Mitä onni on

by Petri Tamminen

Genres: Finnish Literature, Fiction

191 pages, Paperback

First published January 1, 2008

About the author

Petri Tamminen (s. 1966) on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenan tiedotusoppi. Tamminen asuu perheineen Vääksyssä ja työskentelee vapaana kirjailijana.

Tamminen tunnetaan lyhytproosan ja lakonisen huumorin mestarina. Esikoisteos, liuskan mittaisia tarinoita sisältävä kokoelma Elämiä ilmestyi vuonna 1994.

Suuren yleisön tietoisuuteen Tamminen nousi Enon opetukset -romaanin Finlandia-ehdokkuudella vuodella 2006.

Muita hyviä ominaisuuksia -teoksessaan (2010) Tamminen kuvaa ujoutta ja häpeää ja asettaa itsensä esimerkkihenkilöksi. ”Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuudentutkijana.”

Petri Tamminen on saanut Kalevi Jäntin palkinnon kirjastaan Piiloutujan maa.

Tammisen tuotantoa on käännetty englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, sloveniaksi, latviaksi, tsekiksi, espanjaksi ja puolaksi.

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Suosikkikirjailijoihini kuuluva Petri Tamminen pohtii romaanin verran "Mitä onni on". Tämä self help -kirjallisuuden kestoaihe valikoituu kirjailija-kuvataiteilija-ystäväparin aiheeksi, ja tavoitteena on kirjoittaa ja kuvittaa aiheesta totuus esiin. Taiteilijuuden syvin olemus paljastuu romaanissa melko raadolliseksi elämäntavaksi - onko se jopa este onnen kokemiselle?

Moni oivallus hykerrytti ja nauratti ääneen tässä kompaktissa kertomuksessa. Loppua kohti sävyt muuttuvat tragikoomisiksi, sillä minäkertoja ei pysty millään uskomaan onneen, vaikka sitä tulee vastaan monessa muodossa. Miten kirjaprojektin käy, missä onni mahtaa lopulta piileksiä?

Nykyihmisen pyrkimys kokea onnea joka hetki on naurettava tavoite. Self help -kirjojen tulvan keskellä poimisin käsiini mieluummin Tammisen kirjan, joka näyttää paitsi onnen myös sitä etsivän ihmisen syvimmän olemuksen.

[Minni · Rating 3 out of 5]

Tami pystyy todistetusti parempaankin, mutta pisteet loppun sinänsä odotettavissa olleelle yllätykselle. Suosittelen oppikirjaksi kaikille elämäänsä kyllästyneille isille.

[Heli · Rating 4 out of 5]

Aiempi lukukerta (2013–2014), 3 tähteä:

Vuoden aluksi lukaisin romaanin keski-ikäisen miehen onnen etsinnästä. Juoni on simppeli ja loppuratkaisu ennalta-arvattava, mutta jälleen teki mieli kirjoittaa useita Petri Tammisen virkkeitä muistiin, kun ne ovat niin mainioita. Erityisesti jäivät mieleen "Hämeenlinnan ukon sukat": "Minä ostin nämä sukat kuusikymmentäluvulla ja panin tänään ensimmäistä kertaa jalkaan." Ymmärsin kirjan ajatukseksi, että onnea ei kannata säästellä tai lykätä tulevaisuuteen, koska sillä on arvoa vain kulloisessakin nykyhetkessä.

* * * * *

Tuoreempi lukukerta (2023), 4 tähteä:

On tämä vain hyvä kirja! Näin oikeasti aikuisena kirjasta ja Petri Tammisen lauseista nautti ihan eri tavalla. Kertoja-päähenkilön vänkäämis- ja ajattelutapa ylipäätään on aivan kertakaikkisen rasittava ja samalla nautittava, mutta tietenkin vain kirjallisuudessa.

Voi pojat, että nauratti esimerkiksi kubismin ymppääminen keskusteluihin, lahkon johtajan kiteytys muistelmien perimmäisestä sanomasta ("voi vittu kun en ole saanut mitään aikaiseksi") ja taiteilijan selvitys apurahan käyttämisestä. Jos olisin tälläkään kertaa sortunut alleviivauksiin, niitä alkaisi olla kirja täynnä.

Tältä kertaa jäi mieleen vaimon ja ihastuksen erottava tekijä: "Liselotte on tarina. Liisa on Liisa". Myös intensiivisen sähköpostiviestittelyn kuvaus kolahti. Ja "se on koivu eikä mikään taidehistorian oppitunti että ensin opetellaan impressionismi ja sitten mennään välitunnille ja sitten tulee ekspressionismi".

[Reijo Roos · Rating 5 out of 5]

tää oli tosi hyvä, ja yllätyin etenkin juuri petrin kirjoittamistyylistä. se ei ollut ihan novelli, mutta ei ihan myös päiväkirja, vaan jotain siitä välistä. tässä kirjassa petri ei ainoastaan etsi suomalaisten onnea, vaan puhuu myös siitä, mitä kaikkea muuta hänen elämässään sinä aikana tapahtuu. tuntuu, että tämä kirja oli hänen onnenetsimisaikainen päiväkirja, jota hän ei aikonutkaan aluksi julkaista, mutta loppujen lopuksi oli ehkä tässä päiväkirjassa enemmän onnea ja sen etsimistä kuin jossain siinä tiedostossa, johon se kirja aluksi piti syntyä.

joka tapauksessa petri löytää onnensa, ja vaikka se kuulostaakin aika clicheltä, niin kirjan loppuun se sopii tosi hyvin, ja se loppu itse muuttuu yllätyksellisesti aika epätodelliseksi kertomukseksi.

[Camilla · Rating 3 out of 5]

"Mitä onni on?" kysyy nelikymppinen kirjailijamies ja lähtee kaverinsa Hannun kanssa etsimään onnea sieltä, missä se kliseisesti ajateltuna voisi piileskellä. He haastattelevat onnellisuustutkijaa, lottovoittajaa, taiteilijoita, ekokommuunissa eläjiä ja rantojen miehiä. Onnea ei vaan tahdo löytyä, ei sitten millään.

Tammisen kirjoitusote on sarkastinen. Romaanissa hän kyseenalaistaa koko onnen käsitteen ja piikittelee omaa ammattikuntaansa, kirjailijoita. He yrittävät sanallistaa sellaista, mikä ei kirjainten sisään mahdu, ja saavat aikaiseksi vain klisekokoelman.

Lukukokemusta latisti vain se, että romaanin päähenkilö oli läpeensä epämiellyttävä.

[Linda W.]

Sellainen kurkistus keski-ikäisen miehen pään sisälle jota ilmankin olisin tullut toimeen. Kirja itsessään oli ihan ok iltaluettavaa ja jotkut Petrin lausahdukset/oivallukset ilahduttivat suuresti. Sekään ei kuitenkaan pelastanut kirjaa päähenkilön ärsyttävyydeltä. Erityisesti vaivasi se, miten päähenkilö toistuvasti puhui vaimostaan ja miten luvut loppuivat Liisaan liittyviin toteamuksiin. (Muihinkaan naisiin liittyen teksti ei todellakaan ollut mieltä ylentävää.)

[Pauliina · Rating 3 out of 5]

"Kaikki elämän pettymykset kertyvät sydämeen, ja kun niitä on tarpeeksi, ihminen kuolee."

"Elämä on pari kaunista kesäaamua ja yksi öinen suudelma."

Onni on ohikiitävää. Onnea on aamut, kun sade ripsii ikkunaan. Onnea on illat, kun pesukone humisee. Onnen hetket ovat lyhyitä välähdyksiä elämässä. Suurin osa kirjan hyvyydestä tulee Tammisen kielikuvista ja runollisuudesta. Oli ilo lukea.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

I wasn't too enthusiastic starting this one. Thought it was a quick one, witty, highly Finnish and kinda middle-aged. Yes, all of those were true, but it was too very funny and deep, in a surprisingly way. Thinking about it, this is one of the best books by Tamminen that I've read. Some superbly good lines, which I read over and over again. Bravo.

[Carl Colérus · Rating 3 out of 5]

Mukavaa nopeasti luettavaa kirjallisuutta.

Kysymykseen kirja ei vastaa. Keski-ikäiset kaverukset lähtevät etsimään onnea, saavat ihan tutkimusmäärärahankin. Kuten arvata saattaa, onnea ei löydy etsimällä, mutta sen sijaan sen voi menettää. Kannattaako nelikymppisenä haikailla vanhojen ihastusten perään?

Hyvää kritiikkiä itseapukirjallisuudelle?

[Sirkkis · Rating 2 out of 5]

Pikalukupokkari. Väliaikalukemista. Ei sävähdyttänyt.

[Outi · Rating 2 out of 5]

Nopeasti luettu, jouhevasti kulkeva, mutta vain aavistuksen liikahduttava romaani.

[Tiina Susanna · Rating 3 out of 5]

Lupaava alku vesittyi loppua kohti, kùten kirjankin hanke

[Janne Penttilä · Rating 5 out of 5]

Täysosuma. Petri Tammisen kieli hipoo täydellisyyttä, eikä hyvän tarinan tarvitse olla yhtään pidempi kuin tämä tai muutkaan Tammisen romaanit.

[Minna H · Rating 2 out of 5]

Vähän tylsä, ei hauska eikä juuri muutakaan.

[Jaana · Rating 3 out of 5]

Pidin paljon pienistä onnen murusista, mitä kirjasta löytyi ja monelle asialle nyökyttelin päätäni ja kirjoitin juttuja ylös. Loppua kohden päähenkilön käytös alkoi kuitenkin kuumentaa niin paljon käämejä, että olin menettää uskoni kaikkiin miehiin.

Erityiskiitokset annan kirjan kannelle. En yhtään syty koko paperiset irtokannet -touhulle, koska sitten ne kirjan omat kannet on niin tylsät, mutta nyt irtokansien alla odottikin yllätys!

[Miska · Rating 3 out of 5]

Kirja oli arkinen kuvaus suomalaisen miehen sielunmaisemasta. Päähenkilö on kirjailija ja juuri päivätyön puute rytmittää kirjaa. Tapahtumia erilaisissa paikoissa on mahdollista vyöryttää vähän kerrassaan lukijaa kohti ja siten saada onnesta välähdyksenomaisia kuvia. Nopea luku ja viihdyttävä.

Pitääkö omaa onnellisuutta tutkiskella, vai kerjääkö siinä vain verta nenästään?

[Marjaana]

Kaksijakoinen kirja. Toisaalta kirja ei tuntunut kolahtavan lainkaan, sillä keski-ikäisen miehen elämä ei oikein kosketa nuorta naista. Mutta toisaalta kirja kertoo loistavasti siitä, että onnea ei löydä etsimällä vaan nauttimalla jo olemassa olevista asioista. (tammikuu 2010)

[Juho Makkonen · Rating 3 out of 5]

A short, easy-to-read and fun about the essence of happiness. Not too much deep philosophical analysis but instead a bunch of clever small observations on life, people and relationships.

[Riina Vilina · Rating 3 out of 5]

3½ olisi ollut totuutta lähempänä. Juoni oli ok, lopussa paikoitellen mukaansatempaava. Tavallaan kirja oli kepeä, mutta antoi myös aihetta ajatella. Ihan kivaa luettavaa :)

[Joni · Rating 5 out of 5]

The best thing in life is to crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentations of their women.