Taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelainen kiinnostui Albert Edelfeltin Virginieksi nimeämästä eroottisesti säkenöivästä nuoresta mallista, joka poseeraa lukuisissa Edelfeltin 1800-luvun teoksissa. Kuka oli tämä kiehtova nainen, jota Edelfelt niin aistikkaasti kuvaa?
Tietoja Virginiestä on vähän, sillä Edelfeltin pikkusisko Berta hävitti kirjeet, jotka eivät tuntuneet sopivan kansallissankarin kuvaan. Virginien henkilöllisyyden peittelemiseen osallistuivat myös Edelfelt itse ja hänen ystävänsä. Suuri rakkaus ei kuitenkaan katoa jälkiä jättämättä. Edelfeltin ja hänen ystäviensä jälkeenjääneistä papereista löytyy johtolanganpätkiä, joista punoutuu tarina järisyttävästä intohimosta, taiteilijaa inspiroivasta rakkaudesta, köyhän tytön hylkäämisestä sekä tunnustamatta jääneiden lasten ja prostituutioon ajautuvan naisen traagisesta kohtalosta.
Virginie! on matkakertomus, historiallinen essee ja arvoitusdekkari. Ympäri Eurooppaa tiedonsirpaleiden jäljillä matkusteleva Anna Kortelainen kirjoittaa itsensä rohkeasti mukaan tähän unohtumattomaan tarinaan.
Designer of the cover image/Kannen suunnittelija: Tuija Kuusela
4,5. Olipas ajatuksia herättävä kirja! Mietin lukiessani paljon sitä, miten tärkeää tällainen tutkimus on: suurmiesten varjoon jääneiden naisten elämä on saattanut olla jopa kiinnostavampaa kuin suurmiesten itsensä. Oli kiehtovaa, miten Virginien elämä selvisi pienistä palasista ja sivuhuomautuksista alkuperäisaineistossa, vaikka iso osa hänen tarinastaan onkin vahvistamatonta spekulaatiota. Pidin kovasti siitä, miten Kortelainen kirjoitti itsensä mukaan tutkimukseensa, tällaiseen tyyliin se sopi kuin nenä päähän. Pohdiskelin lukiessani myös sitä, olisiko tällaista tutkimusta helpompi tehdä nykyään, kun tietotekniikka on kehittynyt pidemmälle, vai onko kehittyneestä tietotekniikasta mitään hyötyä, jos etsitty henkilö on yhtä piilotteleva kuin Virginie. Kuvaliite olisi mielestäni saanut olla laajempikin, sillä olisi ollut kiva nähdä muitakin kirjassa mainittuja tauluja kuin vain muutamat liitteessä olleet.
Tässä kirjassa on paljon yhtäläisyyksiä Mia Kankimäen "Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" -kirjan kanssa; Kankimäki pyrkii rakentamaan kuvaa tuhat vuotta sitten eläneestä japanilaisesta hovinaisesta Sei Shonagonista, Kortelainen taas Edelfeltin nuoresta mallista 1800-luvun lopulta, kumpikin liittäen oman matkansa ja kokemuksensa mukaan tähän tarinaan. Spoiler alert!: Vaikka kirjan alaotsikossa lukee ""Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina", Virginiestä ei kyllä synny kuulijalle kokonaista tarinaa. Aineistoa ei vain ole riittävästi. Suurin osa Virginien elämään liittyvistä seikoista on arvausta, tulkintoja tai toisenkäden tietoa. Sen sijaan kirja kertoo minun mielestäni enemmän Edelfeltistä, mutta sitäkin enemmän 1800-1900 -lukujen vaihteen sosiaalisesta koodistosta, naisen ja miehen suhteiden monimutkaisuudesta, prostituutiosta ja ylipäätään ajan sosiaalihistoriasta. Siinä myös mielestäni tämän kirjan parhaat ansiot. Koska itse olen poliittisen historian lopputyöni (johon itse asiassa Kortelainenkin on myöhemmin tarttunut) joutunut koostamaan melkoisen salapoliisityön tuloksena haastavista tiedonmurusista, arvostin erityisesti sitä, miten Kortelainen kuvaa historiantutkijan joskus todella kärsivällisyyttä vaativaa työtä ja miten erityisesti arjen historiasta on vaikea vetää vedenpitäviä johtopäätöksiä. Kortelainen kirjoittaa kauniisti ja kiehtovasti. Silti tarina poukkoili välillä niin paljon sivuraiteille ja niin yksityiskohtaisesti, että monin paikoin oli vaikea pitää keskittymistä yllä.
Mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitettu kirja. Kirjoitustyyli on analyyttinen mutta kuitenkin sellainen jota on helppo seurata. Teoksessa käytetään yleiskieltä eikä viljellä kovinkaan paljon vaikeita sanoja. Pidin kirjasta valtavasti ja kiinnostus sekä kirjan aihetta että kirjailijaa itseään kohtaan nousi. Ajattelinkin lukea kirjan toistamiseen vain löytääkseni kaikki pikku vivahteet sekä löytääkseni kirjassa mainitut kirjat ja maalaukset jotta voin lukea aiheista enemmän. Joissakin kohdissa teksti ei vastannut aihetta mutta tämä ei oikeastaan haitannut ollenkaan vaan oli mielenkiintoista tietoa sekin. Suosittelen lukemaan kirjan. Paljon hyvää pohdintaa ja kysymyksiä mielenkiintoisesta aiheesta.
Ensimmäinen sata sivua tempaisi mukaansa, viittauksia oli paljon ja mahdollisuuksien maailma aukesi. Kun sitten kirjoittaja alkoi keskittyä vain tiettyihin tutkimushaaroihin ja sisältö alkoi olla enemmän nimiluettelointien purkua, oli vaikeaa ylläpitää innostusta. Niin se toki on oikeassa tutkimustyössäkin, joten ehkä liian kaunokirjallisesti aloin tätä lähestyä. Toivoin, että teokseen olisi saatu rakennettua pysyvä jännite.
Aikakauden tapojen eroavaisuuksia olisi voinut enemmänkin viljellä ja vaikka runsaammin siteerata toisia lähteitä, kirjeet ja muut, jotta tunnelma ei olisi muuttunut siihen, että istutaan enää arkistoissa. Kirjoittajan tytär oli myös pienessä sivuosassa. Sitä olisi voinut kasvattaa tai vastaavasti leikata pois kokonaan, sillä niin löyhiä viittaukset olivat, ikäänkuin äidin lupauksena lapselleen, että olet kirjassa mukana kun et tutkimusreissuille päässyt.
Viimeisistä päätelmistä olin erityisen hämilläni. Joka tapauksessa ihan ok lukukokemus, joka omalla tavallaan jää mieleen.
Ottaen huomioon, että kirja nimensäkin viitataan siihen, että tämä on Virginien tarina, kirja oli pettymys. Virginiestä tai hänen elämästään ei mielestäni selvinnyt juuri mitään, ei ainakaan niin paljon, että tätä voisi kutsua hänen tarinakseen. Muuten kirja oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Paljon tietoa sellaisesta elämästä ja naisten asemasta, mitä ei ole osannut kuvitellakaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Anna Kortelainen kuvaa popularisoidulla tyylillä mikrohistoriallista tutkimusta yhdestä Albert Edelfeltin muusasta ja rakastajattaresta. Teoksen kiinnostavinta antia ovat otteet kirjeistä, selvitykset aikalaisten naisten ja aviottomien lasten elämästä sekä tulkinnat taideteoksista ja niiden symboliikasta. Kortelainen kuvaa kuitenkin myös jonkin verran varsinaista tutkimusprosessia ja arkistojen läpikäyntiä, jota olisi mielestäni voinut tiivistää.
Kokonaisuudessaan kiinnostava aihe ja tutkimus yhden naisen taustasta. Teos herättää kysymyksiä siitä, mitä voimme tietää varmuudella ja mikä on todennäköistä. Välillä pohdin myös, meneekö selvittäminen Edelfeltiin kohdistuvaksi "ajojahdiksi".
Viehättävä perusajatus. Onhan tuo kansikuvan maalaus kaunis kuin rakastuminen. Erikoinen yhdistelmä genrejä, ei aina toiminut minulle - listat melkein alkoivat ärsyttääkin. Kuuntelin tämän, ja muuten immersiivistä lukukokemusta häiritsi se, ettei lukija osannut ranskaa, jota oli paljon.
Pidin kirjasta aluksi hyvin paljon. Löysin sen sattumalta SPR:n kirpputorilta ja se sai sydämeni hakkaamaan. Olin aiemmin samalla viikolla lumoutunut täysin kannen maalauksesta ja erityisesti naisesta siinä, joten riensin onnesta sekaisin kotiin lukemaan.
Alkuun suorastaan ahmin kirjaa, mutta mitä lähemmäs loppua aloin päästä, sitä pettyneemmäksi tulin. Kansi lupasi rakastajattaren, Virginien tarinaa, mutta oikeastaan se on vain tarina tämän etsimisestä. Pari viimeistä sivua on jo ehkäpä Virginien tarinaa. Jos tämä olisi ollut epilogin sijaan prologi?
Ja mitä enemmän asiaa pohtii, sitä pettyneemmäksi tulee. Tulee tunne, että kirjassakin Virginie on lopulta jäänyt Edefeltin elämäntarinan varjoon. Nuoruuden grisetiksi, tavaksi valoittaa Edefeltin ei niinkään Virginien elämää ja mielenmaisemaa. Toki kuvaus ajan yhteiskunnasta ja matkakertomus olivat mielenkiintoista luettavaa ja auttavat kuvittelemaan, millainen Virginien elämä on voinut olla, mutta varsinkin nimilistojen kohdalla tuli tunne, että niillä haettii täytettä muuten lyhyeksi jäävään kirjaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tässä kirjassa taidehistorioitsija Kortelainen metsästää kauan sitten pölyttyneitä johtolankoja Albert Edelfeltin mallista, muusasta ja rakastajasta, Virginiestä. Kirja sai minut innostumaan Edelfeltin taiteesta ja erityisesti sen takana piilevistä ihmisistä.
Teos on historiantutkimus, jossa Kortelainen esiintyy tutkijan hahmossa ja kertoo omakohtaisia havaintojaan ja ajatuskulkujaan. Hän esittelee myös taiteentuntemustaan tulkitessaan analyyttisesti Edelfeltin maalauksia ja kirjeitä. Kirjeet ovatkin teoksessa tärkeässä osassa.
Kirjeiden lukeminen oli vielä kiinnostavaa, mutta harmikseni historioitsija oli historioitsija ja luetteli loputtomasti vuosilukuja, tuntemattomia nimiä ja paikkoja. Haukotus. Tahtomattanikin vertailin teosta Mia Kankimäen tuotantoon, jossa onnistutaan rakentamaan tarinaa nimien ja lukujen taakse. Romaanimaisempi ote sopii minulle paremmin.
Todella todella mielenkiintoinen! Ymmärrän toki tutkijan näkökulman, mutta vuosilukujen luettelu oli ajoittain aika puuduttavaa. Kuuntelin kirjan, sen kuvitus olisi varmasti auttanut seuraamista, googlasin kuitenkin teoksia ja henkilöitä. Kiinnostuin aiheesta ja odotan innolla Ateneumin avautumista! Erittäin mielenkiintoista oli tarinat Sveitsistä, toi mieleen ihania muistoja ja tuttuja paikkoja. Olen siis kulkenut Virginien ja Edelfeltin jalanjäljissä…
Helmet 32/2022 Kirjassa rikotaan yhteisön normeja => Kortelainen Anna: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina 👍 11/22 🎧 11/2022 Äänikirja
Teos sai tuntemaan, että olisin itsekin tutkimusmatkalla selvittämässä Virginien tarinaa.
En voinut olla vertaamatta Mia Kankimäen "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin", ja siinä missä se on teoksena enemmän kaunokirjallinen, tästä huokuu historioitsijan tapa lähestyä aihetta.
Niissä kohdissa, missä käytiin läpi nimiluetteloita, saatoin lukea hieman nopeammin, sillä kiinnostavimmiksi kohdiksi koin historian käänteitä kuvailevat kohdat sekä Kortelaisen omat matkat tutkimuksen ohessa.
Olipas kirja! Kurkkauksia sinne ja tänne historiassa: polkuja Pariisissa, Genevessä, Pietarissa, Etelä-Ranskassa, Espanjassa (kuka sanoi, että vasta viime aikoina oltaisiin kansainvälisiä!).. Erilaisten ihmisten, ihmisryhmien aikalaiskuvauksia, kirjeenvaihtoa. Kaikki sinänsä kiinnostavaa kuunneltavaa, mutta silti: minua erityisesti innosti seurata, miten mikrohistorian tutkimus edistyy, ja mihin kaikkeen se voi kiinnittää katseensa, löytää materiaalia ja tietoa, mistä tehdä johtopäätöksiä ja saada johtolankoja. Kertakaikkisen huimaa.
Mielenkiintoinen kirja, vaikka oikeastaan kaikki Virginiestä kertova on pelkkää oletusta eikä tietoa hänen henkilöllisyydestään ole juurikaan. Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen kuvaus aikakaudesta ja sen ilmiöistä. Olisi kiva tietää miten lähelle totuutta Kortelainen ajatuksissaan Virginiestä tulee, vaan se kaikki lienee kätkettyä historiaa, jota ei koskaan saada selville.
Yksi hurmaavimmista kirjoista tänä vuonna. Teos, joka opetti minulle paljon: avasi uuden näkökulman aina ihailemaani Albert Edelfeltiin, selvensi (pariisilaisen) avoliittokäytännön historiaa sekä selvensi mikrohistoriallisen tutkimuksen ulottuvuuksia. Kortelainen on onnistunut luomaan kirjaansa rakenteen, jossa miellyttävällä tavalla yhdistyvät akateeminen tekstirakenne, päiväkirjamaisuus ja kaunokirjallisuus.
Mielenkiintoisella tavalla teoksen teemat kytkeytyvät tälläkin hetkellä yhteiskunnassa käynnissä oleviin keskusteluihin naisen ja miehen asemasta ja siitä, miten erityisesti avioliitto ja lasten syntymä saattaa muuttaa aiemmin tasa-arvoiseksi koettua suhdetta. Erityisen melenkiintoista oli peilata 1800-luvun ranskalaista avoliittokulttuuria nykyajan suomalaisiin käytäntöihin. Voisin kirjoittaa tämän aiheen ympärillä vellovista ajatuksistani vaikka pienen esseen - enkä unohtaisi siteerata Kortelaista.
En mitenkään voinut olla vertailematta tätä Mia Kankimäen hurmaavaan Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -teokseen. Aivan yhtä ihon alle menevä tai pysäyttävä tämä ei ollut, mutta huomaan, että historian hämäriin kadonneet - tai kadotetut - naiset ovat aihe, joka saa sydämeni todellakin lyömään nopeammin jokaisella kerralla.
Oli helppo pitää Kortelaisen dekkarin muotoon kirjoitetusta Albert Edelfeltin kadonneen mallin etsinnästä. Mikrohistoriallinen kirja paljastaa paitsi Edelfeltin elämästä myös aikansa kaksinaismoralismista. Edelfeltin tauluissaan Virginieksi nimeämästä naisesta on hävitetty lähes kaikki viitteet tämän kirjeenvaihdosta, koska esiaviollinen suhde ei sopinut kansallismaalarin identiteettiin.
Vertaus Da Vinci -koodiin tuntuu melko absurdilta, mutta siltä se tuntuu. Paitsi että todellisuudessa mikään ei selviä varmasti, lopussa on vain hieman enemmän perusteltuja mielipiteitä.
Kirjaa lukiessa oli pakko ihailla Kortelaisen tiedonmäärää: kuinka paljon täytyy tietää että pystyy ymmärtämään 1800-luvun kortistojen merkintöjä! Nykyään jokaisen pienetkin liikkeet verkossa tallentuvat moneen eri paikkaan, mutta 1800-luvun lopulla pystyi halutessaan pitämään taiteilijanimellä kenet tahansa historiankirjoituksen ulottumattomissa. Keillä on oikeus jäädä historiaan?
Albert Edelfelt on suosikkitaiteilijani ja olen kiinnostunut historiasta, joten voisi kuvitella, että Virginie! on juuri minulle tarkoitettu kirja. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja kirjassa on paljon hyvää, mutta se ei aivan lunasta takakannen lupauksia. Loppujen lopuksi Virginie jää kirjassa sivuosaan, vaikka onkin koko ajan prosessin taustalla. Varsinainen päähenkilö on kirjoittaja itse ja tarina keskittyy mikrohistoriallisen tutkimuksen tekemiseen. Lukukokemuksena kirja oli kuitenkin miellyttävä ja innosti minut kuuntelemaan Beethovenin Kreutzer-sonaattia, mistä se saa lisäpisteitä.