Sidikin perhe Norsunluurannikolta on saapunut Suomeen yritettyään turhaan saada oleskelulupaa ensin Ranskassa ja sitten Ruotsissa. Perhe on kehittänyt lukuisissa odotussaleissa istuttuaan leikin, Ivorian, jonka avulla saa ajan kulumaan ja turvattomuuden tunteen loittonemaan. Suomessa kaikki näyttää sujuvan hyvin, mutta eräänä päivänä poliisit ryntäävät sisälle perheen huoneistoon. Muut perheenjäsenet viedään pois, mutta perheen 16-vuotias poika Alphonse pakenee parvekkeen kautta hyiseen Helsinkiin.
Onneksi Alphonse tapaa hämärässä kaupungissa omaperäisen Una Alexandran ja auttaa tämän pulasta. Una on lukion ensimmäisellä luokalla ja ryhtyy vuorostaan auttamaan Alphonsea. Näin alkaa ystävyys, joka muuttaa molempien elämän suunnan.
Luther kuvaa tarkkaan ja osuvasti Unan ja Alphonsen orastavaa ystävyyttä ja taistelua sen puolesta, että Alphonse voisi jäädä Suomeen. Tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen lukiolaistytön ja matematiikasta hullaantuneen afrikkalaispojan tarina on täynnä Annika Lutherin kirjoista tuttuja tekijöitä: jännitystä, huumoria ja leikkimielisyyttä, joka valaisee taidokkaasti usein synkän ja julman maailman.
Ivoria on nopeatempoinen ja hauska kirja vakavasta aiheesta. Annika Luther kirjoitti tämän terävän nuortenkirjan hyvän aikaa ennen vuoden 2015 pakolaiskriisiä ja kuumentunutta keskustelua maahanmuutosta. Siddikin perhe joutuu mielivaltaisen ja järjettömän viranomaistoiminnan uhriksi. Perheen poika Alphonse onnistuu piiloutumaan, eikä tule karkotetuksi. Häntä alkaa auttaa Una, yksinhuoltajaäidin toistaiseksi ainoa lapsi ystävineen. Luther kiinnittää tarinan tosi kivasti Helsinkiin, Ruoholahteen ja Töölöön - samalla uskottavasti myös aikaan. Jotkut hahmot, kuten Unan suomenruotsalaiset sukulaiset, koulua Sandelsin parvekkeelta kiikaroiva mummo ja naapurit Unan rapussa ovat jokseenkin kliseisiä ”tyyppejä”. Mutta Una ja Alphonse elävät ja hengittävät ja toimivat ymmärrettävästi. Pieni Viktor vie lukijan sydämen. Kirja osoittaa osoittelematta arkipäivän ennakkoluulot, rasisminkin ja oli hyvä lukuelämys aikuisellekin. Suosittelen!
Ivoria on ihan täysiverinen nuortenkirja siinä mielessä, että elävästi palasi mieleen omat kouluajat, teiniangstit ja muu "nuoruus ja hulluus". Kirja on kuitenkin nopeatempoinen, eikä angsteihin jäädä sen enempää jumittamaan, eikä vakava aihekaan tee kirjasta vakavaa. Päinvastoin, tässä oli paljon nasevaa ja hersyvää huumoria, mikä teki lukemisesta oikein nautinnollista. Luin tämän kirjaimellisesti yhdessä illassa, nauroin ääneen ja pyyhin kyyneleitäkin välillä. Lyhyt, ytimekäs ja mukaansatempaava -voisin kuvitella, että tässä on varma hitti vähän vähemmänkin lukemista harrastavalle koululaiselle. Mutta kyllä tästä aikuinenkin nautti, ja sai ajattelemisen aihettakin.
Joskus maailma on niin rankka paikka, että pitää keksiä parempi tilalle. Sellainen on Sidikin perheen Ivoria, josta perhe kertoo tarinoita toisilleen lukuisissa odotushuoneissa ja matkallaan maasta toiseen. Mistä löytyy pysyvä koti? Miksei perhe saa asua siellä missä haluaa? Kuka saa asua Suomessa?
Alphonse Sidik on 16-vuotias poika, jonka perheen tie on kulkenut Norsunluurannikolta Ranskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Kotimaastaan pienenä poikana lähtenyt Alphonse ei muista enää juuri mitään. Perheen isä on matematiikan professori ja äiti lastenlääkäri, mutta oleskeluluvan saaminen on vaikeaa. Eräänä yönä poliisit koputtavat ovelle ja vievät mukanaan kaikki muut perheenjäsenet, Alphonse sattuu olemaan parvekkeella ja pääsee livahtamaan pakoon. Nyt hän on hyisen marraskuisessa Suomessa ypöyksin, vailla tietoa perheensä kohtalosta. Hänellä ei ole ketään kenen puoleen kääntyä ja poliisit ovat kintereillä. Hautausmaan suojaisen kuusen juurella vietettyjen öiden jälkeen vastaan kävelee kotiavaimensa kadottanut lukiolaistyttö Una. Pystyykö hän auttamaan Alphonsea? Koulun ullakolla on hylätty tupakkahuone romuvarastona, ja siitä saadaan väliaikainen piilopaikka. Koulua vastapäätä sijaitsevassa vanhusten palvelutalossa asuu harmillisen virkeä kiikaritäti. Hän alkaa kiinnostua tummasta pojasta, joka liikkuu erikoisiin aikoihin koulun lähistöllä. Ja Alphonsesta kirjoitetaan jo lehdissäkin: hämäräperäistä terroristia ja ihmissalakuljettajaa etsitään, ja vieressä on Alphonsen nimi ja kuva! Tavallisen 16-vuotiaan lukiolaispojan, joka rakastaa matematiikkaa ja haluaa vain käydä koulunsa loppuun. Ja elää perheineen rauhassa maassa, joka ei halua heitä. Eräänä päivänä kiikaritäti saa viimein poliisit kiinnostumaan...
Sidikin perhe Norsunluurannikolta on saapunut Suomeen yritettyään turhaan saada oleskelulupaa ensin Ranskassa ja sitten Ruotsissa. Perhe on kehittänyt lukuisissa odotussaleissa istuttuaan leikin, Ivorian, jonka avulla saa ajan kulumaan ja turvattomuuden tunteen loittonemaan. Suomessa kaikki näyttää sujuvan hyvin, mutta eräänä päivänä poliisit ryntäävät sisälle perheen huoneistoon. Muut perheenjäsenet viedään pois, mutta perheen 16-vuotias poika Alphonse pakenee parvekkeen kautta hyiseen Helsinkiin.
Onneksi Alphonse tapaa hämärässä kaupungissa omaperäisen Una Alexandran ja auttaa tämän pulasta. Una on lukion ensimmäisellä luokalla ja ryhtyy vuorostaan auttamaan Alphonsea. Näin alkaa ystävyys, joka muuttaa molempien elämän suunnan.
Luther kuvaa tarkkaan ja osuvasti Unan ja Alphonsen orastavaa ystävyyttä ja taistelua sen puolesta, että Alphonse voisi jäädä Suomeen. Tavallisen, laiskuuteen taipuvaisen lukiolaistytön ja matematiikasta hullaantuneen afrikkalaispojan tarina on täynnä Annika Lutherin kirjoista tuttuja tekijöitä: jännitystä, huumoria ja leikkimielisyyttä, joka valaisee taidokkaasti usein synkän ja julman maailman.
Loistava teos!
Kertoo pakolaisasiaa kaunistelematta, mutta silti, kuten Lutherin kirjoissa aina, mukana on jotain erikoista, miltei fantasiakirjamaisia kohtia.