Elämänmeno

by Pirkko Saisio

Kertomus Helsingin Kalliossa elävästä viisihenkisestä työläisperheestä ja sen vaiheista 15 vuoden ajalta. Perheen muodostumista, kasvua ja kohtaloita seurataan toisaalta perheen äidin Eilan, toisaalta hänen vanhimman, avioliiton ulkopuolella syntyneen, tyttärensä Marjan näkökulmasta.

Saision esikoisromaani on väkevä ja realistinen kuvaus sodan jälkeisestä ajasta ja sen todellisuutta elävistä ihmisistä: tehdassaleissa työtään tekevistä ronskeista naisista ja raskaan työn uuvuttamista miehistä, lastentarhan lapsista ja koululaisista, kerrostalojen ja kivipihojen elämänmenosta.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Family, Audiobook

229 pages, Hardcover

First published January 1, 1975

About the author

See also Saisio's pseudonyms: Jukka Larsson, Eva Wein

Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.

Reviews

[Han_na]

Helsinkiläisen työläisperheen elämä sodanjälkeisessä Suomessa ei äkkiseltään kuulosta erityisen kiinnostavalta, mutta niin tämä vain piti tiiviisti otteessaan, vaikka kaikki mitä tapahtui oli vain sitä, ihan tavallista elämänmenoa.

Eila-äiti oli valtavan voimakas ja ristiriitaisia tunteita herättävä hahmo, jonka kuitenkin tunnistin - ehkä meillä kaikilla on jokin yhteys tähän liian paljon puhuvaan, liian vähän kuuntelevaan ja marttyyriksi heittäytymisen osaavaan hahmoon.

Äänikirjan lukija Elsa Saisio oli ihana, ihana, ihana. Tässä oli juuri oikeanlaista eläytymistä ja äänenpainojen vaihtelua, eikä aina sitä suomalaista monotonista, "neutraalia" luentaa.

[Laura Walin]

Tämä kirja vie 1950-luvun Kallioon, jossa seurataan viisihenkisen perheen elämää parin vuosikymmenen ajan. Kerronta kulkee perheen äidin Eilan sekä hänen avioliiton ulkopuolella syntyneen esikoisensa Marjan kautta. Kirja ilmestyi jo vuonna 1975, ja toimii hyvänä ajankuvana. Koko perhe asuu yhden huoneen asunnossa, koulun jatkaminen edes keskikouluun ei ole mikään itsestäänselvyys, tupakkaa palaa ja työpäivät ovat pitkiä ja lapset paljon oman onnensa nojassa. Hetken helpotuksen arkeen voi saada seksistä tai viinasta.

Kirja on hyvin realistinen ja etenee pääasiassa perheen arjen kuvausten kannattelemana. Henkilöiden aika kuluu suurelta osin pelkkään selviämiseen, eikä tunteiden vatvomiseen juuri jää aikaa. Rivien välistä ja välillä ääneenkin sanottuna paljastuvat kuitenkin ne pienet unelmat, joita sekä äidillä että tyttärellä välillä on.

Pidin kirjan autenttisuuden tunnusta ja siitä, kuinka helposti Saisio vei minut mukanaan 60 vuotta taaksepäin historiassa. Eilan murre oli paikoitellen niin voimakkaasti kirjoitettua, että se jopa vaikeutti lukemista - nykyään varmaan opastettaisiin tyypittelemään vähän enemmän. Kirja ei myöskään varsinaisesti päättynyt mihinkään, se todella oli vain yksi viipale näiden henkilöiden elämästä. Mielelläni olisin lukenut enemmänkin.

[Mela Kanootti]

Sairaan taitavasti tehty niin eläväksi ja vaikuttavaksi! Hieno ajankuva ja uskottava kasvutarina, varsinki lapsen näkökulma oli ahistavan aidon tuntunen!

sv erityisesti perheväkivalta (lasten kuritus) ja seksuaalinen ahdistelu

[miida]

aivan helvetin hyvä….musta tuntuu et mut on luotu lukemaan vanhaa suomalaista slice of lifeä

[Felix Nesterinen]

Mikäs tässä kun ei nukutakaan.

Mukaansatempaava, sympaattinen ja humoristinen kirja, joka kuitenkin herätti sopivasti nuoruuden epämukavat tunteet pintaan ja sai kun saikin lopussa myös semmoisen yhden kyyneleen itkunkin irti.

"Voi hyvin, Marja. Nuorena ihmisen täytyy hyvin voida."

[Celestine]

Eihän tämä tosiaan mitään hyvänmielenkirjallisuutta ollut, päin vastoin, mutta uskon sen olevan lähellä todellisuutta tuolloin (ja jossain määrin varmasti vieläkin). Saisio kuvailee tarkasti, ja lukijalla on kaikki aistit täynnä 1950- ja 1960-lukujen Kalliota. Kirjoitustyyli ja tapa rakentaa tarinaa kiehtoivat myös. Elämänmeno on tälle kirjalle täydellinen nimi! Olisin ehkä kaivannut loppuun jonkin päätöksen, Marjan elämän uuden suunnan, mutta toisaalta tällaiseen tapahtumien virtaan lopetus sopi. Eilan minäkertojaosuudet jäivät mielestäni irrallisiksi. Niitä olisi voinut olla enemmän tai sitten ne olisi voinut jättää kokonaan pois ja sitoa tekstiin muuten.

[Anne Dahl]

” ei helvetti miten se elämä onki mänt…Ko työ sen verra ymmärtäisitte, et mie taho ellää… sen ajan ko siit on jäljel…muutama vuos korkeintaa…” Ihana ihana Pirkko Saisio, ikisuosikkini Elämänmeno.

Saision rakastettu esikoisteos Elämänmeno on kertomus Helsingin Kalliossa asuvasta viisihenkisestä työläisperheestä ja sen vaiheista viidentoista vuoden aikana.
Romaani on myös varmasti monelle tuttu esim Yle Areenasta kolmiosaisena tv-sarjana (vuodelta 1977/1978).

Elämänmeno on väkevä kuvaus sotienjälkeisestä todellisuudesta: raatamisesta, ryyppäämisestä, tyytymisestä, rakkauden ja tunteiden kaipuusta, tehdassalien ronskeista naisista, raskaan työn uuvuttamista miehistä, lastentarhojen lapsista, Kallion sisäpihoista ja koululaisista, kommunismista, nuoren naisen kasvusta, uskonnollisuudesta, seksuaalisuudesta, yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta, sotien jälkeisen Suomen elämänmenosta.

Niemisen perheen elämää seurataan toisaalta Eila-äidin, toisaalta hänen vanhimman, avioliiton ulkopuolella syntyneen Marja-tyttären näkökulmasta. Voimakasluontoinen Eila ei tahdo saada tyydytystä elämästään, hän elää jatkuvaa fomoa (!), elämä tuntuu olevan aina toisaalla, aina muualla voimakkaampaa ja parempaa. Kaikki tuntuu ankealle kituuttamiselle ja Eila raataa ja kokee jäävänsä ilman arvostusta Marja on jokapäiväinen muistustus siitä suuresta rakkaudesta.
Kun omaa paikkansa etsivä ja ympäristön vaikutteille altis Marja tutustuu koulussa
niin Jumalaan kuin tieteeseen ja taiteeseen,
Eilan ja Marjan on vaikea mahtua samaan maailmaan, saati ahtaaseen kalliolaiseen kerrostaloasuntoon.

Rakastan Saision aikalaiskuvausta, dialogivetoista romaania, kuin valmiiksi televisiolle kirjoitettua. Eilan osuudet Saisio on kirjoittanut suoraan Eilan minä-muotoisiin takaumiin ja muutoin teos etenee pääosin dialogin myötä.

Luin ensin kirjan (taas) ja katsoin sen jälkeen sarjan (taas).
Tv-sarja on hyvin uskollinen kirjalle ja hyvä niin. Sarja on kestänyt hyvin aikaa eikä vähiten upean näyttelijätyön ansiosta. Ritva Oksanen on kuin ilmetty Eila, Susanna Haavisto Marja ja Seela Sella Lempinä aivan lyömätön. Huonoa näyttelijätytötä ei ole (en luettele tähän kaikkia) ja ei ole huono kombo lukea ensin kirja ja katsoa sitten sarja. Mutta kirja yksinään riittää, todellakin.
En halua suositella äänikirjaa (koska kirja best) mutta sanon, että äänikirjaa lukeva Elsa Saisio on lukijaksi luontevista luontevin. Kirkakieltähän tässä teoksessa ei juurikaan ole ja hienoutta onkin erityisesti murteiden voimakkuus. Eila on kipakka karjalaisnainen ja Marja Kallion kasvatti ja Elsa Saisio osaa kaikki murteet luontevanoloisesti.

Elämänmeno palkittiin parhaana esikisteoksena J. H. Erkon palkinnolla 1975 (ja hyvästä syystä).

[emus biggest fan]

a bit painful but had to reread for io

[Peppi]

Hieno kuvaus perhearjesta sodanjälkeisessä Helsingissä. Tätä lukiessa sai kellua 50-luvun Kalliossa ja elää päähenkilöiden kasvussa mukana. Eilan murre oli piste i:n päällä, vaikka hidastikin lukemista.

[Nora Rundgren]

Pieni katsaus kalliolaisen Marjan ja hänen äitinsä Eilan elämiin. Elämänmeno yllätti minut. Seurasimme Marjan kasvamista, mikä jäi vielä kesken… aluksi ärsyttää ja haluaa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta samalla on mukavaa, että jokainen saa keksiä henkilöhahmoille omat loppunsa. Tykkäsin Kalliosta miljöönä ja tykkäsin seurata muidenkin henkilöhahmojen tarinoita. Yllättävän liikuttava.

[Milla Turunen]

Pidin kovasti tästä elämänmakuisesta ja raatorealistisesta kasvutarinasta. Rouheaa murretta ja aidon oloisia hahmoja. Kaiken vaivannäön keskellä on jonkinlaista lämpöä. Elsa Saisio oli ihan timanttinen lukija äänikirjalle.

[Milja]

Ihana pitkästyttävää venähtävää ja arkista narratiivia jossa kuvaillaan kirjaimellisen tarkasti elämänmenoa.

[Elina Mäkitalo]

Elämänmenossa oli ihan ok ajan- ja paikan kuvausta, sitä elämänmenoa. Plussaa ehdottomasti oli kerronta kahden päähenkilön näkökulmista. Muuten koin kirjan vähän tylsäksi ja 15 vuotta oli mielestäni liian pitkä aika kuvata yhdessä kirjassa. En itse ainakaan osaa hahmottaa ajankulua tai ainakin pitää pitää se jatkuvasti mielessä että ai niin tässä ei puhutakaan nyt vain muutamasta vuodesta. Tai sitten vuodet olisi saanut tuoda paremmin esille. Milloin vuosi vaihtuu jne.

[Henkka]

Erittäin hyvää ajankuvaa. Olen lukenut kirjan monta kertaa jo yläasteella, ja olen nähnyt elokuvasarjan kaksi kertaa Yle Areenalta.

Kirja on arkinen kuvaus helsinkiläisperheen elämästä. Oikeastaan se on tarina koko perheestä, vaikka tarinan keskiössä on perheenäiti Eila. Eilan elämää avataan sodanjälkeisestä nuoruudesta, ja kirjassa eletään periaatteessa kaiken aikaa nykyhetkeä - siitä siis nimi Elämänmeno. Olen aina ajatellut menneiden vuosikymmenten äitejä kylminä ja kankeina kodin neliöiden pyörittäjinä, mutta kirjassa kerrotaan miten äiti-ihmisellekin voi äitiys tulla kuin iskuna vasten kasvoja, millaisia kaunistelemattomia tunteita ja ajatuksia voi kokea, ja miten äidilläkin voi olla tunteita, toiveita ja unelmia.
Omalla tavallaan tarina on hyvin surullinen, mutta se on samalla turvallinen kuvaus arkielämästä ajalta ennen sähköhelloja ja kännyköitä. Suosittelen kaikille.
Pidin erityisesti murreosioista. Alkuun se häiritsi, mutta lopulta se olikin paras osio, koska se kertoi parhaiten millainen Eila on.

[Tiina Susanna]

Eletään sodanjälkeistä Suomea, vaaran vuosia kuten jotkut sanovat, toipumisen aikaa.

Pääosa kirjasta tapahtuu Helsingissä, mytologisella 50-60-luvulla.
Kaikki on ahdasta ja tiukkaa, mitään ei ole tarpeeksi ja kuitenkin on.
Eletään nuoren työläisperheen tytön arkea jossa kaikenlaiset mieltä mullistavat kuohut ovat lähellä koko ajan.

Lapset ja vanhemmat eivät elä nykyisen kaltaista uuvuttavaa lapsiperhearkea, jota ei meinaa jaksaa vaan 1950-luvun perhe-elämää.
Perheidylli ei olekkaan niin rikkumaton kuin suomielokuvista voisi luulla vaan kaikenlaista kuhinaa on koko ajan joka suuntaan.

Saision kynä on ja ei ole sukua  Antti Tuurin kynälle jossa arki ja elämä on vahvasti läsnä. Siinä missä Antin kynä jättää tunteet taustalla Pirkon kynä värittää ne pintaan, mutta, elämä piirtyy molemmissa esiin vahvoin vedoin.

Kirjassa kasvetaan niin vanhempana kuin lapsenakin, ja vahvana läsnä on tyytymättömyys ja vähällä pärjääminen joka kuitenkin tuo esiin vahvuuden ja minän kehittymisen.
Eipä ihme että tämän ensiteoksensa jälkeen Saisiosta tuli kirjallisuuden tähti.


#Helmetlukuhaaste2022
#Helmet2022
☆☆☆☆

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
7. Kirja kertoo ystävyydestä
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

[Sonja Grönqvist]

Elämänmeno on Pirkko Saision esikoisteos ja ensimmäinen aikuisten kirja luin. Kerta toisensa jälkeen. Jotenkin tarina pelästyneenä syntyneestä Marjasta ja hänen työläisäidistään jaksaa kiehtoa vuosikymmenestä toiseen. Saisio kirjoittaa täsmällistä ajankuvaa, Flemarin piha herää henkiin. Murteilla ja sosiolekteillä herkutellaan. 40 luvulle tyypilliseen tapaan Eilan päättää melkein sattumalta elämänsä suunnan. Sitten on huolehdittavana perhe ja raskas tehdastyö. Herkkyyttä ymmärtää hiljaista esikoista Eilalla ei ole. Lapset kasvatetaan kovilla rangaistuksilla, mutta he elävät omaa elämään henkisesti kaukana aikuisista.
Elsa Saision lukema äänikirja herättää kirjan eloon uudella tavalla.

[Kaapo Sevón]

Lähdin lukemaan kirjaa hyvin varautuneena ja vahvoilla ennakkoluuloilla, mutta kirja ylitti odotushorisontin heittämällä. Saisio onnistui kaappaamaan tämän 2000-luvun lapsen 60-luvun Helsinkiin aikalaiseksi Marian ja Eilan rinnalle. Pidin kirjan murteellisuudesta, sekä koin Eilan konservatiivisen – myös jossain määrin autoritäärisen – kasvatusotteen herättelevänä. Kirja vei mukanaan ja hetkeksi pääsin elämään 60-luvun Kallioon – lämmin suositus Elämänmenolle!

[Ansa]

Päivitellääs tänne alkuvuoden lukemiset. Muistan tästä sen, että Saisiolle oli kuulemman sanottu ensimmäisestä käsikirjoituksen versiosta, ettei sitä julkaista, koska se on liian queer. Mut kyllä tähän julkaistuunkin versioon jäi sapfolaisia viboja! Aikalailla taattua Saisiota ja Kalliossa tässäkin seikkaillaan.

[Riikkala]

Keskiössä on 1950-60-luvun duunari-Kallio ja Flemarilla sinnittelevä Niemisen perhe. Eila-äiti on pettynyt ja kroonisesti tyytymätön elämäänsä ja lapsiinsa, erityisesti esikoiseensa Marjaan. Sanaa saati remmiä ei säästellä, mikä teki lukemisesta ajoittain aika raskasta. Elämänmenoon ja Eilan hulvattomiin karjalaismonologeihin tempautuu silti mukaan.

[Tomi]

Välillä tyylii toimii tosi hyvin ja välillä ei, välillä hahmot on raivostuttavia ja välillä ymmärrettäviä, välillä ajankuva on tarkkaa ja välillä yhdentekevää... Hyvä kirja.

Mielenkiintoinen pari Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun kanssa.

[Arja-täti]

Ei ehkä kannattaisi samaan aikaan kuunnella Saision omaelämäkerrallista trilogiaa ja lukea Elämänmenoa. Somasti tarinat lomittuvat sekaisin. Palaan kirjaan myöhemmin tv-sarjan muodossa, se näyttää löytyvän Yleltä.

[Outa]

No nyt oli lukukokemus minun makuuni.
Hyvin realistisen tuntuinen. Sainio hallitsee ilahduttavan rikkaan ja vivahteikkaan kielen käytön. Ajankuva on osuvaa.
Luin kirjan parilta istumalta, se on aina hyvä merkki.
Saision tuotantoa pitää lukea lisää.

[Sirja]

Tykkäsin paljon tässä kirjassa sodan jälkeisen ajan elämän kuvauksesta. Itse helsinkiläisenä perheellisenä ihmisenä oli erityisen mielenkiintoista tutustua perheen elämään Helsingissä. Pystyin hyvin samaistumaan joihinkin perheen äidin tuntemuksiin.

[Jussi]

Tää oli tosi hyvä! Kotikulmien kuvaus 40-luvulta eteenpäin oli kiinnostavaa ja fragmentaarisuudessaan toimivaa. Tärkein elementti kuitenkin moniuloitteiset hahmot.

[Lotta Yli-Hukkala]

Alan vähitellen päästä kiinni Saision tyyliin ja pitää siitä, mutta muutaman kirjan se vaati! Elämänmeno-kirjassa on paljon hienoja ja tärkeitä teemoja, etenkin köyhyyden kuvaus vaikutti.

Helmet-lukuhaaste 2022: 45. Palkittu esikoisteos

[Olivia]

AAH sain tän vihdoin kuunneltua loppuun!!!

Täydellinen kirja kuvaamaan elämää Helsingissä, sodanjälkeisessä Suomessa.

[Noora Rantanen]

Sitä itseään: elämää, elämänmakuisesti.
Elsa Saision lukema äänikirja oli loistava!

[P]

Tarkka ja koskettava kuvaus monimutkaisesta äiti-tytär-suhteesta. Kaiken kaikkiaan hieno teos.

[Hen Ylan]

Lempikirjani, jonka äärelle palaan aina vain uudelleen.

Suosittelen katsomaan myös elokuvasovituksen.

[humppamaukku]

kelvollinen