Kirja tuli ostettu Helsingissä kun kävin siellä kesällä maratonilla. Oli pakko ostaa sitä, kun Amorphis on niin rakastettu bändi ja oli tärkeäkin minulle henkilökohtaisesti. Näin silloin Jyväskylässä Amorphikset livenä, silloin vielä Pasi Koskisen kanssa. Vaikka nyt tiedän, että Pasi oli varmasti vaan niin humalassa, mä silloin vaan rakastuin häneen, siis hänen lavaimagoon. Hän oli niin karismaattinen ja vaikka ei edes kulkenut yhtä lavalla edes takaisin, sillä on vaan semmoset eleet, se tuntui olevan niin itsevarma hänestä ja fanien intohimosta.. olin rakastunut. Ja sitten se jätti Amorphis ja minä taas suutuin pahasti. En halunnut kuunnella mitään muuta Amorphista, en vaan hyväksynyt sitä, että Pasi ei ole enää bändissä. Harmittaa nyt kyllä, mutta täytyy sanoa, että Tales, Am Universum, Elegy ja Tuonela ovat mun suosikit (Karelian Isthmus silloin jäi kuuntelematta, en tiedä miksi..) ja uudet albumit ei vielä pääsyt vaikuttamaan minua. Näin Amorphikset vielä Ateenassa kerran Joutsenin kanssa. Kyllä se hoitaa asiat hyvin! Kirjassa tuli paljon selityksiä siihen miksi Pasi lähti, ja ymmärrän nyt hyvin. Kirjan tahti oli hyvää, nautin enemmän kertomuksista vanhoista ajoista. Kyllä bändin tarina etenee, mutta lopussa otsikot vastaavat vaan albumin nimiin ja tuntuu, että loppui vähän tarinat kesken, on pelkkä studioraportti ja keikkaraportti enää. Mutta ei se haittaa niin paljon, kirjan alkuosa ja keskiosa on niin vahvaa ja niin erityisen kiinnostavaa, että kirjasta jää hyvä fiilis. Oli myös huvittavaa lukea Amorphisin tapaamisesta Mayhemin ukkojen kanssa.