Torstain elämä: täydellisen stupido dingelidong makaaberidraama?
Torstain elämästään tekemää elokuvaa tuntuvat ohjaavan kaikki paitsi hän itse
Torstai, 15 vee, rakastaa elokuvia ja haluaa ohjaajaksi. Hän on kuvaavinaan videokameralla kaiken näkemänsä, suunnittelee kohtauksia ja otoksia, sommittelee kuvakulmia, zoomaa, rajaa, leikkaa ja editoi.
Esimerkiksi kun pitkäaikaistyöttömät vanhemmat avaavat perjantaipullon, on armeliasta laskea ääntä ja himmentää kuvaa, tiivistää aikaa ja leikata sekoilusta suoraan maanantaiaamuun, jolloin äiti ja isä yhteistuumin kumoavat kurkkuunsa antabus-poretabletin.
Mutta kun Torstain isosisko, 16-vuotias Tarina, ilmoittaa olevansa raskaana, olisi Torstailta pudonnut kamera käsistä, jos hänellä olisi sellainen ollut.
Jos Torstain elämä olisi elokuvaa, hän huutaisi: "Filmi poikki!" ja kirjoittaisi poskettoman absurdiksi tragikomediaksi muuttuneen käsikirjoituksen todellakin uusiksi.
Valahogy zsinórban megtalálnak azok a regények, ahol alkoholisták között nevelkedik a főhős/antihős. Torstai éjjel aktív családja mégis más, mint az eddigiek, és nem csak azért, mert Finnországban tengeti az életét. Ők próbálkoznak kimászni a lúzerségből, hozzáteszem: a finn szociális gondozórendszer elképesztően hatékony segítségével. A lassan családfővé avanzsáló kamasz Torstai filmes szemlélete és dumája szórakoztató, egyben némileg idegesítő. Én bírtam, és olvastam már sokkal trágárabb szöveget is ennél. Pontlevonást a didaktikus részekért kapott, de összességében ajánlom.
"Tämä on ihan fuck ja piste juttu." "Näin. Aina näin." "...dingelidongääristupido..."
Noita toistetaan tekstissä ärsyttävyyteen saakka. Ihan en ymmärtänyt kelle tämä teos on tarkoitettu. Esim. yläkouluikäisenä luulen että olisin heittänyt kirjan seinään tms.
Torstai, teinipoika, kertoo perheesä tarinaa. Vanhemmat dokaa ja siskokin on vähän seko. Kerronta ajautuu jatkuvasti sivuraiteille eikä etene hirveen reippaasti. Onneksi ihan loppupuolella on enemmän vuorosanoja ja vähemmän Torstain aivoituksia, siitä toinen tähti.
Szerintem ez azon kevés finn ifjúsági irodalomi művekhez tartozik, amit én is elolvastam, pusztán azért mert elérhető volt akkor, amikor sokat jártam könyvesboltba/könyvtárba. Felkavaró történet, egy mocskosszájú, filmmániás narrátorral. Azt nem mondanám, hogy élveztem, mindazonáltal érdekesnek találtam, amikor olvastam!
Kirjoitustyyli on liioiteltua ja siten älyttömän raskaslukuista, mutta tarina taas on tärkeä ja kaikessa epärealistisuudessaan hyvin aito. Olisipa sillä vain ollut joku pointti.
Muistan kun luin tän kohtuullisen nuorena ja tää kirja teki muhun aika suuren vaikutuksen. Ja tää oli näin tokallakin kerralla tosi hieno kokemus. Tykkään tosi paljon tästä tyylistä.