Ensimmäinen 1500-luvun naisesta kertova suomalainen elämäkerta kuvaa, miten perhe ja valtakunta liittyivät yhteen.
Noin nelikymmenvuotiaana Ebba Stenbock oli saattanut hautaan niin miehensä kuin puolet lapsistaan. Puoliso, Suomen pelätyin mies Klaus Fleming, oli kuollut kukistettuaan nuijasodan kahakat. Serkku Kaarle oli anastanut vallan Ruotsin puolella valtakuntaa, ja hänen joukkonsa hyökkäisivät pian Turun linnaan. Pystyisikö Ebbaa nyt suojelemaan edes hänen sisarensa Katarina, Ruotsin entinen kuningatar?
Ebba, kuningattaren sisar kertoo Ebba Stenbockin (k. 1614) elämänmittaisesta tiestä Turun linnan puolustajaksi vuonna 1597 sekä yhteenoton seurauksista. Stenbockin ja Flemingin sukupiirit olivat valtakunnan mahtavimpia, ja niitä myllersivät poliittiset riidat, omaisuustakavarikot ja maanpetturuustuomiot. Yhden naisen kautta hahmottuu, millaista oli elämä 1500-luvun lopun kuohuvassa maailmassa.
Kun Kaarlen joukot saapuivat, Ebba-rouva päätti seistä oikean kuninkaan puolella. Olihan hän edelleen ylhäisen perheen tytär, pelätyn johtajan leski ja kuningattaren sisar.
Anu Lahtisen "Ebba, kuningattaren sisar" (Atena, 2021) kertoo Ebba Stenbockin (n. 1550-1614) elämäntarinan ja on kustantajan mukaan ensimmäinen 1500-luvun naisesta kertova elämäkerta.
Ebba Stenbock oli Suomen käskynhaltijana 1500-luvun loppupuolella toimineen Klaus Flemingin puoliso. Niinpä hän saikin näytellä melko merkittävää roolia Kaarle-herttuan ja Sigismund-kuninkaan mitellessä voimiaan Ruotsin kruunusta. Jälkipolvet saattavat muistaa hänet parhaiten Albert Edefeltin maalauksesta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (v. 1878) ja Topeliuksen Maamme-kirjaan ikuistetusta uhmakkaasta lausahduksesta, joka lienee kuitenkin mielikuvituksen tuotetta.
Lähteitä on sinänsä käytetty runsaasti, mutta ihan hirvittävästi Ebbasta ei lopulta ole jäänyt tietoa historian lehdille. Niinpä monet seikat jäävät - syntymävuosi mukaan luettuna - arvelujen ja päättelyjen varaan. Teoksen kansikuvasta löytyvä Helene Schjerfbeckin muotokuva on sekin 1800-luvulta, ja sen yhteys alkuperäiseen henkilöön lienee melko lailla kuvitelmaa.
Äänikirjana kuunneltu teos vie 1500-luvulle, Turkuun ja muualle Varsinais-Suomeen, sääty-yhteiskuntaan ja valtapeleihin, sukupuoleen ja aikaan, jota on tavallaan vaikea kuvitella. On selvää, että 1500-luvulla eläneestä naisesta, vaikkakin kuningattaren sisaresta, on jäljellä vain repaleisia lähteitä. Niitä Lahtinen hyödyntää hienosti, ja luinkin teosta yhtä lailla esimerkkinä siitä, miten näennäisen vähälähteisestä aiheesta voi kirjoittaa hienon ja ehyen tietokirjan.
Kirja on kiehtova kuvaus 1500-luvun aatelisnaisen elämästä. Ebba Stenbock, jonka sisar oli Kustaa Vaasan leski, meni naimisiin suomalaisen sotapäällikön Klaus Flemingin kanssa ja synnytti tälle viisi lasta. Fleming oli äkkipikainen soturi mutta kirjeiden perusteella hyvin kiintynyt vaimoonsa. Kun Kaarle-herttua - yksi Kustaa Vaasan pojista - päättää syöstä vallasta veljenpoikansa Sigismundin joka on myös Puola-Liettuan kuningas, Fleming asettuu laillisen kuninkaan puolelle ja saa Kaarlen vihat niskaansa. Fleming menehtyy sotatantereella sairaskohtaukseen ja Turun linnaa jää puolustamaan vain linnanrouva Ebba uskottujen miesten kanssa. Kaarle-herttua piirittää linnan ja lopulta puolustajien on luovutettava. Ebba tyttärineen viedään vankeuteen Ruotsiin ja perhe menettää maaomaisuutensa. Kaarle myös mestauttaa Ebban pojan, Johan Flemingin, sillä perusteella että tämä voisi saattaa loppuun sen minkä isänsä aloitti. Johanin ainoa rikos on siis se, että hän on isänsä poika. Ja totta kai se että hän kannattaa laillista kuningasta Sigismundia. Ebba menettää lyhyessä ajassa paljon, puolisonsa, kaksi poikaansa ja yhden tyttäristään sekä omaisuutensa. Kirjeissä hän kuvailee itseään turvattomaksi leskeksi ja käy jatkuvaa taistelua miehensä ja poikiensa maineen ja omaisuuden palautuksen puolesta. Leskikuningatar Katariina auttaa sisartaan parhaansa mukaan ja on hyvin huolissaan tämän terveydestä. Kirjassa korostuu hyvin se kuinka sisaret, serkut ja näiden lapset ovat läheisissä väleissä ja huolehtivat toisistaan. Kun perheeseen syntyi lapsi, kaikki tädit ja sisaret olivat paikalla ja ottivat toisinaan huostaansa osan lapsista joksikin aikaa jotta tuore äiti pääsisi helpommalla. Ebban naimaton sisar Märta asuu jatkuvasti hänen luonaan ja toinen sisar hoitaa kirjeenvaihtoa ja raha-asioita. Lopulta Kaarle-herttua "armahtaa" Ebban ja hänen lapsensa ja osa heidän omaisuudestaan palautetaan. Omaisuudesta käydään kuitenkin vielä kiistoja Ebban kuoleman jälkeenkin. Ebban tytär Hebla menee naimisiin Per Banèrin kanssa jonka isä myös mestattiin Kaarle-herttuan toimesta. Myös toinen tytär Katariina avioituu mutta tyttärien avio-onnea Ebba ei pääse todistamaan. Hänet haudataan miehensä viereen Paraisten kirkkoon. Kirja on historiantutkimukseen ja aikalaismuistelmiin perustuva elämäkerta ja hyvin pätevä sellainen mutta aivan liian lyhyt. Kirjan loput 40 sivua sisältävät lähdekirjallisuutta ja liitteitä. Toki nämäkin tietokirjassa on oltava mutta itse Ebban tarinaa käsitellään vain 150 sivua. Lisäksi kirjoittaja kyseenalaistaa "vahvan naisen" roolin sanomalla että monet historian "vahvat naiset" eivät päätyneet asiakirjoihin vahvuutensa takia vaan siksi että he joutuivat käsittämättömiin hankaluuksiin. Toki ihmiset ovat moniulotteisia ja heissä on useita eri puolia. Mutta naisten ei ollut tuohon aikaan helppoa nousta esille ja jättää jälkeään historiaan. Ebba on ainakin minun silmissäni vahva nainen, ilman lainausmerkkejä.
Laajaan tutkimukseen ja niukasti saatavilla oleviin, mutta tarkasti luettuihin lähdeaineistoihin perustuva elämäkerta Ebba Stenbockista rakentaa kulttuurihistoriallisesti rikkaan kuvan 1500-1600-lukujen taitteen mahtisuvuista, valtakamppailuista ja erityisesti naisten elämästä, mahdollisuuksista ja toimijuudesta.
Luin osin ruotsiksi fyysisenä kirjana, osin kuuntelin suomeksi äänikirjana. Molemmat toimivat. Ansiokas sekä tiedekirjana että viihdyttävänä tietokirjana. Pituutta ja syvyyttä olisi voinut olla enemmänkin, mutta ymmärrän että tieteellinen ote ja pitäytyminen tosiasioista vs. spekulaatiossa voitti.
Ebbasta ei oikeastaan tiedetä paljon, mutta tähän on koottu yhteen se mitä hänestä tiedetään ja mitä hänen ympärillään tapahtui. Selkeää ja sujuvaa tekstiä.
En ole kovin tottunut lukemaan näin asiapitoisia, ei-fiktiivisiä historia-aiheisia kirjoja, minkä takia teksti oli minulle vaikea seurata (mm. nimet menevät sekaisin, tapahtumapaikkoja on vaikea hahmottaa, jne). Tämän huomioiden opin kuitenkin paljon ja kirja oli sopivan kokoinen annos historiaa mielenkiintoisesta henkilöstä. Ebbaa kuvataan niin monitahoisesti kuin vain jäljelle jääneistä merkinnöistä voi, ja tykkäsin lopun lyhyestä "millaisia historian 'vahvat naiset' oikeastaan olivat" -pohdinnasta.
Ebbaa en muista koulun historian tunneilta, mutta tämä teos valotti hänen vaiheitaan analyyttisesti ja tarkasti. Välillä tosin ajatus meinasi lähteä harhailemaan, mutta se johtui ehkä enemmän omasta mielialasta kuin kirjasta. Hieno katsaus myös 1500-luvun naisen elämään!
Kiehtovasti kerrottu pätkä historiasta, vaikka saatavilla vähäinen määrä lähteitä. Ebba piirtyy moniuloitteisena ja päättäväisenä naisena esiin, monien menetysten painamana.
Naisten nostaminen historiasta on ansiokasta, mutta kun päähenkilöstä ei tiedetä kovinkaan paljoa jää muotokuva aika kuivakaksi. Valtava määrä henkilöitä teki lukemisen hankalaksi.
Henkilöstä, josta on saatavilla vain vähän tietoja, on hankala kirjoittaa tietoteosta. Enemmän tämä tietoteos kertoo siksi kaikesta siitä, mitä Ebban ympärillä tapahtui, kuin varsinaisesti itse Ebbasta. Toisaalta siksi tämä on juuri tärkeä - on koottu ja talletettu ne vähät tiedot, mitä aikansa (1500-l. lopun) merkittävästä naisesta on jäänyt jälkipolville. Historia alkaa onneksi saada myös muiden, kuin suurmiesten, ääniä.