel. Hän on menettänyt paljon, enempää menetettävää hänellä ei ole.
Ihmisten välinen yhteys on mahdollinen mutta hauras, jatkuvasti uhattu ja monesti kadotettu. Kukaan ei elä sitä tavoittelematta.
Aivan mahtava lukukokemus tämä toinenkin lukemani Seppälä. Teksti ilmaisee tarkkanäköisesti nykyajan ilmiöitä ja tästä huolimatta onnistuu olemaan tuoreen tuntuinen myös nyt 2016, vaikka kirja on julkaistu 2008. Itse kirjan tarina laittaa lukijan karuselliin ja niin kovat vauhdit, että vain välillä tietää missä on itä ja missä länsi.
Jos kirja voi olla sekava, niin tämä on. Modernismin nimissä?
Hyvää lomalukemista kuitenkin.
Parasta Juha Seppälässä on, että hän osaa ennustaa Tom Wolfen tavoin tulevaisuutta. Tämä kirja tuli ulos ennen 2008 finanssikriisiä, ja summeeraa sen mainiosti etukäteen
Kirja, jonka tarina toimii vielä tässä ajassa, vaikka ilmestymisvuodesta 2008 on jo tovi aikaa. Ihmisiä eri yhteiskuntaluokista koittaen rämpiä eteenpäin arjessa unohtamatta ympäristön ääniä ja luontoa. Pysähtymisiä.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-2007: 172/172) 2008: 4/6 (2009: 3/6) 1984-2023: 179/268
4/5. Juha Seppälälle kolmas Finlandia-ehdokkuus pitkähkön tauon jälkeen (Hyppynaru 1990, Super market 1991). Tämä teos taitaa olla niin tiukasti sidoksissa omaan aikaansa (kritisoi ja sohii vähän kaikkea 2000-luvulle leimallista), että sen parasta ennen päivämäärä saattaa olla jo kaukana takana.
Paholaisen haarukka on optinen harha, josta kirja saa nimensä ja rakenteensa. Oivallisessa romaanissa melkein kaikki muukin paljastuu harhaksi joko arkipäiväistymisen tai katteettomien odotusten kautta. Kerronta kolhii, samoin henkilöiden tyly maailmankuva. Toimii.