EN: Eppu Nuotio (real name Eija-Riitta Nuotio, maiden name Silvennoinen) is Finnish writer and actor. She grew up in Iisalmi and graduated from Iisalmi High School in 1981. Nuotio is married to musician and director Kurt Nuotio and has three children with him. The family lives in Southwest Finland.
Her literary work concentrates mainly to children's literature. Part of her adult literature are series Varkaus and Pii Marin.
As an actor she has worked in several TV series. She has also written columns to newspapers and has been a UNICEF Goodwill Ambassadors since 2002. Nuotio has also worked as teacher of performing arts, translator, director and playwriter.
FI: Eppu Nuotio (oikealta nimeltään Eija-Riitta Nuotio o.s. Silvennoinen) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Nuotio syntyi Iisalmessa ja valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion (s. 1939) kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta, mutta perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat perheineen. Nuotiot asuvat Hiittisten saaristossa Varsinais-Suomessa.
Näyttelijän uraa Nuotio on uurtanut muun muassa televisiosarjoissa Sisaret, Tuliportaat sekä Kesäkerttu. Hän on niin ikään toiminut lehtikolumnistina sekä vuodesta 2002 alkaen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.
Erittäin heikko sarjan avaus. Koko 'mysteeri' oli rakennettu huonosti; loppuratkaisu oli kyllä yllättävä mutta vain sen takia koska sitä ei kehitetty kunnolla (tai ollenkaan) tehden siitä hyvin randomin, ja monet 'juonenkäänteet' saatiin tietää vasta paljon myöhemmin ilman mitään vihjeitä, joten minkäänlaista mysteeriä tai jännitystä ei ollut.
Hahmot olivat erittäin ärsyttäviä, etenkin päähahmo joka ei käyttäytynyt kuin normaali ihminen. Lisäksi n-sanan viljely oli rasittavaa, kuin myös se, että monet hahmoista olivat rasisteja (sekä misogyynisia), ja muutenkin huonoja ihmisiä, mutta heistä olisi kuitenkin pitänyt tykätä.
Koko tarina (juoni ja hahmot) oli hyvin pinnallinen, minkä takia oli mahdotonta tuntea mitään kirjaa lukiessa. Asioita tapahtui, mutta niissä ei ollut minkäänlaista tunnetta --jopa kohdissa missä hahmot purkivat suruaan-- minkä takia kirja tuntui enemmänkin pitkältä tarinamaiselta artikkelilta eikä rikos-mysteeriltä. Nopeatempoisuus ja pinnallinen kirjoitus tekivät kirjasta helpon ja nopean luettavan, mikä on yksi kirjan hyvistä puolista.
Itse tulen lukemaan loput sarjan kirjat (tai ainakin seuraavan osan), sillä haluan nähdä miksi kirjailijaa (ja tätä Pii Marin -sarjaa) on ylistetty niin paljon, ja koska sain lahjaksi kaikki kirjat. Muuten en varmaankaan viitsisi lukea muita sarjan kirjoja.
Pettymys. Odotin Ellen Lähde -sarjan luettuani jotain hyvää, mutta mysteeri jäi verisyyden ja raakuuden jalkoihin. Murhaajan päättelin suhteellisen aikaisin. Juonessa jätettiin kertomatta, että ennen loppuratkaisua Pii oli jo toimittanut aineistoa poliisille, mikä on perinteisen dekkarigenren vastaista - lukijan pitää olla koko ajan tietoinen samoista seikoista kuin päähenkilön. Kuuntelin tämän äänikirjana, kirjailijan itsensä lukemana, eikä hänen lukutyylinsä sovi ollenkaan kirjojen lukemiseen. Liian henkäilevä ja apaattinen. Kokeilen ehkä vielä kirjan toista osaa oikeana kirjana kun olen päässyt pettymykseni yli.
Tykkään lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä etenkin jos kyseessä on kirjasarja. 📚 Eppu Nuotion Maksu on Pii Marinista kertovan kirjasarjan kolmas osa ja se on ollut pitkään kirjahyllysssäni. Nyt päätin ottaa haltuun sarjan ensimmäisen osan Musta, joka sopii täydellisesti Helmet #lukuhaaste2024 kohtaan
Helmet 46/2024 Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta => 🎧 Eppu Nuotio, Musta 👍
Tavallaan hyvä, mutta jollain tavoin juonessa oli sekavuutta. Tai kirjasta oli sitä e-kirjana lukiessa, välillä, hiukan vaikea saada otetta ja pitää asioita lukiessa järjestyksessä. Myös se haittasi, että tarina oli sijoitettu kuvitteelliseen kaupunkiin, joka kuitenkin oli ilmiselvästi Turku: kadunnimet, lähiöiden nimet vain olivat keksittyjä, mielestäni.
Kelpo sarjan avaus, taustoja ei ole päälleliimattu ja ihmiset tuntuvat aidoilta (suurin osa kylläkin kauheita törppöjä). Loppuratkaisu vähän randomisti saatettu yhteen ja tunnelmaa olisi voinut tiivistää paremmin.
Kirja on mielenkiintoinen, ensimmäisen kerran luin koko sarjan, nyt luin uudelleen koulutyötä varten. Oli paljon asioita, mitä en muistanut, nii pysyi mielenkiintoisena.
The first Pii Marin book that I've read, and what a nice coincidence, the first one in the series.
I did not read this but listened to the author read the book. She was very neutral in reading it and I found this more than slightly annoying. It gave the whole book an air of bleakness - and this was not a happy book to begin with.
It took a lot of time to unravel the relatively simple mystery, but all the while the picture of the main character Pii Marin became clearer, of course. I don't know what to think of her yet.
I may read another in this series, but I'll be sure to read it and not listen to it.
Ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut e-kirjana. Toimi ihan hyvin. Teksti soljui sujuvasti eteenpäin ja oli miellyttävää lukea. Pii oli sympaattinen päähenkilö ja lukisin mielelläni lisääkin hänestä. Jännitystä ei suuresti ollut ja murhaajan henkilöllisyys yllätti ainakin minut. Minusta mikään ei oikein selkeästi viitannut siihen matkan varrella. Lisäksi murhaajan motiivi oli vähän tuulesta temmattu, olisin kaivannut vähän enemmän lisää taustatietoa, mutta se johtuu varmaan omasta ammatillisesta suuntautumisesta. Voisin lukea sarjaa lisääkin.