The Method of Hope: Anthropology, Philosophy, and Fijian Knowledge

by Hirokazu Miyazaki

The Method of Hope examines the relationship between hope and knowledge by investigating how hope is produced in various forms of knowledge—Fijian, philosophical, anthropological. The book discusses the hope entailed in a wide range of Fijian knowledge practices such as archival research, gift giving, Christian church rituals, and business practices, and compares it with the concept of hope in the work of philosophers such as Immanuel Kant, Ernst Bloch, Walter Benjamin, and Richard Rorty. The book participates in on-going debates in social theory about how to reclaim the category of hope in progressive thought. The book marks a significant departure from other such efforts by combining a detailed ethnographic analysis of the production of hope in Fijian knowledge practices with an imaginative reading of well-known philosophical texts. The aim is to carve out a space for a new kind of relationship between anthropology and philosophy.

Genres: Anthropology, Philosophy, Theory, Nonfiction

215 pages, Paperback

First published September 7, 2004

Reviews

[Saaya · Rating 3 out of 5]

I honestly expected more, but enjoyed reading anyway. The 4th chapter was amazing, the rest lacked thick description of the field. I didn’t feel like I got to learn more about the Fijian people. Sure I’ve learnt more information about them, but those things are forgettable. I guess the point is that the author could do better in inviting the readers to relativise and unlearn what they thought they knew about Fijians. The concept of hope as a method, although it seems still unpopular in academia, was very inspiring for me. Will site.

[Chris · Rating 4 out of 5]

I'm glad that Bloch was introduced into Anthropology, but I don't totally agree with all of his reading ... (how can you read Bloch without reading Marx? specifically early Marx????) ...

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Antropologian ja filosofian rajapinnalla taiteileva Method of Hope on monella tapaa kiinnostava kirja. Miyazaki pyrkii rakentamaan uudenlaista antropologista tietoteoriaa Richard Rortyn, Waltern Benjaminin ja erityisesti Ernst Blochin ajattelulle. Miayzaki yrittää ratkaista "nykyhetken" ongelmaa, eli kysymystä siitä miten hetki, joka on "nyt" voidaan saavuttaa antropologiassa.

Vastaukseksi hän ehdottaa kirjan nimen mukaisesti toivon metodia. Tiivistettynä se tarkoittaa "menneisyyden toivon perimistä ja sen performatiivista toistamista nykyisyydessä." Tässä yhdistyy Benjaminin ajatus retrospektiivisesti katsotun historian "toivon kipinästä" ja Blochin ajatus "ei-vielästä" (not-yet), jotka hahmottavat kaikkea toivomista. Filosofian lisäksi tutkimus nojaa etnografiselle tutkimukselle Fijin Suvavou'den parissa. Miyazaki pyrkii tavoittamaan toivoa toistuvissa maanpalautusvaateissa, lahjanvaihtorituaaleissa ja kristillisissä tapaamisissa. Esimerkiksi Miyazaki katsoo, että lahjanvaihdossa avoimuus toivolle saavutetaan lopettamalla rituaali Jumalan siunauksen pyytämisellä, joka toteutuu jos se on totta. Kiinnostavaa onkin polynesialainen näkemys, jonka mukaan se mikä on totta (dina) on vaikuttavaa (mana) ja toisin päin. Aika lähelle pragmatismia siis.

Filosofisesti orientoituneena antropologina ja antropologisesti orientoituneena (uskonnon)filosofina tämä oli hyvin vahvasti oman kiinnostuksen alueella. Vähän jäi kuitenkin harmittamaan, että kaikkein terävin älyllinen kärki jäi Miyazakilla saavuttamatta, kirja tuntui jotenkin enemmän keskustelunavaukselta kuin ihan loppuun hiotulta monografialta.