Pekka Herlin became the president of KONE Corporation in 1964 at the age of 32. KONE was then in serious financial straits, and to make matters worse, its major competitors, America’s Otis and Westinghouse and Switzerland’s Schindler, were aggressively pushing the global consolidation of the elevator industry. In a series of bold moves, PH (as his colleagues called him) built a huge factory, acquired Scandinavia’s leading elevator business, which was twice the size of KONE at the time, and set out on a path that would make him the first Finnish businessman to create a truly multinational business operation. Twenty years later, KONE was one of the world’s leading elevator companies.
Pekka Herlin was a contradictory soul: shy, ambitious, creative and impulsive. As a young man, Pekka was known for his unruly behavior and pugnaciousness. He became president of KONE when his father, Heikki Herlin, the company’s owner and board chairman, handed over to him the operational responsibility for the company. Later, as a more mature industrial leader, he became board chairman of Finland’s Federation of Metalworking and Engineering Industries and represented Finnish industry on numerous foreign trade committees and delegations.
Shortly before Pekka Herlin died in 2003, an argument erupted in the family and then the media over arrangements he had made for his children’s inheritance. Through secret maneuvers Pekka had tried to ensure that KONE, which had been in the family’s control since 1924, when his grandfather had bought it from Strömberg Corporation, would still be in family hands when KONE would celebrate its 100th year in 2010.
KONE’S PRINCE addresses for the first time this very complicated individual’s life and personality. Research included interviews with over 100 relatives, colleagues and experts as well as authorized access to documents in both KONE and family archives. The cooperation of so many people who were close to him ensures that the picture that emerges is multidimensional and revealing.
Erittäin hyvä! Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä Herlinien elämästä ennen tämän lukemista, ja olipa vaan supermielenkiintoinen. Ja hurja: erittäin avoin elämäkerta kaikkine alkoholismeineen ja muine ongelmineen. Myös Koneen historiasta kerrottiin todella paljon.
Oikeastaan ainoa turha osio kirjassa oli kappale, jossa puhuttiin purjehtimisesta. Suosittelen kyllä lämpimästi, jos suomalaisen suuryhtiön taustojen ymmärtäminen kiinnostaa!
Kuuntelin juostessa. Ärsyttävää kun oli niin paljon vuosilukuja ja jokainen viittaus luettiin ääneen.
Muuten oli oikein hyvä kirja.
Aika kaksijakoinen tyyppi tuo Pekka Herlin. Ilmeisesti yksi 1900-luvun tärkeimpiä teollisuusmiehiä Suomessa. Ja samaan aikaan väkivaltainen paranoidi alkoholisti.
Kirjassa ihan hyvin sanotaan, että Herlin tuskin olisi pärjännyt samalla tavalla, ellei olisi saanut haltuunsa Koneen kaltaista perheyritystä. Mutta sittenpä menikin ja osti vaan itseään isompia firmoja ja kasvoi yhdeksi maailman isoimmista hissiyhtiöiksi. Kova liikemies.
Itselläkin on tullut vastaan työelämässä samanlaisia luonteenpiirteitä omaavia hahmoja. Saattavat olla uskomattoman kovia tekemään hommia, mutta nuo ikävät puolet nostavat yleensä tien pystyyn aika äkkiä. Pekka pääsi asemaan, jossa tie ei noussut pystyyn. Tuntuu olevan aika toistuva kaava, että oikein isoihin juttuihin pystyvät ihmiset yleensä aika kummallisia tyyppejä.
Kirjaa varten oli haastateltu paljon ihmisiä, jotka tuntuivat kertovan mielipiteensä rehellisesti ja avoimesti. Kirja oli jaettu aihealueisiin, jotka pomppivat ajassa edestakaisin. Alussa se oli vähän kummallista, mutta pidemmän päälle toimi oikein hyvin ja kaikki nivoutui selkeäksi kokonaiskuvaksi.
Kannattaa lukea jos Suomen taloushistoria liike-elämä tai elämäkerrat kiinnostavat.
Mielenkiintoinen persoona, mutta kirjana keskinkertainen. Kirja on enemmän selostus ja kokoelma erinäisiä haastatteluja. Silti, Pekka Herlinin elämään tutustuminen on erittäin kannattavaa, ja tämä kirja tarjoaa siihen yhden väylän.
Tätä kirjaa on ollut vaikea löytää divareista, joten olin iloinen kun se julkaistiin äänikirjana. Pekka Herlinin ja varsinkin Koneen tarina vaikutti kiinnostavalta.
Valitettavasti kirjan muoto olisi kaivannut editointia ennen äänitystä.
Kirja koostuu pääosin lainauksista – kirjallisista ja suullisista – mikä tekee kuuntelusta epämiellyttävää, kun ei koskaan tiedä kuka on äänessä, milloin varsinainen teksti loppuu ja lainaus alkaa. Perinteisessä kirjassa sen näkee taitosta.
Erityisen rasittavaa on kuunnella jokaisen kirjallisen lainauksen jälkeiset lähdetiedot, painoksia ja sivunumeroita myöden. Paperista kirjaa lukiessa ne voisi ohittaa vilkaisemalla, nyt lähdetiedot ovat joskus pidempiä kuin itse lainaus.
Elämäkerran rakentaminen autenttisten lainausten varaan on sisällönkin kannalta kaksipiippuinen ratkaisu. Toisaalta on oikein, että johtopäätösten tekeminen jätetään lukijalle, toisaalta se on varsin haastavaa. Jos yksi haastateltava kuvailee päähenkilöä lempeäksi ja toinen ankaraksi, kumpi on oikeassa? Ehkä kirjailijan olisi kuitenkin pitänyt tehdä omiakin johtopäätöksiä, perustuen haastateltaviin ja heidän motiiveihinsa. Lukijan on vaikea tietää taustoja.
Lisäksi kirjoittaja ei ole osannut päättää, kutsuisiko päähenkilöä Pekaksi vai PH:ksi. Pikku juttu, mutta senkin olisi voinut korjata editointivaiheessa.
John Simon on valinnut Pekka Herlinin elämäkerralle tavan, jossa kirjaan lainataan suoraan pätkiä haastatteluista, kirjeistä jne. Tämä tekee mielenkiintoisen persoonan kirjasta raskasta luettavaa. Lukemista ei varsinaisesti helpota myöskään epäkronologinen teemoittain kulkeva juoksutus.
Herlinin elämäkerta ei yrittäkään olla kohdettaan ylistävä vaan kirjan selkeä tavoite on ymmärtää miksi Pekka Herlin oli sellainen ristiriitainen persoona kuin oli: menestynyt liikemies ja samalla läheistensä kanssa monella tapaa epäonnistunut perheenisä. Koko tarina enemmän tai vähemmän on pohdintaa Herlinin luonteen ympärillä.
Kirja ei ole hieman yllättäenkin Koneen historia. Konetta ja sen bisneksiä käydään kyllä läpi mutta vain siltä osin kuin ne liittyvät Herlinin elämään.
Mielenkiintoinen kirja, joka kärsii kirjoittajan rakenteellisista valinnoista. Implisesti John Simon olettaa lukijan olevan pääosin tietoinen Pekka Herlinin elämän eri vaiheista. Tämä tietysti mahdollistaa syväluotaavan analyysin "PH:sta" (kuten kirjailija häntä kutsuu), jossa Simon onnistuukin erinomaisesti. Kuitenkin lukija, joka ei ole elänyt Koneen kultavuosien aikana, jää nalliksi kalliolle näillä syväluotaavilla seikkailuilla koska taustoitus on puutteellista. Täten täysin ummikolle tätä ei voi suositella, mutta mahdollisille Pekka Herlinin elämän analyyseistä kiinnostuneille mielenkiitoinen teos.
Niin kuin usein (joskaan ei aina) yritysmaailman henkilökuvia lukiessa käy, sisältö oli kiinnostavaa mutta lukeminen työlästä. Kirjan rakentaminen Pekasta annetuista haastatteluista on teoriassa hyvä, sillä se rajoittaa kirjailijan omaa kaunistelua/väritystä, mutta johti lopulta melko kuivaan lopputulokseen. PH oli kuitenkin tarpeeksi kiehtova hahmo suomalaisen teollisuuden historiassa, että lukukokemuksen ajoittainen tylsyys vähän tasapainoittui. Parempiakin henkilökuvia on tullut luettua.
The history of the Kone corporation and the persons related to that is interesting to read. The downside is that the book is quite repetitive from time to time. At certain parts to book is very interesting but then it changes again to repeating the same themes.
Kuuntelin äänikirjana ja tykkäsin monipuolisesta otteesta, joka kuului läpi kirjan myös erimielisinä kommentteina varmasti ristiriitaisesta henkilöstä Suomen yrityselämässä. Myös 70-lukulaista alkoholin kulutusta käsiteltiin varsin suorasanaisesti, ja hyvä niin.
Kirja oli mielenkiintoinen, mutta itseäni häiritsi hieman ajassa hyppiminen edestakaisin (teemojen mukaan). Erinomaista kerrontaa Koneen kehityksestä ja kilpailusta. Kirja antoi myös todella paljon lisätietoa Pekan vanhemmista ja isovanhemmista.
Koneen ruhtinas -kirja kärsii tietokirjamaisuudesta. Luulisi, että Herlinen elämästä olisi löytynyt myös mehevämpiä tarinoita kerrottavaksi. Kaksi kuukautta kirjan kuuntelmisen jälkeen tuntuu, etten muista siitä enää juurikaan mitään.
Mielenkiintoinen kirja yhdestä Suomen teollisuuden tärkeimmistä henkilöistä. Tarinankerronta ei ollut kronologinen, mikä teki kirjasta hieman vaikealukuisen.
En ole suuri elämänkertojen ystävä. Koneen ruhtinas ei ollut varsinainen lukuelämys, mutta oli mielenkiintoinen jo ihan usein julkisuudessa olevan Herlinien suvun ymmärtämiseksi.
Pekka Herlinin elämänkerta ei todellakaan ollut miehen ylistys, ja itse asiassa hänen osaamisestaan ja toimintatavoistaankin tuli huterampi kuva kuin aiemmin kuvittelin. Enää ei taida riittää, että töitä tehdään aamupäivät ja illat ryypätään...
Useiden suositusten jälkeen odotukset kirjan suhteen olivat korkealla. Teos oli hyvä, mutta ei häikäisevä. Kiinnostava elämänkerta värikkäästä merkkihenkilöstä avaa Suomen kärkiyrityksen tarinaa. Kuitenkin kirjassa oli turhan paljon osioita, jotka olivat enemmän sivujuonteita kuin henkilökuvaa tukevia.
Kevyt 997 päivää meni tän lukemiseen. Aika iso järkäle mun lukutahdille, mutta hemmetin mielenkiintonen opus. Ote välillä lähdeviitteisen kankea, mutta silti vahva suositus. Tarina on kova ja kansantaloudellisesti merkittävä!
I didn't even get 1/2 way into this. To much reliance on interviews and not enough writing by the author. He needs to stick to his communications job at KONE.