Käärmeiden maa

Ronja Vaara #2

by Eeva Louko, Mimosa Willamo (Narrator)

Nousevan dekkaritähden koukuttava uutuus vie sykkivän kesäyön varjoihin.

Toukokuinen helleaalto hellii lauttasaarelaisia, ja uusi työ paikallislehden toimituksessa pitää Ronja Vaaran sopivan kiireisenä. Kun Helsingin edustan Käärmesaarelta löytyy nuoren naisen ruumis, näkee Ronjan uusi pomo mahdollisuuden nostaa paikallislehti tapauksen ykköslähteeksi. Vastentahtoisesti Ronja ottaa yhteyttä tutkintaa johtavaan Anton Koivuun, joka onkin yllättäen valmis vuotamaan tietoja Ronjalle, mutta palvelusta vastaan.

Pian Lauttasaarta järkyttää myös toinen kuolemantapaus. Koivu tiimeineen kiristää tahtia tapausten ratkaisemiseksi, mutta yllättävä vieras menneisyydestä mutkistaa tutkintaa.

Genres: Crime, Finnish Literature

Audiobook

Published December 28, 2022

Reviews

[Annukka · Rating 2 out of 5]

Hiukan liika jäi motiiveja auki, jotta olisi voinut antaa enempää tähtiä. Hyvässä dekkarissa ei jää epäselväksi, miksi asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat. Tämän kirjan murhaajan motiivit ja mitä tapahtui asioiden alkupisteen ja murhapäätösten välillä, ne jäivät minulle osin hämäriksi. Ehkä luin huonosti keskittyen, mutta kuitenkin: ei vakuuttanut minua tämä dekkari.

[Kiki · Rating 3 out of 5]

Vasta Goodreadsissa tätä kirjaa hakiessa huomasin, että tämä on sarjan toinen osa. Ehkä sen takia alussa henkilöt ja heidän väliset suhteensa tuntuivat sekavilta, kun oletuksena taisi olla, että ensimmäinen osa on luettu alle.

Kirja oli ihan vetävä, tosin aikatasot eivät mielestäni okein toimineet. En saanut menneisyyden aikatasosta oikein kiinni, vaikka toisaalta ymmärrän sen roolin juonen kannalta.

[Anna-Maria Tuominen-Reini · Rating 4 out of 5]

Jännääkin jännempi. Hyvin rakennettu, salaisuuksia tihkuva juoni. 💪

[Aarne Pohjois-Koivisto · Rating 3 out of 5]

Käärmeiden maa (Otava, 2023) on Eeva Loukon toinen romaani. Kyseessä on jatko-osa vuonna 2022 ilmestyneelle Onnellisten saarelle, joka aloitti tämän dekkarisarjan, jossa pääosassa on nuori helsinkiläistoimittaja Ronja Vaara. Aloitusosassa Ronja Vaaran isä murhattiin.

Käärmeiden maan miljöönä on Helsingin Lauttasaari, jota voidaan kuvailla idylliseksi ylemmän keskiluokan laadukkaaksi asuinalueeksi Helsingin keskustan kupeessa. Nyt saaren asukkaita, larulaisia, järkyttää murhatapaus, josta saa myös vihiä pienen paikallislehden toimittajana työskentelevä Ronja Vaara. Murha on tapahtunut läheisellä Käärmesaarella, johon ei pääse kuin veneellä.

Murha on tehty vaikutuksiltaan kauhistuttavalla strykniini-myrkyllä. Murhatapausta nuuskimaan ryhtyy rikosetsivä Anton Koivun lisäksi tietenkin toimittaja Ronja Vaara. Pian soppaa sekoitetaan uudella vastaavanlaisella murhatapauksella, joka tapahtuu häissä. Onko liikkeellä sarjamurhaaja? Lauttasaarelaiset ovat kauhusta kankeina ja pelkäävät liikkua yksin ulkona.

Kirjan tyylissä on ripaus kauhun elementtejä, jotain psykologista ja hyvin pahaenteistä. Esim. strykniinin vaikutukset siihen kuolleiden kasvoilla ilmentävät tätä. Välillä jotain kammottavaa tuntuu olevan rakenteilla, mutta kohtaus purkautuukin ilman huipennusta. Lukijaa kiusoitellaan.

Hyvää oli se, että loppuratkaisu pysyi hyvin piilossa viime metreille saakka. Lukijalle näytetään palapelistä vain pieniä ja epämääräisiä osia kerrallaan. Välillä vilautetaan vääriä palasia, jotka myöhemmin vedetään pois. Ehkä tosielämässä myös rikosetsivien työssä tapahtuu paljon tällaista umpikujien kaluamista. Mielestäni juonenkulku oli sopivan poukkoileva ja monessa kohtaa yllättävä.

Kirjassa otetaan takaumia menneisyyteen, sillä rikosetsivä Anton Koivun sisko on kadonnut jäljettömiin yli 20 vuotta sitten. Lukijalle käy takaumien kautta selväksi, että jollain tavalla kadonneen siskon mysteeri tulee myöhemmin kytkeytymään osaksi murhatapausten vyyhtiä. Takaumissa käydään läpi juuri katoamisillan tapahtumia.

Juonessa tuntuu olevan epäuskottavan paljon harvinaisia yhteensattumia, eräänlaisia neulan heinäsuovasta löytymisiä. Hyvällä tavalla minua häiritsi kirjaa lukiessa se, että...

Loput arviostani voi lukea täältä: https://mesta.net/kaarmeiden-maan-juo...

[Martta]

Jälleen ihan huippu lukukokemus! 🎧 Tarina vei mukanaan ja jälleen sama tunne halusin tietää koko ajan enemmän, mitä kumassakin ajassa tapahtuu. Tykkään kovasti henkilökuvauksista 👥, ne ovat hyvin todentuntuisia ja kuvaavat normaalia arkea. Itseäni kovasti kiehtoo tämä Ronjan pesti paikallislehdessä 📰, sen myötä Lauttasaari tuntuu pieneltä kylältä kaupungin kupeessa.

Lauttasaari on itselleni mieluinen paikka 😍, käyn siellä usein kävelyllä ihastelemassa pikkumökkejä 🏘️, historiallisia jäänteitä 🪖 ja rantaraitin upeita maisemia. 🤩

Helmet 11/2024 Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) => 🎧 Eeva Louko, Käärmeiden maa 👍

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Olen kuidagi krimkalainel. Eriti nende, mis leidvate aset saarestikel. Lugu oli põnev, kõike päris ette ei aimanud. Autor oskab minevikulugu tänapäeva sisse põimida, ta kasutas sama võtet ka eelmises. Midagi põrutavat ei ole, aga ootasin pidevalt, et saaks edasi lugeda, mis on minu arvates hea krimka tunnus.
Tore oli taas samu tegelasi näha ja loodan, et ka järgmine osa tõlgitakse eesti keelde. Soovitan!

[Saj · Rating 3 out of 5]

Perushyvä dekkari, joka yhdistelee juonenpäät loppuun asti kiinnostavasti. Hieman niitä eri juonia on ehkä liikaakin ja vähän huvittaa, miten kaikkien päähenkilöiden henkilökohtainen elämä sattumalta linkittyy juuri tähän murhatutkintaan. Ja tästä henkilöt eivät kuitenkaan missään vaiheessa keskustele tai ihmettele sitä. Mutta kyllä tämä laittoi sivuja kääntämään kun ei liikaa jää kiinni yksityiskohtiin.

[Jii · Rating 2 out of 5]

Rikoskuvio vaikutti ensin kiehtovalta ja jännittävältä, mutta lopulta motiivi paljastui turhan epäuskottavaksi eikä kaikkia juonenpätkiä edes avattu lukijalle. Kerrontaa vesittivät turha toisto sekä ensimmäisessä osassa turhauttanut poliisien loputon spekulointi. Ihmissuhteiden vatvominen sai myös turhan paljon tilaa, tässäkin osassa. En usko että tätä sarjaa tarvitsee enempää lukea.

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

En syttynyt hirveästi edeltävästä, mutta päätin antaa tälle vielä mahdollisuuden. Sama hiukan naiivilta tuntuva juonirakennelma jälleen. Voi toki olla, että juoni sinänsä ei ole ongelma - hyvä dekkari kestää hölmötkin juonelliset käänteet, jos henkilöissä on syvyyttä ja tunnetta. Nyt jäi aika pintapuoliseksi kaikin puolin.

[Anne-Mari · Rating 4 out of 5]

Kekseliäs ja jännittävä! Nykyisyys ja menneisyys täydensivät toisiaan, samoin ihmissuhdekoukerot murhamysteeriä. Tämä oli koukuttavaa luettavaa.

Helmet-haaste 2023:
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt

[Kaisa N · Rating 3 out of 5]

Ihan sujuvasti kirjoitettu kirja mutta kirjoittaja tuntuu hakevan vielä tyylisuuntaansa. Kirjoitetaanko päähenkilön elämän kehyskertomusta vai dekkaria. Viihdyttävä silti.

[Iina Lehto · Rating 4 out of 5]

Jännittävä kirja, juoni rakentui pikkuhiljaa entistä tiiviimmäksi. Henkilöhahmot mielenkiintoisia

[Katja · Rating 4 out of 5]

Pidin enemmän kuin edellisestä, Onnellisten saaresta. Teksti on sujuvaa, vähän vielä motiivit ja loogisuus ontuu, mutta kuitenkin kehitystä tapahtunut ja aikaansaannos on oikein kelpo dekkari.

[Eeva · Rating 3 out of 5]

3,5/5

[Kumppis · Rating 2 out of 5]

Naistenlehti- ja blogityylistä kerrontaa. Itse dekkaritarina oli kömpelö. Hahmojen kuvaus on elävää, mutta siinäkin mennään välillä chick lit -tyyliin. Söpöjä asioita ihmissuhdekiemuroissa.

[Taava Saukkonen · Rating 3 out of 5]

Puolisoni lukupiiri luki tämän kirjan, minkä vuoksi sain tietää Onnellisten saaren saaneen jatkoa. En oikein muistanut kunnolla ensimmäisen osan tapahtumia, eikä tässä niitä kunnolla kerrota. Se on vähän hassua; ensimmäisen osan tapahtumiin viitataan epämääräisesti, muttei kuitenkaan sanota suoraan mikä sen loppupaljastus oli, kuka oli murhaaja. Puolisoni ei ollut ekaa osaa lukenut, mutta ymmärsi suunnilleen yhtä paljon kuin minä, joka olin, mutten muistanut miten murhamysteeri selvisi. Vanhan arvosteluni mukaan olin pitänyt Onnellisten saaresta, mutta selvästi se ei päätynyt olemaan mieleenpainuva kirja.

Käärmeiden maa on siitä huono (tai hyvä?) kirja lukupiirille, että mitä enemmän kirjaa miettii ja siitä keskustelee, sitä enemmän epäloogisuuksia ja -uskottavuuksia huomaa. Loppuratkaisun käsittely etenkin motiivien osalta jää hyvin heppoiseksi, ja etenkin lavastusyrityksessä on niin vähän järkeä, etten jaksa edes alkaa sitä tässä käsittelemään. Myös kielellisesti kirja on aika köykäinen: minua häiritisi esimerkiksi se, että kirjan poliisit puhuvat koko ajan sarjamurhaajasta, kun on tapahtunut kaksi murhaa. Googlasinkin asian tarkistaakseni olenko väärässä, mutta ei, kyllä kaikkien löytämieni lähteiden mukaan sarjamurhaaja on kolmen tai useamman murhan jälkeen. Jotenkin tosi pieni ja tyhmä asia kirjailijalta olla tarkistamatta. Kuuntelen silti seuraavankin osan, kun se sattui ehdotuksissa tulemaan, ja on kiva saada koko sarja kuitattua.