What do you think?
Rate this book
Sanojen avaruus : luovan kirjoittamisen opas
Luovuutta ei voi opettaa, eikä pilkkusääntöjen hallitseminen tee kirjailijaa, mutta kokeneen sanankäyttäjän havainnot ja kokemukset kannattaa aina käyttää hyväkseen. Lehtinen haastaa lukijansa totunnaisten ajattelutapojen kyseenalaistamiseen ja rohkaisee katsomaan maailmaa omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Torsti Lehtinen (s. 1942) on julkaissut yli kolmekymmentä teosta romaaneista ja näytelmistä runoihin ja aforismeihin, filosofisista ja teologisista esseistä taidetta ja estetiikkaa käsitteleviin tutkielmiin. Sanojen avaruus ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2000. Nyt julkaistava kolmas painos tiivistää jatkuvassa ajankohtaisuudessaan myös ne kysymykset, joita lukija ei vielä ole tullut edes itselleen esittäneeksi.
Torsti Lehtinen (s. 1942) on julkaissut yli kolmekymmentä teosta romaaneista ja näytelmistä runoihin ja aforismeihin, filosofisista ja teologisista esseistä taidetta ja estetiikkaa käsitteleviin tutkielmiin. Sanojen avaruus ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2000. Nyt julkaistava kolmas painos tiivistää jatkuvassa ajankohtaisuudessaan myös ne kysymykset, joita lukija ei vielä ole tullut edes itselleen esittäneeksi.
148 pages
First published January 1, 2000
2 people are currently reading
43 people want to read
About the author
Torsti Lehtinen
34 books5 followersTorsti Lehtinen is a Finnish writer and philosopher. He studied philosophy, theology and literature at the University of Helsinki.
In 1959 he made his first trip abroad, to Copenhagen, a city that became and has remained a foreign focal point for him. The years 1979-1982 he lived in Stockholm before returning to Finland, first to Middle-Finland and then, in 1999, to his native Helsinki.
Since his youth he tried his hand in some 40 different professions, the more serious of which were working as a teacher for the socially handicapped for five years and as a software consultant for Nokia computers for nine years.
In 1982 he published his first novel, Kun päättyy Pitkäsilta (Where ends the Longbridge). With the publication of his second novel, Kuin unta ja varjoa (Like dream and shadow), in 1983, he became a full-time writer. Since then he has written more than 20 works, including novels, aphorisms, poems, essays, plays and non-fiction. He has also edited several books and been a co-writer of around 50 books. Parts of his production have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Russian. Torsti Lehtinen has also been active as a translator. His translations include the main works of Søren Kierkegaard, as well as works from Swedish and English.
Torsti Lehtinen has taught philosophy and creative writing at many Finnish universities and academic institutions, and has held seminars and given lectures at, amongst others, the universities of Helsinki, Tartu and Reykjavik, and the Nordens folkliga akademi in Gothenburg.
He has been awarded several literature prizes, e.g. The WSOY Literature Award, and he won The National Biennial Championships in Essayism in 1995.
Torsti Lehtinen served on the board of the Middle-Finland Writers’ Association, and, after moving back to Helsinki, was invited to become president of the Helsinki Writers’ Guild in 2003. He also served as vice-president of the Finnish Writers’ Association (2000–2005) and was created an honorary member of The Middle-Finland Writers’ Association in 1995.
In 1959 he made his first trip abroad, to Copenhagen, a city that became and has remained a foreign focal point for him. The years 1979-1982 he lived in Stockholm before returning to Finland, first to Middle-Finland and then, in 1999, to his native Helsinki.
Since his youth he tried his hand in some 40 different professions, the more serious of which were working as a teacher for the socially handicapped for five years and as a software consultant for Nokia computers for nine years.
In 1982 he published his first novel, Kun päättyy Pitkäsilta (Where ends the Longbridge). With the publication of his second novel, Kuin unta ja varjoa (Like dream and shadow), in 1983, he became a full-time writer. Since then he has written more than 20 works, including novels, aphorisms, poems, essays, plays and non-fiction. He has also edited several books and been a co-writer of around 50 books. Parts of his production have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Russian. Torsti Lehtinen has also been active as a translator. His translations include the main works of Søren Kierkegaard, as well as works from Swedish and English.
Torsti Lehtinen has taught philosophy and creative writing at many Finnish universities and academic institutions, and has held seminars and given lectures at, amongst others, the universities of Helsinki, Tartu and Reykjavik, and the Nordens folkliga akademi in Gothenburg.
He has been awarded several literature prizes, e.g. The WSOY Literature Award, and he won The National Biennial Championships in Essayism in 1995.
Torsti Lehtinen served on the board of the Middle-Finland Writers’ Association, and, after moving back to Helsinki, was invited to become president of the Helsinki Writers’ Guild in 2003. He also served as vice-president of the Finnish Writers’ Association (2000–2005) and was created an honorary member of The Middle-Finland Writers’ Association in 1995.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
December 19, 2019
Filosofinen lähestymistapa kirjoittamiseen erottuu edukseen luovan kirjoittamisen oppaiden massasta.
May 15, 2015
Tykkäsin paljon. Taas yksi erilainen tapa tarrautua kirjoittamiseen, välillä unohdin lukevani kirjoittamisen opasta.
September 18, 2020
Loistava ja inspiroiva kirjoittamisen opas, joka ei jätä kylmäksi. Kestää monta lukukertaa ja sisältää monia ihastuttavia harjoituksia. Vaikka Lehtinen on vanha (s. 1942) kirjailija, hänen ajattelunsa ja kirjoittamisensa kirjoittamisesta ovat todella mieltä ilahduttavaa, kirja todella avaa tien "sanojen avaruuteen", kuten se lupaakin. Torstin sanoilla on merkitys ja kirja auttaa lukijaa tähyilemään sinne jonnekin. Kirjan filosofinen kiilto on myös mieleen minulle, filosofia oli pääaineeni yliopistossa.
April 18, 2018
Lainasin pitkästä aikaa kirjoitusoppaan, koska niiden lukeminen on parhaimmillaan kuin jutustelua toisen kirjoittajan kanssa ja joskus voi käteen jäädä joku vinkkikin. Tässä filosofia huiteli kuitenkin turhan teoreettisella tasolla ja konkreettiset vinkit taas oli suunnattu aivan aloittelijoille. Kirjoittaja pysytteli opettajan korkeuksissaan eikä omaa sätkintää kirjoittajan polulla juuri tuotu esiin. Toiminee harjoituksineen alkeisoppikirjana.
September 9, 2018
Hyvä ja helppolukuinen kirja, jossa paljon vinkkejä, ajatuksen sieneniä, joita käyttämällä voi ehkä välttää aloittavan kirjoittajan kareikkoja, törmätäkseen myöhemmin Titanicin lailla jäävuoreen.
December 14, 2019
3/4 kirjasta filosofiaa, kristinuskoa ja antiikin kreikan mytologiaa. Loppupuolella ihan hyviä vinkkejä kirjoittajalle. Markat ja neekerit olisi voinut poistaa viimeistään vuoden 2019 painoksesta (jälkimmäistä tosin ei olisi saanut päästää edes alkuperäiseen vuoden 2000 painokseen).
October 4, 2015
Lehtinen nojautuu länsimaiseen filosofiaan, erityisesti kreikkalaisiin filosofeihin ja antiikin mytologiaan, mutta myös tuoreemmat kirjailijat ja filosofit käyvät kyseeseen. Hän siirtyy sujuvasti Platonin Pidoista Camus'n kautta C .G. Jungiin ja sieltä Mooseksen kirjaan.
Lukujen lopussa Lehtinen antaa lukijalle erilaisia kirjoitusharjoituksia. Harjoitukset ovat nekin melko filosofisia. Ne ovat myös melko vaativia. Ne edellyttävät pohdintaa ja paneutumista, eivätkä houkuttele siinä samassa tarttumaan kylään ja ryhtymään toimeen. Mutta kirjoituskurssia silmälläpitäen tällaiset laajemmat harjoitukset ovat varmasti paikallaan, jolloin harjoitustehtävät voi kirjoittaa kurssitapaamisten ulkopuolella.
Harjoitukset pohjaavat Lahtisen kertomien myytteihin ja tarinoihin tai esittelemiin filosofeihin. Ne voivat olla novelleja, esseitä, runoja, aforismeja, satuja, näytelmän kohtauksia tai vain kuvauksia tai vastauksia Lehtisen kysymyksiin. Luovan kirjoittamisen monet lajityypit käydään näiden harjoitusten avulla lävitse.
Kirjaa lukiessani tajuan jälleen kerran, että olen nimenomaan tietokirjoittaja. Niin harva harjoitustehtävä herättää kiinnostukseni. Teos sopii varmaan parhaiten filosofisesti suuntautuneille kaunotaiteisiin keskittyville kirjoittajille.
Teoksessa on joitakuita aavistuksen konkreettisempia kohtia, joissa Lehtinen kirjoittaa vaikkapa teemasta, aiheesta ja juonesta, symbolien käytöstä, kirjailijan itsetuntemuksesta. Tässä kohden ei etsitä omaa kirjailijan ääntä, vaan pohditaan suuria eksistentiaalisia kysymyksiä, kuten käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, vapaudesta ja vastuusta.
Jotkut neuvot koin muita tärkeimmiksi myös luovalle tietokirjoittajalle: "Kerronnan ja varsinkin kuvauksen täytyy välittää lukijalle havaittua todellisuutta, ei tulkittuna. Ei ole huonoa säätä eikä kaunista naista. Voi kyllä sataa kaatamalla tai punaiset huulet hehkuvat hurmaavasti."
Ja jo aiemminkin oppimani asia:"Maailmassa ei ole lintuja. Varpusia on, variksia on; töyhtöhyyppiä ja albatrosseja on, mutta lintuja ei ole." Tosin olen itse niin huono tunnistamaan eri lintulajeja, että minun maailmassani on lintuja: pieniä lintuja, vähän suurempia lintuja, ruskehtavia lintuja ja vähän varpusen näköisiä lintuja. Itse nautinkin eniten juuri tuosta kieleen keskittyvästä osiosta, vaikka siinäkin Wittgenstein vilahteli tuon tuosta.
Minusta oli vapauttavaa lukea, miten Lehtinen varoittaa rakentamasta turhia aasinsiltoja sellaisiin kohtiin, jotka voi kuitata hiljaisuudella. Kirjoittajana voin joissain kohdin ja joistakin asioista myös vaieta, jättää tapahtunut lukijan pääteltäväksi tai arvattavaksi. Voin rakentaa kuvia tapahtumista ja tilanteista ja jättää lukijan rakennettavaksi kuvien keskinäiset suhteet, tähtien väliset viivat, kuten Merete Mazzarella sanoisi.
Sanojen avaruus konkretisoituu loppua kohden, jossa tarkastelun kohteeksi nousevat muun muassa dialogi, essee, novelli ja tajunnanvirtatekniikka.
Kaikkein konkreettisimmillaan Lehtinen on teoksen lopussa kirjoittaessaan kirjoittamisen opettamisen mahdollisuuksista sekä tarjoamalla tarkistuslistan, joka kirjoittajan olisi hyvä käydä lävitse ennen kuin lähettää tekstiään muiden luettavaksi.
Erityisen epäilevästi tulisi suhtautua verbeihin olla, tulla, tehdä ja suorittaa. Muoti-ilmaisuja ja fraaseja tulisi välttää, sijoittaa tärkeimmät asiat päälauseisiin ja tarkistaa persoona-ja aikamuotojen käyttö.
Minulla tulee olemaan paljon tarkistettavaa, ennen kuin uskallan päästää tekeillä olevan käsikirjoituksen eteenpäin.
Lukujen lopussa Lehtinen antaa lukijalle erilaisia kirjoitusharjoituksia. Harjoitukset ovat nekin melko filosofisia. Ne ovat myös melko vaativia. Ne edellyttävät pohdintaa ja paneutumista, eivätkä houkuttele siinä samassa tarttumaan kylään ja ryhtymään toimeen. Mutta kirjoituskurssia silmälläpitäen tällaiset laajemmat harjoitukset ovat varmasti paikallaan, jolloin harjoitustehtävät voi kirjoittaa kurssitapaamisten ulkopuolella.
Harjoitukset pohjaavat Lahtisen kertomien myytteihin ja tarinoihin tai esittelemiin filosofeihin. Ne voivat olla novelleja, esseitä, runoja, aforismeja, satuja, näytelmän kohtauksia tai vain kuvauksia tai vastauksia Lehtisen kysymyksiin. Luovan kirjoittamisen monet lajityypit käydään näiden harjoitusten avulla lävitse.
Kirjaa lukiessani tajuan jälleen kerran, että olen nimenomaan tietokirjoittaja. Niin harva harjoitustehtävä herättää kiinnostukseni. Teos sopii varmaan parhaiten filosofisesti suuntautuneille kaunotaiteisiin keskittyville kirjoittajille.
Teoksessa on joitakuita aavistuksen konkreettisempia kohtia, joissa Lehtinen kirjoittaa vaikkapa teemasta, aiheesta ja juonesta, symbolien käytöstä, kirjailijan itsetuntemuksesta. Tässä kohden ei etsitä omaa kirjailijan ääntä, vaan pohditaan suuria eksistentiaalisia kysymyksiä, kuten käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, vapaudesta ja vastuusta.
Jotkut neuvot koin muita tärkeimmiksi myös luovalle tietokirjoittajalle: "Kerronnan ja varsinkin kuvauksen täytyy välittää lukijalle havaittua todellisuutta, ei tulkittuna. Ei ole huonoa säätä eikä kaunista naista. Voi kyllä sataa kaatamalla tai punaiset huulet hehkuvat hurmaavasti."
Ja jo aiemminkin oppimani asia:"Maailmassa ei ole lintuja. Varpusia on, variksia on; töyhtöhyyppiä ja albatrosseja on, mutta lintuja ei ole." Tosin olen itse niin huono tunnistamaan eri lintulajeja, että minun maailmassani on lintuja: pieniä lintuja, vähän suurempia lintuja, ruskehtavia lintuja ja vähän varpusen näköisiä lintuja. Itse nautinkin eniten juuri tuosta kieleen keskittyvästä osiosta, vaikka siinäkin Wittgenstein vilahteli tuon tuosta.
Minusta oli vapauttavaa lukea, miten Lehtinen varoittaa rakentamasta turhia aasinsiltoja sellaisiin kohtiin, jotka voi kuitata hiljaisuudella. Kirjoittajana voin joissain kohdin ja joistakin asioista myös vaieta, jättää tapahtunut lukijan pääteltäväksi tai arvattavaksi. Voin rakentaa kuvia tapahtumista ja tilanteista ja jättää lukijan rakennettavaksi kuvien keskinäiset suhteet, tähtien väliset viivat, kuten Merete Mazzarella sanoisi.
Sanojen avaruus konkretisoituu loppua kohden, jossa tarkastelun kohteeksi nousevat muun muassa dialogi, essee, novelli ja tajunnanvirtatekniikka.
Kaikkein konkreettisimmillaan Lehtinen on teoksen lopussa kirjoittaessaan kirjoittamisen opettamisen mahdollisuuksista sekä tarjoamalla tarkistuslistan, joka kirjoittajan olisi hyvä käydä lävitse ennen kuin lähettää tekstiään muiden luettavaksi.
Erityisen epäilevästi tulisi suhtautua verbeihin olla, tulla, tehdä ja suorittaa. Muoti-ilmaisuja ja fraaseja tulisi välttää, sijoittaa tärkeimmät asiat päälauseisiin ja tarkistaa persoona-ja aikamuotojen käyttö.
Minulla tulee olemaan paljon tarkistettavaa, ennen kuin uskallan päästää tekeillä olevan käsikirjoituksen eteenpäin.
July 19, 2016
Jonkinlaisena sekavana johdatuksena elämänfilosofiaan tämä kirja voisi toimia, mitta viimeistä 30 sivua lukuunottamatta epäilen ettei aloitteleva kirjoittaja saa tästä paljoakaan irti. Elämänfilosofiana kirja taas on vähintään epäilyttävä: se on uskonnollinen, miehinen ja heteronormatiivinen. Sokerina pohjalla Lehtinen osaa sanoa, että 'päivä eskimona tai neekerinä riittäisi kenties tekemään valkoisen miehen hulluksi'. Samoin on jokseenkin valitettavaa, että kirjoittaja kutsuu natsi Martin Heideggeria 'arjalaiseksi' ilman ironian häivääkään. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2000, joten tässä ei voi edes vedota 1950-luvun asenteisiin. Tai ehkä sittenkin voi.
October 8, 2016
Tämä kirja hämmentää aluksi, sillä luin juuri saman tekijän kirjan Elämän hinta, ja olin kesällä yhdellä hänen kirjoituskurssillaan. Jutut nimittäin toistuvat. Alun filosofiset pohdiskelut tuntuvat myös melko irrallisilta jaksojen lopussa oleviin harjoitustehtäviä nähden. Kirjan puolivälissä teos kuitenkin fokusoituu ja sisältää hyviäkin oivalluksia kirjoittamisesta, sekä filosofisempia että käytännöllisempiä.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews