Lounaissuomen murteella kirjoittava sanamaija tarjoaa tuoreita näkökulmia arkeen ja osaa yllättää kerran toisensa jälkeen: "Ole hyvä, sanos kaupan kassaki mul, ko anno rahast takasi. Ajatelkka, et kiäles on tommone ilmasu. Käsketä mont kertta päiväs olema hyvä."
Kirjan hauskat ja viisaat jutut ovat ilmestyneet aiemmin pääasiassa Turun Sanomissa ja Kotiliedessä. Mukana on myös Kiakaus-seinäkalentereissa julkaistuja runoja. Pursu sisältää Laaksosen eri lehtiin vuosina 2001-2009 kirjoittamia kolumneja. Osa teksteistä on ennen julkaisemattomia. Kirjan kuvat on piirtänyt Heli Laaksonen. Laitilan murteella kirjoitetut kolumnit sisältävät lempeää huumoria ja käsittelevät monia aiheita kirjailijan arkielämästä yleiseen maailmanmenon ihmettelemiseen. Lukunsa saavat muun muassa kotihiiren metsästys, televisiottomuus, toisten huomioonottaminen, julkisuden kaipuu, sähköisen viestinnän ilot ja kirot ja mummun talvisaappaat. (Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
2,5. Viihdyttävä ja nopealukuinen kolumnikokoelma. Vakka-Suomen murre kieltämättä hiersi hieman vastakarvaan, mutta kyllä turkulainenkin kykeni ymmärtämään, mitä missäkin tarkoitetaan. Vaikka osassa kolumneista idea tai ajatus pääsi nousemaan murrekielen yläpuolelle, osassa merkitys jäi täysin muodon jalkoihin. Väleihin istutetut runot tuntuivat tarpeettomilta täytteiltä.
Erittäin hauskaa kieltä. Tämä nimenomainen kirja ei ollut runoutta, vaan koottuja pakinanomaisia kirjoituksia eri lehdistä ja muista yhteyksistä. Niissä Laaksonen ihmettelee omaan tyyliinsä mainiolla murteellaan maailman menoa. Välillä rivien välistä naureskellen, välillä tunnustaen oman rajallisuutensa ja välillä syvästi hyvillään jostain. Välistä jokin lause piti lukea pariin kertaan ennen kuin merkitys selkisi, mutta muuten tuo murre avautui helposti. Kieli oli minulle tässä kirjassa ehdottomasti se pääasia, mutta tekstissä oli toki myös sisältöä oivalluksia, pohdintaa, havaintoja ja hyvää mieltä.
Kolumneista kootut kirjat ovat yleensä olleet ihanaa kevyttä ja hauskaa huttua, mistä olen nauttinut täysin rinnoin, mutta Pursusta jäi jotain uupumaan. Olen tykännyt Heli Laaksosen runoista, vaikken tuolle murteelle oikein lämpenekään (kattosin, tarttusin... hrr!), mutta ehkä se vain oli liikaa kun sitä luki kolumni toisensa jälkeen 125 sivullista.
Kirjan kannet ovat ihanat. Niille pelkästään voisin antaa viisi tähteä :)
Tämä oli tosi kiva luettava. Jokusen kolumnin olin lukenut jo aiemmin, varmaankin jonkun lehden sivuilta. Siellä ne ehkä olisivatkin ihan elementissään, mutta mukavasti tämäkin teos tuli lueskeltua yksi tai kaksi kolumnia kerrallaan. Laitilan murre on kauneimpia mitä löytyy, ja Heli Laaksonen aika muikea tyyppi noin kaikkiaan.
Ihan hauskaa höpinää murteella. Ei kuitenkaan ihan niin hyvä kuin mitä olen kuullut kehuttavan Helin teoksia. Ehkä en vain valinnut parasta teosta. Mutta oiva välipala haasteellisempien kirjojen välissä.