Saku Tuominen ja Jussi T. Koski tarjoilevat kymmeneen lukuun jaotellun rentoon tyyliin (kuin Sarasvuo nuorempana) kirjoitetun itseapuoppaan arjen luovista impulsseista bisnes- ja viihdemaailman innovaatioihin asti.
Hätäisesti kirjoitettu ja osin viimeistelyä vaille jäänyt kirjanen on lennokasta pintaliitoa luovuuden määrittelystä, ja koko ajan tunnutaan tuskailevan kaikenlaisia väärinymmärryksiä, joita on tavattu liittää luovuuteen ja luoviin ihmisiin. Lukemisen edetessä alkoi yhä enemmän ärsyttää anakoluutit ja virkerakenteen kielenvastaisuudet, ikään kuin predikaatit olisivat virkkeissä ihan turhia: ”Meidän elämässämme tapahtuu niin paljon muuta, että se on ymmärrettävää. Lasten korvatulehduksista asunnon homevaurioihin.”
Siinä mielessä kirja on onnistunut, että se kannustaa yrittämiseen ja itsensä kehittämiseen ja lopulta ponnistelut palkitaan, mikäli seura on sopiva ja aika otollinen. Aika lailla on ympätty hyödyllisiä ja osin tekstiyhteyteen paremmin tai huonommin sopivia sitaatteja nobelisteista säveltäjiin.
Luovuus on uusien ajatusten ajattelemista, asioiden tekemistä aiemmasta tai totutusta poikkeavalla tavalla.
– Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaa, syy saattaa olla siinä että noudatat sääntöjä. (Paul Arden) – Parhaat ideat olen saanut istuessani paskalla. (Aki Kaurismäki) – Ongelman asettaminen on olennaisempaa kuin sen ratkaiseminen (Albert Einstein) – Ei ole olemassa kokototuuksia, ainoastaan puolitotuuksia (Alfred North Whitehead) – Kaikki keksimisen arvoinen alkaa olla keksitty, ja uusille innovaatioille on enää hyvin vähän tilaa (Julius Frontinus, roomalainen insinööri 1. vuosisadalla jaa.
Todella helppolukuinen, paljon itsestäänselviä juttuja kerrottuna auki. Pysäyttää kuitenkin ajattelemaan juttujen syvällisempää puolta luovasti. Tykkäsin👍🏼
Tyylikkäästi designattu kirja ideoista ja luovasta ajattelusta lupaa tehdä lukijastaan luovemman jo 10 vuodessa! Teos sisältää monia käyttökelpoisia vinkkejä luovuuden edistämiseksi omassa elämässä. Kirjoittajat tuntuvat pohtineen ideoiden syntyä varsin paljon, eikä heidän tekniikoitansa malta olla kokeilematta. Vaikkei luovaksi ajattelijaksi tietoisesti tähtäisikään, onko kenellekään haittaa siitä, että kerran pari viikossa varaa aikaa vain ajattelemiselle? :)