Suuri yleisö tuntee Eila Roineen legendaarisista televisiorooleista, mutta elämäntyönsä hän on tehnyt Tampereen Työväen Teatterissa.
Roineen rooliskaala on yltänyt ämmistä hienostorouviin ja farsseista klassikkodraamoihin. Hän on työskennellyt mm. Edvin Laineen, Lasse Pöystin ja Jouko Turkan ohjauksessa.
Loistavan näyttelijän valloittavan tarinan lisäksi kirjassa kerrotaan suomalaisen teatterin lähihistoriasta, televisioteatterin tekemisestä sekä Roineen teatterisuvusta.
Kirja naurattaa, itkettää ja sivistää. Kuten teatterikin parhaimmillaan. Tosin sillä erotuksella, että elämä ei ole teatteria. Mutta teatteri. Se voi olla elämää.
Antti Juhani Heikkinen on suomalainen toimittaja ja kirjailija.
Heikkisen esikoisromaani Pihkatappi ilmestyi vuonna 2013 ja sai Savonia-palkinnon vuonna 2014. Teos sai myös Kalevi Jäntin palkinnon ja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Savonia-palkinnon jakaneen raadin mukaan ”Esikoiskirjailija Heikkinen osoittaa suomalaisen maaseudun olevan vielä voimissaan. Hänen kuvaamansa hahmot ovat tuttuja jo ensi virkkeestä. Lähihistoria ja suuri yhteiskunnallinen murros Kekkosen ajasta EU-Suomeen kuvautuvat elävällä tavalla pienen kylän kautta. Jatkumon katkeaminen sukutilan pidossa on kipeä asia molemmille osallisille sukupolville. Heikkinen on tuonut savon murteen kaunokirjallisuuteen uskottavasti. Hän kirjoittaa murteen omalla tavallaan uusiksi yltäkylläisesti ja ymmärrettävästi.”
Syksyllä 2014 ilmestyi Heikkisen kirjoittama Juice Leskisen elämäkerta Risainen elämä. Sen pohjalta on tekeillä myös Antti Heikki Pesosen käsikirjoittama ja Teppo Airaksisen ohjaama elokuva. Syksyllä 2015 ilmestyi Heikkisen kirjoittama kirjailija Heikki Turusen elämäkerta Turjailija. Hän kirjoittaa elämäkertaa myös metsäkoneyhtiö Ponssen perustaja Einari Vidgrénistä. Syksyllä 2016 ilmestyi Heikkisen kirjoittama Jaakko Tepon elämäkerta. Myös Heikkisen toinen romaani, Matkamies maan, ilmestyi syksyllä 2016. Se valittiin Savonia-palkintoehdokkaaksi.
Heikkinen työskenteli toimittajana Pitäjäläinen-paikallislehdessä, kunnes irtisanoutui ja jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi vuoden 2017 alussa. Kirjoittamisen lisäksi Heikkinen näyttelee, laulaa ja tekee stand up -komiikkaa. Hän näytteli Kuopion kaupunginteatterin Pihkatappi-näytelmässä syksyllä 2015. Heikkinen on näytellyt aiemmin Nilsiän harrastajateatterissa ja Joensuussa Utran Uudessa Teatterissa. Hän asuu ja työskentelee Nilsiässä.
Tämä oli erinomainen elämänkerta ja mielenkiintoinen katsaus tamperelaiseen teatterihistoriaan. Teatterimaailmaan ja Tampereeseen liittyvää tietoutta on kirjassa niin paljon, että tämän voisi luokitella jopa tietokirjaksi - siinä tarkoituksessa se saa paikan pysyväishyllystäni. Tietopohjaista tekstiä sivusi Roineen lämminhenkinen huumori ja hauskat sattumukset hänen elämänsä varrelta, mikä kevensi lukukokemusta.
Kirja kertoi Tampereen Työväen teatterin historiaa kattavasti. Eila Roine oli kyllä vähän sivuosassa, eli hänen äänensä ei juurikaan kuulunut. Aika puuduttavat 570 sivua näytelmä & näyttelijäluetteloineen, mutta hyvä, että tuokin historiikki tuli kirjoitettua.
Tänään 17.2.2024 sain loppuun kirjan nimeltä Eila Roine. Eila Roine oli mielestäni hyvä, ihana, innostava, hauska, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Eila Roine kirjasta sain tietää asioita joita en ole aikaisemmin koskaan kuullutkaan kuten esimerkiksi Veijo "Pelle Hermanni" Pasasella ja hänen vaimollaan on tytär. Lukiessani kirjaa nimeltä Eila Roine minulle tuli sellainen tunne että Eila Roine olisi istunut huoneeni sohvalla ja kertonut minulle kaiken. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. Tuomittuna kulkemaan Nousin kanssa auringon merenrantaa kulkemaan ääretöntä katselin jotain melkein aavistin rakastuneet kulkee taas puiden alle käsikkäin heidän näkevän sen näin mä mitä vaille itse jäin Oon tuomittuna kulkemaan kulman taa ja seuraavaan kaupunki kaunis valoissaan on mulle varjo muusta vaan Sydän kuulee puheen pään näkyväiseen kiihtymään ei silti tyydy pelkästään miksei en tiedä itsekkään se jokin mitä odottaa Jos sen täällä kiinni saa Se tuskin on mä tiedän sen Mun ikäväni arvoinen Oon tuomittuna kulkemaan kulman taa ja seuraavaan kaupunki kaunis valoissaan on mulle varjo muusta vaan Oon tuomittuna kulkemaan kulman taa ja seuraavaan kaupunki kaunis valoissaan on mulle varjo muusta vaan Oon tuomittuna kulkemaan kulman taa ja seuraavaan kaupunki kaunis valoissaan on mulle varjo muusta vaan https://youtu.be/N72Gbbq3Esg?si=KI9x5... 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜
Itselle Eila Roine on tuttu Pikku kakkosen Eila-mummona, minkä takia alun alkaen halusin lukea tämän kirja. Kirja on ilahduttava tuulahdus teatterin henkeä ja rakkautta sitä kohtaan. Kirja ei ole vain Eila Roineen elämän kerta, vaan myös monen muun jo edesmenneen näyttelijän. Tämä on sekä hyvä että huono juttu. Hyvä, koska Eilan tarinaa oppii ymmärtämään paremmin, kun myös monet muut saavat äänensä kuuluville. Huono taas, koska näyttelijöitä tulee ja menee hieman liukuhihna tyyppisesti ja jollekin näyttelijälle siunattu luku rikkoo hieman tapahtumien aikajanaa.
Mutta siinä ovatkin ainoat moitteet kirjasta. Heikkinen on onnistunut loistavasti kuvaamaan teatterimaailman murroksen ja kehityksen, mutta samalla luomaan kirjan tunnelmasta lämmin. Vaikka Eilan elämässä on tapahtunut ikäviäkin asioita, niin ei näillä jääty mässäilemään. Kirjan pariin oli aina kiva palata, sillä se oli kuin lämpimään veteen olisi uponnut. Oli ihanaa, että tekstiin oltiin saatu mukaan myös Eilan omia kommentteja sekä heittoja. Oli myös hauska huomata, ettei kirjoittaja ota asioita liian vakavasti, jonka huomaa varsinkin kirjan aloitussanoissa.
Tykkäsin todella paljon ja varsinkin viimeiset luvut olivat todella ihania. Vähän jäi haikea fiilis kun kirja loppui
Tällä oli mainio upottaa ihtensä kesälomamoodiin - kunhan vain ensin totuin Heikkis-Antin kirjoitustyyliin pitkähkön tauon jälkeen. Siihen meni ekat 50 sivua, sen jälkeen oli hyväskää.
Eila Roine on lajilegenda, telkkarista ja näyttämöltä tuttu. Tähän elämäkertaan on valittu ilmeisesti tietoisesti näkökulmaksi se, että elämänvaiheiden lisäksi kirja sisältää todella paljon tamperelaista teatterihistoriaa ja jopa pieniä alalukuja muistakin alan ammattilaisista. Se kasvattaa kirjan mittaa, eikä välttämättä ole ratkaisuna kaikkien mieleen, mutta mie tykkäsin. Miulle maistui myös kirjailijan persoonallinen tyyli. Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että näiden kahden yhteisistä keskusteluista sekä huolellisesta taustoituksesta on syntynyt teos, jossa molemmat antavat parastaan.
Antti Heikkisen Eila Roine on perinteinen näyttelijäelämänkerta hyvässä ja pahassa mielessä. Hyvää siinä ovat Eila Roineen tarinat teatterista ja elämästä muutenkin. Huonoa siinä on näytelmien luettelominen sisällyttäminen tarinaan ja koska Eila Roine on ollut niin monessa mukana, näytelmiä on paljon. Niihin sitten viitataan arvostelujen kautta. Toinen hyvä asia on, että kirjassa tuodaan esiin monta jo unohduksiin jäänyttä tamperelaista näyttelijää ja teatterintekijää. Eila Roineen isän urasta kerrotaan kirjassa kohtuullisen paljon. Loppua kohden kirja jäntevöityy ja se nosti jopa tunteet pintaan. Kuitenkaan kirja ei yllä Antti Heikkisen Juice-elämänkerran tasolle, jota pidän yhtenä parhaimpana taiteilijakirjana. Pisteet 8/10.
Antti Heikkisen Eila Roine on perinteinen näyttelijäelämänkerta hyvässä ja pahassa mielessä. Hyvää siinä ovat Eila Roineen tarinat teatterista ja elämästä muutenkin. Huonoa siinä on näytelmien luettelominen sisällyttäminen tarinaan ja koska Eila Roine on ollut niin monessa mukana, näytelmiä on paljon. Niihin sitten viitataan arvostelujen kautta. Toinen hyvä asia on, että kirjassa tuodaan esiin monta jo unohduksiin jäänyttä tamperelaista näyttelijää ja teatterintekijää. Eila Roineen isän urasta kerrotaan kirjassa kohtuullisen paljon. Loppua kohden kirja jäntevöityy ja se nosti jopa tunteet pintaan. Kuitenkaan kirja ei yllä Antti Heikkisen Juice-elämänkerran tasolle, jota pidän yhtenä parhaimpana taiteilijakirjana. Pisteet 8/10.
Oi mikä katsaus teatterimaailmaan. Kirja sisältää paljon paljon muutakin kuin Eila Roineen elämän ja uran. Hersyviä mutta myös satuttavia asioita ja paljon asioita sieltä esiripun takaa, mistä me katsojat emme tiedä mitään. Kirja sisälsi niin paljon tuttuja nimiä vuosien takaa näyttämöiltä ja televisiosta.
Elämäkerrat eivät ole minun juttuni. Poikkeus vahvistaa säännön: oli niin paljon tuttuja henkilöitä ja tulivat mieleen nuoruusvuodet TTT:n katsomossa. Eila Roineen tapasin Pojat-näytöksessä Hämeenlinnassa muutamia vuosia sitten - piti sekin tähän mainita 😊. Upea näyttelijä, hieno persoona!
Lähinnä tämä oli Tampereen Työväen Teatterin tai Eero Roineen elämäkerta. Olisin mieluummin lukenut Eila Roineen elämästä kuin käynyt kaikki esitykset roolituksineen läpi.
Yleensä tykkään elämäkerroista, mutta tämä ei sytyttänyt. Eilan oma elämä jäi pintaraapaisuksi.